Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Tuo emäntäkoulu/ koulutus/ yliopisto- ei kyllä ollut noin edes 1970- luvulla! Olen itse opiskellut yliopistossa 1972-1979 ja opiskelijoista oli silloinkin enemmistö naisia.
Tupakointi oli kyllä yleistä 70-luvulla ja joka paikassa sai tupakoida: baarissa, linja-autossa, junassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikaupasta sai ostaa ruokaa vastakirjallle eli asiakkaan vihkoon kirjoitettiin jokainen ostos erikseen. Maksamassa poikettiin sitten tilipäivänä. Tili eli setelit ja kolikot saatiin työpaikalta tilipussissa.
Jossain maaseudun kyläkaupoissa oli asukkailla kaiketi just näitä, kun menin poikaystävän luokse niin hämmästyin kun hän kävi kaupassa ja sanoi myyjälle "laita tilille" ja sitten mentiin vain ulos. Hänen vanhemmillaan oli tili. Kaiken huippu oli kun minäkin joskus kävin ostamssa ja sanoin vain "laita x:n tilille" ja marssin ulos. Kaipa pikkupaikassa tunnettiin kenen tyttö- ja poikaystäviä siellä oli tileille ostelemassa milloin mitäkin karkkia, pullaa, limua ja lonkeroa. Ja tupakkaa :D
Luulin itsekin että tämä on historian havinaa ja muistan edelleen meidän perheen tilin numeron lähikauppaan. Kunnes kuulin oman asuinalueeni lähikaupassa jonkun kertovan vaan kassalla numeron! "Laita sinne ykskasikolmoseen(tms)" ja allekirjoitus perään. Enkä edes asu missään pikkukylässä.
Jaa kenen perään nimmari vedettiin?
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta tuli mieleen esim. kättely ei ole enää niin tätä päivää varsinkaan nyt.
Kirjekaverit.
Koulussa kirjoiteltiin kavereiden kanssa paperilapulle viestejä.
Maalla ulko-ovea ei pidetty koskaan lukossa, oven eteen laitettiin katuharja, kun lähdettiin käymään jossain merkiksi muille, ettei olla kotona.
Naapurien luona kyläiltiin usein ja mentiin ihan ilmoittamatta.
Pienet n. 30 oppilaan kyläkoulut.
Koulun keittäjä, joka asui koulussa ja teki itse alusta loppuun ruuat.
Meillä oli eno joka tykkäsi kutitella, ja kyllä me likat naurettiin ja juostiin karkuun ja meistä se oli huvittavaa, oltiin siinä 10 vee tai vähän alle. Kyllä eno sitten ymmärsi lopettaa kutittelut kun tultiin teini-ikään,mutta nykyään se olis varmaan jotain seksuaalista häirintää jos vanhempi mieshenkilö kutittaa nuorta tyttöä, vaikka se olis täysin harmitonta. Eno olis varmaan jossain kalterien takana nyt näinä päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lankapuhelin keskellä taloa olohuoneessa ja se olikin ainoa paikka missä sille oli seinäpistoke. Ärsytti kun koskaan ei voinut kavereiden kanssa puhua mitään salaisia juttuja, koska kaikki olivat kuulolla siinä lähistöllä.
Asuin opiskeluaikana kämppäkaverini kanssa kaksiossa, jossa meillä oli lankapuhelin. Eräs opiskelijatoverimme alkoi soitella meille aamuöisin kännissä.
Sanoin kaverilleni, että otetaan ihmeessä puhelin pois seinästä (pistorasiasta) yöksi, niin sitten ei kukaan soittele.
Kämppäkaverini väitti kivenkovaan, että ei puhelinta saa ottaa pois seinästä. Hänen mielestään sen piti aina olla käytössä kun sen oli hankkinut ja oli varmaankin laitonta ottaa se pois.
Piti rautalangasta vääntää, että jokaisella on oikeus ottaa tai olla ottamatta vastaan puheluita, ja puhelimen saa laittaa yöksi vaikka kaappiin jos niin halusi. No uskoi hän sitten minua.
Olin tosi ihmeissäni, mistä tuollainen käsitys puhelimesta oli kaverilleni tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa kontakti ulkomaille olivat kirjeenvaihtokaverit. Oli joku järjestö, jonka kautta opettajamme tilasi meille kirjekavereiden osoitteita. En osannut vielä edes kunnolla englantia, mutta silti kirjoittelin Saksaan ja Englantiin.
Englantilainen kirjekaverini oli joku paremman perheen tyttö. Hän kertoili perheen matkoista ja autoista ja kaikenlaisesta jännästä, johon minulla ei ollut mahdollisuutta kuin unelmissani. En oikein tiennyt mitä olisin kirjoittanut, mutta mitäs muutakaan kuin arkipäiväisestä elämästäni.
Kauan emme kirjoitelleet.
