Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.
Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä
Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...
Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan
Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?
Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.
Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.
Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.
Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.
Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)
Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)
Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.
Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.
Sä et oo uhmaiästä kuullut? Sun mielestä on ok että lapset kasvatettiin pelolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kuulostaa kyllä tosi tylsältä jos ette viitenä päivänä viikossa tee yhdessä muuta kuin läksyt ja syötte. Itse tekisin ruokaa kerralla paljon ettei tarvi joka päivä kokata. Siitä vapautui tunti yhteistä aikaa päivään.
Ahaa. Eli nyt sitten se arjen eläminen onkin tylsää ja masentavaa, ja pitäisi olla järjestämässä lapselle sirkushuveja 🤔
Ei kyllä voi vanhempi ikinä tehdä oikein.
Mitä h*lvetin sirkushuveja??
Jos sunnuntaina tekee reilummin paria kolmea eri ruokaa, joista ma ja ti annokset jättää jääkaappiin, loput pakastaa ja ottaa aamuisin sulamaan ke-pe. Silloin ehtii ulkoilla sen tunnin joka ilta, jolloin voi ihan ilman sirkusta tehdä mitä haluaa.
Ja toisaalta, se perjantain ruokailu voidaan hoitaa vaikka ulkona. Välillä nuotiolla makkaraa, juustoleipää tai mitä kukakin käristää tai sitten ihan vaan eväsretki.
Meillä syödään terveellisesti ja hyvin, ollaan ulkona niin paljon kuin mahdollista ja nautitaan hyvistä yöunista. Silloin jaksaa niin aikuiset, kuin lapset.
Tässä on toinen nykyajan ilmiö, eli ollaan kiillottamassa palstoilla sitä omaa erinomaisuuttaan verrattuna toisiin, tietämättä mikä sen toisen tilanne on.
Sori, en pysty olemaan supervanhempi. Teen kahta työtä, jotta elämä on rahallisesti muutakin kuin pärjäämistä.
Viikonloppuina (kun ei ole isällään) sitten yritetään jotain mukavaa lapsen kanssa yhdessä tehdä.
Kummatkin vanhemmat käyvät töissä, työ saattaa olla henkisesti vaativaa. Tähän kun lisätään osamaksu-autot, -asunnot yms. Niin töissä pakko käydä.. lomalla täytyy lähteä kauas kotoa pakoon arkea, joka maksaa.. Lapsella jatkuvasti palaveria, Wilmaa yms. Sitten täytyisi vielä kodin arkiasiat hoitaa ja lapsen kanssa läsnä jne. Sitten vanhemman täytyy vielä olla itse "edustuskunnossa" kellon ympäri 😵💫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kun laitat ruokaa, laitat lapsen tekemään läksyjä, tarkastelet ja neuvot siinä ruoanlaiton ohessa. Siinä säästyi heti aikaa. Ja klo 19 voi ihan hyvin mennä vielä ulos, vaikka 30min. Koululaiselle ei ole mikään ihmeellisyys mennä klo21 nukkumaan, mutta klo20 on jo (liian) aikasin.
Tai sitten laitat lapsen ulos siksi aikaa kun laitat ruokaa, koululaiset voi olla myös ilman vanhempia ulkona. Vaihtoehtoja on kunhan vaan viitsii.
Rajojen asettamiseen ei tarvitse aikaa, vaan ne pitää olla selkeitä ja niistä pitää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on niin paljon vähemmän perheissä kuin ennen ja ne ovat monille vanhemmille kuin mitäkin luksustuotteita. Ensin annetaan hienot nimet kuin kuninkaallisille, kuvataan valokuvaajalla monen sadan euron kuvia. Syntymäpäiviä vietetään suureellisesti joka vuosi teini-ikään saakka monena päivänä, kun on kaverisynttärit ja sukujuhlat erikseen. Lapset nostetaan jollekin jalustalle ja luulevat olevansa jotain erityistä. Pettymyksiä ei saa tulla ja lapset määräävät monissa asioissa tahdin, koska kaveritkin saavat. Suomessa lapset nuoret ovat aivan liikaa keskenään, kun vanhemmat puurtavat pitkää päivää töissä. Harvat perheet viettävät aikaa yhdessä pikkulapsiajan jälkeen, lapset lykätään harrastuksiin jos on rahaa. Kun lapset ja nuoret ovat enimmäkseen keskenään, syntyy nuorisokulttuuri, jossa on ikäviä lieveilmiöitä. Kännykkäkulttuuri ja sairas pelimaailma päästävät lapset sellaisten asioiden pariin, mitkä eivät kuulu lapsille. Vanhemmat antavat mieluummin periksi kuin tappelisivat vaativien lastensa kanssa.
