Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Daim-jäätelötuutti.

Tivoliliput.

Hattara.

Tia.A, 68v. kirjoitti:

Lapsuudessa 50-luvulla syntyneenä, pestiin mäntysuovalla keho, päästä varpaisiin lauantaina saunassa.Siskoni M. joutui viemään minut saunaan ja pesemään minut,koska meillä ei ollut  äitiä.Isä meni vieljien kanssa saunaan. Kun siskoni  M. sai ensimäisen työpaikan ja palkkansa ,osti ex-hiusten pesuainetta.Oikella shampoolla pesi hiukseni.Se oli luksusta.Sampoo pulloa ei jätetty saunalle, ettei muut käytä.Kun vuokralaiset isän talossa kävivätkö viimesenä saunalla? Joka tapauksessa se shampoo oli meidän kahden juttu,se hetki en silmieni edessä vielläkin.Kuinka itsestään selvä asiaa tänä päivänä, oli suurta 50-luku.

Jospa se oli tätä xz-shampoota, jota muistan kotona olleen 60-luvulla?

https://i.pinimg.com/originals/6b/8a/c6/6b8ac6ae687c48aaad594934260c4f7…

Ei käyty juuri koskaan missään kaupungissa ostoksilla, kaikki tarpeellinen löytyi oman kylän pikku kaupoista, ja muuta ei osattu kaivata. Anttilan postimyynnistä tuli joululahjoiksi tilatut pari lelua vuosittain, päiväkirjat ja jotain muuta pientä ihanuutta tyttölapsille. Luksusta oli, kun sai mennä vähän isompana kirjastoon ja uimahalliin kahdestaan kaverin kanssa, mutta esim. ratsastustunneista sai vain haaveilla, koska kyytejä ei ollut, sinne pääsi, minne fillarilla jaksoi polkea. Ruokapuolesta sen verran, että pitsa- tai hampurilaispaikkoja ei vielä ollut, joskus yläluokilla käytiin kiskalta ostamassa lihapiirakat, jos rahaa oli. Kotona oli arkista kotiruokaa, herkkuja vain jouluna, ja silloinkin rajoitetusti. Tavallista ruokaa kyllä sai päivittäin syödä niin paljon kuin jaksoi, ei ollut suoranaista puutetta mistään. Lapsuus sijoittuu 70-luvulle.

Mökille hankittu mönkijä 13-vuotiaana.

Minusta kerrotaan juttua (itse en tätä muista), että olen joskus ala-asteikäisenä sanonut: "Kun kasvan isoksi, niin ostan itselleni limsapullon ja juon sen ihan yksin!" Kyse oli niistä 0,3 litran eli kolmen desin pulloista, joiden lisäksi oli vain litran pulloja. Meille kotiin ostettiin noita pienempiä lauantaisin joskus yksi, ja se jaettiin kolmelle lapselle tasan. 

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Muistan lapsena kun näyttelijä Leif Wager oli jotain kaukaista sukua meille.  Siitäkin olin hieman ylpeä . 

Ei tarvittu  paljoa että voi olla ylpeä lapsena kun elämä oli niin köyhää. 

Puolet suomalaisista aikuisista on edelleen ylpeitä kaukaisestakin menestyneestä sukulaisesta. Elämä on niin köyhää.

Luksusta oli jos sai syödä kerralla puolikkaan kurkun. Eli toisin sanoen niitä oli ostettu useampi, jotta ei tarvinnut säästellä vaan sai herkutella ja jakaa siskon kanssa yhden puoliksi. 

Kieltämättä hieman on toisenlaiset toiveet tämän päivän nuorilla, jos on lehtikirjoitteluihin uskominen.

Vierailija kirjoitti:

Luksusta oli jos sai syödä kerralla puolikkaan kurkun. Eli toisin sanoen niitä oli ostettu useampi, jotta ei tarvinnut säästellä vaan sai herkutella ja jakaa siskon kanssa yhden puoliksi. 

Kieltämättä hieman on toisenlaiset toiveet tämän päivän nuorilla, jos on lehtikirjoitteluihin uskominen.

