Lue keskustelun säännöt.
Mies veti raivarit kun ei "saanut" lähteä pyörälenkille.
28.03.2021 |
Meillä on siis 6 kk vauva. Minä olen kotona ja hoidan vauvaa, mies tekee etänä töitä. Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)
Mies on käynyt töidensä päälle pyöräilemässä nyt päivittäin. Tekee tunnin parin lenkkejä. Ilmoittaa siis vaan lähtevänsä ja painaa ulos. Tänään mä sanoin, että et mene, mä haluan lepoa ja käydä yksin lenkillä. Olen uupunut ja koen epäreiluksi tän järjestelmän, missä mulla ei oo vastaavaa vapautta vain ilmottaa lähteväni.
Mies pimahti täysin. 34-vuotias korkeakoulutettu mies kiukutteli ja maukui kui nälkäinen taapero tai teinipoika. Asetelma oli kuin miten minä kalkkismutsi en päästä häntä pitämään hauskaa, ei lainkaan missä kaksi aikuista jakaa yhteistä vastuuta. Sössötti miten hänen mielenterveytensä vaatii liikuntaa ja miksi mä en voi ottaa vaunuja mukaan. Ehdotin, että no mennään vuorotellen. Ei käy kun hänen oli päästävä _heti_.
En jaksa tätä. Ero mielessä joka päivä. En ymmärrä miten voi täysin eri mies kuoriutua ukosta joka oli itse se kovempi vauvakuumeilija.
Kommentit (699)
Onko niitä pentuja pakko tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on moraaliton mies! Ja aivoton anoppi hänellä.
Kuka ottaa miehen, joka pettää pienen vauvansa äitiä? Joka ei hoida vauvaansa? Joka lähtee äidin ja vauvan luota? Aika epätoivoinen tilanne täytyy olla, jos tommoiseen menee mukaan.
Kai sinä vastasit täsmälleen samoilla sanoilla, että sinun mielenterveytesi on vaarassa ja mies voi myös ottaa vauvan vaunuissa mukaan.
Uskaltaako tommoiselle antaa vauvaa mukaan jonnekin mökille?
Voi itku! Mutta hyvää tuossa on se, että eron myötä sulle tulee myös vapaa-aikaa. Jos menette yleisen mallin mukaan, niin joka toinen viikonloppu on aikaa ihan vaan sulle!
Vierailija kirjoitti:
Surullisia uutisia.Tai raivostuttavia. oikeastaan oon ihan helvetin alkukantaisen vihainen. Palasin nyt tähän ketjuun kun oon sen verran yksin. ja pari lasi viiniää ottanut.
Mies siis pertti. Pyöräili työkaverinsa kanssa ja vain "sattui syventymään rakkaudeksi". nyt oon sitten yksin. Tai ollaan pojan kanssa.
Äidille soitin. Hän sanoi, että ehkä jos olisin laihduttanut nopeammin ei miehellä olisi katse harhaillut. Suljin luurin. onneksi sain ystävältä apua. hän hoitaa tämän illan. ajattelin soittaa kriisinumeroon. Selviän kyllä mutta tällä hetkellä haluaisin paiskoa astiat.
mies on uuden naisensa mökillä. Että hyvää kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIEHESI ON SPANDEX PELLE
PYÖRÄILEE AUTOTIELLÄ VAIKKA PYÖRÄTIE VIERESSÄ
JÄTÄ SE PELLE HETI!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea neuvotella aikatauluista kun miehen työpäivät saattavat venyä, mutta ennen kaikkea haluaa lähteä kun mielihalu pälkähtää päähän. Ja hänhän lähtee kun siltä tuntuu. Mä luuseri ja palvelijatar jään sit nyhväämään kotiin.
Ja mulle on aivan sama uskooko joku tämän vai ei. Hyvältä tuntuu jos tää tilanne on niin absurdi, että mun surkea parisuhteeni on ainutlaatuisen kurja.
Oon miettinyt, ettei mun olotila ole normaali. Mietin pitäiskö puhua neuvolassa/lääkärille näistä synkistä ajatuksista. Tuntuu et kaikki on pilalla, elämä näyttää toivottomalta.
