Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ihan normaalia pukeutua verkkareihin ja pikkukenkiin.

Itse pääsin lukiosta 1980- luvulla ja palasin koulumaailmaan opettajaksi 1990- luvulla, kun nappiverkkarit olivat suurin huutoa.

....suurinta, ei suurin huutoa...

Vierailija kirjoitti:

Soittelu. Nykyään kommunikoidaan viestitse, kiireellisetkin asiat, eikä ihmiset uskalla vastata, jos eivät tunnista numeroa. Vielä 15 vuotta sitten oli tavallista soitella kuulumisia toisten kanssa, ja lankapuhelinajalla ilman numeronäyttöä ei edes tiennyt, kuka soittaa. Saati että kuka puhelimeen vastaa!

Ihmiset eivät uskalla vastata vieraisiin numeroihin, koska ne voivat olla puhelinmyyjiä, ja nyt on menossa monta puhelimella tehtävää huijaustakin, Suomesta ja ulkomailta. Ei sellaisia ollut kasarilla eikä ysärillä. 

Ja sekin että puhelimeen vastasi se joka oli kotona. Eli vastaaja ei ollut baarissa ryypäämässä, kipeänä sairaalassa, tms. tilanteita joissa ei oikeasti pysty puhumaan puhelimessa. 

Ekoissa kännyköissä oli akku, jonka sai poistettua ja vaihdettua tarvittaessa. Jos kännykästä loppui virta, voi kysyä onko jollain Ericssonin tai Nokian akkua antaa lainaksi, niin saa puhelun soitettua. 

Muistan että 206-2011 mentiin vielä Makuunista vuokraamaan aina leffa eli dvd joka palautettiin seuraavina päivänä. Olikohan 2pv palautusaika.

2007 kun olin lukiossa ei kysytty lappuja ikinä kun hain 16v teininä röökiä jos näytti vanhemmalta. Sit tuli tää laki myöhemmin et pitää kysyä aina. Silloin sai ilman lappuja haettua vanhan näköisenä niitä ja myös onnas aina ostettua muutama siideri ettei myyjä kysyny lappuja. Jos kysyi esitettiin et unohtui tai jotain vastaavaa.

Lankapuhelimet ja ne äänivastaajat

Normaalia oli lävistykset 2000 luvulla naamassa joka toisella nuorella. Oli Madonnaa ja kulmaläväriä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teinipojat(alle 19v.) eivät viitsineet/halunneet opiskella, he menivät töihin, ja jatkoivat työuraansa koko aikuisiän. 

Onko nykypäivänä kukaan 20-kymppinen poika ollut ikinä päivääkään töissä. 

Ja taitaisi heitä naurattaa tuollainen muinainen käytäntö, että elääkseen pitäisi tehdä itse työtä eikä elää muiden työllä. Mutta ei ne tiedä sitä vaan luulee, että näin on ollut aina, ja aina oleva.

Ennen olikin niitä töitä.

Itse olen insinörtti ja tarvitsen niitä asioita, joita joukko-opissa opetettiin, lähes päivittäin. Kaikki tietokoneohjelmointi perustuu joukko-opille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan putkiradiosta sai hyvin kuulumaan Radio Luxembourgin, josta kuuli viimeisimmät kansainväliset hitit.

Suomen radiohan oli vielä 80-luvun puolellakin täysin sensuroitu ”länsimaisesta hapatuksesta” johon kuului pop-musiikki.

Muutamassa harvassa lähetyksessä saattoi kuulla joskus uuttakin pop-musiikkia.

Mikko Alatalo muistelee Ylen tv-kanavien musiikkiohjelmien olleen 80-luvulla tärkeässä roolissa. Iltatähti ja Hittimittari olivat monopoliasemassa ja tavoittivat suuren osan pop-musiikin kuuntelijoista Suomessa.

