Lue keskustelun säännöt.
Mies veti raivarit kun ei "saanut" lähteä pyörälenkille.
28.03.2021 |
Meillä on siis 6 kk vauva. Minä olen kotona ja hoidan vauvaa, mies tekee etänä töitä. Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)
Mies on käynyt töidensä päälle pyöräilemässä nyt päivittäin. Tekee tunnin parin lenkkejä. Ilmoittaa siis vaan lähtevänsä ja painaa ulos. Tänään mä sanoin, että et mene, mä haluan lepoa ja käydä yksin lenkillä. Olen uupunut ja koen epäreiluksi tän järjestelmän, missä mulla ei oo vastaavaa vapautta vain ilmottaa lähteväni.
Mies pimahti täysin. 34-vuotias korkeakoulutettu mies kiukutteli ja maukui kui nälkäinen taapero tai teinipoika. Asetelma oli kuin miten minä kalkkismutsi en päästä häntä pitämään hauskaa, ei lainkaan missä kaksi aikuista jakaa yhteistä vastuuta. Sössötti miten hänen mielenterveytensä vaatii liikuntaa ja miksi mä en voi ottaa vaunuja mukaan. Ehdotin, että no mennään vuorotellen. Ei käy kun hänen oli päästävä _heti_.
En jaksa tätä. Ero mielessä joka päivä. En ymmärrä miten voi täysin eri mies kuoriutua ukosta joka oli itse se kovempi vauvakuumeilija.
Kommentit (699)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt taksilla turvakotiin ja ilmoitat sieltä puhelimitse erosta.
Ei turvakotiin mennä sen vuoksi, että mies passuuttaa itseään eikä hoida vauvaa.
Ai nyt pitäisi töiden lisäksi hoitaa myös, siis ruoanlaiton lisäksi :D
Mitähän sen vaimon tehtäväksi sitten jää? Löhötä sohvalla?
Sitä se muutenkin on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäidit tekee vauvoistaan taas uusia uusavuttomia kun mitään ei voi tehdä sen vauvan kanssa. Katotaan vaan telkkaa ja puhelinta lapsi yksin sitterissä, eihän toi mitään yhdessä oloa ole.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen lapsen ottaa mukaan pyörälenkille, ostaa vain sellaisen kärryn.
Problem solved.
Nimenomaan. Kyllä nää saa järjesteltyä. Vuorotellen menette.
Meillä kun lapsi oli pieni, niin mentiin niin, että mies juoksi ja työnsi vaunuja ja minä tulin pyörällä mukana, kun synnyttämisestä oli niin vähän aikaa vielä. Hyvin sujui lenkit, tehtiin semi pitkiäkin 20km lenkkejä. Jos vauvalla oli nälkä, niin tissit oli kätevästi mukana, ja jos piti vaihtaa vaippa, niin sen voi nyt tehdä menossakin. Kesä toki pitää olla.
Nyt se vauva on jo taapero ja skidi tulee pyörällä mukana.
Miten noi nykyäidit saa kaikesta niin vaikeeta. Miehellä on oma elämä ja työ sekin pitää ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea neuvotella aikatauluista kun miehen työpäivät saattavat venyä, mutta ennen kaikkea haluaa lähteä kun mielihalu pälkähtää päähän. Ja hänhän lähtee kun siltä tuntuu. Mä luuseri ja palvelijatar jään sit nyhväämään kotiin.
Ja mulle on aivan sama uskooko joku tämän vai ei. Hyvältä tuntuu jos tää tilanne on niin absurdi, että mun surkea parisuhteeni on ainutlaatuisen kurja.
Oon miettinyt, ettei mun olotila ole normaali. Mietin pitäiskö puhua neuvolassa/lääkärille näistä synkistä ajatuksista. Tuntuu et kaikki on pilalla, elämä näyttää toivottomalta.
