Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Kaverini isä oli mainostoimistossa töissä. Näin pääsin kaverini kanssa Finnairin yleisölennätykseen. Vuosi oli varmaankin 1973, koska silloin Finnair täytti 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Muistan kuin kaipasin todella paljon kaunoluistimia.
Jouluaatto eikä sen näköistä pakettia ollut missään. Kummisetä tuli päissään meille , kahvinruskeaksi maalatut kaunoluistimet roikkui hänen olkapäällä. Pahalla päällä kirosi ja sanoi että ei ole vaimolla vara antaa tytölle luistimia , mutta kristallit roikkuu katossa. Siihen on vara. Nyt yksi vähempi.
Vedin alas kruunun ja onnistuin nämä luistimet hankkimaan. Vaikka olisin mieluiten hakenut kaupasta uudet.
Kiitos Anttisetä noista luistimista, jotka olivat minulle niin rakkaat.
Ei ollut väliä oliko uudet tai käytetyt.
Minä olin pohjois Suomen yksi lupaavia pikaluistelijoita kun olin 14 vuotta. Harmi että meihin ei panostettu yhtään.
Milloin kaunoluistimilla on luisteltu pikamatkoja? Sekava ja epälooginen sepustus.
Kaunoluistimet jäi, pikaluistimet ostettiin. Et kai hölmönä minua pidä?
Hölmöydestä en tiedä, mutta vaikea ymmärtää missä vaiheessa kahvinruskeaksi maalatut kaunoluistimet muuttuivat pikaluistimiksi.
Suihkugeeli oli luksusta ja hiustenhoitoaine myös. Hiukset pestiin Linna-shampoolla, jonka jälkeen paksu tukkani oli tuhannen takussa. Äitin hiustenhoitoainetta ei saanut laittaa hiuksiin koska "lapset ei käytä hoitoainetta". Äiti repi takut auki hiusharjalla, mikä sattui. Suihkugeelejä ei ostettu kaupasta vaan tavallinen palasaippua riitti. Myös naama pestiin palasaippualla, kun kaupan kasvojenpesuaineet oli liian kalliita.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Minun rkas äiti sanoi aina kun olimme aikuisia että hän kärsi niin kovasti kun ei ollut vara antaa meille mitään.
rakas vai rikas?
Se kun pääsi Hesburgerille.
Sitten semmoinen kerta kun päästiin kolmestaan luokkakavereiden kanssa katsomaan Nemoa Etsimässä leffoihin ja takaisintulokyydillä (asuttiin maaseudulla, suht pitkä matka) nukahdettiin autoon matkan ajaksi, se oli paras reissu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sain tuliaisiksi Mallorcalta kerätyn jättikävyn! Niin hienoa käpyä ei ollut yhdelläkään kaverilla, eikä kukaan muu kuin minä tuntenut Mallorcalla käynyttä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa syntyneenä ihmetyttää muiden saman ikäisten tai nuorempien materiaalinen köyhyys. Lähiössä asuvana duunariperheen lapsena oli kuitenkin varaa käydä laivalla Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Etelänmatkoja tehtiin pari ennen 90-luvun lamaa ja kotoa löytyi VHS-videot, väri TV ja sateliittikanavat. Kämppä oli ahdas ja mitään luksusta ei ollut, mutta mistään appelsiinin lohkosta ei tarttenut tapella.
Luulen että osa perheistä ei itse asiassa ollut niin köyhiä etteivät olisi halutessaan voineet ostaa lapselle niitä yksiä muotifarkkuja kerran vuodessa tai käydä edes kerran kesässä Ruotsissa ja syödä laivassa eväiden sijaan buffa-ateria. Kyse oli enemmänkin siitä ettei haluttu panostaa tuollaisiin asioihin ja varsinkin lapsiin piti käyttää niin vähän rahaa kuin mahdollista. Halvalla vaan kaikki, viis siitä miten lapsi sen koki, se ei ollut siihen aikaan vanhemmille tärkeää. Sen ajan vanhemmat eivät ilmeisesti kokeneet mitään iloa ainakaan omien lastensa ilahduttamisesta, sellainen oli "turhuutta", ostakoot mukulat sitten omilla rahoillaan itselleen mitä haluavat kun ovat aikuisia ja menevät töihin.