Iltatähteä lähetettiin jo 70-luvulla. Muistan, kun sain seitsenvuotislahjaksi National-merkkisen radiokasettinauhurin. Sillä äänitin mikrofonin kautta musiikkia telkkarista. Vappuaattona 1975 Iltatähdessä oli ainakin Virtanen-yhtye, Retuperän VPK ja jotain muuta, jota en nyt enää muista. Myöhemmin 70-luvun puolella Iltatähdessä oli livenä Hurriganesia, Eppu Normaalia ja Popedaa, joista kaksi viimeksi mainittua olivat uransa alkutaipaleella. Niin ja tietysti tamperelainen Tries-yhtye.

Televisiossa näitä musiikkiohjelmia olikin, mutta radiosta et kuullut kunnon musaa vielä 80-luvun puolivälissäkään. Sen jälkeen tilanne alkoi muuttua.

Dingon suosio räjäytti nuorisomusiikin, mutta levyt/kasetit piti ostaa omaksi, ei ne biisit alkuun radiossa soineet. RadioMafia tuli vasta 1990.

Dingo räjäytti? No ei todellakaan! Dingo tuli -80 luvun alkupuolella. Nuorisomusiikki "räjähti" ehkä 60-70 lukujen vaihteessa. Jenkeissä -50 luvulla. Olihan Turun Ruisrock jo vuonna 1970 ensimmäisen kerran. Ja tuolloin rock ei ollut mikään uusi asia.

Puhuin Suomesta, en Jenkeistä.

Puhuin radiosoitosta, en siitä, milloin rock ylipäätään keksittiin.

Kyllä rock, Dingo ja muut, saivat radiosoittoa jo melko hyvin Rockradion aloitettua kesäkuussa 1980. Lisäksi välipäivinä oli Nuortenradio, joka sekin soitti rockia ja muuta ajankohtaista musikkia. Näin ollen rockia soitettiin maanantaista perjantaihin joka iltapäivä. Lisäksi oli Kovan päivän ilta ja jotain muuta.

Dingo esiintyi Härmärock-konsertissa muistaakseni joulukuussa 1984. Samassa konsertissa olivat myös Eput, Smack ja Peer Günt. Osa näistä keikoista on Youtubessa, oli ainakin joskus.

Ihan ensin tais kyllä tulla (kyllä tälle saa nauraa entisetkin nuoret!!) Purkkaa ja jytää! Heikki Harma ja Jake Nyman. Ja Pop eilen - tänään, samat tyypit.

Totta. Noiden lisäksi tulee mieleen sellainen ohjelma kuin Toivepoppia, jota lähetettiin sunnuntai-iltaisin seitsemän jälkeen. Rokkivekkaria lähetettiin tiistaiaamuisin 7.15–8.00.

Jokamiehen sävelradio oli muuten humppaa ja iskelmää, mutta silloin kannatti olla kuulolla, jos sanottiin että listan on laatinut koululainen se-ja-se Ypäjältä. Saattoi kuulla Queeniä, Hendrixiä ja kaikkea muuta kunnollista musaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan putkiradiosta sai hyvin kuulumaan Radio Luxembourgin, josta kuuli viimeisimmät kansainväliset hitit.

Suomen radiohan oli vielä 80-luvun puolellakin täysin sensuroitu ”länsimaisesta hapatuksesta” johon kuului pop-musiikki.

Muutamassa harvassa lähetyksessä saattoi kuulla joskus uuttakin pop-musiikkia.

Mikko Alatalo muistelee Ylen tv-kanavien musiikkiohjelmien olleen 80-luvulla tärkeässä roolissa. Iltatähti ja Hittimittari olivat monopoliasemassa ja tavoittivat suuren osan pop-musiikin kuuntelijoista Suomessa.

