Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän tämä hukassa oleminen nyt korreloi siihen, että jatkuvasti esim. nuorten päihteiden käyttö ja tupakointi vähenee, teiniraskaudet vähenee, kouluttautuminen paranee... Isovanhemmat tässä on kriisissä, kun ovat tajunneet että se heidän tukkapöllyä tukkapöllyä -kasvatus on häviämässä nykyiselle jossa lapsen psyykkinen hyvinvointi otetaan huomioon.

Alkoholin ja tupakan poltto on vähentynyt, mutta huumeet ja sekäkäyttö lisääntynyt, eikö? Teiniraskaudet vähentyneet kun lapsia tehdään muutenkin vähemmän, ehkäisyn saa jo alaikäisenä ongelmitta.

Sen sijaan lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntynyt. Ikinä aiemmin ei ole ollut näin paljon masentuneita nuoria esimerkiksi. Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyneisyys, jopa nuorten asunnottomuus on kasvanut.

Tuo masentuneisuus on vähän hankala tutkia, koska siihen myös avunhakemisen kynnys on madaltunut. Huumeita käyttää samat tyypit kuin alkoholiakin. Asunnottomuus tai työttömyys kai on enemmän yhteiskunnan syytä kuin vanhempien.

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän tämä hukassa oleminen nyt korreloi siihen, että jatkuvasti esim. nuorten päihteiden käyttö ja tupakointi vähenee, teiniraskaudet vähenee, kouluttautuminen paranee... Isovanhemmat tässä on kriisissä, kun ovat tajunneet että se heidän tukkapöllyä tukkapöllyä -kasvatus on häviämässä nykyiselle jossa l

apsen psyykkinen hyvinvointi otetaan huomioon.

Sillä tavalla, että autoritaarinen kurinpito tekee osasta lapsia näennäisesti kilttejä nopeasti, mutta keskusteleva kasvatus tekee hyviä tuloksia pitemmällä aikajaksolla. Lapset oppivat ajattelemaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Tämä ei ole kylläkään mikään nykyvanhempien juttu, jos vertaat tilannetta 15v takaiseen. Kyllä silloinkin ihmiset kommentoi jos vaikka vauva itki kaupassa. Ja mitä apua luulet, että silloin oli tarjolla? Perhetyötäkin sai vain lastensuojelun asiakkaat. Neuvolakin ohjeisti menemään yksityiselle, kun epäilin lapsella olevan allergiaa, yms.

Se oli 80-lukua, kun hoitaja tuli kotiin lapsen sairastuessa, että äiti pääsi töihin. 

Kyllä. Vaikuttaa siltä että todella monet vanhemmat kohtelevat lapsia kuin aikuisia. Ilmeisesti he kuvittelevat sen olevan tasa-arvoistavaa ja kokevat tulleensa itse lapsina syrjityiksi. Lapselle ei ole kuitenkaan hyväksi joutua päättämään asioita liian varhain, edes joutua valitsemaan vaikkapa mitä koko perhe syö tai minne mennään lomalla. Vaikka se ei näkyisi päälle, lapsi voi ahdistua liian varhain annetusta vastuusta. Pahinta on jos nuori lapsi laitetaan vahtimaan nuorempia sisaruksia.

Pahin esimerkki jonka olen nähnyt on ollut kun äiti kyseli takapenkillä istuneilta lapsilta, mihin suuntaan risteyksessä pitää autolla kääntyä, kun ei osannut itse päättää. Todella vaarallinen ja lapsia ahdistava tilanne, kun aikuinen sysäsi vastuun auton ohjaamisesta oikealle reitille lasten niskoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän tämä hukassa oleminen nyt korreloi siihen, että jatkuvasti esim. nuorten päihteiden käyttö ja tupakointi vähenee, teiniraskaudet vähenee, kouluttautuminen paranee... Isovanhemmat tässä on kriisissä, kun ovat tajunneet että se heidän tukkapöllyä tukkapöllyä -kasvatus on häviämässä nykyiselle jossa l

apsen psyykkinen hyvinvointi otetaan huomioon.

Sillä tavalla, että autoritaarinen kurinpito tekee osasta lapsia näennäisesti kilttejä nopeasti, mutta keskusteleva kasvatus tekee hyviä tuloksia pitemmällä aikajaksolla. Lapset oppivat ajattelemaan itse.

Mites kun varhaiskasvatus ja koulut ovat ihan helisemässä näiden lasten kanssa kun kukaan ei osaa/halua noudattaa sääntöjä?

"Lapselle ei ole kuitenkaan hyväksi joutua päättämään asioita liian varhain,

edes joutua valitsemaan vaikkapa mitä koko perhe syö tai minne mennään lomalla.

Vaikka se ei näkyisi päälle, lapsi voi ahdistua liian varhain annetusta vastuusta."