Meillä on 4kk vauva ja mies käy kyllä ihan muualla töissä, mutta kotiin tultua istuu lähinnä koneella pelaamassa. Olen pyytänyt omaa aikaa niin, että voisin itsekin olla koneella ja vaikka pelata sen tunnin (vs. mies pelaa vapaa-ajalla 4-6 h) jonka ajan mies olisi vauvan kanssa, mutta malttaa olla ehkä vartin pätkissä, ei aina sitäkään. Hyvä, että ylipäänsä on vauvan kanssa, mutta en ehdi tuossa ajassa edes vaihtaa vapaalle...
En siis halua vauvasta eroon, eikä minun tarvitse päästä talosta ulos vaan saada talon sisällä omaa aikaa. Ei, ei mahdollista. Joskus sitten vaan totean, että lähden ulos ja käyn 15-30min lenkillä kysymättä mieheltä. Sanon vain, että hoida vauvaa, käyn ulkona. Käy. Onnistuisi varmaan, vaikka häviäisin 1-2 tunniksi jonnekin niin kuin edellisellä asunnolla ollessa tein, että syötettyäni vauvan lähdin pariksi tunniksi kahville ja ostoksille ja tulin sitten takaisin taas ruoka-ajaksi, mutta asutaan nyt sen verran syrjässä ettei tuossa ajassa tosiaankaan ehdi keskustaan ja takaisin, eikä se ulkoilu ole sitä "omaa aikaa", jota tarvitsen, koska jos on pakko päästä ulos, voin aivan hyvin ottaa vauvan ulos mukaan.
Vaikka meillä onkin vähän eri tilanne, ymmärrän ap:n tarpeen hyvin. Meillä riidellään ihan samasta asiasta, että vaikka olenkin äitiyslomalla, miehenkin pitää hoitaa lasta ja mahdollistaa myös minulle vapaa-aikaa, eikä niin että hoidan ruoanlaiton ja kaikki kotityöt lapsen ohessa. Viimeksi aamulla riideltiin ja miehen mielestä minulla ei ole mitään muuta kuin vapaa-aikaa, että kotitöihin menee max 1h päivässä ja lopun aikaa olen vapaalla. Joo, niin vissiin. Lopun aikaa olen vauvan kanssa, niin kuin kuuluukin. Hyvällä tuurilla saan 2h omaa aikaa, jos vauva nukkuu vaunulenkin päätteeksi pari tuntia, mutta viime aikoina ei tosiaankaan ole nukkunut, joten ei sitä omaa aikaa sitten ole, kun vauva nukkuu lenkin jälkeen vartin...
Mikä on, kun miehet ei ymmärrä miten sitovaa on olla vauvan kanssa kotona ja että se ei ole vapaa-aikaa jos imettäessä katsoo televisiota tai on koko ajan vauva sylissä?
Ja kyllä, vauvan kanssa voi syödä ja siivota, mutta se on aina puolivillaista.
Jos miehen mielestä naisella ei ole kuin vapaa aikaa kun hoitaa vauvan ja kotityöt niin on kai se miehellekin vapaa aikaa olla illalla vaikka 2 tuntia vauvan kanssa. Itse kerta kertoo että se on vapaa aikaa naiselle niin miksei siis miehellekin...
Hyvä huomio.
Jos nainen äitiyslomalla vain lepää sen vauvan kanssa, niin miksei mieskin voisi työpäivänsä.jälkeen lepäillä vauvan kanssa, jotta vaimo pääsee illalla vähän tuulettumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea neuvotella aikatauluista kun miehen työpäivät saattavat venyä, mutta ennen kaikkea haluaa lähteä kun mielihalu pälkähtää päähän. Ja hänhän lähtee kun siltä tuntuu. Mä luuseri ja palvelijatar jään sit nyhväämään kotiin.
Ja mulle on aivan sama uskooko joku tämän vai ei. Hyvältä tuntuu jos tää tilanne on niin absurdi, että mun surkea parisuhteeni on ainutlaatuisen kurja.
Oon miettinyt, ettei mun olotila ole normaali. Mietin pitäiskö puhua neuvolassa/lääkärille näistä synkistä ajatuksista. Tuntuu et kaikki on pilalla, elämä näyttää toivottomalta.
