Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Jos halusi tutustua esim. saman bändin faneihin, piti tehdä ilmoitus Suosikkiin. Oma nimi ja osoite näkyviin, ja sitten fanit kirjoittelivat.

Mulla oli myös saksalaisessa Popcorn-lehdessä englanninkielinen ilmoitus, hain Ace of Basen faneja. Oli sitten hienoa vaihdella aritkkeleita ja kuvia, niin sai uutta matskua fanitettavaksi. 

Tämä 90-luvun puolivälissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin töihin ja elöttettiin itsensä eikä loisittu toisten siivella vuodesta toiseen.

Kaikki sossun tuet, tukiopetus (silloin nimellä apukoulu), kaupungin vuokratalot ja työttömyys olivat häpeällisiä asioita. Niillä peloteltiin ja niitä kauhisteltiin 70-luvulla. Nyt ovat pikemminkin ylpeyden ja ilon aiheita!

Täh? Oletko lukenut yhtäkään ketjua köyhistä täällä palstalla? Tuilla eläviä halveksitaan avoimesti, haukutaan pummeiksi ja vaaditaan, että kaikki tuet lopetettaisiin tai niitä edes alennettaisiin, etteivät ihmiset vaan "passivoidu". Ja oletetaan että työttömät makaavat sohvalla eivätkä edes yritä työllistyä. 

Kuka muka on ylpeä tuilla elämisestä? 

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000-luvun alussa tekstareissa asia piti mahduttaa 160 merkkiin. Ilman emojeja. Yksikin ylimääräinen merkki, ja meni tuplahinta.

eipähän tullut jauhettua turhaa p=skaa ja tuli ilmaistua asiansa tiiviisti. 

Aloittajan luettelemista asioista ainoa mitä tunnistan on tupakointi kaikkialla. Kotona, töissä, autoissa, ruokapaikoissa, telkkarissa, juhlissa, kyläpaikoissa oli sopivaa tupakoida. Koulussa opettajat polttivat opettajanhuoneessa ja talonmies kulki käytävillä piippu suussa. Työpaikan lounashuone oli vielä 80-luvun lopulla samalla tupakkahuone. Ehkä työpaikkakännäys myös oli yleisempää, itse en kyllä ollut vielä töissä 70-luvulla. Tosin silloin alkoholia ei myyty helposti ja kiinni jääneet rattijuopot joutuivat vankilaan.

Tuo että naisia ei kannata kouluttaa oli joskus ennen ekaa maailmansotaa. Ja heti kun kansakoulut keksittiin, oli täysin asiallista naisen ruveta esim. opettajaksi. Sairaanhoitajakouluakaan tuskin paheksuttiin enää 1900-luvun puolella. Kätilö oli kunnon ammatti jo varhain jne.

Varmaan joissain perheissä tyttöjä ei pidetty minään 70-luvullakaan tai koulutusta ylipäänsä pidettiin turhuutena, mutta ei se nyt kaikkia koskenut.

Mummoni meni yliopistoon täysin epäherraskaisesta kodista 1920-luvulla. Aika moni tyttö kävi oppikoulua jo silloin. Elias Lönnrot meni yliopistoon 1800-luvulla, vaikka oli lapsena joutunut käymään kerjäämässä ruokaa. Rahasta koulutus paljon riippui, eikä siitä ettei olisi haluttu kouluttaa.

En lukenut ihan koko ketjua, mutta tällainen muisto: ulkomaille lähdettiin menemällä matkatoimistoon, jossa virkailija esitteli vaihtoehdot ja kirjoitti liput käsin lomakkeisiin.

Matkavaluutta vaihdettiin kotimaassa ja osa matkakassasta turvallisuussyistä mukaanmatkashekeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi

Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?

Enemmän nykyään polttavat kanna bis ta

Eli ovat ainakin tässä suhteessa järkevämpiä. Olen lähes nelikymppinen ja itsekin mieluummin tuota harrastan, sillä se ei ole niin haitallista kuin alkoholi.

Ihmeen kovassa edelleen on harhakäsitys, että kannabis olisi muka vähemmän haitallista kuin alkoholi. Kannabis aiheuttaa samat ongelmat kuin alkoholikin. Isona erona kuitenkin se, että keho varoittelee alkoholin vaaroista krapulan muodossa. Kannabiksesta ei tule fyysistä krapulaa ollenkaan mutta samat henkiset oireet se aiheuttaa kuin alkoholikin.

Nykynuoret naureskelevatkin tyhjää kun eivät ymmärrä sen ajan elämää. Eivät varmasti pärjäisi ilman näitä someja joita pitää vahdata koko ajan että tykkääkö kukaan vai ei :D huvittavaa kyllä.

Vielä 90-luvulla vedettiin välillä letkajenkkaa kaupungin ykkösklubilla. Voisi naurattaa nykynuorisoa.

Kaverukset polttivat toisilleen cd-levyjä.

- Kirjastoon  mentiin kuuntelemaan levyjä

- Energiajuomaa ei ollut, piti oppia juomaan kahvia

- Jos sovittiin treffit johonkin, piti pysyä siellä

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena opiskelu. Ennen vanhaan tyyliin 70-luvulla oli varmasti tosi outoa jos joku opiskelu 40-vuotiaana uuden ammatin.