Iltatähteä lähetettiin jo 70-luvulla. Muistan, kun sain seitsenvuotislahjaksi National-merkkisen radiokasettinauhurin. Sillä äänitin mikrofonin kautta musiikkia telkkarista. Vappuaattona 1975 Iltatähdessä oli ainakin Virtanen-yhtye, Retuperän VPK ja jotain muuta, jota en nyt enää muista. Myöhemmin 70-luvun puolella Iltatähdessä oli livenä Hurriganesia, Eppu Normaalia ja Popedaa, joista kaksi viimeksi mainittua olivat uransa alkutaipaleella. Niin ja tietysti tamperelainen Tries-yhtye.

Televisiossa näitä musiikkiohjelmia olikin, mutta radiosta et kuullut kunnon musaa vielä 80-luvun puolivälissäkään. Sen jälkeen tilanne alkoi muuttua.

Dingon suosio räjäytti nuorisomusiikin, mutta levyt/kasetit piti ostaa omaksi, ei ne biisit alkuun radiossa soineet. RadioMafia tuli vasta 1990.

Dingo räjäytti? No ei todellakaan! Dingo tuli -80 luvun alkupuolella. Nuorisomusiikki "räjähti" ehkä 60-70 lukujen vaihteessa. Jenkeissä -50 luvulla. Olihan Turun Ruisrock jo vuonna 1970 ensimmäisen kerran. Ja tuolloin rock ei ollut mikään uusi asia.

Puhuin Suomesta, en Jenkeistä.

Puhuin radiosoitosta, en siitä, milloin rock ylipäätään keksittiin.

Olen kuullut Elviksestä. Olen syntynyt samana vuonna kuin Elvis kuoli, eli 1977.

RadioMafia oli eka kunnon nuorisokanava ja se aloitti toimintansa vasta 90-luvulla. Hittimittaria piti 80-luvulla Mikko Alatalo ja Levyraatia juonsi Jukka Virtanen minun lapsuudessani. Siellä soi ne uusimmat hitit, siis telkkarissa.

Myös minä tarkoitin Suomea. Tuossa lisätietoja -70 luvun rock tapahtumista.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/02/rock-suomi-bonuksia-1970-luku

Itse muistan rock radion olleen ihan kunnollinen nuorisokanava. En muista mitä oli sitä ennen. Kyllä ainakin punk rock oli -70 luvun lopussa kovassa suosiossa Suomessa. Jopa minulla oli punk henkisiä merkkejä ja hakaneuloja nahkatakissa -78, vaikka asuin syrjäseudun tuppukylässä. Kyllä sanoisin edelleen, että Dingo ei ollut se, joka räjäytti suomalaisen nuorisomusiikin. Se räjähdys tapahtui yli parikymmentä vuotta ennen Dingoa.

Eikö kukaan muista Hurriganesia 70-luvulta?

Toki. Kuuntelin sitä päivittäin täytettyäni seitsemän ja saatuani radiomankan.

Sitten pitää tietysti mainita Ronski & Exotic, josta myöhemmin tuli Ronski Gang. Alwari Tuohitorvi, Royals jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan putkiradiosta sai hyvin kuulumaan Radio Luxembourgin, josta kuuli viimeisimmät kansainväliset hitit.

Suomen radiohan oli vielä 80-luvun puolellakin täysin sensuroitu ”länsimaisesta hapatuksesta” johon kuului pop-musiikki.

Muutamassa harvassa lähetyksessä saattoi kuulla joskus uuttakin pop-musiikkia.

Mikko Alatalo muistelee Ylen tv-kanavien musiikkiohjelmien olleen 80-luvulla tärkeässä roolissa. Iltatähti ja Hittimittari olivat monopoliasemassa ja tavoittivat suuren osan pop-musiikin kuuntelijoista Suomessa.

Iltatähteä lähetettiin jo 70-luvulla. Muistan, kun sain seitsenvuotislahjaksi National-merkkisen radiokasettinauhurin. Sillä äänitin mikrofonin kautta musiikkia telkkarista. Vappuaattona 1975 Iltatähdessä oli ainakin Virtanen-yhtye, Retuperän VPK ja jotain muuta, jota en nyt enää muista. Myöhemmin 70-luvun puolella Iltatähdessä oli livenä Hurriganesia, Eppu Normaalia ja Popedaa, joista kaksi viimeksi mainittua olivat uransa alkutaipaleella. Niin ja tietysti tamperelainen Tries-yhtye.