No ei tilanteesi ole todellakaan mitenkään uskomaton, monella on samanlaista. Aika monelle naiselle tulee totaalishokkina se, että mies ei olekaan valmis tinkimään omista jutuistaan vauvan tultua, eikä hänelle tule edes mieleen, että pitäisi.
Jos on synkkiä ajatuksia, puhu ihmeessä neuvolassa. Jotkut miehet tajuavat vastuun jakamisen idean joskus, toiset eivät koskaan. Jokainen nainen joutuu sitten tekemään oman valintansa siinä kohdassa.
Ei ole oikein, jos mies vain ilmoittaa lähtevänsä ja sinä et pääse mihinkään hengähtämään ilman vauvaa. Miksi teitä on kaksi vanhempaa sitten edes olemassa perheessä, jos toista ei auteta ja tueta ollenkaan?
Olen ollut samassa tilanteessa kuin ap. Mies ei antanut mennä lenkille, kun meillä oli pieni lapsi kotona. Olisi pitänyt jäädä lapsen kanssa kotiin, äiti ei saa jättää lasta sekunniksikaan. Ja mies oli nimenomaan näitä, joka mainosti aikoinaan, kuinka hän osaa hoitaa lapsia.
Lohdutuksena: ero oli helppo, kun oli tottunut vastaamaan kaikesta jo muutenkin 24/7. Myös taloudellisesti. Ei vaan enää tarvinnut kuunnella sen toisen valittamista.
Mitähän tälläkin avauksella haettiin?
Ei minkäänlaista ratkaisunasettelua, vaan miehen mollaamista ja kuitenkin tuon saman miehen kanssa ap on suostunut tai jopa vaatinut päästä hosumaan housuitta nimenomaisena tarkoituksena tehdä vauva, että pääsee leikkimään kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
726 kirjoitti:
MIEHESI ON SPANDEX PELLE
PYÖRÄILEE AUTOTIELLÄ VAIKKA PYÖRÄTIE VIERESSÄ
JÄTÄ SE PELLE HETI!!!!!!
Etkö pääse autolla ohi vai mikä kiukuttaa? Pyörätiellä on koiran omistajan virittämät fleksiansat, kävelijät haahuilevat miten sattuu, niin pyörätie ei ole enää turvallinen paikka pyöräilijälle. Nimimerkillä mummiksella ajelen
Vierailija kirjoitti:
Nyt on provojen taso vihdoin noussut edes hitusen. Jatkakaa samaan malliin, alkoi jo kyllästyttää se sama läpinäkyvä kirjoitustyyli. Kyllä tässäkin selvä provon käry on, mutta ainakin tyhmimpiin uppoaa kuin häkä! 👍
Ilmeisesti olet palstamies, kun et hahmota, että tuollainen on todellisuutta hyvin monissa perheissä.
Naisista tulee äitejä, mutta hämmästyttävän moni mies elää, kuin asuisi yksin. Erotuksena on, että vaimo huolehtii ruoanlaitosta, siivouksesta ja pyykkäyksestä vauvanhoidon ohella.
Onneksi elän yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään mies ei suoraan töistä jaksa lähteä kahden tunnin lenkille.
726 kirjoitti:
MIEHESI ON SPANDEX PELLE
PYÖRÄILEE AUTOTIELLÄ VAIKKA PYÖRÄTIE VIERESSÄ
JÄTÄ SE PELLE HETI!!!!!!
Misandrinen vihakommentti saa välittömästi tykkäyksiä.
Eikä palstalla ole mieswihaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on provojen taso vihdoin noussut edes hitusen. Jatkakaa samaan malliin, alkoi jo kyllästyttää se sama läpinäkyvä kirjoitustyyli. Kyllä tässäkin selvä provon käry on, mutta ainakin tyhmimpiin uppoaa kuin häkä! 👍
Ilmeisesti olet palstamies, kun et hahmota, että tuollainen on todellisuutta hyvin monissa perheissä.
Naisista tulee äitejä, mutta hämmästyttävän moni mies elää, kuin asuisi yksin. Erotuksena on, että vaimo huolehtii ruoanlaitosta, siivouksesta ja pyykkäyksestä vauvanhoidon ohella.
