Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?
Kommentit (836)
Yksi asia on ainakin tulevaisuudessa helpompaa niillä jotka aikovat menestyä. On niin paljon enemmän ihmisiä, jotka eivät ole kilpailemassa samoista paikoista älykkäämpien, sosiaalisesti kyvykkäiden, asioita tekevien ja aikaansaavien kanssa. Tulevaisuudessa on helpompi erottua edukseen työhaastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja yritetään kasvattaa hyviä tyyppejä. Ennen hakattiin, kiellettiin itkemästä, huudettiin ja kohdeltiin lapsia kuin vierasta sikaa.
Ovat. Harva enää jaksaa kasvattaa lapsiaan eli vaatia heiltä ihmisten ilmoilla muiden ihmisten huomoimista. Annetaan tehdä mitä huvittaa. Valvoa myöhään, olla pelien kimpussa keskellä yötä jne. Harrastukset menee kaiken muun elämän edelle. Kasvatetaan itsekkäitä.
Vanhempien kuuluu pitää huolta lasten nukkumaanmenoajoista, ruokailurytmistä jne. Lapset ja nuoret eivät päätä sitä milloin syödään ja mitä syödään. Heitä voidaan kuunnella ja huomioida, mutta eivät päätä loppupeleissä. Lapset ja nuoret eivät päätä, että valvovat puoleen yöhön vaan riittävä uni on turvattava kehityksen ja opiskelun turvaksi. Harrastukset eivät voi mennä koulun ja lähipiirin (sukua, kummeja ja lapsen ystäviä) edelle. Itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on ainakin tulevaisuudessa helpompaa niillä jotka aikovat menestyä. On niin paljon enemmän ihmisiä, jotka eivät ole kilpailemassa samoista paikoista älykkäämpien, sosiaalisesti kyvykkäiden, asioita tekevien ja aikaansaavien kanssa. Tulevaisuudessa on helpompi erottua edukseen työhaastattelussa.
Tämä on totta! Pisatulokset ja älykkyysosamäärä laskee kuin lehmän häntä, kun lapsilta ei vaadita tarpeeksi ja koulun edelle menee joko harrastukset tai muu vapaa-ajantoiminta. Ei tueta lapsia riittävästi koulunkäynnissä niin kotona kuin koulussa. Koulumaailmakin perustuu liikaa itseohjautuvuuteen, minkä ei pitäisi ala-asteelle kuulua lainkaan - lienee sopivampaa vasta aloittaa 9-luokalla kokeiluna.
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.
Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä
Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...
Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan
Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelin lapselle käteen ja eiku menoks julkiseen liikenteeseen. Lapset saavat katsoa äänet päällä jotain toosaa, seistä sporassa istuinosalla kengät jalassa, juosta kaupoissa, sitten näennäispedagogiset opetustuokit à la "Nyt Viliveikko opettelee maksamaan äitin kortilla/ Nyt Viliveikko harjoittelee hedelmävaa'an käyttöä". Etenkin nämä pienten lasten "oppimistuokiot" kaupassa ovat kerrassaan typeriä. Lapsen kehitykselle ei tuo mitään lisäarvoa se, että hän saa taaperoiässä painaa jotain nappulaa. Lapsen aivot eivät kehity eikä hän ole ikätasoistaan kypsempi tällöin. Entäpäs sitten lentokoneessa? Vanhemmat ovat itse nappikuulokkeilla omissa maailmoissaan ja lapset saavat tehdä ihan mitä tahansa.
Vanhemmat myös ovat muuttuneet lastensa orjiksi. Yksi jos toinen vanhempi ravaa kaupoissa kun lapsi ei suostu tulemaan kauppaan mukaan. SINÄ ITSE OLET HÄNET SIIHEN OPETTANUT.
Lapsiparat tuijottavat laitteita ja koulussakin taso on jo laskenut kuin lehmänhätä. Nykylasten lukutaito on merkittävästi heikentynyt. Kaiken kruunaa se, että esim. Helsingissä ei ole enää oppikirjoja kaikille. Tähän on tultu.
Tuota..onko mielestäsi jotakin HAITTAA siitä jos lapsi saa kaupassa painaa nappulaa? Toiset valittaa että vanhemmat tuijottaa vaan puhelimiaan ja nyt sinä valitat, kun vanhempi osallistuttaa lasta arkisiin askareisiin, jottei lapsi turhautuisi ja kyllästyisi koska ruokaostokset nyt on vaan pakko tehdä.
Ei ihme että vanhemmat ovat niin epävarmoja kun ympäristöstä tulee ristiriitaisia vaatimuksia ja jopa suorastaan naurettaviakin asioita katsotaan kieroon.
