Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

-Ravintolassa käyminen

-Elokuviin meneminen

-Vuokramökille meneminen kesäisin (odotin sitä aina kuin kuuta nousevaa)

Se mitä en koskaan lapsena saanut, on laivaristeily, vaikka pk-seudulla asuttiin. Isot laivat näyttivät niin upeilta saatoin vain kuvitella niitä taxfreen karkkihyllyjä ja muuta ihmeellistä.

Lauantaisin äiti hankki myymälänautosta vaihdellen 1l jäätelöä, salmiakkilaatikon tai limsaa. Nämä herkut sitten jaettiin saunan jälkeen tyyliin 1/2 pulloa limsaa per lapsi. Ensimmäinen pizzeriakäynti jäi myös mieleen. Ja se, kun äiti ompeli kevätjuhliin mekon/hameen. Niitä sai sitten sen jälkeen käyttää kesävaatteena.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vaan peltiseinäinen savupirtti, jossa asuimme koko nelihenkinen perhe ja kymmenen rotukissaa. Siellä oli aina likaista ja kylmää. Keuhkoihin sattui hengittää sitä savua. Poltimme aika paljon ongelmajätteitä. Luksusta oli, kun pääsin teini-ikäisenä töihin puhelintehtaan kattilahuoneeseen. Siellä oli lämmin ja savupiippu, joka vuosi vain vähän. Myöhemmin muutin kivitaloon, jossa on sähköpatteri ja keskuspölynimuri.

Samaistuin tähän vahvasti. Minäkin jaoin lapsena ruuat ja sängyn viiden norjalaisen metsäkissan kanssa, olin vielä aika hännillä arvojärjestyksessä. Meillä ei ollut roskia polttaa niin lainattiin usein naapurilta.

Sai katsoa Euroviisut ja valvoa, alle kymmenvuotiaana. Pistelasku kesti iäisyyden! Sain viisukarkit myös, muuten noudatettiin herkkupäiviä tiukasti.

Vierailija kirjoitti:

Matkailu, etenkin ulkomaanmatkailu. Meillä oli itse rakennettu mökki ja siellä vietettiin lomat.

Ravintoloissa syöminen oli myös hyvin harvinaista.

Olen s. 1971.

Lisättäkööt että olin myös a0noa lapsi ja mitään puutetta ei kuitenkaan ollut, vanhempani olivat hyvin toimeentulevia duunareita. Olivat säästeliäitä, tekivät onnistuneita asuntokauppoja oikeisiin aikoihin ja onnistuivat rakentamaan sitten okt:n velattomana. Äiti oli myymäläpäällikkö ja meillä kokeiltiin uusia tuotteita ja vaikka syötiinkin vain kotona niin ruoka oli hyvää ja myös herkkuja oli tarjolla viikottain. Sain myös muotivaatteita ja harrastaa ratsastusta.

Masentava ketju. Tajusin juuri, että mun lapsuudessa ei ollut mitään luksusta.

Äidillä oli oma strip tease

-ravintola joskus sinne jäi tosi hienoja alusvaatteita, jotka me jaoimme siskojen kanssa. Hienoimpia käytimme aina, kun oli poikaystävävuoro.

Jos sai äidiltä 20-25mk, että pääsi rollsiin syömään. Tietenkin silloin jos oli myös alennuskuponkeja. Ei sinne täydellä hinnalla ikinä menty syömään!

Muistan että jos naapurissa oli juhlat, söin aina ihan hirveästi kanaa ja lohta (siellä oli aina montaa eri sorttia ruokaa tarjolla juhlissa), koska muuten meillä syötiin tosi harvoin lohta tai kanaa. Kananmuna/nakki/makkara/jauhelihakastike+perunat/spaghetti ja porkkanaraaste oli yleisimmät. Vaikka jääkaappi näytti tyhjältä, aina äiti teki hyvät ruuat eikä oltu nälkäisiä. Joskus teki jälkkäriksi jotain marjarahkaakin, ja oli ihan älyttömän hyvää.

Vanukkaat. Yleensä tehtiin itse, mutta oli ihan luksusta jos saatiinkin ostaa kaupasta vklopuksi naminamit.

