Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Pikkukylän tyttö pääsi kesäleirille Helsinkiin 80-luvun lopulla, voi sitä ihmetystä! Siitä riitti puhetta vuosiksi. Eka kertaa mäkkäriin, bic mac ateria ja mansikka sundae! en ollut ikinä syönyt hampurilaista ja kokemus oli huikea :D onneksi oli mukana kaveri joka oli vähän enemmän kokenut, en olisi uskaltanut muuten edes suutani avata tiskillä tai osannut tilata mitään.. Stockkalta käytiin ostamassa koulutarvikkeita, se on toinen todella iso ja tärkeä asia minkä siltä reissulta muistan, muusta viis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suurperheen kolmanneksi vanhin lapsi ja ensimmäinen tytär. Siksi oma aika oli luksusta koska aika paljon aikaa meni varsinkin jo vähän vanhempana nuorempien sisarusten hoitoon ja kotitöissä auttamiseen. Töitä oli kotona paljon joten meidän lastenkin oli tehtävä niistä osamme. Kun pääsi rauhassa vaikka lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, kirjastoon tai kauppaan ilman nuorempia sisaruksia tai kaverien kanssa ulos niin se oli luksusta.
Myös vanhempien huomio oli luksusta. Kun pärjäsin hyvin koulussa ja sain kehuja niin se tuntui hyvältä. Vanhemmillakin oli tietysti paljon töitä ja koska meitä lapsia oli monta niin kaksinkeskinen aika vanhemman kanssa tuntui luksukselta. Kun jompikumpi vanhemmista kiinnitti huomion vain minuun ja vaikka johonkin minua kiinnostavaan asiaan niin se tuntui hyvältä mutta harvoin niitä hetkiä oli kun oli (ja on yhä) 2 vanhempaa ja 11 nuorempaa sisarusta. Harvoin vanhemmilla oli kaksinkertaista aikaa meille vanhemmille lapsille kun nuoremmat tarvitsivat enemmän huomiota.
Kun äiti toi meijeritilistä kerran kuussa lenkkimakkaran, se oli herkkua leivän päällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen suurperheen kolmanneksi vanhin lapsi ja ensimmäinen tytär. Siksi oma aika oli luksusta koska aika paljon aikaa meni varsinkin jo vähän vanhempana nuorempien sisarusten hoitoon ja kotitöissä auttamiseen. Töitä oli kotona paljon joten meidän lastenkin oli tehtävä niistä osamme. Kun pääsi rauhassa vaikka lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, kirjastoon tai kauppaan ilman nuorempia sisaruksia tai kaverien kanssa ulos niin se oli luksusta.
Myös vanhempien huomio oli luksusta. Kun pärjäsin hyvin koulussa ja sain kehuja niin se tuntui hyvältä. Vanhemmillakin oli tietysti paljon töitä ja koska meitä lapsia oli monta niin kaksinkeskinen aika vanhemman kanssa tuntui luksukselta. Kun jompikumpi vanhemmista kiinnitti huomion vain minuun ja vaikka johonkin minua kiinnostavaan asiaan niin se tuntui hyvältä mutta harvoin niitä hetkiä oli kun oli (ja on yhä) 2 vanhempaa ja 11 nuorempaa sisarusta. Harvoin vanhemmilla oli kaksinkertaista aikaa meille vanhemmille lapsille kun nuoremmat tarvitsivat enemmän huomiota.
Harvinaisen huono trolli.
No ulkomaille ei matkustettu koskaan. Ihan varakkaimmat luokkakaverit saattoivat joskus perheineen käydä jossain Kanarialla.
Ravintolassa syöminen oli harvinaista juhlaa, ehkä kerran vuodessa. Ravintolat olivat hotellien yhteydessä, ensin haettiin noutopöydästä leikkeleitä ym. niin että oltiin jo ähkyssä, sitten ahdettiin päälle joku pihvi, ja lopuksi jälkkäri, joka oli yleensä muutama jäätelöpallo.
Tämä 60-luvun alussa syntyneen muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokista sai kerran tai kaks vuodessa. Esim. äitienpäivänä mummolassa kakkukahveilla ja kenties jouluna jos vaikka Tapaninpäivänä oli vieraita.
Hienoa oli olla oksennustaudissa, kun sai Jaffaa.
Mekin saimme Jaffaa vain vatsataudissa.Nyt olen kiitollinen,ettei limuja ja karkkia saanut paljoa,on säästytty monelta terveyshaitalta.
Höpö höpö, ite söin lapsena paljon sipsejä, limpparia, karkkia ja syön vieläkin 50v.mitä sattuu, eikä oo terveys haittoja ollu. Sitä ihmettelen miten köyhästi monet on elänyt vielä70 ja 80 luvuillakin. Meillä ei ollu mistään puutetta, luksusta oli ulkomaan matkat.