Ja mulla ei ole edes lapsia, koira on kylläkin ja sen kautta on vähän saanut esimakua tuosta vanhempien kokemasta paineesta "teet niin tai näin, teet aina väärinpäin", koira, kuten se lapsikin, on kelvollinen silloin kun se ei kuulu, näy eikä muutenkaan tee mitään, eli niin kauan kuin koira tai lapsi on verrattavissa vaikkapa kaupakassiin, niin se on hyvä, kaikenlainen muu toiminta häiritsee AINA jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelin lapselle käteen ja eiku menoks julkiseen liikenteeseen. Lapset saavat katsoa äänet päällä jotain toosaa, seistä sporassa istuinosalla kengät jalassa, juosta kaupoissa, sitten näennäispedagogiset opetustuokit à la "Nyt Viliveikko opettelee maksamaan äitin kortilla/ Nyt Viliveikko harjoittelee hedelmävaa'an käyttöä". Etenkin nämä pienten lasten "oppimistuokiot" kaupassa ovat kerrassaan typeriä. Lapsen kehitykselle ei tuo mitään lisäarvoa se, että hän saa taaperoiässä painaa jotain nappulaa. Lapsen aivot eivät kehity eikä hän ole ikätasoistaan kypsempi tällöin. Entäpäs sitten lentokoneessa? Vanhemmat ovat itse nappikuulokkeilla omissa maailmoissaan ja lapset saavat tehdä ihan mitä tahansa.
Vanhemmat myös ovat muuttuneet lastensa orjiksi. Yksi jos toinen vanhempi ravaa kaupoissa kun lapsi ei suostu tulemaan kauppaan mukaan. SINÄ ITSE OLET HÄNET SIIHEN OPETTANUT.
Lapsiparat tuijottavat laitteita ja koulussakin taso on jo laskenut kuin lehmänhätä. Nykylasten lukutaito on merkittävästi heikentynyt. Kaiken kruunaa se, että esim. Helsingissä ei ole enää oppikirjoja kaikille. Tähän on tultu.
Lapsi ei saa käyttäytyä huonosti mutta sitä ei myöskään saa opettaa käyttäytymään? Sun ongelma taitaa vaan olla se ettet näe lapsissa tai niiden vanhemmissa mitään hyvää. Napin painaminenkin on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei nyt kyseessä ole tämä harha, mikä syntyy siitä, että sosiaalitoimi ilmoittaa/sopii
ennalta ajan, jolloin tulee käymään?
Nimenomaan harha siksi, että silloin asiat/olosuhteet voi saada helposti näyttämään ongelmattomilta.
Lasten oikea todellisuus/olosuhteet
jää pajastumatta sosiaalitoimelle !
Sosiaalitoimen on syytä ottaa työrukkaset oikein käteen ja tehdä yllätysvierailuja , jotka pitäisi myös lain mukaan sallia , jotta lastensuojelu toimisi nimensä mukaisesti lasten edun turvaamiseksi !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikeastaan usko. Kyllä ennen oltiin ihan yhtä hukassa. Se ei vain näkynyt sivullisille vaan enemmän niille lapsille päin. Täsmälääke häiritsevään käytökseen oli häpeärangaistus, tukkapölly tai piiska. Varastoon lukitseminen ja nälässä pito kuuluivat myös keinovalikoimaan.
Lapset kasvoivat uskomaan, että he ovat pahoja ja ansainneet kurinpitonsa, ja kostivat sitten tätä heikommilleen vaikkapa työelämässä ja myöhemmin omille lapsilleen. Käytös kyllä ohjautui sallittuun suuntaan, mutta ei sisäisen tasapainon vaan pelon kautta.
Hyviä kasvattajia on ollut aina, kaikki vaan eivät heihin kuulu.
Tätä kyllä komppaan. Ennen oltiin enemmän hukassa.
Suurin osa nykyvanhemmista on kyllä tosi hyvin kartalla, suurin osa. Tietoa saa helposti ja suurin osa myös haluaa olla hyvä vanhempi.
Kuritusväkivalta on kielletty.
Vanhemmat viettää lastensa kanssa aikaa, toisin kuin vaikka kasarilla, silloin lapset laitettiin keskenään pihalle.
Lapsia nykypäivänä todella "kasvatetaan", eikä vain "anneta kasvaa".
Se että lapsi saa kiukuta ja vanhempi ei ärjähdä lasta hiljaiseksi (pelolla), se näyttäytyy jostain syystä monille kädettömyytenä. Että ollaan hukassa eikä tiedetä mitä tehdä.