Todella. Pitäisi olla kånken, jopo ja uusin I(Diootti) Phone, kun Jennicalla ja Jadessallakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun alussa syntyneenä ihmetyttää muiden saman ikäisten tai nuorempien materiaalinen köyhyys. Lähiössä asuvana duunariperheen lapsena oli kuitenkin varaa käydä laivalla Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Etelänmatkoja tehtiin pari ennen 90-luvun lamaa ja kotoa löytyi VHS-videot, väri TV ja sateliittikanavat. Kämppä oli ahdas ja mitään luksusta ei ollut, mutta mistään appelsiinin lohkosta ei tarttenut tapella.

Luulen että osa perheistä ei itse asiassa ollut niin köyhiä etteivät olisi halutessaan voineet ostaa lapselle niitä yksiä muotifarkkuja kerran vuodessa tai käydä edes kerran kesässä Ruotsissa ja syödä laivassa eväiden sijaan buffa-ateria. Kyse oli enemmänkin siitä ettei haluttu panostaa tuollaisiin asioihin ja varsinkin lapsiin piti käyttää niin vähän rahaa kuin mahdollista. Halvalla vaan kaikki, viis siitä miten lapsi sen koki, se ei ollut siihen aikaan vanhemmille tärkeää. Sen ajan vanhemmat eivät ilmeisesti kokeneet mitään iloa ainakaan omien lastensa ilahduttamisesta, sellainen oli "turhuutta", ostakoot mukulat sitten omilla rahoillaan itselleen mitä haluavat kun ovat aikuisia ja menevät töihin.

Se köyhyys oli monessa perheessä enemmänkin tunteen ja empatian köyhyyttä  ja tunnekylmyyttä kuin varsinaista materiaalista köyhyyttä.

Näin on. Suuret ikäluokat ovat pääosin sotien traumatisoimien isovanhempien lapsia, jotka ovat jääneet vaille lämpöä ja rakkautta omassa lapsuudessaan. Perhekoot ovat olleet suuria ja suunta on ollut kaupunkeihin jo nuorena. Sitä en ymmärrä miksi ovat edes tehneet sen 1-2 lasta kun tuntuu, että suurelle osalle kulmakuppilat, kalja, rööki ja rock'n'roll tai iskelmärillumarei on ollut tärkeämpää kuin oma jälkikasvu, jolle on riittänyt ruoaksi markan mikropizza ja päälle tarjoustalon paskavaatteet.

Tämä! Hiton hyvin kiteytetty. Voisi olla jostain kirjasta. Tai voisit kirjoittaa kirjan!

Kun itse valitsemani kirja ostettiin.

Kun itse valitsemani matto ostettiin.

Kun sain tahtoni läpi ja sain kansallispuvun.

Kun sain oman pienen kauniin tuolin.

Kun pääsin teeskentelemään ulkomaalaista.

Kun pääsin teeskentelemään uimataitoista minkä taidon sitten kyllä opinkin.

Kun pääsin teeskentelemään koululaista.

Kun kouluun oikeasti päästyäni sain samanlaisen koululaukun kuin niillä muilla jotka olivat jonossa edelläni.

Nkohta59 kirjoitti:

Wimpy-hampurilaisravintolassa käynti. Voi että oli hyvät purilaiset. Ravintola oli muistaakseni Kampissa.

Mitä, onko Suomessa ollut Wimpy???

Luksusta oli kaupan leipä. Nyt luksusta olisi se "ainainen" äidin tekemä leipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luksusta oli jos sai syödä kerralla puolikkaan kurkun. Eli toisin sanoen niitä oli ostettu useampi, jotta ei tarvinnut säästellä vaan sai herkutella ja jakaa siskon kanssa yhden puoliksi. 

Kieltämättä hieman on toisenlaiset toiveet tämän päivän nuorilla, jos on lehtikirjoitteluihin uskominen.

Todella. Pitäisi olla kånken, jopo ja uusin I(Diootti) Phone, kun Jennicalla ja Jadessallakin on.

Nimenomaan. Silloin halusi puolikkaan kurkun, kun naapurissakin oli, nyt iPhonen. Ja Jopo oli silloinkin saatava. Suurin osa sai jonkun kombin tai muun halpaversion. Sitä samaa se on nykyäänkin. Osa saa Samsungin tai honorin eikä iphonea.

Sipsit, meille ei koskaan ostettu sipsejä.