Nyt ymmärrän miksi suomalaiset on niin kateellisia sakkia, niillä ei oo ollu lapsuudessa käytännöllisesti katsoen muuta kuin kurjuutta, muka hyvinvointivaltiossa, ja nyt he heiluvat yhtä onnettomina työpaikoillaan kurjistamassa työkavereiden elämää tai haalimassa "luksusta".
Köyhää oli mutta usein mukavaa, juuri nuo eväsretket ja pienet jutut olivat kivoja. Oli ystävä joka valehteli kuinka hieno huvila rikkaalla perheellään oli, sitten hän ei ikinä tahtonut meitä katsomaan. Totuus että me kaikki olimme vähävaraisia, silti joku aina pyristeli paremmaksi ja laittoi sanat suuhun, miten säälittävä joku muka on.
Kaikista reissuista en minäkään tykännyt joihin piti äidin kanssa mennä pitkin Suomea, edes näitä ei uskottu.
Jos koulussa kukaan ei millään tavalla kiusannut, uhkaillut tai pilkannut minua päivän aikana niin se oli suurta luksusta. T: Koulukiusattu koko peruskoulun ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-lukua elettiin. Meitä on 6 sisarusta. Äiti otti minut usein kauppaan mukaan ja osti vain minulle tarkoitetun kasvispihvin kaupan tiskiltä. Muistan edelleen asian lämmöllä 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sai ihan oikeaa teetä iltapalalla, eikä haaleaa hopeateetä. Kun sai lauantaimakkaran tai edes juuston leivän päälle, eikä vain perinteistä kahta siivua kurkkua halvalla ranskanleivällä. Kun sai ihan oikeaa lihaa, sunnuntaina eikä vain mausteetonta jauhelihakastiketta jauhoperunoilla. Kun sai ihan oikeaa limonadia eikä 1/10 lantrattua sekamehua. Näitä; Kun sai kertoja, ei ollut edes kuukausittain. Tupakkaa, olutta ja viskiä riitti lähes joka viikonloppu. Aikuisille siis.
Limpparipullo lauantaina saunan jälkeen. Ihan uusi vaate kaupasta, koska yläasteikään saakka uusia vaatteita minulle olivat serkkujen vanhat tai tädin ompelemat. Muistan ihan muutaman vaatteen, mitä lapsena sain uutena, ja nekin oli hyviä vaatteita, joita sai pitää vain koulussa tai kyläreissuilla. Jotkut vaatteet oli niin hyviä, ettei tullut tarpeeksi hyvää tilaisuutta edes eteen, ja pieneksi jäi käyttämättömänä.
Vanukkaat, leikkeleet leivän päälle, pika- ja grilliruoka. Edellisiä säännösteltiin tosi tiukasti. Vanukkaan sai ehkä kerran vuodessa. Leikkeleet oli tarkoitettu ainoastaan isän työeväisiin ja näpeille tuli, jos meni omin luvin edes yhden ottamaan oman leivän päälle. Vanhemmat eivät myöskään tuhlanneet rahaa mihinkään grilliruokiin, kun samalla rahalla sai kaupasta ihan kunnon ruokaa.
Ulkona käytiin syömässä ainoastaan isäinpäivänä ja äitienpäivänä. Älkää sitten tilatko mitään kallista, ellei ravintolassa ollut noutopöytä. Silloin piti syödä niin että melkein oksennus tuli kotimatkalla, ettei rahat vain mene hukkaan.
Hassua muistella näitä, kun ei mun vanhemmat mitään köyhiä olleet, helkkarin nuukia vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun monta vuotta jatkuneen pyytelyn jälkeen sain omia lemmikkieläimiä ja vielä kaksi melko vähällä aikaa. Ensin hamsterin ja sitten koiran. Myöhemmin sain vielä toisenkin hamsterin (ensimmäinen oli silloin jo kuollut) ja sitten vielä akvaariokalojakin.
Mä muistan ruinanneeni koiraa jostain 4-5-vuotiaasta saakka, mutta sitä en koskaan saanut. En edes muutettuamme maalle, vaikka etukäteen lupailtiin. Kissoja oli sittemmin lukematon määrä ja akvaario, joka oli enemmän isän oma harrastus.
Ratsastaminen oli myös haave, joka ei koskaan toteutunut. Tallit olivat liian kaukana ja tunnit maksoivat liian paljon. Se mua potutti, kun edes jossain tivolissa/sirkuksessa (johon pääsi kerran kolmessa vuodessa) en saanut mennä ponin selkään vaikka se maksoi vain jotain 5 markkaa. Muistan edelleen katkeruuteni, kun serkkujen kans lähdettiin johonkin vastaavaan tivoliin ilman vanhempia, ja äiti opasti muita että meidän tyttöä ei sitten saa päästää minkään hevosen selkään. Se tuntui jo ihan v*ttuilulta.