Hyviä käytöstapoja on sellaisen vaikea opettaa lapsille, joka ei niitä itsekään osaa.
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt kyseessä ole tämä harha, mikä syntyy siitä, että sosiaalitoimi ilmoittaa/sopii
ennalta ajan, jolloin tulee käymään?Nimenomaan harha siksi, että silloin asiat/olosuhteet voi saada helposti näyttämään ongelmattomilta.
Lasten oikea todellisuus/olosuhteet
jää pajastumatta sosiaalitoimelle !Sosiaalitoimen on syytä ottaa työrukkaset oikein käteen ja tehdä yllätysvierailuja , jotka pitäisi myös lain mukaan sallia , jotta lastensuojelu toimisi nimensä mukaisesti lasten edun turvaamiseksi !
---
--Voisiko olla niin että sosiaalitoimen tädit ja sedät paiskivat ylikuormittuneina töitä lasten parissa perheissä , joissa lasten todellisuus ja kaltoinkohtelu ovat täysin eri mittasuhteissa vanhempien mielenterveys ja riippuvuusongelmien ym. takia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija667 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kun laitat ruokaa, laitat lapsen tekemään läksyjä, tarkastelet ja neuvot siinä ruoanlaiton ohessa. Siinä säästyi heti aikaa. Ja klo 19 voi ihan hyvin mennä vielä ulos, vaikka 30min. Koululaiselle ei ole mikään ihmeellisyys mennä klo21 nukkumaan, mutta klo20 on jo (liian) aikasin.
Tai sitten laitat lapsen ulos siksi aikaa kun laitat ruokaa, koululaiset voi olla myös ilman vanhempia ulkona. Vaihtoehtoja on kunhan vaan viitsii.
Rajojen asettamiseen ei tarvitse aikaa, vaan ne pitää olla selkeitä ja niistä pitää kiinni.
Alkuperäinen ongelma oli, ettei VANHEMPI ulkoile arki-iltana
Kouluikäinen nyt varmaan ei tarvitse vanhempaa juoksemaan peräänsä. Mutta tosiaan kommentti johon alunperin vastattiin, piti ongelmana sitä etteivät vanhemmat liiku tarpeeksi, ja tästä lapsi sitten ottaisi mallia
Lapsi ulkoilee kiitos vaan ihan kavereidensa kanssa arki-iltaisin.
Että siinä sinulle "viitsimistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.
Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä
Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...
Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan
Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?
Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.
Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.
Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.
Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.
Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)
Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)
Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.
Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.
Sivusta huomautan, että tässä puhuttiin mummon sättineen lasta vielä liian nuoreksi päivähoitoon. Sinun mielestäsi kolmevuotias taas on niin hurjan iso, että ei saisi enää edes itkeä. Ootte te boomerit kyllä sekaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kun laitat ruokaa, laitat lapsen tekemään läksyjä, tarkastelet ja neuvot siinä ruoanlaiton ohessa. Siinä säästyi heti aikaa. Ja klo 19 voi ihan hyvin mennä vielä ulos, vaikka 30min. Koululaiselle ei ole mikään ihmeellisyys mennä klo21 nukkumaan, mutta klo20 on jo (liian) aikasin.
Tai sitten laitat lapsen ulos siksi aikaa kun laitat ruokaa, koululaiset voi olla myös ilman vanhempia ulkona. Vaihtoehtoja on kunhan vaan viitsii.
Rajojen asettamiseen ei tarvitse aikaa, vaan ne pitää olla selkeitä ja niistä pitää kiinni.
Alkuperäinen ongelma oli, ettei VANHEMPI ulkoile arki-iltana
Kouluikäinen nyt varmaan ei tarvitse vanhempaa juoksemaan peräänsä. Mutta tosiaan kommentti johon alunperin vastattiin, piti ongelmana sitä etteivät vanhemmat liiku tarpeeksi, ja tästä lapsi sitten ottaisi mallia
Lapsi ulkoilee kiitos vaan ihan kavereidensa kanssa arki-iltaisin.
Että siinä sinulle "viitsimistä".
