Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Sukulaisia asui Helsingissä. Leppävaaran Maksimarket oli juuri avattu ja menimme sinne kun olimme käymässä sukulaisten luona yökylässä syvältä Savosta. Minulla oli ylläni virttynyt keltainen T-paita, vanhempani olivat aivan sikanuukia, ainakin meitä, kahta sisarusta kohtaan. Se näkyi etenkin vaatteissa.
Olin hevoshullu, se taas näkyi siinä, että luin kirjaston kaikki heppakirjat moneen kertaan. Kävin istumassa kaupunkimme ratsastuskoulun kentän reunalla, itselläni, siis vanhemmillani, ei ollut varaa ratsastustunteihin, rahansa menivät omiin huvituksiin.
Siellä Maksimarketissa oli sellainen T-paitapiste, jossa sai painattaa valitsemansa kuvan odottaessa ostamaansa paitaan. Serkkuni halusi sellaisen, johon tuli hevosen pään kuva. Muistan ikuisesti, kuinka minun teki mieleni samanlaista paitaa, mutta silmät kyynelissä seurasin sitä kuvan painamista, enkä tohtinut tietenkään kysyä moista ihanuutta itselleni. Jotakin kummallista tapahtui, koska äitini heltyi ja lupasi ostaa minulle sellaisen kuvan. Mutta uutta T-paitaa hän ei sitten raaskinut ostaa. Hän lupasi, että jos menen siihen myyjän jalkojen juureen kyykkyyn ja riisun oman päällä olevan paitani, niin sitten hän maksaa, että painavat siihen sellaisen hevosenpään kuvan.
Oli jo hiukan yli kymmenen vanha, joten oli melkoinen nöyryytys olla puolialastomana pääkaupunkiseudun marketissa. Mutta niin palavasti halusin sen kuvan vanhaan T-paitaani, että suostuin tähän järjestelyyn. Muistan, että se myyjäkin katsoi vanhempiani melko oudoksuen. En ymmärrä miksi sukulaiseni eivät ostaneet minulle sitä paitaa, kahvahtivat ehkä kireää äitiäni.
Tuosta on nyt aikaa yli 40 vuotta, mutta tapahtuma on kristallinkirkkaana mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumiveneellä soutaminen vaarin uima-altaassa ja käteen lyödyt viisisataislappuset sekä koulun ainoa funktiotaskulaskimella varustettu kello sekä tietysti se, kun kaverit katsoivat kun kuusimetrinen puolen millin Lincoln lipui hakemaan viikonlopun viettoon.
Pizzalla ja paikallisessa kylpylässä käyminen. Elokuvissa käyminen. Ruotsin risteily oli ultimaattista luksusta. Olen syntynyt 80-luvun alussa.
Kun isä toi vaihdepyörän ihan yllärinä. Keltaisen ja kauniin.
Joululahjaksi saatu rannekello jossa oli digitaaliset numerot. Miksi sitä sanottiinkaan ?Kaverit kadehti.
Luksusta oli myös oma vaaleanpunainen Came-saippua joka vaahtosi ihanasti. Tai aina uudet vaatteet joulu-ja kevätjuhliin, se kuului asiaan 70-luvun lapsuudessani.
Ja kouluviikon päätteeksi ostettu OK tai Suosikki tms lehti JA Mars-patukka. Se oli mun rituaali. Kölliä sängyllä, lukea lehteä ja mussuttaa se yksi Mars. Siitä alkoi viikonloppu.
Ihania pieniä muistoja...
Runebergin torttu. Ei läheskään joka vuosi saatu, mutta joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun isä toi vaihdepyörän ihan yllärinä. Keltaisen ja kauniin.
Joululahjaksi saatu rannekello jossa oli digitaaliset numerot. Miksi sitä sanottiinkaan ?Kaverit kadehti.
Luksusta oli myös oma vaaleanpunainen Came-saippua joka vaahtosi ihanasti. Tai aina uudet vaatteet joulu-ja kevätjuhliin, se kuului asiaan 70-luvun lapsuudessani.
