Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2700)
Elokuviin pääsy. Pekka ja Pätkä sekä Tarzan elokuvat vähän karussa elokuvateatterissa jossa oli puupenkit ilman pehmusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäätelöpaketti. Viivottimen kanssa jaettiin neljään osaan ettei vaan kukaan saa isompaa palaa.
Lomamatkat perheen kanssa, varsinkin talvella jonnekin lämpimään missä oli merta ja sai vaan uida ja lomailla.
Kun sain rannekellon 7 vuotiaana ennen ensimmäisen luokan alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain, että sai oikeaa ruokaa.
Uusi pyörä ja lomamatkat Thaimaahan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun pääsi ravintolaan. Eli yhden kerran koko lapsuuteni aikana.
Se, kun sai juoda kokonaisen lasillisen appelsiinimehua ja ottaa vielä toisenkin lasin.
Se, kun sai jonkun uuden vaatteen jostain muualta kuin kotona tehtynä. Tai ylipäänsä, jos sai jotakin uutta päällepantavaa.
Se, kun sai hotellissa tms. läträtä vedellä niin paljon kuin sielu sieti.
Se, kun sai laittaa hilloa pannarin päälle niin paljon kuin halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, kun sai jonkun uuden vaatteen jostain muualta kuin kotona tehtynä. Tai ylipäänsä, jos sai jotakin uutta päällepantavaa.
Tämä on muuten mielenkiintoista, nykyäänhän käsityönä tehdyt vaatteet ja asusteet on sitä parempaa laatua ja kaupasta ostetut bulkkikamaa.
Me oltiin köyhiä mutta rikkaat ihmiset lähettivät meille pakettejaan jotka olivat todella mahtavia joten vaikka oltiin köyhiä niin meitä autettiin hyvin ja minä kirjoitin perheen puolesta kiitoskirjeet ja ilmoitin meidän lasten koot. Vieläkin muistan näitä perheitä lämmöllä ja muistan useiden sukunimetkin. Luksusta oli joskus sai oman ostetun vaatteen, olin ekalla kuin sain pitkät housut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8- vuotiaana sain koulun kevätjuhliin ihanan turkoosin mekon, jossa oli värikkäät pitsikoristeet hihansuissa ja kaula- aukossa. Se oli ensimmäinen ostettu mekko minulle. Muistan sen tunteen kun avasin paketin.
Toinen iloinen asia oli, kun eräs sukulaistäti tuli käymään ja toi ison suklaalevyn tuliaisiksi. Söimme suklaata ja teimme suklaalevyn kullanvärisestä paperista kruunut ja leikimme prinsessaa. Noo, tämä oli hauskaa, kunnes naapurin poika tuli ja repi kruunut .
Pienempänä kaupasta ostetut uudet vaatteet 80 luvun alkupuolella. Yleensä äiti ompeli vaatteeni itse (taitava käsityöläinen) tai sain siskon vanhat vaatteet.
Sitten vähän isompana (ehkä 10-11v ) reilu viikko Tampereella yksin tätini luona ilman mutsia ja siskoa. Hitto mikä vapauden ja itsemääräämisoikeuden tunne, vieläkin tulee kylmän väreet ja muistan kaikki miltä missäkin tuoksui. Muistan ekan valtavan ison mansikkajätskipallon minkä ostin keskustan jätskikioskilta ja söin puistonpenkillä katsellen maalaistyttyönä kaupungin vilinää. Sillä hetkellä tiesin etten tule ikinä jäämään sille käpykylälle missä synnyin, tiesin ettei se ikinä riittäisi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämpimät leivät. Joiden täytteenä broileripyöryköitä, juustoa ja maustekurkkuja. Niitä sain silloin kun sain pysyä valveilla tavallista pidempään jonkun erityisen asian takia.
kun sai ruisleivän päälle oikeata voita.ei tarvinnut syödä paljasta leipää.tämä 70 luvun alussa.
Tuntuu että melkein kaikki tömmöiset luksukset on omille lapsille, jos nyt ei arkipäivää, niin usein saatavilla kumminkin. Itselle lapsena 90-luvulla oli luksusta yöpyminen lomalla jossain muualla kuin sukulaisten luona, matkalla omien eväiden syömisen sijasta pysähtyminen syömään johonkin kahvilaan tms, leffassa ja huvipuistoissa käynti, merkkivaatteet. Enpä silti koe mitään traumoja, mutta sitä oon miettinyt että jääköhän omille lapsille mitään tämmöisiä "luksus-muistoja" kun niin moni asia on nykyään helpommin saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että melkein kaikki tömmöiset luksukset on omille lapsille, jos nyt ei arkipäivää, niin usein saatavilla kumminkin. Itselle lapsena 90-luvulla oli luksusta yöpyminen lomalla jossain muualla kuin sukulaisten luona, matkalla omien eväiden syömisen sijasta pysähtyminen syömään johonkin kahvilaan tms, leffassa ja huvipuistoissa käynti, merkkivaatteet. Enpä silti koe mitään traumoja, mutta sitä oon miettinyt että jääköhän omille lapsille mitään tämmöisiä "luksus-muistoja" kun niin moni asia on nykyään helpommin saatavilla.
Ne luksukset on vaan erilaisia kuin 90-luvulla.
Tapahtui 50-luvulla, yhdessä kyläpaikassa tarjottiin kaakaota. Kotona ei ollut koskaan, eli melkein perunoilla elettiin.
Kun joskus pääsi iskän mukana töihin ja vielä varuskunnan ruokalaan syömään. Isäukko oli ilmavoimissa.
Kun sai rauhassa kuunnella radion lastenohjelman sunnuntaina 12.50. Kun sai rauhassa mennä nukkumaan tietäen että isä ei ollut humalassa. Kun pääsi äidin kanssa kaupunkiin vaateostoksille.