Entä jos kavereita ei asu lähimaillakaan. Nykyäön se on ihan tavallista koska lapsia on niin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kun laitat ruokaa, laitat lapsen tekemään läksyjä, tarkastelet ja neuvot siinä ruoanlaiton ohessa. Siinä säästyi heti aikaa. Ja klo 19 voi ihan hyvin mennä vielä ulos, vaikka 30min. Koululaiselle ei ole mikään ihmeellisyys mennä klo21 nukkumaan, mutta klo20 on jo (liian) aikasin.
Tai sitten laitat lapsen ulos siksi aikaa kun laitat ruokaa, koululaiset voi olla myös ilman vanhempia ulkona. Vaihtoehtoja on kunhan vaan viitsii.
Rajojen asettamiseen ei tarvitse aikaa, vaan ne pitää olla selkeitä ja niistä pitää kiinni.
Alkuperäinen ongelma oli, ettei VANHEMPI ulkoile arki-iltana
Kouluikäinen nyt varmaan ei tarvitse vanhempaa juoksemaan peräänsä. Mutta tosiaan kommentti johon alunperin vastattiin, piti ongelmana sitä etteivät vanhemmat liiku tarpeeksi, ja tästä lapsi sitten ottaisi mallia
Lapsi ulkoilee kiitos vaan ihan kavereidensa kanssa arki-iltaisin.
Että siinä sinulle "viitsimistä".
Ihan tiedoksi että siinä ei puhuttu juuri sinusta. Ja alkuperäisessä viestissäsi ei tullut edes esiin että lapsesi ulkoilisi. Tottahan se on että vanhemman esimerkki vaikuttaa varsinkin kun on vielä pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.
Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä
Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...
Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan
Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?
Mistäkö? No siitä, että kuvien kera kaikki jaetaan someen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.
Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä
Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...
Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan
Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?
Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.
Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.
Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.
Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.
Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)
Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)
Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.
Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.
Sä et oo uhmaiästä kuullut? Sun mielestä on ok että lapset kasvatettiin pelolla?
Pelolla? Eipä ihme, ettei kasvatus onnistu, jos vaihtoehdot ovat julkinen rääkyminen tai pelko.
3v ymmärtää puhetta. Meillä ainakin selitettiin jo ennen kauppaa/junaa/bussia/kirkkoa/kirjastoa/pankkia/jne., että niissä ollaan kauniisti. Jos on kuuma/kylmä/ahdistaa/potuttaa, niin siitä kerrotaan. Kukaan muukaan ei paru ja jos parkuu, on se hyvin rumaa käytöstä.
Meillä oli myös pahimpaan uhmavaiheeseen jääkaapin ovessa lista. Sai hymynaaman, kun hienosti meni. Niillä naamoilla kerättiin erilaisia juttuja. Kerran mm. himoittu lelu, jota moikattiin aina kauppareissulla. Muutamia eläinpihavierailuita ja vaikka mitä. Ja kyllä, olisi menty muutenkin, mutta näin lapsi "hankki" ne itse ja oppi samalla valtavasti käytöstapoja ja malttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sanoisin, että elämme jonkinlaista murrosvaihetta, ku autoritäärisyydestä halutaan pois, mutta ihmiset eivät vielä oikein osaa tasapainottaa, että mitä sitten tilalle.
Minut on kasvatettu autoritäärisesti ja voin sanoa, että se on kyllä aika vahingollinen kasvatustyyli: Ei se että kielletään eikä se että tulee seuraamuksia vaan se, että ainakin meillä unohtui KOKONAAN se positiivisuus, eli oli ainoastaan seuraamuksia ja vihaista suhtautumista, mutta kun teki oikein, niin sitä ei huomattu/ei sanottu mitään. Aika huono itsetuntohan siitä tuli.
Nykyään sitten mennään moninpaikoin jo toiseen ääripäähän. Pitäisi muistaa että pieni lapsi on vielä erittäin kehittymätön, hän ei ymmärrä esim. asioiden kannaskantoisia seurauksia, ei edes lähiseurauksia, tyyliin "jos en syö, niin kohta minulla on nälkä", on kohtuutonta siis laittaa pieni lapsi tilanteeseen jota hän ei oikeasti voi ymmärtää ja antaa lapselle täydellinen valta päättää olla syömättä jos nyt sattuu kiukuttamaan tms. Ymmärrän esim. että syömisen kanssa ei voi pakottaa, mutta mielestäni mennään jo liiallisuuksiin jos kaikenlainen painostaminen ja vaatiminen tilanteessa kielletään: Pieni lapsi kun kokeilee rajojaan eikä aina ymmärrä seurauksia mitä siitä seuraa kun toimii tietyllä tavalla tai jättää toimimatta: Ei välttämättä kykene yhdistämään sitä näläänsä siihen, ettei tunti sitten halunnut syödä vaikka ruokaa tarjottiinkin.