Televisiossa näitä musiikkiohjelmia olikin, mutta radiosta et kuullut kunnon musaa vielä 80-luvun puolivälissäkään. Sen jälkeen tilanne alkoi muuttua.

Dingon suosio räjäytti nuorisomusiikin, mutta levyt/kasetit piti ostaa omaksi, ei ne biisit alkuun radiossa soineet. RadioMafia tuli vasta 1990.

Dingo räjäytti? No ei todellakaan! Dingo tuli -80 luvun alkupuolella. Nuorisomusiikki "räjähti" ehkä 60-70 lukujen vaihteessa. Jenkeissä -50 luvulla. Olihan Turun Ruisrock jo vuonna 1970 ensimmäisen kerran. Ja tuolloin rock ei ollut mikään uusi asia.

Puhuin Suomesta, en Jenkeistä.

Puhuin radiosoitosta, en siitä, milloin rock ylipäätään keksittiin.

Olen kuullut Elviksestä. Olen syntynyt samana vuonna kuin Elvis kuoli, eli 1977.

RadioMafia oli eka kunnon nuorisokanava ja se aloitti toimintansa vasta 90-luvulla. Hittimittaria piti 80-luvulla Mikko Alatalo ja Levyraatia juonsi Jukka Virtanen minun lapsuudessani. Siellä soi ne uusimmat hitit, siis telkkarissa.

Myös minä tarkoitin Suomea. Tuossa lisätietoja -70 luvun rock tapahtumista.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/02/rock-suomi-bonuksia-1970-luku

Itse muistan rock radion olleen ihan kunnollinen nuorisokanava. En muista mitä oli sitä ennen. Kyllä ainakin punk rock oli -70 luvun lopussa kovassa suosiossa Suomessa. Jopa minulla oli punk henkisiä merkkejä ja hakaneuloja nahkatakissa -78, vaikka asuin syrjäseudun tuppukylässä. Kyllä sanoisin edelleen, että Dingo ei ollut se, joka räjäytti suomalaisen nuorisomusiikin. Se räjähdys tapahtui yli parikymmentä vuotta ennen Dingoa.

Eikö kukaan muista Hurriganesia 70-luvulta?

Monta kertaa kävin Hurriganesia katsomassa ja kuuntelemassa 70- luvulla kun kiersivät ympäri suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Olen syntynyt -71 ja kaikilla äitini ikäpolven naisilla on ammatit, eikä naimisissa olo tarkoittanut todellakaan sitä, että ei töissä käytäisi. Ja isäni veljineen lähti yliopistoon opiskelemaan hyvin köyhistä oloista ja se oli silloin ihan tavallista,itse asiassa tavallisempaa kuin nykyään.

Ehkäpä silloin tyydyttiin paljon vähempään ja siksi ei väitetty, ettei ole esim. varaa opiskella, kun oltiin valmiimpia esim. paljon vaatimattomampaan asumisen tasoon ja muutenkin siedettiin epävarmuutta. Nykyäänhän eivät käsittääkseni esim. edulliset soluasunnot kelpaa monellekaan, vaikka niissä on jopa oma huone, ja vain keittiö ja WC ym. ovat yhteisiä tiloja. Itse aloitin opiskelut jakamalla ensimmäisen vuoden huoneen opiskelija-asunnossa toisen opiskelijanuorukaisen kanssa. Se oli siis yksiö pienellä keittokomerolla. Oppi ainakin sosiaalisuutta ja tiimihenkeä heti alussa, jos ei olisi ennestään osannut.