Se köyhyys oli monessa perheessä enemmänkin tunteen ja empatian köyhyyttä ja tunnekylmyyttä kuin varsinaista materiaalista köyhyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkivaatteet, levikset (farkut ja talvitakki) ja converset, Linnanmäellä käynti, uusi keltainen pyörä mummolta ja vaarilta, 5000 mk kummitädiltä tilille 13-vuotiaana. Olen yh-äidin kasvatti, olimme köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa suomi kehitysmaa silloin kun olitte lapsia
Itse asiassa näin on! Suomi oli sotaan saakka maatalousvaltainen ja köyhä maa. Sota kurjisti elinoloja vielä entisestäänkin. Toipuminen kesti pitkälle 50 luvun loppuun. Itselläni on joitain muistikuvia 60-70 luvun vaihteesta (5-6 vuotiaana). Jopa vielä tuolloinkin oli varsin monet asiat alkeellisia. Maaseudulla oli yleisesti ulkohuussit käytössä ja ulkosaunassa pesulla käytiin kerran viikossa ym.
Harva ymmärtää, että on suurta luksusta, kun kerrostalossa on tasainen lämmitys, jääkaappi, sähköhella, sisävessa ja oma suihku. Nämä ovat huomattavia edistysaskelia. Aikaisemmin esim. lämmitykseen meni paljon työaikaa, kun taloa lämmitettiin klapeilla. Puun pilkkominen oli jokapäiväistä työtä ja yleensä se tehtiin varsinaisen työpäivän jälkeen. Nykyisin ei ymmärretä, että tavallisessa kerrostalossa asutaan paremmin, kuin entisaikojen kuninkaat.
Juuri näin! Olen syntynyt 70-luvun alussa, ja perheemme asui maalla omakotitalossa. Oli ulkohuussi ja pihassa kaivo. Talviaamuisin piti aina lämmittää ensin pönttöuuni, ja me lapset värjöttelimme aamuisin siinä uunin ympärillä. Sähköt sentään oli, ja puhelinkin tuli jossain vaiheessa. Oli muuten jännittävää soittaa puhelimella ensimmäistä kertaa! Peseytyminen tapahtui saunassa, joka lämmitettiin kerran tai joskus kaksi kertaa viikossa. Tuo oli ihan normaalia vielä siihen aikaan maaseudulla. Muistan, kun sitten muutimme kerrostaloon 80-luvun alussa. Oli ihan mahtavaa, kun oli sisävessa, suihku ja vesihanat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Banaani. Jouluna saatiin laatikollinen punaidia omenoita.
Kerran vuoteen Linnanmäelle itäsuomesta, tietä jossaa matka aika yli 5h....nyt saaman pätkän ajaan 3h. Ei mennyt kuin 40 vuotta että Suomeen saatiin tie rakennettua.
Sain oman 2 pesäisen mankan omaan huoneeseen josta kuunnletiin Hurriganesia ja Black Sabbathia 70 luvun loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leffateatterissa ET, vaihdepyörä Nopsa v 80.
Miten joku omena on voinut koskaan olla Suomessa kiven alla ja suurta herkkua? Omenahan kasvaa lännessä Turusta Ouluun, idässä Lappeenrannasta Kajaaniin ja omenapuita löytyy melkein joka talon pihalta. Nykyään taitaa olla pohjoisempiakin lajikkeita. Etelässä voi törmätä lehtometsissä villiomenapuihin. Päärynä ja luumut ovat harvinaisempia ja ne taitaa viihtyä vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Uudemaan sekä Kymenlaakson rannikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kismet! Se oli parasta mitä tiesin. Haaveilin, että voisi syödä niin monta kuin vain jaksaisi. Pitäisköhän nyt koettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa syntyneenä ihmetyttää muiden saman ikäisten tai nuorempien materiaalinen köyhyys. Lähiössä asuvana duunariperheen lapsena oli kuitenkin varaa käydä laivalla Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Etelänmatkoja tehtiin pari ennen 90-luvun lamaa ja kotoa löytyi VHS-videot, väri TV ja sateliittikanavat. Kämppä oli ahdas ja mitään luksusta ei ollut, mutta mistään appelsiinin lohkosta ei tarttenut tapella.