Kirjekavereiden kanssa vaihdoimme mm. postikortteja, tarroja yms. pientä. Valokuvatkin vaihdettiin, esim. koulussa otetut kasvokuvat. Eräs saksalainen poika lähetti luokkakuvansa, jossa hän seisoi takarivissä. Hän pyysi lähettämään sen seuraavassa kirjeessä takaisin. Oli varmaan ainoa kuva lajissaan. Lähetin sen hänelle takaisin.
Yksi kirjeenvaihtokaveri oli ärsyttävä, hän oli aina ronkumassa lisää tarroja, kortteja ja kerran minun piti lähettää hänelle suomalainen nuorten lehti. Lähetin Suosikin. Sitten en enää lähettänyt mitään, koska hän itse ei lähettänyt yhtään mitään minulle, enkä muutenkaan katsonut olevani joku toiveita täyttävä paksulompakkoinen joulupukki. Ei nimittäin ollut liiemmälti rahaa.
Vanhan piian vero about 24-vuotiaille! Mun vanhemmilla oli kyllä pitkä rakkausavioliitto mutta aikoinaan menivät avoliiton jälkeen juuri tiettynä vuonna naimisiin syystä, että tietty ikä alkoi lähestyä ja halusivat välttää tuon veron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka paikassa, esim. toimistoissa tupakoitiin ihan yleisesti sisätiloissa vielä 90-luvun uuteen tupakkalakiin saakka. Minunkin työpaikallani vakuutusyhtiössä röökin katku oli ympäriinsä.
Yls hammaslääkäri kertoi, että aloittaessaan hommat joskus 60-luvulla, häntä opettanut hammaslääkäri poltti röökiä samalla kun porasi potilaan hammasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittelu. Nykyään kommunikoidaan viestitse, kiireellisetkin asiat, eikä ihmiset uskalla vastata, jos eivät tunnista numeroa. Vielä 15 vuotta sitten oli tavallista soitella kuulumisia toisten kanssa, ja lankapuhelinajalla ilman numeronäyttöä ei edes tiennyt, kuka soittaa. Saati että kuka puhelimeen vastaa!
Siihen aikaan oli vähemmän puhelinmyyntifirmoja, eikä ollut huijaussoittoja. Nyt voi puheluun vastatessaan saada ison laskun, jos erehtyy sanomaan "kyllä". Sitä käytetään todisteena, että on suostunut tilaamaan tuotteen. En muista mitään vastaavaa lapsuudesta.
Miksi alapeukut? Ottakaa asioista selvää, näin voi ihan oikeasti käydä.
On kyllä sellaista fantasiaa, että pelkästä puhelimeen vastaamisesta mikään huijausfirma voisi lähettää laskun asiakkaalle!
Kirjoittahan sanoikin, että jos erehtyi sanomaan ”kyllä”. Itsekin olin vähällä mennä lankaan, kun joku puhelinmyyjä yritti saada minut sanomaan kyllä johonkin esittämäänsä kysymykseen. En suostunut sanomaan, koska silloin olisin sitoutunut tilaukseen, josta moni ei ollut millään meinannut päästä irti. On näitä kaikenlaisia huijarisoittelijoita ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmelta/neljältä kanavalta ei tullut kivaa ohjelmaa, lähdettiin kaupunkiin vuokraamaan vhs-kasetti ja se palautettiin seuraavana päivänä samaan putiikkiin.
Nyt puhuttiin 70-luvusta. Kolme, neljä kanavaa???? Sinulla heittää kahdella vuosikymmenellä.
TV1, TV2 ja Tallinnan TV
Ennen (70-luvulla) nuoriso rakasteli (make love, not war), nyt ne vain panee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin 60-luvun puolella ja olin lapsi/varhaisteini 70-luvulla, enkä kyllä muista aloituksessa mainittuja asioita. Päinvastoin, ammatillisen koulutuksen saaneet (mutta opinhaluiset) vanhemmat kannustivat kovasti opiskelemaan ja yliopistossa opiskelu oli mitä arvostetuinta.
Jos jokin omaan kroppaan liittyvä asia vaivasi, emme voineet googlettaa vaan vaihtoehtona oli olohuoneen kirjahyllyssä pölyyntyvä lääkärikirja suoraan 60-luvulta tai kirjeen kirjoittaminen Suosikki-nimiseen lehteen lääkärille nimeltä Eki.
Musiikki tuli kasetilta ja soittimen vieressä oli aina kynä ja teippiä.
Vanhempani eivät olisi tahtoneet naimisiin mutta heidän oli pakko, sillä "susipareja" halveksittiin
Olen ainoa lapsi mikä herätti monissa ihmetystä etenkään, kun äidillä ei ollut kunnon syytä, ei dramaattista synnytystä ym
Yhtä lastakin kummallisempaa oli se, jos pariskunta ei halunnut lasta. Yhteiskunnan painostuksesta sitten lisäännyttiin, mikä johti surullisiin kohtaloihin.
T. 1980 syntynyt muumio
Mini Vogue -permanentti sekä tytöillä että pojilla.