Ja kouluviikon päätteeksi ostettu OK tai Suosikki tms lehti JA Mars-patukka. Se oli mun rituaali. Kölliä sängyllä, lukea lehteä ja mussuttaa se yksi Mars. Siitä alkoi viikonloppu.
Ihania pieniä muistoja...
Olikohan se kello kvartsikello?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki. Meillä oli aina niin saatanan köyhää.
Sama. Jo tämä ensimmäinen sivu on täynnä asioita, joita olen tehnyt vasta aikuisena, omin rahoin.
Isä oli kyllä töissä, mutta elimme kädestä suuhun, koska oli tärkeää lyhentää itse rakennettujen omakotitalon ja kesämökin lainaa.
Kysy vaikka keskellä yötä minä vuonna talo tai mökki on rakennettu, niin vuodet tulevat isältä kuin apteekin hyllyllä. Yli neljänkymmenen vuoden aikana isä ei ole kuitenkaan oppinut muistamaan lastensa syntymävuosia...
Minulle ylellistä oli Sanrion pienet muistilaput, jotka luokkakaverilta, joka oli varakkaammasta perheestä.
Ylellistä oli myös joululahjaksi saatu Barbie, jonka äiti osti vaikka se oli (liian) kallis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin televisioon koska kuuluin koulumme kuoroon.Kylli-täti ohjelmaan.Minut haettiin koululta tilausbussilla ja kaverit katsoivat ikkunasta.Sain 20 markkaa palkkiota ja rahoillani ostin karkkia.Muistona minulla on kuva tv nauhoituksesta.Tesvisio lukee kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisia asui Helsingissä. Leppävaaran Maksimarket oli juuri avattu ja menimme sinne kun olimme käymässä sukulaisten luona yökylässä syvältä Savosta. Minulla oli ylläni virttynyt keltainen T-paita, vanhempani olivat aivan sikanuukia, ainakin meitä, kahta sisarusta kohtaan. Se näkyi etenkin vaatteissa.
Olin hevoshullu, se taas näkyi siinä, että luin kirjaston kaikki heppakirjat moneen kertaan. Kävin istumassa kaupunkimme ratsastuskoulun kentän reunalla, itselläni, siis vanhemmillani, ei ollut varaa ratsastustunteihin, rahansa menivät omiin huvituksiin.
Siellä Maksimarketissa oli sellainen T-paitapiste, jossa sai painattaa valitsemansa kuvan odottaessa ostamaansa paitaan. Serkkuni halusi sellaisen, johon tuli hevosen pään kuva. Muistan ikuisesti, kuinka minun teki mieleni samanlaista paitaa, mutta silmät kyynelissä seurasin sitä kuvan painamista, enkä tohtinut tietenkään kysyä moista ihanuutta itselleni. Jotakin kummallista tapahtui, koska äitini heltyi ja lupasi ostaa minulle sellaisen kuvan. Mutta uutta T-paitaa hän ei sitten raaskinut ostaa. Hän lupasi, että jos menen siihen myyjän jalkojen juureen kyykkyyn ja riisun oman päällä olevan paitani, niin sitten hän maksaa, että painavat siihen sellaisen hevosenpään kuvan.
Oli jo hiukan yli kymmenen vanha, joten oli melkoinen nöyryytys olla puolialastomana pääkaupunkiseudun marketissa. Mutta niin palavasti halusin sen kuvan vanhaan T-paitaani, että suostuin tähän järjestelyyn. Muistan, että se myyjäkin katsoi vanhempiani melko oudoksuen. En ymmärrä miksi sukulaiseni eivät ostaneet minulle sitä paitaa, kahvahtivat ehkä kireää äitiäni.
Tuosta on nyt aikaa yli 40 vuotta, mutta tapahtuma on kristallinkirkkaana mielessäni.
Tässähän on jo draamaelokuvan ainekset😥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Muistan lapsena kun näyttelijä Leif Wager oli jotain kaukaista sukua meille. Siitäkin olin hieman ylpeä .