Pienet lapset ovat loppupelissä varsin yksinkertaisia otuksia, on hyvin helppo vahingossa vahvistaa väärää käytöstä ja samalla taas mitätoida sitä oikeaa käytöstä. Autoritäärisessä kasvatusmenetelmässä mitätöitiin sitä oikeaa käytöstä ja nyt on lipahdettu siihen, että vahvistetaan väärää käytöstä koska ollaan jo liiankin positiivisia.
Jos lapsi lyö nyrkillä aikuista naamaan, niin kyllä se on täysin luonteva reaktio, että aikuinen tästä suuttuu ja pahasti ja karjuu kivusta: Kyllä lapsi säikähtää siitä, alkaa ehkä itkemäänkin, mutta siitäpä oppii, ettei toista kannata lyödä naamaan, kun tulee sitten ikävä reaktio.
Nykyään näkee ihan oikeasti sitä, että lapsi lyö vanhempaansa naamaan ja vanhempi korkeintaan kuiskaa että "nohnoh älä nyt" tai pahimmillaan vain naureskelee lapsen mukana = hitostako se pieni lapsi voi siitä tietää että toisen lyöminen naamaan ei olekkaan kiva juttu? Kun toinen nauraa, ehkä vahingossa ja huomaamattaan jopa kehuukin sitä lasta? (ja valitettavasti tämä esimerkki ei ole liioittelua, olen monet kerrat tällaista tapahtumaa todistanut).
T: Lastenhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija667 kirjoitti:
Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:
Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta
Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.
Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.
Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.
Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Kuulostaa kyllä tosi tylsältä jos ette viitenä päivänä viikossa tee yhdessä muuta kuin läksyt ja syötte. Itse tekisin ruokaa kerralla paljon ettei tarvi joka päivä kokata. Siitä vapautui tunti yhteistä aikaa päivään.
Ahaa. Eli nyt sitten se arjen eläminen onkin tylsää ja masentavaa, ja pitäisi olla järjestämässä lapselle sirkushuveja 🤔
Ei kyllä voi vanhempi ikinä tehdä oikein.
Mitä h*lvetin sirkushuveja??
Jos sunnuntaina tekee reilummin paria kolmea eri ruokaa, joista ma ja ti annokset jättää jääkaappiin, loput pakastaa ja ottaa aamuisin sulamaan ke-pe. Silloin ehtii ulkoilla sen tunnin joka ilta, jolloin voi ihan ilman sirkusta tehdä mitä haluaa.
Ja toisaalta, se perjantain ruokailu voidaan hoitaa vaikka ulkona. Välillä nuotiolla makkaraa, juustoleipää tai mitä kukakin käristää tai sitten ihan vaan eväsretki.
Meillä syödään terveellisesti ja hyvin, ollaan ulkona niin paljon kuin mahdollista ja nautitaan hyvistä yöunista. Silloin jaksaa niin aikuiset, kuin lapset.
Tässä on toinen nykyajan ilmiö, eli ollaan kiillottamassa palstoilla sitä omaa erinomaisuuttaan verrattuna toisiin, tietämättä mikä sen toisen tilanne on.
Sori, en pysty olemaan supervanhempi. Teen kahta työtä, jotta elämä on rahallisesti muutakin kuin pärjäämistä.
Viikonloppuina (kun ei ole isällään) sitten yritetään jotain mukavaa lapsen kanssa yhdessä tehdä.
Ja miten tämä nyt liittyy tuohon kommenttiin? Eikö ruokaa voi tehdä/leipoa yhdessä? Niin että sekin on kivaa? Mukula syö ruuankin iha eri tavalla, kun on itse ollut hommassa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on niin paljon vähemmän perheissä kuin ennen ja ne ovat monille vanhemmille kuin mitäkin luksustuotteita. Ensin annetaan hienot nimet kuin kuninkaallisille, kuvataan valokuvaajalla monen sadan euron kuvia. Syntymäpäiviä vietetään suureellisesti joka vuosi teini-ikään saakka monena päivänä, kun on kaverisynttärit ja sukujuhlat erikseen. Lapset nostetaan jollekin jalustalle ja luulevat olevansa jotain erityistä. Pettymyksiä ei saa tulla ja lapset määräävät monissa asioissa tahdin, koska kaveritkin saavat. Suomessa lapset nuoret ovat aivan liikaa keskenään, kun vanhemmat puurtavat pitkää päivää töissä. Harvat perheet viettävät aikaa yhdessä pikkulapsiajan jälkeen, lapset lykätään harrastuksiin jos on rahaa. Kun lapset ja nuoret ovat enimmäkseen keskenään, syntyy nuorisokulttuuri, jossa on ikäviä lieveilmiöitä. Kännykkäkulttuuri ja sairas pelimaailma päästävät lapset sellaisten asioiden pariin, mitkä eivät kuulu lapsille. Vanhemmat antavat mieluummin periksi kuin tappelisivat vaativien lastensa kanssa.