Tätä sosiaalisuutta ja tiimihenkeä ei löydy läheskään kaikilta soluasujilta! Ei myöskään käytöstapoja, kodinhoitotaitoja, toisten huomioon ottamista ym. Siksipä soluasunnot eivät kiinnostakaan enää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena opiskelu. Ennen vanhaan tyyliin 70-luvulla oli varmasti tosi outoa jos joku opiskelu 40-vuotiaana uuden ammatin.

70-luvulla suurella osalla oli 2-3 ammattia ja lisäksi oli vielä sellaisia, joiden ammatti oli sekatyömies.

Tämä on totta. Silloin sai töitä helpommin ja alalta toiselle vaihtaminen oli helppoa. Itseä pystyi kehittämään ja hakea itselle sopivaa alaa . Tuloksena oli monipuolinen osaaja, joka osasi katsoa asioita eri näkökulmista.

Mistä niitä töitä sai 1970 luvulla Suomessa? Miksi juuri tuolloin Suomesta lähti lähes puoli miljoonaa Ruotsiin ja muihinkin maihin töihin? 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kauan kun yhdellä kesämökillä näin sellaisen maitopusseista virkatun maton. En ollut uskoa silmiäni, että vielä sellaisen jossain näen, mutta siellä se saunan eteisessä oli.

Kestäähän muovi iät ja ajat.

Oletkohan käynyt vanhempieni mökillä? 😊 Itse en maitopussien käyttöä muista, mutta valokuvista olen ihmetellyt omituista tuttipullot, joka minulla oli. Se oli vai kehikko, johon laitettiin muovipussi ja siihen maito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä, ap. Näistä ei  juurikaan mikään ole ollut noin 1970-luvulla:

- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin ---- juu ei, tuo oli ehkä vielä asiain laita agraariaikaan eli 1940-luvulla, mutta 70-luvulla elettiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, ja koulua kävivät tytötkin. Kuten täältä näet, koulutusaste nousi samalle tasolle jo 1960-luvulla syntyneillä.

https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_001.html

- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle ---- ikinä kuullutkaan esimerkiksi Vanhan valtauksesta ja stallareista? Kyllä yliopistoissa oli paljonkin nuoria myös duunariluokasta, tosin silloin kuten NYKYÄÄNKIN vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus ennustaa lapsen koulutusta ja sosioekonomista asemaa.

- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan - no tämä koski kyllä miehiä ja naisia, vaikka toki naimattomiakin oli runsaasti, ei yhtä paljon kuin nykyään kumminkaan.

- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies - syntyvyys putosi nykytasolle jo 1970-luvun alussa, ehkäisyä käytettiin innolla. JOS lapsia hankittiin, ne tosiaan hankittiin nuorempina kuin nyt, ja tämä koski ennen kaikkea naisia, ei niinkään miehiä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.333559

- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä. Tupakointi kyllä, mutta varsinkin naisten ei kyllä ollut hyväksyttyä olla humalassa. Joka tapauksessa siihen aikaan alkoholia kului roimasti vähemmän kuin nykyään.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128476/ap-1981-1-ylalahti…

"Suomessa juotiin 2,88 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti laskettuna vuonna 1968 ia vastaavasti 6,31 litraa vuonna 1976. Kun vuonna 1968 oli 15 vuotta täyttäneestä väestöstä raittiita naisia 43 yo, heitä oli vuonna 1976 enää vain 20 %. Raittiita miehiä oli vastaavasti vuonna 1968 L4%ia vuonna 1976 I %"

Vertailun vuoksi: 2019 suomalaiset kuluttivat 10 litraa sataprosenttista alkoholia - ja kokonaan raittiita miehiä on 12, naisia 15 prosenttia. Eli aika hitsisti vähemmän kuin 1970-luvulla.