Kuuntelin autossa yle puhetta ja siellä tuli vanhoja haastattelua 90-luvun alkupuolelta. Se oli pahaa lama-aikaa ja ihmisiä oli jäänyt paljon työttömiksi.

Haastateltavat 45 vuotiaat pitivät itseään täysin ikäloppuina, eivätkä nähneet työttömyydestä mitään muuta poispääsyä kuin eläkkeelle pääsyn. Tuossa iässä ei sen aikaisten mielestä voinut enää oppia mitään uutta, eikä olisi voinut edes vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on nykynuorten mielestä hassua että koko perheellä oli yksi yhteinen puhelin, se lankapuhelin. Johon lapset opetettiin vastaamaan: Virtasella Maija puhelimessa!

Ei meillä kyllä noin opetettu ketään vastaamaan. Tarkemmin ajatellen johtuu ehkä siitä ettei sukunimemme ollut Virtanen eikä meillä asunut ketään Maijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittelu. Nykyään kommunikoidaan viestitse, kiireellisetkin asiat, eikä ihmiset uskalla vastata, jos eivät tunnista numeroa. Vielä 15 vuotta sitten oli tavallista soitella kuulumisia toisten kanssa, ja lankapuhelinajalla ilman numeronäyttöä ei edes tiennyt, kuka soittaa. Saati että kuka puhelimeen vastaa!

Siihen aikaan oli vähemmän puhelinmyyntifirmoja, eikä ollut huijaussoittoja. Nyt voi puheluun vastatessaan saada ison laskun, jos erehtyy sanomaan "kyllä". Sitä käytetään todisteena, että on suostunut tilaamaan tuotteen. En muista mitään vastaavaa lapsuudesta.

Miksi alapeukut? Ottakaa asioista selvää, näin voi ihan oikeasti käydä. 

Ihastukselle tehtiin kasetti, johon nauhoitettiin romanttisia biisejä. 

Sitten kirjoitettiin esittäjän ja kappaleen nimet ja piirreltiin sydämiä niiden väliin.

Jos oli kuullut biisin radiosta, muttei tiennyt sen nimeä, piti kirjoittaa Suosikkiin ja kysyä minkä niminen onkaan se kappale jossa laulettiin "oh baby I want you so much..." joku mieslaulaja se oli...

Parhaassa tapauksessa sai parin kuukauden päästä vastauksen Suosikin palstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000-luvun alussa tekstareissa asia piti mahduttaa 160 merkkiin. Ilman emojeja. Yksikin ylimääräinen merkki, ja meni tuplahinta.

Plus viestejä mahtui puhelimeen rajallinen määrä, ja kun ne kerran poisti, ne pysyivät pois. Voi olla vaikea tajuta, jos on tottunut siihen että kahden vuoden takaisen wa-keskustelun saa varmuuskopion kautta uuteenkin puhelimeen. Ja tähän liittyen se, mille nykynuori saattaa nauraa, on se, että jos jonkun poistettavan viestin halusi talteen, se piti kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaan.

Jotkut piti vihkoja, johon kirjoitettiin ne viestit, sitten saattoi poistaa puhelimesta. Muistan itselläni olleen jotain tärkeitä viestejä joita en poistanut kännykästä, mutta en pitänyt mitään tuollaista vihkoa.

Teini-ikäisenä tai viimeistään parikymppisenä töihin paikkaan, jossa oltiin sitten eläkeikään saakka töissä. Tämänkään takia mihinkään aikuisopiskeluihin ei ollut tarvetta.

Oli pakko mennä naimisiin ja hankkia lapsia, muuten oli friikki tai vähintäänkin säälittävä. 

Homous piti salata ja oli pitkään rikos. Ei-heterot menivät naimisiin ja hankkivat lapsia puolison kanssa, jota eivät oikeasti rakastaneet ja halunneet. Niin vain oli tehtävä. Sitten oli salasuhteita. Jos ne paljastuivat, puoliso kauhistoi ja otti yleensä eron. 

Näin oli yllättävän pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähikaupasta sai ostaa ruokaa vastakirjallle eli asiakkaan vihkoon kirjoitettiin jokainen ostos erikseen. Maksamassa poikettiin sitten tilipäivänä. Tili eli setelit ja kolikot saatiin työpaikalta tilipussissa.

Jossain maaseudun kyläkaupoissa oli asukkailla kaiketi just näitä, kun menin poikaystävän luokse niin hämmästyin kun hän kävi kaupassa ja sanoi myyjälle "laita tilille" ja sitten mentiin vain ulos. Hänen vanhemmillaan oli tili. Kaiken huippu oli kun minäkin joskus kävin ostamssa ja sanoin vain "laita x:n tilille" ja marssin ulos. Kaipa pikkupaikassa tunnettiin kenen tyttö- ja poikaystäviä siellä oli tileille ostelemassa milloin mitäkin karkkia, pullaa, limua ja lonkeroa. Ja tupakkaa :D

Luulin itsekin että tämä on historian havinaa ja muistan edelleen meidän perheen tilin numeron lähikauppaan. Kunnes kuulin oman asuinalueeni lähikaupassa jonkun kertovan vaan kassalla numeron! "Laita sinne ykskasikolmoseen(tms)" ja allekirjoitus perään. Enkä edes asu missään pikkukylässä.

...vaikkapa 70-luvulla...Tarkoittaa,että oli vain esimerkki vuosikymmenestä.