Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

En saa kommenttiani läpi kun yritän muistella muunneltuna susiparin lisäksi muita kamalia sanoja, joita ennen käytettiin. Mm. sitä ä kirjaimella alkavaa sanaa mitä a viottomasta lapsesta käytettiin. Tai "eikö sinulla ole yhtään hapya" mitä yhä näkee kun argumentoija yrittää solvata vastapuhujaa.

Ne on kyllä ihan aiheesta kielletty, kun joku kuitenkin on jäänyt sille ajalle ja käyttää niitä yhä. Mutta vaikea tällaisessa muisteluketjussa sitten kirjoittaa niistä.

Vierailija kirjoitti:

En saa kommenttiani läpi kun yritän muistella muunneltuna susiparin lisäksi muita kamalia sanoja, joita ennen käytettiin. Mm. sitä ä kirjaimella alkavaa sanaa mitä a viottomasta lapsesta käytettiin. Tai "eikö sinulla ole yhtään hapya" mitä yhä näkee kun argumentoija yrittää solvata vastapuhujaa.

Ne on kyllä ihan aiheesta kielletty, kun joku kuitenkin on jäänyt sille ajalle ja käyttää niitä yhä. Mutta vaikea tällaisessa muisteluketjussa sitten kirjoittaa niistä.

Ä pä rä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäpäin Ap on kotoisin? En tunnista moista vanhoillisuutta edes 60-luvulta.

Syvältä Pohjanmaan uumenista. Lapsuudenkodissani kyllä tunnistaa oikein hyvin vanhoilliset asenteet ja maailmankuvat

- nainen eli äitini tekee/teki kaikki kotityöt

- isäni ei osaa varmaan edes hernekeittoa keittää

- en ole koskaan nähnyt isääni siivoaman

- ruokailuajat, piti syödä yhdessä saman pöydän ääressä, muuten ei saanut syödä kuin ruoka-aikoina

- äitini on juurikin sen emäntäkoulun käynyt ja erittäin vanhanaikainen ja konservatiivinen. 

Meillä taas isä tiskasi ja siivosi loppuun saakka. Kuoli 80 vuotiaana. Teki myös aamupuurot joka päivä. Äiti laittoi ruuat ja leipoi. Kyllä isä silloin kokkasi kun äiti ei pystynyt, mutta ei äiti yleensä isää edes päästänyt hellan ääreen. :D Maanviljelijä ja emäntäkoulun käynyt.

Vanhempia kunnioitettiin. Syödessa otettiin lakki päästä. Sanottiin päivää ja kiitos. Tehtiin velvollisuutemme eikä kyselty oikeuksien perään joka paikassa.

"Vielä 90-luvulla vedettiin välillä letkajenkkaa kaupungin ykkösklubilla. Voisi naurattaa nykynuorisoa."

Nykynuoriso räplää taas koko ajan kännyköitään ja ovat riippuvaisia somesta, voipi kyllä naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempia kunnioitettiin. Syödessa otettiin lakki päästä. Sanottiin päivää ja kiitos. Tehtiin velvollisuutemme eikä kyselty oikeuksien perään joka paikassa.

Näin oli, silloin nuorilla oli käytöstavat ja kotitöitä oli vanhempien apuna tehtävä. Olin lapsi 1970-luvulla ja muistan hyvin kasvimaan kitkemiset ym. Hyvin pärjättiin ilman liiallista teknologiaa ja oli onnellista aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempia kunnioitettiin. Syödessa otettiin lakki päästä. Sanottiin päivää ja kiitos. Tehtiin velvollisuutemme eikä kyselty oikeuksien perään joka paikassa.

Mitä olen nykynuorten kanssa ollut tekemisissä, niin ovat kohteliaita ja kiittävät. En usko että nauraisivat kiitoksille ja tervehdyksille. Sivistyneempiä tuossa suhteessa kuin mitä oltiin omassa nuoruudessa 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei otettu omasta persiistä kuvia ja julkaistu niitä muille esiteltäväksi.

