Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ostettiin televisio 60-luvulla, siihen aikaan tietysti mustavalkoinen. Lasten ruutu tuli illalla ja sunnuntaisin Onni klovni. Rin tin tin ja Musta ori olivat myös luksusta. Että sellaista voi nähdä!
Meille myös. Luxor, 2 kanavaa . Onnellisia oltiin .
Meilläkin taisi olla Luxor. Me lapset virittelimme ruudun eteen värillisiä muovikalvoja, jotta meillä olisi ”väritelkkari”. Kerrankin katsoimme Tarzania vihreän värikalvon läpi. Totesimme aika pian, että parempi katsoa musta-valkoisena. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikioma karkkipussi. Yleensä joutui jakaa kaiken sisarusten kanssa.
-vm 1984
Ulkomaille matkustaminen. Kerran kävin äidin ja veljen kanssa Köpiksessä, kun olin 15-vuotias. Isä vei naisensa Kreikkaan joka vuosi mutta ei meitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kun isä toi vaihdepyörän ihan yllärinä. Keltaisen ja kauniin.
Joululahjaksi saatu rannekello jossa oli digitaaliset numerot. Miksi sitä sanottiinkaan ?Kaverit kadehti.
Luksusta oli myös oma vaaleanpunainen Came-saippua joka vaahtosi ihanasti. Tai aina uudet vaatteet joulu-ja kevätjuhliin, se kuului asiaan 70-luvun lapsuudessani.
Ja kouluviikon päätteeksi ostettu OK tai Suosikki tms lehti JA Mars-patukka. Se oli mun rituaali. Kölliä sängyllä, lukea lehteä ja mussuttaa se yksi Mars. Siitä alkoi viikonloppu.
Ihania pieniä muistoja...
Ei nuo sinun jutut mitään pieniä ole vaikkakin ihania ovat. Teidän perhe taisi olla varakas ja lapsiin satsattiin.
Traagista tuo lainojen kanssa kitkutus. Tuntuu, että tärkeintä siinä on näyttää ulkopuolisille menestyneeltä, viis mistään muusta. Arki on kuitenkin se elämä mitä elämme, jotenkin hullua etteivät jotkut näe sen laatua arvokkaampana kuin ulkoisia puitteita.
Ja sitten se, että mitä sille omaisuudelle tapahtuu. Ensin vietetään 20 vuotta kädestä suuhun vesipuuroelämää, senkö takia että lapsenlapsen ei tarvitse? Kannattaisi ennemmin panostaa henkiseen perintöön, että se on kunnossa. Sitten jälkeläisillä on kaikki mahdollisuudet menestyä elämässään ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etelän matka hienossa hotellissa.
Tuollainen olisi minulle luksusta nykyäänkin. Olen sellaisilla kyllä käynytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokakesäiset lomat maalla mummolassa, aina lähdettiin heti kun koulu päättyi. Maalla sai elää yksinkertaista puhdasta elämää kesän ajan. Kotona Maunulassa oli eri meininki, nark kareita oli joka puolella (siis asuinympäristössä) 1970-luvulla ja kotona juotiin ja riideltiin viikonloppuisin. Noiden maalaiskesien ansiosta minusta tuli mielestäni hyvä aikuinen. Luksusta kotona olivat äidin työstä kotiin tuomat herkut, meillä oli aina viinereitä, leivoksia ja herkkuja, äiti työskenteli pullakaupassa : )
Ensimmäinen jonka muistan oli kun oli sen verran rahaa että pystyi toisinaan ostamaan kavereiden kanssa puoli litraa trio-jäätelöä - siis oma paketti jokaiselle. Syötiin haukkaamalla päästä koko 0.5l per nokka kerralla.
Toinen oli kun alkoi olla rahaa ostaa silloin tällöin treenien jälkeen iltayöstä "Vistalainen" Parkin Nakkarilta Sirkalta (=lihapiirakka makkaranpaloilla ja munarouheella). Vieläkin teen noita joskus itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki. Asuimme Takahikiällä jossa ei ollut mitään, ei edes ihmisiä. Kun 17-vuotiaana muutin kaupunkiin omaan asuntoon, en ollut käynyt leffassa, ravintolassa, yökerhossa, museossa tms. Omassa kämpässä pääsin ekan kerran myös sisäsuihkuun, sitä ennen olin peseytynyt aina suihkuttomassa ulkosaunassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etelän matka hienossa hotellissa.
Tuollainen olisi minulle luksusta nykyäänkin. Olen sellaisilla kyllä käynytkin.
Hienossa hotellissa yöpyminen on minulle luksusta Suomessakin, tai ihan missä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille matkustaminen. Kerran kävin äidin ja veljen kanssa Köpiksessä, kun olin 15-vuotias. Isä vei naisensa Kreikkaan joka vuosi mutta ei meitä lapsia.
Taitaa olla lämpimät muistot isästä! Vanhemmat ikäluokat olivat hyvin itsekkäitä, eikä jälkikasvun hyvinvoinnilla ollut väliä, kunhan olivat poissa jaloista ja silmistä.