Ei tarvittu paljoa että voi olla ylpeä lapsena kun elämä oli niin köyhää.
Minäkin olin niin ylpeä, koska olen kaukaista sukua Kekkoselle! Ihan presidentille. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autossa oleminen, varsinkin kahden kesken toisen vanhemman kanssa. Molempien samanaikainen seura oli mahdottomuus, tai sitten olimme koko viisihenkinen perhe yhdessä pienessä autossa. Meillä oli auto, mutta jostain syystä vanhemmillani oli asenne, että lasten kuuluu kuljettaa itse itsensä eri paikkoihin. Hävettää vieläkin se, miten pummasin kyytejä kavereiden vanhemmilta.
Se kun mummo osti muille lapsenlapsilleen nuket tai jotkut muut lelut joululahjaksi ja minulle hän osti rasian kirsikkaliköörikonvehteja.
Kai se sitten oli luksusta, kun 10-vuotiaana sai mussuttaa tymäköitä alkoholipitoisia konvehteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallinen kotimaa ja oma kulttuuri jota ei tarvinnut hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki. Meillä oli aina niin saatanan köyhää.
Sama. Jo tämä ensimmäinen sivu on täynnä asioita, joita olen tehnyt vasta aikuisena, omin rahoin.
Isä oli kyllä töissä, mutta elimme kädestä suuhun, koska oli tärkeää lyhentää itse rakennettujen omakotitalon ja kesämökin lainaa.
Kysy vaikka keskellä yötä minä vuonna talo tai mökki on rakennettu, niin vuodet tulevat isältä kuin apteekin hyllyllä. Yli neljänkymmenen vuoden aikana isä ei ole kuitenkaan oppinut muistamaan lastensa syntymävuosia...
Minulle ylellistä oli Sanrion pienet muistilaput, jotka luokkakaverilta, joka oli varakkaammasta perheestä.
Ylellistä oli myös joululahjaksi saatu Barbie, jonka äiti osti vaikka se oli (liian) kallis.
Sama. Tärkeintä työssäkäyville vanhemmille olivat omistusasunnot ja lainojen saaminen ja maksaminen. Aloittivat kaksiosta ja siirtyivät neliöön. Siinä sivussa sinnittelivät kesämökin ja savusaunan rakentamisen kanssa. Sitten repesi laina omakotitaloon ja vyötä vain kiristettiin lisää.
Lapsuus oli yksinkertaisesti ankeaa. Mihinkään ei ollut varaa ja se kyllä ilmoitettiin joka ikisessä välissä. Sitten kun pääsin kesätöihin 14 vuotiaana, niin kaikki rahahanat menivät kiinni. Ruoka oli ainut asia, joka kustannettiin. No tietysti vuokraa ei peritty, eikä kesämökillä käynnistäkään veloitettu. Huippua. Mutta ehdin asua lapsuudenkotini nurkassa vielä vuoden verran, kun pääsin vakituiseen työsuhteeseen. Silloin alkoi totaali räknäys, että mitkä ne todelliset asumiskustannukesni ja ruokamenoni ovat.
Lapsuuden ylellisyyksiä ei kertakaikkiaan ollut. Ei mitään. Ei siinä ollut mitään ylellistä, että asuttiin ns. pankin asunnossa. Nyt ovat tietenkin saaneet lainansa maksettua ja viettävät raihnaisia eläkepäiviään omistusasunnossaan. Ovat ilmoittaneet, että siirtävät perinnön ylitseni suoraan lapsilleni, jonkun verojutun takia. En ollut mitenkään hankala tai vaikka kriminaali. Voin siis vaatia lakiosaani. No, pikkupaikkakunnalla asunnon arvo nyt on mitä on, vaikka kovasti luulevat arvon nousevan vuosi vuodelta.