Ennen suhtauduttiin takalistoon aivan päinvastaisesti kuin nykyään. Persiin piti olla pieni eikä missään nimessä leveä, ja paidanhelmaa kiskottiin alaspäin että takapuoli peittyi. Muutenkin kaikenlaista ylpeilyä omasta kehosta pidettiin outona rehvasteluna ja turhan leuhottamisena.

Pihalle meno ja pihalla leikkiminen.Hirveä rangaistus oli,jos joutui jäämään sisälle,esim.sateella.Kun ei ollut mitään tekemistä.Nykyisin toisinpäin.Ulos ei saa kirveelläkään,sisällä vaan pelattais koneilla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei otettu omasta persiistä kuvia ja julkaistu niitä muille esiteltäväksi.

Ennen suhtauduttiin takalistoon aivan päinvastaisesti kuin nykyään. Persiin piti olla pieni eikä missään nimessä leveä, ja paidanhelmaa kiskottiin alaspäin että takapuoli peittyi. Muutenkin kaikenlaista ylpeilyä omasta kehosta pidettiin outona rehvasteluna ja turhan leuhottamisena.

Ja kuntosalilla käynti oli rikkaiden puuhastelua. Kuntosalit oli niin kalliitakin ettei niihin tavallisella duunarilla ollut varaa. Mutta aerobicissa käytiin tai katsottiin videolta ja jumpattiin mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa, esim. toimistoissa tupakoitiin ihan yleisesti sisätiloissa vielä 90-luvun uuteen tupakkalakiin saakka. Minunkin työpaikallani vakuutusyhtiössä röökin katku oli ympäriinsä.

Yls hammaslääkäri kertoi, että aloittaessaan hommat joskus 60-luvulla, häntä opettanut hammaslääkäri poltti röökiä samalla kun porasi potilaan hammasta.

Vielä nykyisin joistain vanhoista yrityksistä löytyy kaappien kätköistä tuhkakuppeja vaikka tupakointi on loppunut silloin joskus 80-luvulla. Muistan miten vielä ysärillä oli erikseen tupakkahuone joka firmassa ja voi sitä ihmisparkaa, joka joutui sen viereen. Siis omaan työhuoneeseen toki, ei avokonttorihe*vettejä vielä silloin ollut. Savu ja haju vain pelmahtivat aina käytävälle. Samoin isoja kovaäänisiä tulostimia saattoi olla jonkun tulevan kuuron työhuoneessa! Ne rouskuttivat ja kirskuivat niin että kauas käytävälle kuului.

Ylipäänsä omat huoneet. Ennen oli vaihdevuosi-ikäisilläkin helpompaa, kun raivokohtauksen sai purkaa paiskomalla ovia. En sano tätä pahalla, vaan ihan oikeasti muistan pari muuten mukavaa työkaveria, jotka kuitenkin tunnettiin siitä et joinain aamuina he tulivat mitään puhumatta töihin, ja löivät oven työhuoneeseen kiinni valtavalla pamauksella. Eikä heitä häiritty silloin. EIKÄ kyse ollut krapulasta..

Omat työhuoneet olivat kaikilla. Jos huonosti kävi, joutui jakamaan sen muiden kanssa. Silloin viriteltiin työpisteiden väliin vaikka minkälaista väliseinää ja mappirivistöjen täyttämää kaappia.

Parhaiden työhuoneiden ulkopuolella oli soittonappula, ja sisällä olija sai painaa "varattu, pääsy kielletty, sisään" mikä oli vielä "keltainen-punainen-vihreä" värein ilmaistu. Näitä näki sellaisissakin paikoissa mihin ei tullut varsinaisia asiakkaita, ja olivat yleisiä juurikin esimiesten huoneissa.