Vierailija kirjoitti:
Riisi tai pasta - ihan tavallinen makaroni oli luksusta, sillä meillä syötiin -yllätys! perunaa.... perunaa ja perunaa. Ei uuniperunoina, lohkoina tai edes muusina vaan kuorineen keitettyinä
Minullekin suurta herkkua oli kun sain joskus syödä makaronia ketsupilla, koska meilläkin syötiin melkein aina perunaa. Riisimurot maissihiutaleiden sijaan oli myös luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traagista tuo lainojen kanssa kitkutus. Tuntuu, että tärkeintä siinä on näyttää ulkopuolisille menestyneeltä, viis mistään muusta. Arki on kuitenkin se elämä mitä elämme, jotenkin hullua etteivät jotkut näe sen laatua arvokkaampana kuin ulkoisia puitteita.
Ja sitten se, että mitä sille omaisuudelle tapahtuu. Ensin vietetään 20 vuotta kädestä suuhun vesipuuroelämää, senkö takia että lapsenlapsen ei tarvitse? Kannattaisi ennemmin panostaa henkiseen perintöön, että se on kunnossa. Sitten jälkeläisillä on kaikki mahdollisuudet menestyä elämässään ihan itse.
Perilliset varmaan arvostaa 70-luvulla rakennettua tasakattoista syrjäseudun savipellolle kyhättyä sateella uivaa homeista omakotitaloa, jonka kaikki sisäpinnat on halvinta halpaa. Roskalavan ja purkukustannusten jälkeen perinnöksi jää vain muistot köyhäilystä ja siitä kuinka aina ensisijaista oli se mitä muut ihmiset ajattelevat.
Paras luksuskokemukseni oli se, että Pohjanmaalta kotoa mailmalle lähtiessäni äijä antoo mullen 50 metriä etumatkaa.
Jos olin kipeänä sain aina LIMSAA 😊 . En saanut koskaan muulloin limsaa kuin sairaana ollessani.
Elettiin -60 lukua.
Joskus sain 50 penniä , se oli iso raha. Ostin sillä merkkaripussin.
Oikeesti häpesin kotini köyhyyttä. Rahaa ei ollu oikein mihinkään. Uusia vaatteita sain joskus yläluokilla. Tai uuden vaatteen. Koska sain yhden / tai kaksi vaatetta / vuodessa..
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisia asui Helsingissä. Leppävaaran Maksimarket oli juuri avattu ja menimme sinne kun olimme käymässä sukulaisten luona yökylässä syvältä Savosta. Minulla oli ylläni virttynyt keltainen T-paita, vanhempani olivat aivan sikanuukia, ainakin meitä, kahta sisarusta kohtaan. Se näkyi etenkin vaatteissa.
Olin hevoshullu, se taas näkyi siinä, että luin kirjaston kaikki heppakirjat moneen kertaan. Kävin istumassa kaupunkimme ratsastuskoulun kentän reunalla, itselläni, siis vanhemmillani, ei ollut varaa ratsastustunteihin, rahansa menivät omiin huvituksiin.
Siellä Maksimarketissa oli sellainen T-paitapiste, jossa sai painattaa valitsemansa kuvan odottaessa ostamaansa paitaan. Serkkuni halusi sellaisen, johon tuli hevosen pään kuva. Muistan ikuisesti, kuinka minun teki mieleni samanlaista paitaa, mutta silmät kyynelissä seurasin sitä kuvan painamista, enkä tohtinut tietenkään kysyä moista ihanuutta itselleni. Jotakin kummallista tapahtui, koska äitini heltyi ja lupasi ostaa minulle sellaisen kuvan. Mutta uutta T-paitaa hän ei sitten raaskinut ostaa. Hän lupasi, että jos menen siihen myyjän jalkojen juureen kyykkyyn ja riisun oman päällä olevan paitani, niin sitten hän maksaa, että painavat siihen sellaisen hevosenpään kuvan.
Oli jo hiukan yli kymmenen vanha, joten oli melkoinen nöyryytys olla puolialastomana pääkaupunkiseudun marketissa. Mutta niin palavasti halusin sen kuvan vanhaan T-paitaani, että suostuin tähän järjestelyyn. Muistan, että se myyjäkin katsoi vanhempiani melko oudoksuen. En ymmärrä miksi sukulaiseni eivät ostaneet minulle sitä paitaa, kahvahtivat ehkä kireää äitiäni.
Tuosta on nyt aikaa yli 40 vuotta, mutta tapahtuma on kristallinkirkkaana mielessäni.
Minä sain sieltä sellaisen paidan ja olisin vaikka antanut omani pois, minusta se oli jotenkin outo vaikka siinä oli se hevonen ja olin hevoshullu. Paitaan sai myös oman nimen. Koulussa opettaja ihastui paitaani mikä vain lisäsi outouden tuntua.
Amerikan matkat. Vaikka äitini serkku asui siellä, ei päästy kuin parin vuoden välein käymään. 80-luvulla sekin oli luksusta, nykyään en suostuisi matkustamaan sinne edes ilmaiseksi.
Kaksi Maxi-Tuplaa. Sen jälkeen oli suklaanhimo täysin tyydytetty. Tavallistakin Tuplaa söin puoli tuntia.
Alue: Aihe vapaa
Kirjat.Aina kun sain säästettyä rahaa,ostin sillä nuorten kirjan.Kun täytin 11,sairastuin syntymäpäivänäni vesirokkoon,sain jäädä kotiin lukemaan lahjaksi saamaani kirjaa.Ihana päivä.