Meillä on 4kk vauva ja mies käy kyllä ihan muualla töissä, mutta kotiin tultua istuu lähinnä koneella pelaamassa. Olen pyytänyt omaa aikaa niin, että voisin itsekin olla koneella ja vaikka pelata sen tunnin (vs. mies pelaa vapaa-ajalla 4-6 h) jonka ajan mies olisi vauvan kanssa, mutta malttaa olla ehkä vartin pätkissä, ei aina sitäkään. Hyvä, että ylipäänsä on vauvan kanssa, mutta en ehdi tuossa ajassa edes vaihtaa vapaalle...
En siis halua vauvasta eroon, eikä minun tarvitse päästä talosta ulos vaan saada talon sisällä omaa aikaa. Ei, ei mahdollista. Joskus sitten vaan totean, että lähden ulos ja käyn 15-30min lenkillä kysymättä mieheltä. Sanon vain, että hoida vauvaa, käyn ulkona. Käy. Onnistuisi varmaan, vaikka häviäisin 1-2 tunniksi jonnekin niin kuin edellisellä asunnolla ollessa tein, että syötettyäni vauvan lähdin pariksi tunniksi kahville ja ostoksille ja tulin sitten takaisin taas ruoka-ajaksi, mutta asutaan nyt sen verran syrjässä ettei tuossa ajassa tosiaankaan ehdi keskustaan ja takaisin, eikä se ulkoilu ole sitä "omaa aikaa", jota tarvitsen, koska jos on pakko päästä ulos, voin aivan hyvin ottaa vauvan ulos mukaan.
Vaikka meillä onkin vähän eri tilanne, ymmärrän ap:n tarpeen hyvin. Meillä riidellään ihan samasta asiasta, että vaikka olenkin äitiyslomalla, miehenkin pitää hoitaa lasta ja mahdollistaa myös minulle vapaa-aikaa, eikä niin että hoidan ruoanlaiton ja kaikki kotityöt lapsen ohessa. Viimeksi aamulla riideltiin ja miehen mielestä minulla ei ole mitään muuta kuin vapaa-aikaa, että kotitöihin menee max 1h päivässä ja lopun aikaa olen vapaalla. Joo, niin vissiin. Lopun aikaa olen vauvan kanssa, niin kuin kuuluukin. Hyvällä tuurilla saan 2h omaa aikaa, jos vauva nukkuu vaunulenkin päätteeksi pari tuntia, mutta viime aikoina ei tosiaankaan ole nukkunut, joten ei sitä omaa aikaa sitten ole, kun vauva nukkuu lenkin jälkeen vartin...
Mikä on, kun miehet ei ymmärrä miten sitovaa on olla vauvan kanssa kotona ja että se ei ole vapaa-aikaa jos imettäessä katsoo televisiota tai on koko ajan vauva sylissä?
Ja kyllä, vauvan kanssa voi syödä ja siivota, mutta se on aina puolivillaista.
Jos miehen mielestä naisella ei ole kuin vapaa aikaa kun hoitaa vauvan ja kotityöt niin on kai se miehellekin vapaa aikaa olla illalla vaikka 2 tuntia vauvan kanssa. Itse kerta kertoo että se on vapaa aikaa naiselle niin miksei siis miehellekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen lapsen ottaa mukaan pyörälenkille, ostaa vain sellaisen kärryn.
Problem solved.
Nimenomaan. Kyllä nää saa järjesteltyä. Vuorotellen menette.
Meillä kun lapsi oli pieni, niin mentiin niin, että mies juoksi ja työnsi vaunuja ja minä tulin pyörällä mukana, kun synnyttämisestä oli niin vähän aikaa vielä. Hyvin sujui lenkit, tehtiin semi pitkiäkin 20km lenkkejä. Jos vauvalla oli nälkä, niin tissit oli kätevästi mukana, ja jos piti vaihtaa vaippa, niin sen voi nyt tehdä menossakin. Kesä toki pitää olla.
Nyt se vauva on jo taapero ja skidi tulee pyörällä mukana.