Onneksi elän yksin.
Asut yksin mutta TIEDÄT että noin on.
Miehet taas tietävät etteivät lapset ole puolison siemenestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea neuvotella aikatauluista kun miehen työpäivät saattavat venyä, mutta ennen kaikkea haluaa lähteä kun mielihalu pälkähtää päähän. Ja hänhän lähtee kun siltä tuntuu. Mä luuseri ja palvelijatar jään sit nyhväämään kotiin.
Ja mulle on aivan sama uskooko joku tämän vai ei. Hyvältä tuntuu jos tää tilanne on niin absurdi, että mun surkea parisuhteeni on ainutlaatuisen kurja.
Oon miettinyt, ettei mun olotila ole normaali. Mietin pitäiskö puhua neuvolassa/lääkärille näistä synkistä ajatuksista. Tuntuu et kaikki on pilalla, elämä näyttää toivottomalta.
Meillä on 4kk vauva ja mies käy kyllä ihan muualla töissä, mutta kotiin tultua istuu lähinnä koneella pelaamassa. Olen pyytänyt omaa aikaa niin, että voisin itsekin olla koneella ja vaikka pelata sen tunnin (vs. mies pelaa vapaa-ajalla 4-6 h) jonka ajan mies olisi vauvan kanssa, mutta malttaa olla ehkä vartin pätkissä, ei aina sitäkään. Hyvä, että ylipäänsä on vauvan kanssa, mutta en ehdi tuossa ajassa edes vaihtaa vapaalle...
En siis halua vauvasta eroon, eikä minun tarvitse päästä talosta ulos vaan saada talon sisällä omaa aikaa. Ei, ei mahdollista. Joskus sitten vaan totean, että lähden ulos ja käyn 15-30min lenkillä kysymättä mieheltä. Sanon vain, että hoida vauvaa, käyn ulkona. Käy. Onnistuisi varmaan, vaikka häviäisin 1-2 tunniksi jonnekin niin kuin edellisellä asunnolla ollessa tein, että syötettyäni vauvan lähdin pariksi tunniksi kahville ja ostoksille ja tulin sitten takaisin taas ruoka-ajaksi, mutta asutaan nyt sen verran syrjässä ettei tuossa ajassa tosiaankaan ehdi keskustaan ja takaisin, eikä se ulkoilu ole sitä "omaa aikaa", jota tarvitsen, koska jos on pakko päästä ulos, voin aivan hyvin ottaa vauvan ulos mukaan.
Vaikka meillä onkin vähän eri tilanne, ymmärrän ap:n tarpeen hyvin. Meillä riidellään ihan samasta asiasta, että vaikka olenkin äitiyslomalla, miehenkin pitää hoitaa lasta ja mahdollistaa myös minulle vapaa-aikaa, eikä niin että hoidan ruoanlaiton ja kaikki kotityöt lapsen ohessa. Viimeksi aamulla riideltiin ja miehen mielestä minulla ei ole mitään muuta kuin vapaa-aikaa, että kotitöihin menee max 1h päivässä ja lopun aikaa olen vapaalla. Joo, niin vissiin. Lopun aikaa olen vauvan kanssa, niin kuin kuuluukin. Hyvällä tuurilla saan 2h omaa aikaa, jos vauva nukkuu vaunulenkin päätteeksi pari tuntia, mutta viime aikoina ei tosiaankaan ole nukkunut, joten ei sitä omaa aikaa sitten ole, kun vauva nukkuu lenkin jälkeen vartin...
Mikä on, kun miehet ei ymmärrä miten sitovaa on olla vauvan kanssa kotona ja että se ei ole vapaa-aikaa jos imettäessä katsoo televisiota tai on koko ajan vauva sylissä?
Ja kyllä, vauvan kanssa voi syödä ja siivota, mutta se on aina puolivillaista.
Jos miehen mielestä naisella ei ole kuin vapaa aikaa kun hoitaa vauvan ja kotityöt niin on kai se miehellekin vapaa aikaa olla illalla vaikka 2 tuntia vauvan kanssa. Itse kerta kertoo että se on vapaa aikaa naiselle niin miksei siis miehellekin...