En kyllä ole samaa mieltä siinä.
Se on enimmäkseen se edeltävä sukupolvi joka pitää nykytyyliä vääränlaisena, voisivat katsoa peiliin. Te olette kasvattaneet ne tämän päivän vanhemmat. Ja he ymmärtävät toimia paremmin kuin te.
Musta tuntuu että eniten ne pelolla ja autoritäärisellä tyylillä omat lapsensa kasvattaneet inhoavat kaikista eniten sitä että nykyään ei toimita samalla tavalla. En tiedä johtuuko se sitten siitä että tavallaan hävettää oma käytös joten sitä täytyy puolustella, vai ollaanko todella niin sokeita omille jutuilleen ettei niissä nähdä mitään väärää. Huonoja ja hyviä kasvattajia on ollut aina, niin ennen kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.
Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä
Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...
Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan
Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?
Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.
Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kuulostaa kyllä tosi tylsältä jos ette viitenä päivänä viikossa tee yhdessä muuta kuin läksyt ja syötte. Itse tekisin ruokaa kerralla paljon ettei tarvi joka päivä kokata. Siitä vapautui tunti yhteistä aikaa päivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.
Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä
Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...
Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan
Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?
Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.
Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.
Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.
Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.
Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.
Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)
Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kuulostaa kyllä tosi tylsältä jos ette viitenä päivänä viikossa tee yhdessä muuta kuin läksyt ja syötte. Itse tekisin ruokaa kerralla paljon ettei tarvi joka päivä kokata. Siitä vapautui tunti yhteistä aikaa päivään.
Ahaa. Eli nyt sitten se arjen eläminen onkin tylsää ja masentavaa, ja pitäisi olla järjestämässä lapselle sirkushuveja 🤔
Ei kyllä voi vanhempi ikinä tehdä oikein.
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Ihanaa! Isä, joka välittää! Olen täysin samaa mieltä.
Riittävästi ulkoilevat lapset syövät hyvin, ovat reippaita ja uni maistuu. Vielä siihen päälle säännöt, joista pidetään kiinni ja jo ja alkaisi taas pakka olla kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kuulostaa kyllä tosi tylsältä jos ette viitenä päivänä viikossa tee yhdessä muuta kuin läksyt ja syötte. Itse tekisin ruokaa kerralla paljon ettei tarvi joka päivä kokata. Siitä vapautui tunti yhteistä aikaa päivään.
Ahaa. Eli nyt sitten se arjen eläminen onkin tylsää ja masentavaa, ja pitäisi olla järjestämässä lapselle sirkushuveja 🤔
Ei kyllä voi vanhempi ikinä tehdä oikein.
Mitä h*lvetin sirkushuveja??
Jos sunnuntaina tekee reilummin paria kolmea eri ruokaa, joista ma ja ti annokset jättää jääkaappiin, loput pakastaa ja ottaa aamuisin sulamaan ke-pe. Silloin ehtii ulkoilla sen tunnin joka ilta, jolloin voi ihan ilman sirkusta tehdä mitä haluaa.
Ja toisaalta, se perjantain ruokailu voidaan hoitaa vaikka ulkona. Välillä nuotiolla makkaraa, juustoleipää tai mitä kukakin käristää tai sitten ihan vaan eväsretki.
Meillä syödään terveellisesti ja hyvin, ollaan ulkona niin paljon kuin mahdollista ja nautitaan hyvistä yöunista. Silloin jaksaa niin aikuiset, kuin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kuulostaa kyllä tosi tylsältä jos ette viitenä päivänä viikossa tee yhdessä muuta kuin läksyt ja syötte. Itse tekisin ruokaa kerralla paljon ettei tarvi joka päivä kokata. Siitä vapautui tunti yhteistä aikaa päivään.
Ahaa. Eli nyt sitten se arjen eläminen onkin tylsää ja masentavaa, ja pitäisi olla järjestämässä lapselle sirkushuveja 🤔
Ei kyllä voi vanhempi ikinä tehdä oikein.
Öö.. eletään varmaan aika eri planeetalla jos sun mielestä ulkoilu on jotain tosi erikoista sirkushuvia :DDD
Hahhah! Sinäkö itket täällä sodanjälkeistä sukupolvea apuun kun heidän oma pentunsa ei osaa siirtää hänelle annettuja oppeja eteenpäin omalle pennulleen? Että sen isoäidin ja -isän pitää tulla kasvattamaan se lapsenlapsikin.
Toisaalta hyvä kysymys on, että taisi mennä huti se sodanjälkeisen sukupolvenkin kasvattaminen kun paska valuu eteen päin.