Olen syntynyt 90-luvun alussa. Asuin melkein koko alakouluajan maaseudulla ja silloin luksusta oli juuri nuo monen mainitsemat hampurilaiset jostain valmiiksi ostettuna. Paikalla ei siis paljon ollut väliä ( oliko huoltamo, kioski tai oikea pikaruokaravintola) vaan juuri se, että sai oikein aterian ranskalaineen ja juomineen. Samoin kioskilta ostetut jäätelötöttöröt olivat harvinaista herkkua. Tähän liittyen myös irtomansikat ja herneet. Kaupungissa käynti silloin, kun mentiin mummulaan oli myös ilon aihe. Siihen liittyi monesti myös Yves Rocher käynti ( rakastin niitä tuoksuvia värikkäitä saippuoita ja kylpyvaahtoja ). Kirppiksilla käynti oli minusta myös jännittävää ja sieltä löysi aina jotain kivaa. Kävimme vaan todella harvoin. Sirkukseen pääsin pari kertaa, kun se tuli kylällä käymään. Kerran minun piti valita kumpaan sirkukseen menen, kun tulivat samoihin aikoihin kylälle ja ilon aihe oli se, kun sainkin siihen toiseenkin ilmaisliput ( isäni työn kautta) ja pääsin molempiin. Kaikki ne kerrat myös muistan tarkkaan, kun sain varsinkin nuorempana jonkun cd:n joko lahjaksi tai sitten muuten rahaa niiden ostoon.  Mieleen jäi myös se kerta, kun olin 12-vuotias ja äitini sai jonkun puhelinliittymän vaihdoksen yhteydessä ( meni  siis muistaakseni soneraan käymään)  sieltä lahjaksi hienon radion ja siihen kaiuttimet. Niillä tulikin sitten kuunneltua musiikkia varmaan seuraavat 10 vuotta.  

Muistan kun joskus oli lapsena hauskaa, sekin tosin vedellä jatkettua ja siskolta lainattua mutta kuitenkin.

-Turvallisuuden tunne. Ensimmäisen kerran elämässäni mulla oli turvallinen olo joskus 12v tukiperheessä. Sitten se tukiperhehommakin loppui. Seuraavan kerran vasta omassa kodissa oli olo, ettei tarvii pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Ratsastustunnit. Vanhemmat ei suostuneet maksamaan niin kallista harrastusta, ratsastus oli parempien ihmisten laji. Pienistä viikkorahoistani sitten säästin rahat alkeiskurssiin. Voi sitä onnea, kun vihdoin pääsin hevosen selkään.

Meillä oli sama juttu.

Mutta en päässyt ratsastamaan, vaikka itse keräsin rahat kurssiin☹️.

Aikuisena sitten korjasin asian - - kuten myös sen, etten ollut saanut harrastaa tanssia.

Mihin maailmanaikaan nämä ovat tapahtuneet? Kaupungissa?

Oli todella luksusta, kun joskus harvoin kävimme ravintolassa syömässä, ja paluumatka tehtiin taksilla! Meillä ei ollut autoa, joten oli upeata päästä ”pirssillä” kotiovelle.

Lämmin ranskanleipä ja hillomunkit.

Eipä juuri luksusta ollut kun olin lapsi 30 vuotta sitten mutta nyt osaan nauttia kaikesta siitä ihanasta extrasta mistä lapsena vain haaveilin...

Oikeat lenkkarit!

Lapsena parasta oli, kun istuttiin enon autossa. Jokaisessa liikenneympyrässä tehtiin ylimääräisiä kunniakierroksia ja ajettiin aina hienoja maisemareittejä, jonka varrelta eno kertoi jänniä tarinoita.

Lisäksi koin luksukseksi saada istua kavereiden päivällispöytään. Meillä oli ihan aiheesta sääntönä, että ruoka-aikana ei lähtökohtaisesti kökitä kavereiden luona eikä oletettu koko kylän ruokkivat omia mukuloita. Mutta silloin harvoin, kun ei tarvinnutkaan maleksia kotiin syömään, vaan sai istua kotona syödystä ruoasta poikkeavan aterian ääreen kaverin perheen kanssa... Ai että.

Näin aikuisena koen todelliseksi luksukseksi sen, että vanhemmat veivät pitkin maailmaa ja tutustuttivat erilaisiin kulttuureihin. Lapsena tai teininä en tätä osannut arvostaa, lomat kun eivät tuntuneet lomilta, ellei saanut nukkua kotona pitkään ja vaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Mihin maailmanaikaan nämä ovat tapahtuneet? Kaupungissa?

Savupirtti meillä oli kaupungissa. Siinä ihan jokilaakson alkupäässä, vanhan pirtutorin kupeessa. Paikalla on nykyään persujen vaalitoimisto. Tämä oli joskus 10-100 vuotta sitten.

Savustettu kala. Isä ja naapurit savustivat kerran kesässä tuoretta kalaa. Oli muistaakseni lahnaa, siikaa ja ties mitä. Joulunaikaan tietty kinkku.