N54, yhteiskuntatieteilijä

Ehkä Helsingissä on oltu modernimpia, mutta syvällä maaseudulla esim. Pohjanmaalla oltiin aika alkukantaisia. 70-luvulla nuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän isompiin kaupunkeihin kuten Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Oli turvallisempaa jäädä kodinhengettäräksi kotikuntaan. Tuohon aikaan pikkukylätkin olivat vielä vireitä paikkoja, joissa oli paljon nuoria ihmisiä. Pikkukylissä oli kyllä 70-luvulla sitkeästi tätä koulutuksen halveksuntaa. Oppikouluja ei välttämättä ollut tai ei ollut rahaa kustantaa oppikouluja. 

Sinä yleistät nyt mutusi koskemaan kaikkia. Jos huomasit, minä esitin ihan tilastofaktoja, siis koko maasta, en mistään Helsingistä. Oma sukuni on muuten Kauhajoelta.

N54, yhteiskuntatieteilijä.

Onko pakko koko ajan yrittää päteä? Toisella on oikeaa kokemusta millaista oli asua Pohjanmaalla 70-luvulla, mutta sinun on pakko vähätellä ja kyseenalaistaa sitä tutkintoosi vedoten. Minusta aivan älytöntä ja ylimielistä käytöstä, itse ainakin arvostan henk.kohtaista kokemusta enemmän kuin sinun paskantärkeyttäsi.

Itse olin teini Pohjanmaan pikkukaupungissa 70-luvulla, enkä mitenkään tunnista näitä vanhoillisia agraarijuttuja omasta ympäristöstäni. Tunnen kyllä yhden tytön, joka kävi ns. välivuonna talouskoulun. Hän opiskeli myöhemmin sosiaalialaa.

Mutta jokaisella omat ympyrät ja omat kokemukset.

Juuri näin. Itse pääsin ylioppilaaksi 1968 ja useampaa ammattia opiskelukohteena etsineenä oli tuolloin useasti juuri talous- tai emäntäkoulu tai vastaava vuoden harjoittelu jossain laitoksessa eduksi saada opiskelupaikka. No itse päädyin lopulta muille maille opiskelemaan. Suomessa oli suurta työttömyyttä 60-70 luvuilla ja nuoria ihmisiä ja vanhempiakin lähti Ruotsiin töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱

Soivaan puhelimeen vastattiin aina, kun oltiin kotona. Rohkeasti vastattiin omalla nimellä, vaikka ei soittajan puhelinnumeroa nähtykään.

Vierailija kirjoitti:

Ekoissa kännyköissä oli akku, jonka sai poistettua ja vaihdettua tarvittaessa. Jos kännykästä loppui virta, voi kysyä onko jollain Ericssonin tai Nokian akkua antaa lainaksi, niin saa puhelun soitettua. 

Vaihtoakku saattoi kulkea myös omassa taskussa mukana. Ei tarvinnut ladata sähköjä akusta toiseen, vaan laittaa täysi akku tyhjenneen tilalle puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Soittelu. Nykyään kommunikoidaan viestitse, kiireellisetkin asiat, eikä ihmiset uskalla vastata, jos eivät tunnista numeroa. Vielä 15 vuotta sitten oli tavallista soitella kuulumisia toisten kanssa, ja lankapuhelinajalla ilman numeronäyttöä ei edes tiennyt, kuka soittaa. Saati että kuka puhelimeen vastaa!

Siihen aikaan oli vähemmän puhelinmyyntifirmoja, eikä ollut huijaussoittoja. Nyt voi puheluun vastatessaan saada ison laskun, jos erehtyy sanomaan "kyllä". Sitä käytetään todisteena, että on suostunut tilaamaan tuotteen. En muista mitään vastaavaa lapsuudesta.

Jossain vaiheessa oli kannettavat CD-soittimet. Ne olivat liian isoja taskuun ja käyttivät hurjasti paristoja, kun pyörittivät levyjä. 

Nyt ajateltuna se oli aika lyhyt aika, jolloin niitä käytettiin. Itse käytin ehkä viitisen vuotta, ennen kuin tuli mp3:t ja paljon pienemmät soittimet.  Äänen taso tosin laski, mutta se oli pieni ongelma, kun soitin mahtui taas mihin vaan.