Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Maito, johon ei oltu sekoitettu vettä. Meillä ei ollut koskaan kovin paljon rahaa ja esim. maitoa oli saatavilla melko vähän. Siksi vain äiti ja isä saivat maitoa, johon ei oltu sekoitettu vettä, lasten saamaan maitoon sekoitettiin aina vähintään puolet vettä. Syyksi sanottiin se, että aikuiset olivat isompia, tekivät raskasta työtä ja tarvitsivat vahvempaa ruokaa. Vaikka kyllä me lapsetkit töihin osallistuimne ja koulua käydessä kävelimme monen kilometrin matkan kouluun ja sieltä kotiin. Olen sen verran vanha, että elin aikana jolloin koulumatkat kuljettiin kävelemällä. Ei ollut autoja joiden kyydissä koulumatkat olisi kuljettu.

Elin aikana jolloin koulussa sai jo ilmaiseksi ruokaa, velliä, puuroa tai keittoa mutta leipä ja maito piti tuoda kotoa. Meidän perheen ladten maitopulloissa oli aina enemmän vettä kuin maitoa eikä leivän päällä ollut mitään. Muilla lapsilla oli voita ja joskus jopa juustoa ja makkaraa. Joskus joku meidän perheen lasten kavereista sääli meidän perheen lapsia ja antoi meille osan omasta maidostaan. Se oli ylellisyyttä.

Kotona ruoka oli muutenkin hyvin yksinkertaista. Marjoja ja sieniä oli mutta yleensä ruoksna oli perunoita ja kastiketta jossa oli jonkin verran sianlihaa. Sitäkään ei ollut kovin paljon ja lihankin suhteen aikuiset saivat kokoonsa nähden isommat annokset kuin lapset. Aikuisten leivän päälle oli joskus voita, lapsille ei koskaan. Lasten leipä oli paljas leipä ilman mitään päällisiä.

Juuri tämän olisin itsekin voinut kirjoittaa.

Muistan, kuinka kuolusta sai vain lusikalla syötävää ruokaa. Luksusta oli se, jos sattui lautaselle saamaan sattuman, eli herne- tai lihasopassa palasen lihaa.

Lomamatka Kreikkaan

Leffassa käynti ja katkaravut.

Paistettu kananmuna 😋

Säilykekatkaravut, joita silloin myytiin korkeassa lasipurkissa. Niitä sain joskus kun oltiin äidin kanssa kahdestaan kotona ilta.

Söin niitä hitaasti pienellä haarukalla ja ne oli parhaita ikinä!!

Tämä joskus 80 Luvun alkupuolella.

Ulkona ravintolassa syöminen, jollain päivän kiertoajelulla alle 100 km päässä kotoa kävimme kerran jossain lounaspaikassa.

Omien lasten kanssa on käyty varmaan sadoissa eri ruokapaikoissa.

Isäni oli paikallisessa kunnanvaltuustossa. Kerran hän toi meille lapsille hampurilaiset grilliltä kokouksen jälkeen. Kokous oli päättänyt, ettei uusi ohitustie kulje maittemme halki, vaan siitä toisesta vaihtoehtoisesta paikasta.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun alussa syntyneenä ihmetyttää muiden saman ikäisten tai nuorempien materiaalinen köyhyys. Lähiössä asuvana duunariperheen lapsena oli kuitenkin varaa käydä laivalla Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Etelänmatkoja tehtiin pari ennen 90-luvun lamaa ja kotoa löytyi VHS-videot, väri TV ja sateliittikanavat. Kämppä oli ahdas ja mitään luksusta ei ollut, mutta mistään appelsiinin lohkosta ei tarttenut tapella.

Varmaan riippuu esim. oliko vanhemmilla asunto-, opinto ym. lainaa ja miten paljon sen jälkeen jäänyt rahaa elämiseen. Me asuimme aso-asunnossa, jossa oli järkyttävän kallis vuokra, mutta vanhemmilleni oli tärkeää, että jokaisella lapsella oli teini-ikäisenä oma huone, joten meillä oli iso asunto. Molemmat tavallisia, mutta aika pieni palkkaisia duunareita, ja opinto- ja autolainaa lisäksi maksettavana. Mitään perintöjä tai muita apua ei tullut ikinä mistään suunnasta, joten aloittivat nollista.

Kerran kävimme Ruotsin risteilyllä 90-luvun alussa. Ristelyn jälkeen kaikki tax free ostokset koottiin keittiön pöydälle ja niistä otettiin valokuva. Mehu oli aina halvinta "tiiliskiveä" lämpimästä hyllystä eikä kallista kylmähyllystä. Haaveilin lapsena, että edes kerran saisin sitä mehua, jossa on hedelmäliha. Toinen haave oli synttärit mäkissä, tai edes kutsu sellaisille synttäreille. Vanhempani panostivat edulliseen, mutta mahdollisimman puhtaaseen ja terveellisen täysjyvä- ja luomuruokaan, mikä oli kalliimpaa ja mitä en lapsena arvostanut, koska olisin mieluummin syönyt jotain pullamössöä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Se oli aina kesän kohokohta kun isän sisko Brita-täti vei meidät Cafe Torpanrantaan ja osti Peppe leivokset ja lasin sekamehua. Meillä oli vain banaanilaatikoista tehdyt kengät ja juuttisäkistä ommellut vaatteet! Niin köyhää oli!!