Kiltti mies 39v kirjoitti:
Kun pikkusiskoni syntyi ollessani 4-vuotias niin isä vei minut ja 2 vuotta vanhemman isoveljeni kahvilasn mikä oli jo luksusta. Minä sain 0.33 litran pullon limsaa ja mielestäni todella ison pullan. Limsa oli luksusta koska sitä sai vain muutaman kerran vuodessa. Pullaa meillä kyllä leivottiin kotonakin mutta jotenkin se kahvilan pulla tuntui erityisen harvinaiselta herkulta. Sen lisäksi luksusta oli se, että isä vietti aikaa meidän poikien kanssa kun hän yleensä oli töissä tai touhusi usein omia juttujaan kellarissa tai autotallissa.
Lisäksi meillä oli mummo hoitamassa minua ja isoveljeä sekä auttamassa äitiä jonkin aikaa kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin. Äiti sai levätä, sai toipua synnytyksestä ja pääsi helpommalla kun mummo oli apuna. Mummon ruoat maistuivat aina erityisen hyvältä vaikka äitikin teki hyvää ruokaa. Lisäksi mummo teki melkein aina jälkiruokaa ja vaikka se oli ehkä vain marjakiisseliä niin se tuntui erityisen juhlavalta.
Ilmiannoin viestisi koska olet häiriköinyt todella paljon tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertailin kotia ja yksinhuoltaja äidin perhettäni aina muihin ja tunsin meidän olevan erilaisia, köyhiä ja huonompia.
Kerran toin lauantai-iltana kaksi ystävääni kotiini ja keittiössä tiskipöydällä oli kaksi isoa pulloa limsaa.
Ihan kuin normaalissa hienossa kodissa!
En tiedä mikä mielenhäiriö äidille oli tullut että oli sellaisia mennyt ostamaan.
Rentona ja reteenä kysyin ystäviltäni onko heillä jano, haluatteko limsaa.
En ikinä unohda sitä tunnetta.
Uusi paksu akkarin taskukirja sekä sourcream&onion sipsipussi sekä cokis
Autolla matkustaminen tai taksikyyti. Perheellä ei koskaan ollut autoa joten oli harvinaista herkkua päästä pari kertaa vuodessa auton kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
Vertailin kotia ja yksinhuoltaja äidin perhettäni aina muihin ja tunsin meidän olevan erilaisia, köyhiä ja huonompia.
Kerran toin lauantai-iltana kaksi ystävääni kotiini ja keittiössä tiskipöydällä oli kaksi isoa pulloa limsaa.
Ihan kuin normaalissa hienossa kodissa!
En tiedä mikä mielenhäiriö äidille oli tullut että oli sellaisia mennyt ostamaan.
Rentona ja reteenä kysyin ystäviltäni onko heillä jano, haluatteko limsaa.
En ikinä unohda sitä tunnetta.
Voi pientä sinua 😍 Pystyn samaistumaan, ei meilläkään ikinä ollut isoja limsapulloja ihan vain janoon, kuten äidin siskon varakkaalla perheellä. Heillä oli siis erilaisia litran limppareita ihan korikaupalla, mikä tuntui minusta tosi erikoiselta. Heillä oli myös ruokapöydässä ihan leivän päälle erilaisia juustoja, useita erilaisia leikkeleitä ym, mitä meillä ei koskaan ollut. Aika pienestä asti sitä oppi ymmärtämään rikkaan ja köyhän eron.
Carrolsissa käynti. Arnoldsissa käytiin myös muutaman kerran, ehkä kerran kaksi vuodessa. Kaveri sai sieltä joka pe ja olin kade.
Mökillä me lapset saatiin keväisin olla kulotusvahteina. Pidettiin siis "rajaa kiinni" niin että pikkumpäreissä oli vettä. Tai näin meille uskoteltiin, kyllä aikuiset sen aina oikeasti hoiti. Mutta meidät saatiin tuntemaan itsemme tärkeiksi ja kaivosta haettiin pontevasti lisää vettä kun pyydettiin. Sitten oli aina lettukestit palkinnoksi.
Ps. Ei ollut mökillä punkkeja.
Aloitin ringeten harrastamisen lapsena (äiti sai yksinhuoltajana siihen tukea kaupungilta tai joltain järjestöltä, ei muuten olisi kyllä ollut varaa niin kalliiseen harrastukseen) ja muistan kun jokusetkin kerrat pyöräiltiin äitin kanssa lahjoituksena saatujen käytettyjen varusteiden kanssa jäähallille. 5 km oli matkaa ja molemmilla oli molemmissa sarvissa isot matkakassit tai muovipussit, joissa sitten varusteet kuskattiin. Kyllä hävetti olla jäähallilla niiden nyssäköiden kanssa, kun joukkuekaverit tuotiin autolla ja heillä oli hienot jääkiekkokassit varusteiden kuskaamiseen.
Sain kyllä sitten minäkin varustekassin jossain kohtaa, mutta mikä luksus oli, kun äiti sai säästettyä sen verran että sai hommattua halvan auton. Se oli ihan ruosteinen ja vanha p**ka mutta aivan sama, mikä euforia kun pääsi autolla treeneihin ja sieltä kotiin!