Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Luksusta oli kun pääsi sisävessaan, kun oli vaikka kyläilemässä, kaverin luona tai kirjastossa.

Kotonamme, 70-luvulla, oli ulkohuussi. Huussin istuinreiän ympärille oli koverrettu styroksista reunat, koska styroksi tuntui lämpimältä iholle.

Appelsiinituoremehua lasillinen Tampereen Sokoksen kahviossa. Vm-73

15-vuotiaana pääsin ensimmäisen kerran panemaan, ei sitä unohda koskaan. Todellista arkielämän lusksusta. N27v

Hesessä ja mäkkärissä käynti. Käytiin ehkä kerran/pari vuodessa jommassakummassa.

Ratsastustunnit, jota sain harrastaa muutaman kerran kunnes tuli liian kalliiksi.

kerran kuussa ostettu balkkan makkara pötkö se jaettiinkin hyvin tarkasti. se olikin silloin tosi hyvää

Se oli luksusta, kun matkustimme joskus tätini kyydissä jonnekin pidemmälle, ja täti halusi ostaa minulle ja siskolleni matkakarkit.

Mummola oli 4h ajomatkan päässä ja myös näillä reissuilla luksuskokemuksen sai, kun joskus pysähdyttiin pizzalle tai hamppareille. Usein posotettiin menemään pelkän vessatauon voimin...

Kotona tehty mikä tahansa ruoka, johon oli raaskittu laittaa juustoa mukaan, tyyliin uunimakkara; juusto oli ylellisyyden huippu ja harvinainen herkku. Niin ja jogurtti! Se taisikin olla sittenkin se kaikken harvinaisin eväs jääkaapissa. Pullat sun muut sen sijaan vakioita, kun äiti itse sai leivottua. 70-luvun ruokamuistoja =)

Muista hyödykkeistä, no ihan kaikki oli luksusta, peruskouluaikaan mulle ostettiin aina kouluvuoden aikana yhdet uudet housut ja kaksi puseroa, niillä mentiin. Köyhää siis oli.

Se kun isä oli poissa kotoa. Nautin joka hetkestä, kun sai olla ihan vapaasti ja oma itsensä. Vasta aikuisena tajusin, että isäni oli narsisti. Jos hän oli huonolla tuulella, ja enimmäkseen olikin, kukaan muukaan ei saanut olla hyväntuulinen. Aina piti olla aistit valppaana ja varuillaan. Isän terävä katse seurasi kaikkialle.

Pääsin pari kertaa vuodessa kaverin luo yökylään Rovaniemelle ja käymään siellä Tiimarissa ja uimahallissa.

Vierailija kirjoitti:

Se kun veli luki mulle ääneen Tintti-sarjakuvia. En itse vielä osannut lukea ja ihailin isoveljeäni, hän oli maailman coolein. Hyvin harvoin hän tähän suostui.

Minun veli luki minulle kerran Aku Ankkaa vaikkei itsekään osannut lukea. Voi miten paljon olisin tykännyt, jos minulle olisi luettu. Pääsin kerran naapurintyttöjen kanssa ihmeelliseen paikkaan nimeltä kirjasto ja sain kirjastokortin. Kirjastotäti kysyi minulta, osaanko lukea ja minä valehtelin, että vähän. Omille lapsille luinkin sitten paljon.

Lauantaisin oli karkkipäivä ja koko pihapiirin lapsikööri lähti aina yhdessä ihanaan karkkikauppaan ostamaan namia. Kaikilla oli normaalisti rahaa viisi markkaa siihen hommaan. Mutta syistä, joita en muista, mulla olikin yhden kerran KUUSI markkaa tuhlattavaksi. Muistan vieläkin sen kavereiden kateuden ja oman oloni,  ikinä en ole tuntenut itseäni niin rikkaaksi! Naurattaa yhä ja vähän liikuttaakin =) 

Vierailija kirjoitti:

Meille ostettiin televisio 60-luvulla, siihen aikaan tietysti mustavalkoinen. Lasten ruutu tuli illalla ja sunnuntaisin Onni klovni. Rin tin tin ja Musta ori olivat myös luksusta. Että  sellaista voi nähdä!

Meille myös. Luxor, 2 kanavaa . Onnellisia oltiin . 

Vierailija kirjoitti:

Pääsin pari kertaa vuodessa kaverin luo yökylään Rovaniemelle ja käymään siellä Tiimarissa ja uimahallissa.

Siellä elin minun lapsuusvuodet . 

Elokuvissa käynti, uimahallissa käynti, missään kodin ulkopuolella käynti, ravintolaruoka, pizza, hampurilainen jne.

Käyttäjä38574 kirjoitti:

Elokuvissa käynti, uimahallissa käynti, missään kodin ulkopuolella käynti, ravintolaruoka, pizza, hampurilainen jne.

Ja upouudet vaatteet/lelut, jouluna ja synttäreillä toki niitä leluja jonkin verran sai, uusia vaatteita harvoin, kun siskoilta sai vanhoja.

Susette-vanukkaat oli meikäläisellekin luksusta. Pari kertaa äitini suostui ostamaan, mutta hän oli sitä mieltä, että ne eivät ole terveellistä syötävää. Meillä syötiin etupäässä kotitekoisia leivonnaisia ja jälkiruokia. Näin aikuisen perspektiivistä en kyllä ymmärrä mikä niissä Suseteissa viehätti. Ne näyttivät aina paljon paremmilta kuin maistuivat. Ja äitini on erinomainen ruoanlaittaja ja hänen kokkauksensa voittavat teolliset vanukkaat 10-0. :D

Lapsena oli luksusta myös se, jos kotiin oli tullut vaikkapa jokin särkyvä lähetys, ja sen mukana kuplamuovia. Sitä oli mukava poksutella. Tapeltiinkin siitä joskus veljen kanssa.

Koulun diskot oli ihan huippua peruskouluaikoina. Huvipuistoreissu kesäisin. Leffa elokuvateatterissa, jos hyvin kävi niin saatiin myös leffakarkit. Roskaruoka (meillä ei syöty roskaruokaa kun olin lapsi), oli ihan parasta kun pääsi esim. Heselle kaverin kanssa ja äiti vippasi rahat siihen. Ihan parasta. Kesällä päivä merenrannalla esim. Yyterissä. Asuttiin kaukana rannikosta ja meri ja hiekkaranta oli jotain ihan huippua. Nykyään asun merenrantakaupungissa, ja jotenkin en juuri edes käy rannalla, et joo on se meri tuolla mut kyl se siellä pysyy. Meh.

Aa, se kun päästiin mun siskon kanssa tuhlaamaan viikkorahat Tiimariin. Ai että se oli ihanaa. Se oli ihana kauppa.

Kun Wartburgiin saatiin kesähelteillä ilmastointi päälle, eli jumiin jäänyt ikkuna kammettua auki. Matkalla metfurstiruisleipä ja laihaa sekamehua taukopaikalla, jonka vessat oli täynnä kusta, paskaa ja kärpäsiä.