Muistan kaverin kertoneen työpaikastaan, jossa oli vähän pulaa huoneista, ja piti jakaa niitä useammalle. Esimies istui kuitenkin valtavan kokoisessa omassa huoneessaan yksin, tottakai, ja hänellä oli sihteeri (jota ei sanottu assistentiksi vielä silloin), jolla oli pieni sivuhuone. Kuin luksussviitti piialla rahvaan joukossa :D

90-luvun lopulla olin töissä avokonttorissa. Esimiehille oli rakennettu omat lasikopit, eivät nekään eristäneet ääntä.

70-luvun alkuvuosina meillä tehtiin lipeäkalaa jouluksi. Juhannukseksi 

ostettiin limsakori,  6 x 4 lasipulloa panttikorkeilla. Yksi rivi vihreää päärynälimonadia,

yksi rivi kokista, yksi rivi jaffaa ja yksi vichyä. Lisäksi aattona grillattiin ulkona.  Oli suurta juhlaa.

Vierailija kirjoitti:

"Vielä 90-luvulla vedettiin välillä letkajenkkaa kaupungin ykkösklubilla. Voisi naurattaa nykynuorisoa."

Nykynuoriso räplää taas koko ajan kännyköitään ja ovat riippuvaisia somesta, voipi kyllä naurattaa.

Ihan samalla tavalla meidän nuoruudessa nelikymppiset nauroi silloiselle nuorten elämäntavalle. Näin on ollut aina, naureskelin kohteet vaan vaihtuu. Milleköhän nykynuoret tulevat nauramaan kun lapsensa joskus kasvavat teineiksi? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmelta/neljältä kanavalta ei tullut kivaa ohjelmaa, lähdettiin kaupunkiin vuokraamaan vhs-kasetti ja se palautettiin seuraavana päivänä samaan putiikkiin.

Oli vain Ylen 1 ja 2 - kanavat. Muumit tuli mainoskanavalta sekä Bulttipois (joka ei ollut itsenäinen kanavansa vaan hyödinsi TV2 :sen katseluaikaa).

Lisäksi televisiossa oli öisin virityskuva ja TV kanava piti vaihtaa nousemalla ylös sohvalta.

Olen syntynyt 80-luvun alussa.[/quo

Höpön löpön, muumit eivät tulleet miltään mainoskanavalta. Ne muumit, joissa oli näyttelijät muumipuvuissa kuten Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson, tulivat kyllä TV1:stä samoin kuin 90-luvun muumit.

Pyhäkoulussa oli normaalia käydä kerran viikossa, ei tarvinnut olla uskossa. Itse kävin, siellä sai mehua ja keksiä, sekä piirrettiin vapaasti puolet ajasta. Hengellinen osuus rajoittui n. 30 minuuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija-asunnossa "sisustuksena" patja lattialla ja pahvilaatikko pöytänä. Näin taisi olla vielä 70-luvulla.

Ensimmäisessä asunnossani (vuonna 2018) olohuoneessa sohvan virkaa toimitti 5 vilteillä peitettyä lihalaatikkoa (eli isoja muovisia muuttolaatikoita). Hyvin ajoivat asiansa! Oman sänkyni sain kotoa mukaani ja kämppis toi keittiönpöydän. Seuraavassa asunnossa elin kolme kuukautta ilman ainoatakaan pöytää ja esimerkiksi aamupalan söin lattialla. Sohva silloin jo oli, mutta se olikin ainoa huonekalu avokeittiö+olohuone kombossani (tv ja konsoli olivat lattialla). Eli kyllä se näin voi mennä nykyäänkin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautatieasemalla puuskutti höyryvetureita. Siellä oli kantajia, jotka veivät laukut kärryllä taksiin tai vossikkaan. Junassa oli puuvaunut ja jos vaihtoi junan kulkiessa vaunua, piti kävellä huojuvan metallisen laskusillan yli. Junan ikkunat pystyi avaamaan ja vaunun ovia sai pitää kesällä auki ja istuskella rappusilla katsellen puhelinpylväiden vilinän läpi heinäseipäitä ja lehmiä. Junan vessanpytystä putosi kaikki suoraan raiteille ja paperit levisivät kuivuttuaan pelloille. Bussit haisivat pahalle. Turvavöitä ei ollut, eikä kaupunkien ja kauppaloiden välisillä maanteillä ollut minkäänlaisia nopeusrajoituksia. Autoradio oli harvinaisuus. Liikennevaloja löytyi suunnilleen yhdestä risteyksestä per kolme suurinta kaupunkia. Hiekkateiden pölyä sidottiin lipeällä tms. haisevalla liuoksella. Lapsilla oli kotiintuloajat, mutta harvoilla lapsilla oli kello.