Ensimmäistä kertaa unisex-asut 1970-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Joka paikassa, esim. toimistoissa tupakoitiin ihan yleisesti sisätiloissa vielä 90-luvun uuteen tupakkalakiin saakka. Minunkin työpaikallani vakuutusyhtiössä röökin katku oli ympäriinsä.
Yls hammaslääkäri kertoi, että aloittaessaan hommat joskus 60-luvulla, häntä opettanut hammaslääkäri poltti röökiä samalla kun porasi potilaan hammasta.
Vielä nykyisin joistain vanhoista yrityksistä löytyy kaappien kätköistä tuhkakuppeja vaikka tupakointi on loppunut silloin joskus 80-luvulla. Muistan miten vielä ysärillä oli erikseen tupakkahuone joka firmassa ja voi sitä ihmisparkaa, joka joutui sen viereen. Siis omaan työhuoneeseen toki, ei avokonttorihe*vettejä vielä silloin ollut. Savu ja haju vain pelmahtivat aina käytävälle. Samoin isoja kovaäänisiä tulostimia saattoi olla jonkun tulevan kuuron työhuoneessa! Ne rouskuttivat ja kirskuivat niin että kauas käytävälle kuului.
Ylipäänsä omat huoneet. Ennen oli vaihdevuosi-ikäisilläkin helpompaa, kun raivokohtauksen sai purkaa paiskomalla ovia. En sano tätä pahalla, vaan ihan oikeasti muistan pari muuten mukavaa työkaveria, jotka kuitenkin tunnettiin siitä et joinain aamuina he tulivat mitään puhumatta töihin, ja löivät oven työhuoneeseen kiinni valtavalla pamauksella. Eikä heitä häiritty silloin. EIKÄ kyse ollut krapulasta..
Omat työhuoneet olivat kaikilla. Jos huonosti kävi, joutui jakamaan sen muiden kanssa. Silloin viriteltiin työpisteiden väliin vaikka minkälaista väliseinää ja mappirivistöjen täyttämää kaappia.
Parhaiden työhuoneiden ulkopuolella oli soittonappula, ja sisällä olija sai painaa "varattu, pääsy kielletty, sisään" mikä oli vielä "keltainen-punainen-vihreä" värein ilmaistu. Näitä näki sellaisissakin paikoissa mihin ei tullut varsinaisia asiakkaita, ja olivat yleisiä juurikin esimiesten huoneissa.
Muistan kaverin kertoneen työpaikastaan, jossa oli vähän pulaa huoneista, ja piti jakaa niitä useammalle. Esimies istui kuitenkin valtavan kokoisessa omassa huoneessaan yksin, tottakai, ja hänellä oli sihteeri (jota ei sanottu assistentiksi vielä silloin), jolla oli pieni sivuhuone. Kuin luksussviitti piialla rahvaan joukossa :D
Vierailija kirjoitti:
Itse olen insinörtti ja tarvitsen niitä asioita, joita joukko-opissa opetettiin, lähes päivittäin. Kaikki tietokoneohjelmointi perustuu joukko-opille.
Ilmankos ohjelmointi ei napannut minulla, ei tietokoneiden tullessa kasarilla eikä nyt myöhemminkään kun kokeilin uudestaan. Koin sen tylsäksi. Syytän ala-asteen matikantunteja, en omaa osaamistani ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena opiskelu. Ennen vanhaan tyyliin 70-luvulla oli varmasti tosi outoa jos joku opiskelu 40-vuotiaana uuden ammatin.
70-luvulla suurella osalla oli 2-3 ammattia ja lisäksi oli vielä sellaisia, joiden ammatti oli sekatyömies.
Tämä on totta. Silloin sai töitä helpommin ja alalta toiselle vaihtaminen oli helppoa. Itseä pystyi kehittämään ja hakea itselle sopivaa alaa . Tuloksena oli monipuolinen osaaja, joka osasi katsoa asioita eri näkökulmista.
Mistä niitä töitä sai 1970 luvulla Suomessa? Miksi juuri tuolloin Suomesta lähti lähes puoli miljoonaa Ruotsiin ja muihinkin maihin töihin?
70-luvun alussa taisi vielä mennä hyvin, koska esim. "lomaltapaluuraha" luotiin silloin. Ideana oli saada tehtaisiin työvoima takaisin kesäloman jälkeen. Porukat siis saattoivat jättää palaamatta, ja jatkaa lomia. Uuden duunin kun löysi helposti.
Mutta sitten porukat lähtivät suurissa määrin Ruotsiin töihin, tehtaille enimmäkseen. Helppoa maahanmuuttavalle, joka ei osaa kieltä ja tulee jostain pikkukylästä. Toisaalta sehän oli vähän kuin 1900-luvun alussa Amerikkaan lähtö. Hienoa, jännittävää, seikkailua. Ja tänne lomalle tulevat tai palaavat olivat sitten todella eksoottisia :D
Alue: Aihe vapaa
On kyllä sellaista fantasiaa, että pelkästä puhelimeen vastaamisesta mikään huijausfirma voisi lähettää laskun asiakkaalle!