Tota kutsutaan yhteispeliksi! Pelaajia on siis kaksi ja siksi se onnistuu:))
Vierailija kirjoitti:
Nykyäidit tekee vauvoistaan taas uusia uusavuttomia kun mitään ei voi tehdä sen vauvan kanssa. Katotaan vaan telkkaa ja puhelinta lapsi yksin sitterissä, eihän toi mitään yhdessä oloa ole.
Kyllä sitä yhdessätekemistä ehtii tehdä. Usko tai älä, vauvavuoden jälkeen on edessä vielä 17 - vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten noi nykyäidit saa kaikesta niin vaikeeta. Miehellä on oma elämä ja työ sekin pitää ottaa huomioon.
Se vauva kun nyt sattuu olemaan sitä miehen omaa elämää.
Ukko tienaa leivän pöytään, eikä saa edes pyörälenkillä käydä. Ihme poraamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko tienaa leivän pöytään, eikä saa edes pyörälenkillä käydä. Ihme poraamista.
Vanhempainvapaalla oleva saa niin ikään ansiosidonnaiset vanhenpainpäivärahat.
Miksei hän siis saa käydä lenkillä?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun pidit pintasi.
Jätä mies hoitamaan vauva ja koti yksin useammaksi päiväksi nyt pääsiäisenä. Muuten hän ei ymmärrä, millaista se on.
Ei vauva ole mikään esine, jonka voi noin vain jättää toisen hoitoon, edes isän, jos äiti täysimettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisia uutisia.Tai raivostuttavia. oikeastaan oon ihan helvetin alkukantaisen vihainen. Palasin nyt tähän ketjuun kun oon sen verran yksin. ja pari lasi viiniää ottanut.
Mies siis pertti. Pyöräili työkaverinsa kanssa ja vain "sattui syventymään rakkaudeksi". nyt oon sitten yksin. Tai ollaan pojan kanssa.
Äidille soitin. Hän sanoi, että ehkä jos olisin laihduttanut nopeammin ei miehellä olisi katse harhaillut. Suljin luurin. onneksi sain ystävältä apua. hän hoitaa tämän illan. ajattelin soittaa kriisinumeroon. Selviän kyllä mutta tällä hetkellä haluaisin paiskoa astiat.
mies on uuden naisensa mökillä. Että hyvää kesää.
Tätä viestiketjua kun lukee niin vahvistuu vain käsitys siitä etten minä halua lapsia ollenkaa ja olen mies.
Joku kotiäidin rooli ei vain sovi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei 😟 olen pahoillani puolestasi. Halaus täältä
Polttanut hermonsa, eli ylikunnossa. Näitä oman elämänsä triatloNISTEJÄ,
Ainakin pääsit kusipäästä eroon!
Voi ap! Tsemppiä sulle. Älä välitä ilkeilijöistä täällä, niillä on niin paha olo että täytyy lyödä lyötyä. Voit siis lohduttautua sillä että sulla on nyt tukala tilanne, mutta noilla ressukoilla on vielä tukalampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap kirjoittaa noin negatiiviseen sävyyn siitä että "joutuu" laittamaan ruokaa työtä tekevälle miehelle? Pitäisikö sekä sekä tehdä työt että myös laittaa ruoka ja hoitaa kaikki muutkin asiat? Kyllä se on kuule ihan luonnollista että se joka ei käy töissä hoitaa noita kotiasioita.
Ap hoitaa pientä vauvaa ja silloin huolehditaan sen vauvan tarpeista ja ruokailusta. Muutoinkin eletään vauvan ehdoilla, ei aikuisen miehen, jonka kuuluisi osata huolehtia omasta ruokailustaan työpäivän aikana täysin itsenäisesti. Vai onko jossain tapana, että vaimo vie miehelle ruuan työpaikalle?
Maksathan tasan puolet perheenne kaikista kuluista?
Jösses mikä kommentti äidiltä! Hiljaiseksi vetää.
Ai nyt pitäisi töiden lisäksi hoitaa myös, siis ruoanlaiton lisäksi :D
Mitähän sen vaimon tehtäväksi sitten jää? Löhötä sohvalla?