Olisit laittanut ajan, puhut varmaan 60-luvusta.  Puuvaunut olivat häviävä vähemmistö jo 70-luvulla, höyryveturit poistuivat 75.

Vossikat? Siis hevoskärryt? 1940-luku  ja siitä taaksepäin. Ei 70-luvulla hevosia käytetty enää kuljetustehtäviin.

Puuvaunuja oli kyllä paljon vielä 1980-luvun alussa lähiliikenteessä (esim.  ¤-junat) ruuhka-aikoina, kun normaalirunkoja ei ollut riittävästi. Eli usein joutui Jäkeen asti seisomaan, sitten ehkä pääsi puunvaunupaikoille. ;) Pasilassa vaihtoaikaa oli tunnelin kautta 2 min L-junaan aamuisin, vähänkö tuli kiire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautatieasemalla puuskutti höyryvetureita. Siellä oli kantajia, jotka veivät laukut kärryllä taksiin tai vossikkaan. Junassa oli puuvaunut ja jos vaihtoi junan kulkiessa vaunua, piti kävellä huojuvan metallisen laskusillan yli. Junan ikkunat pystyi avaamaan ja vaunun ovia sai pitää kesällä auki ja istuskella rappusilla katsellen puhelinpylväiden vilinän läpi heinäseipäitä ja lehmiä. Junan vessanpytystä putosi kaikki suoraan raiteille ja paperit levisivät kuivuttuaan pelloille. Bussit haisivat pahalle. Turvavöitä ei ollut, eikä kaupunkien ja kauppaloiden välisillä maanteillä ollut minkäänlaisia nopeusrajoituksia. Autoradio oli harvinaisuus. Liikennevaloja löytyi suunnilleen yhdestä risteyksestä per kolme suurinta kaupunkia. Hiekkateiden pölyä sidottiin lipeällä tms. haisevalla liuoksella. Lapsilla oli kotiintuloajat, mutta harvoilla lapsilla oli kello.

Olisit laittanut ajan, puhut varmaan 60-luvusta.  Puuvaunut olivat häviävä vähemmistö jo 70-luvulla, höyryveturit poistuivat 75.

Vossikat? Siis hevoskärryt? 1940-luku  ja siitä taaksepäin. Ei 70-luvulla hevosia käytetty enää kuljetustehtäviin.

Puuvaunuja oli kyllä paljon vielä 1980-luvun alussa lähiliikenteessä (esim.  ¤-junat) ruuhka-aikoina, kun normaalirunkoja ei ollut riittävästi. Eli usein joutui Jäkeen asti seisomaan, sitten ehkä pääsi puunvaunupaikoille. ;) Pasilassa vaihtoaikaa oli tunnelin kautta 2 min L-junaan aamuisin, vähänkö tuli kiire.

siis R-junat...

Koulusta valmistuttiin ammattiin ja sitä arvostettiin. Nykyään koulutusta haukutaan ja koulutetut halutaan valtion työleirille ns. Burman malli

Nyt 70-vuotias isoäitini on kertonut, että oli juuri tuollaista 70-luvulla. Hän on oululainen ja maanviljelijäperheestä mutta halusi käydä yliopiston. Ja niin kävikin, vaikka kovasti ilkuttiin ja oltiin kateellisia. Hän sai myös vain yhden lapsen (isäni) isoisäni kanssa, ja sitä katsottiin pahalla.