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaiset ja ketsuppj. Ja siis ihan kotona uunissa tehdyt pakasteranskalaiset, ketsupin ja maidon kanssa. Oi autuasta 90-lukua 😆

Sama juttu! Oliko ne muka niin kalliita?😆 Olimme ihan normituloinen perhe muuten. Ehkä äiti piti niitä höttönä ja turhuutena, kun keitinperunaa kerran sai omasta pellosta.

Kotona sai järvikalaa, marjoja ja riistaa kyllästymiseen asti, siksi nakit ja lihapullat oli luksusta😄 Nyt on tilanne ihan toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämmin suihku

Ahh,  tuosta ja sisävessasta uneksin kaikki teinivuodet ja nuorempanakin jo. Meillä ei ollut mitään mukavuuksia, asuttiin vanhassa rintamamiestalossa jonka vanhemmat sai halvalla juuri siksi ettei siellä ollut muita mukavuuksia kuin sähköt.  Voitte kuvitella että oli kivaa paukkupakkasella menkkojen aikaan, ensin piti lämmittää aamukuudelta  vettä liedellä pari kahvikupillista vatiin ja sitten löytää talosta joku yksityinen nurkka alapesua varten kun ei ollut edes omaa huonetta. Lämpimien ilmojen aikana sentään saattoi livahtaa saunaan pesulle vaikka sielläkin oli kylmä. Sauna lämmitettiin kerran viikossa. Mietin joskus paljonkohan mahdoin siihen aikaan haista hielle sun muulle :(

Mitä aikaa tämä on ollut? Eikö koulussa ollut vessaa missä sai käytyä ja miksei saunaa voinut lämmittää useammin?

Miten äitisi hoiti vastaavat hommat?

Aika uskomattomia juttuja ketjussa.

Saunan lämmitys oli vanhempien työtä, muksut mitään voineet määrätä.  Peseydytty on kylmässä aika usein, järvessä tai kun saunan padassa oli lämmintä vettä.

Suihkuun päästäkseen piti jonottaa sitten kun muutti muualle.  Sitten oli heitä joille suihku ja vaatteiden vaihto kävi työstä, että elämä voi olla raskasta vaikka ei tekisi palkkatyötä.

Murot. Ajattelin, että rikkaat syövät niitä aamupalaksi. Meillä syötiin kaurapuuroa.

Lapsena oli luksusta se, kun joskus harvoin tulin koulusta kotiin ja koti oli tyhjä. Sai olla aivan yksin! Mulla on kolme sisarusta (ei siis mikään jättiperhe kuitenkaan) ja maatila. Äiti oli AINA kotona. Meillä oli omat huoneet ja omaa rauhaa kyllä, mutta se oli vain jotenkin tosi erityistä, kun kotona ei ollut ketään.

Kaverin luona syöty kanaviilokkimikroateria maistui aina niin ihanalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enpä keksi. Se oli ihan tavallista , että oli kaunis luonto talomme ympärillä ja koti siis puhtaan järven rannalla. Ei ollut mistään puutetta, siis aivan tavallinen maalaistalo. Rahaa ei tarvinnut paljon käyttää. Söimmme oman maamme juureksia, puhtaita metsämarjoja , oman kana munia ja puhdasta vasikan,naudan sekä sian lihaa. Siis aivan luksusta sen aikakauden ja nykyisyyden mittapuun mukaan.

Kaikenlaisia askareita teimme pienestä pitäen. Vietin silloin luxuselämää ja vietän sitä myös nyt kaupingissa asuessani ja välillä siellä maalla vaihtelun vuoksi.

Elämä on LUXUSTA kun voi lenkeillä ja on terve.

No lenkeile sinä vaan, me muut täällä eläydytään lapsen mieleen ja mietitään asioita sen kautta. Ei ole kyse siitä, mikä on ja ei ole luxusta tai tavallista, vaan siitä minkä lapsena sellaiseksi koki.

Niinpä niin, et kai tajunnut, että minä koin sen ja nykyisenkin elämän luxukseksi. Näin minun kahdallani.

Kylläpä olet jo lapsena ollut fiksu kun olet oman tavallisen elämäsi osannut kokea luxukseksi. *ojentaa palkinnon*