Mä en tajua miksi nauran täällä ihan katketakseni, myös sille ressukalle, jolla oli vain pettuleipää ja sahanpurua syötäväksi. Olivat varmaan niitä samoja, jotka hiihtivät kouluun ja kotiin 20 kilometriä -30 asteen pakkasessa ja matka molempiin suuntiin pelkkää ylämäkeä.

Vierailija kirjoitti:

Suurinta luksusta jota eniten kaipasin , ei ollut mikään aineellinen(vaikka köyhiä sen ajankin mittapuun mukaan olimme), vaan kahdenkeskinen aika äidin kanssa. Isä oikein vahti etteivät lapset sitä saaneet, hän oli mustasukkainen äidistä jopa omille lapsilleen.

Aineellisista haaveista...olisin halunnut kulkea ulkona niin, että olisin kuljettanut ilmapalloa narusta ILMASSA. Yritin vaikka kuinka paljon, muttei se pysynyt siellä kuten kuvakirjojen kuvissa..

Kun myöhemmin pääsin isosiskoni perheen kanssa vapputorille kaupunkiin, ja näin ensi kertaa niitä ilmassa pysyviä palloja, sellaiset ostettiin vain siskoni lapsille, koska ne olivat jo niin kalliita ja minä jo niin iso. (8v). Enkä uskaltanut tietysti edes pyytää.

Vappupallot oli kalliita, ainakin omassa lapsuudessani 70-luvulla. Joinakin vuonna saimme siskon kanssa vappupallot vapunpäivän iltana, silloin niitä myytiin torilla alennuksella.

Vierailija kirjoitti:

Henkilöllisyyspapereiden väärentäminen fysiikan tunnillla.  Raaputin nelosen ykköseksi.   Pääsin ravintoloihin kolme kuukautta aikaisemmin.  Tosin pikkusiskoni pääsi jo 16 vuotiaana.

Olin nuori 1980-luvulla. Luokkakaverin äiti oli töissä Kelassa ja väärensi siellä tyttärelleen Kela-kortin (ne oli silloin sellaisia pahvisia), että tyttö pääsi ravintoloihin jo lukion ekaluokalla.

Vierailija kirjoitti:

Se kun lauantaina saunan jälkeen 1.5l limpsapullo jaettiin vanhempien ja kolmen sisaruksen kesken.

Silloin, kun olin lapsi, ei limsaa edes myyty 0.33 l suuremmissa pulloissa.

N49 kirjoitti:

Joskus pienenä olin kirjoittanut siskoni Ystäväni-kirjaan hartaimmaksi toiveekseni "saada konvehtirasia".

Haaveilin myös omasta huoneesta.

En muista, mitä vastasin hartain toive -kysymykseen tai oliko sellaista edes. Mutta niissä kysyttiin parasta elokuvaa, ja siihen vastasin aina "vanhat kotimaiset elokuvat", olin ala-asteikäinen.

N-65

Vierailija kirjoitti:

Jos sai jonkun oikean "merkkituotteen", eikä sitä halvinta. Nyt aikuisenakin fiilistelen jos ostan vaikka kinder-munan pääsiäiseksi, kun lapsena ei koskaan saanut kuin jotain halvimpia suklaamunia. Pienestä on onni kiinni :D 

Mun lapsuudessa ei ollut Kinder-munia. Suklaamunia kyllä oli, kaikissa oli sisällä sormus.

Vierailija kirjoitti:

 Kaikkein suurinta luksusta olivat ne kerrat ja viikonloput, jolloin vanhemmat eivät olleetkaan kännissä.

Meillä en muista tuollaisia viikonloppuja olleenkaan.

Muistan yhden kerran, ja tämä oli 90-luvun alussa, kun saatiin siskon kanssa piispanmunkit mieheen.. se ihana vaaleanpunainen kuorrute ja kaikki.. Ei me ikinä saatu sellaisia, joskus harvoin jos jotain herkkua saatiin, oli se tavallinen sokerimunkki.

Virivanukas oli uusi tuote ja herkkumme 60- luvulla.

Isän kanssa kävin päivämatkalla Oulussa. Pysähdyttiin huoltoasemalle ja sain vihreän Asterix- limsan ja munkin. Se oli suurinta luksusta 70- luvulla suurperheen tyttärelle.

Kerran vuodessa vappuna sain rahaa hampurilaisateriaan. Muuten istuin vaan kavereiden seurana ja valehtelin ettei ole nälkä.

Elokuvat, ravintolat, mihinkään matkustaminen sama juttu.

Merkkivaatteet. Eli siihen aikaan levis 501, purkkarit, kansitakki jne. Muotijuttuja. Mulla oli aina Halpa-Hallin halpakopioita.

Limsaa sai vaan kun kävi mummolassa saunassa.

Saada lahjaksi oikea, kovakantinen kirja! Muistan ikuisesti, kun äidin työnantaja antoi minulle Astrid Lindgrenin kirjan Saariston lapset ollessani alakouluiässä :)

Ei 70-luvun alkupuolella työläisten lapset saaneet uusia, aitoja kovakantisia kirjoja omaksi ikinä. Me kävimme kirjastossa. Paljon.