Haluaisin herätellä niitä ihmisiä, joille vaikka juuri oma omakotitalo on se kaikkien unelmien täyttymys. Miettikää vielä hetki, jos unelmaa maksaa oma lapsenne. Vaikka sitten henkisesti. Minulle jäi ankaran vaatepulan lisäksi mieleen se jatkuva huoli, joka leijui perheessä. Äiti huokaili viikoittain, että mitenhän sitä taas suoriudutaan tämän kuun lainasta. Kuinka helkkarissa ne pankissa edes myönsivät lainaa ihmisille, joille sen takaisinmaksu oli työn ja tuskan takana. Vai oliko, ehkä he vain saivat lapset pysymään nöyrinä ja olemaan hiljaa. Ei tullut mieleenkään pyytää jotain Leviksiä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt. Suomalainen tekstitys.
https://healthimpactnews.com/2021/death-rates-skyrocket-in-israel-follo…
Oisko parempi rokottaa vai ottaa tartunta?
Saunajäätelö lauantai-saunan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisia asui Helsingissä. Leppävaaran Maksimarket oli juuri avattu ja menimme sinne kun olimme käymässä sukulaisten luona yökylässä syvältä Savosta. Minulla oli ylläni virttynyt keltainen T-paita, vanhempani olivat aivan sikanuukia, ainakin meitä, kahta sisarusta kohtaan. Se näkyi etenkin vaatteissa.
Olin hevoshullu, se taas näkyi siinä, että luin kirjaston kaikki heppakirjat moneen kertaan. Kävin istumassa kaupunkimme ratsastuskoulun kentän reunalla, itselläni, siis vanhemmillani, ei ollut varaa ratsastustunteihin, rahansa menivät omiin huvituksiin.
Siellä Maksimarketissa oli sellainen T-paitapiste, jossa sai painattaa valitsemansa kuvan odottaessa ostamaansa paitaan. Serkkuni halusi sellaisen, johon tuli hevosen pään kuva. Muistan ikuisesti, kuinka minun teki mieleni samanlaista paitaa, mutta silmät kyynelissä seurasin sitä kuvan painamista, enkä tohtinut tietenkään kysyä moista ihanuutta itselleni. Jotakin kummallista tapahtui, koska äitini heltyi ja lupasi ostaa minulle sellaisen kuvan. Mutta uutta T-paitaa hän ei sitten raaskinut ostaa. Hän lupasi, että jos menen siihen myyjän jalkojen juureen kyykkyyn ja riisun oman päällä olevan paitani, niin sitten hän maksaa, että painavat siihen sellaisen hevosenpään kuvan.
Oli jo hiukan yli kymmenen vanha, joten oli melkoinen nöyryytys olla puolialastomana pääkaupunkiseudun marketissa. Mutta niin palavasti halusin sen kuvan vanhaan T-paitaani, että suostuin tähän järjestelyyn. Muistan, että se myyjäkin katsoi vanhempiani melko oudoksuen. En ymmärrä miksi sukulaiseni eivät ostaneet minulle sitä paitaa, kahvahtivat ehkä kireää äitiäni.
Tuosta on nyt aikaa yli 40 vuotta, mutta tapahtuma on kristallinkirkkaana mielessäni.
Olen pahoillani puolestasi! Mutta ymmärrän sukulaisiasi. Minun lapsillani on serkut, joiden vanhemmat ovat rikkaita, mutta sairaan pihejä ja saimme tarpeeksemme siitä, että ovat aina pelkästään saamapuolella ja käsiojossa. Nykyään kaikkiin pyyntöihin ohjaan ne vanhemmilleen ja laitan omat vähät rahani omiin lapsiin.
Etelän matka hienossa hotellissa.
Lama-aikana kaikki tehtiin meillä itse, mehut, hillot, leivät, keksit, pullat jne. Oli siis aika hurjaa, jos joskus sai esim. KAUPAN KÄÄRETORTTUA. :D Nehän on ihan kamalia, mutta silloin lapsena ei välittänyt, kunhan kaikessa oli sokeria niin, että hampaissa narskui. Myös Viennetta-kakut oli niin ihania!