Luulen että osa perheistä ei itse asiassa ollut niin köyhiä etteivät olisi halutessaan voineet ostaa lapselle niitä yksiä muotifarkkuja kerran vuodessa tai käydä edes kerran kesässä Ruotsissa ja syödä laivassa eväiden sijaan buffa-ateria. Kyse oli enemmänkin siitä ettei haluttu panostaa tuollaisiin asioihin ja varsinkin lapsiin piti käyttää niin vähän rahaa kuin mahdollista. Halvalla vaan kaikki, viis siitä miten lapsi sen koki, se ei ollut siihen aikaan vanhemmille tärkeää. Sen ajan vanhemmat eivät ilmeisesti kokeneet mitään iloa ainakaan omien lastensa ilahduttamisesta, sellainen oli "turhuutta", ostakoot mukulat sitten omilla rahoillaan itselleen mitä haluavat kun ovat aikuisia ja menevät töihin.
Se köyhyys oli monessa perheessä enemmänkin tunteen ja empatian köyhyyttä ja tunnekylmyyttä kuin varsinaista materiaalista köyhyyttä.
Tämä on muuten totta. Lapsiin ei haluttu "tuhlata", ja monissa perheissä taisi muutenkin prioriteetit olla vallan jotakin muuta, mitä tänä päivänä. Esimerkiksi meillä vanhemmat olivat keskituloisia ja asuimme hyvin halvassa asunnossa - eli rahaa on täytynyt olla käytettävissä, mutta ikinä sitä ei vanhempien mukaan ollut. Tupakkaan ja viinaksiin oli kuitenkin AINA rahaa; kumpikin poltti tupakkaa ja viina virtasi. Meillä lapsilla oli hyvin nuukasti vaatteita ja tosiaan aina kuului sama virsi, että ei ole rahaa siihen tai tähän. Esimerkiksi matkoja meillä ei tehty, vaikka vanhemmilla oli pitkä kesäloma; yhden ainoan kerran oltiin toisen perheen kanssa kesällä Ruotsissa (pari päivää tai viikko). Huvipuistoissa taidettiin joskus käydä, mutta silloin majoituttiin ystäväperheiden luona.
Vierailija kirjoitti:
Kavereilla sai pistää leivän päälle yhtäaikaa kinkkua ja juustoa, yhden luona jopa tuorejuustolevitettä, juustoa ja kinkkua.
Meillä piti valita joko juusto tai kinkku.
Myös Jacky-vanukkaat, riisimurot, einespizzat ja Duckies-hampurilaiset olivat suurta luksusta jota meillä ei koskaan ollut.
N28, ruokanatsin tytär
Samankaltaista minullakin lapsena, köyhyyden vuoksi.
Vieläkään en itse itselleni voileipää tehdessä oikein osaa laittaa muuta kuin joko kinkkua tai juustoa leivälleni. Joskus mies tekee minulle voileivän valmiiksi, ja se onkin ylellinen, kun on molempia!
Muistan kesällä elokuun alussa -63 kun olin pelastusarmeijan kesäsiirtolassa niinkuin köyhien lapset usein olivat jouduin lähtemään kesken viikon kotiin minulle annettiin linja-auto matkalle pussillinen nameja. Ruskeassa paperipussissa oli piparikakkuja pihlajanmarja karamellejä ja taisi olla muutakin hyvää .
Perillä olivat vanhempani vastassa, aseman nakkikioskista sain vettyneen liha-piirakan nakilla maistui taivaalliselta.
Mutta miten vaikeaa olikaan vanhempieni kertoa minulle syy miksi olin joutunut lähtemään kesken
viikon kotiin.
Veljeni oli hukkunut 10-vuotiaana kotimme lähellä olevaan järveen, vanhempani olivat töissä silloin.
En oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut mutta edelleenkin kun harvoin syön pihlajanmarja
marmeladi makeisia muistan tuon matkan
joka muuttuikin ilosta päästä kotiin suureen suruun. m
Fazerin sininen suklaa, sain jouluna lahjaksi sellaisen 100g levyn, ei että! Ja se saunalimu 0,33l lauantaisin. :)
Kasettisoitin ja suklaakonvehdit. Aikuisena pääsi vasta vaahtokylpyyn ammeeseen. Se . Ihaninta. Samoin uimahalli ja kylpylä sitten ulkomaille uimaan lämmin vesi.