Hyviä käytöstapoja on sellaisen vaikea opettaa lapsille, joka ei niitä itsekään osaa.
Se tuli siinä. Ja niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.
Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä
Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...
Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan
Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?
Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.
Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.
Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.
Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.
Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)
Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)
Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.
Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.
Sivusta huomautan, että tässä puhuttiin mummon sättineen lasta vielä liian nuoreksi päivähoitoon. Sinun mielestäsi kolmevuotias taas on niin hurjan iso, että ei saisi enää edes itkeä. Ootte te boomerit kyllä sekaisin!
Itku, vastaan "itki ja huusi kuin syötävä". Ja pidät samana asiana?
Toinen on mielipahaa, toinen erittäin rumaa käytöstä. Ja itkeä saa, mutta karjumalla ei pidä saada asioita läpi. Lapsi osaa kyllä kertoa, miksi itkettää, jos hänet on siihen opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vanhemmilta vaaditaan enemmän aktiivista läsnäoloa. Omassa lapsuudessani (90-luvulla) vanhemmat kyllä esim. katsoivat televisiota ja minä leikin paljon yksin. Ei tuollainen nykyään tule kuuloonkaan vaan lapsen kanssa ollaan aidosti läsnä, ainakin ideaalitilanteessa.
Eikä aina tehty asioita vain lapsen lähtökohdista, vaan sitä oltiin autossa mukana kaikenmaailman rautakauppareissuilla ja istuskeltiin odottamassa ilman mitään jatkuvaa viihdettä.
Koulunkäyntikin oli aikoinaan lähinnä lapsen homma, nykyään vanhemmat tuntuvat olevan siinäkin suuressa roolissa. Ja tottakai täytyy olla vielä useita harrastuksia, muuten ei lapsesta kasva kunnollista ihmistä.
Ehkä tuo vaatimustason nousu aiheuttaa nykyvanhemmille paineita ja riittämättömyyden tunnetta, joka saattaa sitten ulospäin näkyä hukassa olemisena.
Tuo sinun lapsuus kuulostaa kyllä ihan meidän perheen elämältä. Tylsyys on lapsille välillä ihan hyväksi. Hulluahan se on jos lapsi kasvaa luulemaan että kaikki pyörii hänen pillinsä mukaan ja hänen asiansa ovat aina tärkeämpiä kuin muiden.
Niinhän se on hullua, mutta silti moni lapsi kasvaa näin. Tunnen itsekin tällaisen lapsen ja nyt hänen kasvaessaan kaverisuhteet ovat jääneet, enkä ihmettele. Vanhemmat ovat aina laittaneet lapsen edelle kaikessa ja siksi hän ei nyt teininä ymmärrä mikseivät muut ihmiset tee samoin.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista yleistystä.
Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.
Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.
Syödään.
Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.
Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.
Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?
Yleisesti ottaen lapsi kykenee kouluikäisenä kulkemaan itse koulumatkat. Hän voi tulla kotiin ja tehdä läksyt. Ylipäätään läksyt on lapsen työ, ei aikuisen. Lukuläksyn kuunteluun ei mene montaa minuuttia. Sen voi kuunnella vaikka samalla kun perunat kiehuu. Tai lapsi voi auttaa ruuanlaitossa, tehdä salaattia jne.
Sitten kello onkin puoli kuusi/kuusi kun on syöty ja hommat hoidettu. Hyvin ehtii ulkoilemaan, jumppaan tms. Joko yhdessä tai erikseen. 19.30 maissa, suihkuun, iltapalaa ja hyvin ehtii vielä rauhoittua ja lukea vaikka iltasadun ennen nukkumaanmenoa. Lapsi petiin ysiltä, saa varmasti riittävästi unta vaikka herätys olis klo 6 ja aikuinen voi hetken vielä katsoa telkkaria tai mitä sitteen tykkääkin.
Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.
Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.