Hyvä huomio.
Jos nainen äitiyslomalla vain lepää sen vauvan kanssa, niin miksei mieskin voisi työpäivänsä.jälkeen lepäillä vauvan kanssa, jotta vaimo pääsee illalla vähän tuulettumaan?
Koska kaikki hommat on illalla hoitamatta
Vierailija kirjoitti:
No ihan ensin: lopeta lounaan laittaminen miehelle. Tai ylipäätään ruuan, kai aikuinen mies itse osaa ateriansa valmistaa. Sinä olet kotona vauvan takia, et miehen.
Toiseksi opettele sanomaan miehen menoille hyvin rauhallisesti, että aha. Anna miehen mennä ja harrastaa, mutta älä mahdollista siitä mitään. Ei siis puhtaita vaatteita jne. Aikuinen mies osaa itse huolehtia tavaroistaan.
Vastaavasti miehen tultua kotiin ojenna vauva hänelle ja sano heippa. Sen enempiä kertomatta, mihin olet menossa. Puhelimeen et vastaa, isä pärjää kyllä vauvan kanssa. Palattuasi et kysele, miten meni tms., vaan menet suihkuun(jos kävit lenkillä) ja jos vauva huutaa, sano miehelle, että vaihda vaippa/anna ruokaa - mikä sillä lapsella nyt hätänä onkin.
Miehelle on itsestäänselvää mennä, myös sinä voit tehdä saman valinnan.
Jos nainen toimii näin, toiset äidit tulevat siihen huutamaan, miten äiti ei hoida lastaan hyvin, kun ajattelee vain itseään. Itse siis olisin tuollainen äiti, joka antaa lapsen mieluummin isälle, vaikka hoito olisi huonompaa, kuin tekemällä kaiken itse, ja olen saanut palstalla pelkkää paskaa niskaani siitä, että en ole hyvä äiti, koska en välitä lasteni tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Tätä viestiketjua kun lukee niin vahvistuu vain käsitys siitä etten minä halua lapsia ollenkaa ja olen mies.
Joku kotiäidin rooli ei vain sovi minulle.
Ei kannata lähtee sekoilee naisten kanssa.
Jos ne eivät saa lasta sinulta, ne tekee sen naapurin kanssa ja sä vain hoidat laskut.
Olisit adoptoinut aikuisen vauvan niin ei tarvis murehtia tommosia. Aika riittäis paljon paremmin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
No ihan ensin: lopeta lounaan laittaminen miehelle. Tai ylipäätään ruuan, kai aikuinen mies itse osaa ateriansa valmistaa. Sinä olet kotona vauvan takia, et miehen.
Toiseksi opettele sanomaan miehen menoille hyvin rauhallisesti, että aha. Anna miehen mennä ja harrastaa, mutta älä mahdollista siitä mitään. Ei siis puhtaita vaatteita jne. Aikuinen mies osaa itse huolehtia tavaroistaan.
Vastaavasti miehen tultua kotiin ojenna vauva hänelle ja sano heippa. Sen enempiä kertomatta, mihin olet menossa. Puhelimeen et vastaa, isä pärjää kyllä vauvan kanssa. Palattuasi et kysele, miten meni tms., vaan menet suihkuun(jos kävit lenkillä) ja jos vauva huutaa, sano miehelle, että vaihda vaippa/anna ruokaa - mikä sillä lapsella nyt hätänä onkin.
Miehelle on itsestäänselvää mennä, myös sinä voit tehdä saman valinnan.
Hyvä vinkki!
Mies: katsokaa että teidän rahanne eivät päädy naisten käsiin.
- Maksakaa vain oma osanne asunnosta,
- nainen ei tarvittse autoa mihinkään, menkööt julkisilla.
- 50% lapsen kuluista kuuluu teille, ei euroakaan enempää, kuitit kaikesta.
Isona miehenä osaatte käydä kaupassa. Ostakaa vain itsellenne ja sitten niitä pilttejä.
Ajattelin alunperinkin että ukolla on jotain sutinaa. Tuntui niin tutulta. Älä huoli. Kyllä sinä pärjäät. Pärjäsin minäkin kun samassa tilanteessa olin.