Täsmälleen näin.

" Pieni lapsi joutuu tekemään kauheasti päätöksiä ja valintoja oman hyvinvointinsa eteen jo 2-vuotiaana.. yms"

Olkaa rohkeasti aikuisia ja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

"Lapselle ei ole kuitenkaan hyväksi joutua päättämään asioita liian varhain,

edes joutua valitsemaan vaikkapa mitä koko perhe syö tai minne mennään lomalla.

Vaikka se ei näkyisi päälle, lapsi voi ahdistua liian varhain annetusta vastuusta."

Täsmälleen näin.

Kyllä, nimenomaan. Meidän 2v ahdistuu jo siitä jos joutuu valitsemaan haluaako katsoa Muumia vai Pipsaa.

Vierailija kirjoitti:

Pahin esimerkki jonka olen nähnyt on ollut kun äiti kyseli takapenkillä istuneilta lapsilta, mihin suuntaan risteyksessä pitää autolla kääntyä, kun ei osannut itse päättää. Todella vaarallinen ja lapsia ahdistava tilanne, kun aikuinen sysäsi vastuun auton ohjaamisesta oikealle reitille lasten niskoille.

Mä olen tehnyt tota! :D

Vitsihän se oli ja huvikseni kysyin, kun en ollut varma kumpaa kautta pääsisi nopeammin perille. Oikeastihan piti summamutikassa valita kumpaan suuntaan käännyn ja katsoa osuinko oikeaan vai pitääkö kääntyä takaisin. Lapset valitsivat mielellään, osoittivat kumpikin eri suuntaan, mikä nauratti molempia. Eivät varmasti ahdistuneet. 

En ymmärrä mitä vaaraa tuossa olisi, tuskin vaihtoehtona oli ajaa junan alle tai mereen. 

Ei pidä olla niin tosikko, että ahdistuu kaikesta hassusta. 

Jotkut on - jotkut ei.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vaikuttaa siltä että todella monet vanhemmat kohtelevat lapsia kuin aikuisia. Ilmeisesti he kuvittelevat sen olevan tasa-arvoistavaa ja kokevat tulleensa itse lapsina syrjityiksi. Lapselle ei ole kuitenkaan hyväksi joutua päättämään asioita liian varhain, edes joutua valitsemaan vaikkapa mitä koko perhe syö tai minne mennään lomalla. Vaikka se ei näkyisi päälle, lapsi voi ahdistua liian varhain annetusta vastuusta. Pahinta on jos nuori lapsi laitetaan vahtimaan nuorempia sisaruksia.

Pahin esimerkki jonka olen nähnyt on ollut kun äiti kyseli takapenkillä istuneilta lapsilta, mihin suuntaan risteyksessä pitää autolla kääntyä, kun ei osannut itse päättää. Todella vaarallinen ja lapsia ahdistava tilanne, kun aikuinen sysäsi vastuun auton ohjaamisesta oikealle reitille lasten niskoille.

Nykyäänhän lapsille keskimäärin annetaan paljon vähemmän vastuuta kuin ennen. Ei esim. laiteta lapsia lastenvahdiksi pienemmille lapsille, hätistellä ulos keksimään tekemistä keskenään pitkiksi ajoiksi ja vanhempien oletetaan osallistuvan koulunkäyntiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä! Vanhempi saattaa oikeasti ääneen ihmetellä hakeeko lapsen nyt liian aikaisin, kun lapsi kiukuttelee hakutilanteessa. Vanhempi hakee lapsen jo puoli viisi, kun päiväkoti menee kiinni viideltä ja toki lapsi on jo aamulla lähes suoraan sängystä sinne tuotu. Lapsi saattaa joka päivä useita kertoja kysellä äitinsä tai isänsä perään, joskus jopa itkeä. Itse asiassa tosi moni pieni lapsi alkaa kysellä vanhempiensa perään heti päiväunilta herättyään. Ja voin sanoa että tosi kurjaa on kuunnella sitä jatkuvaa ”äiti” hokemista useamman tunnin ajan, kun tietää että äiti on vauvan kanssa kotona joten varmasti voisi joku päivä voisi hakea tämän esikoisensa vaikka heti päiväunien jälkeen. Mutta ei hae.

Olipa jotenkin surullinen skenaario. Lapsi äitiä kaipaa ja äiti kotona. Ihan käsittämätöntä, että hankitaan lapsia ja sitten ei haluta viettää aikaa lapsen kanssa. Kyllä kotonakin voi kasvattaa lapsia, ei ole pakko vielä päiväkotiin. Näin on tehty tuhansia vuosia ja hengissä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

"Lapselle ei ole kuitenkaan hyväksi joutua päättämään asioita liian varhain,

edes joutua valitsemaan vaikkapa mitä koko perhe syö tai minne mennään lomalla.

Vaikka se ei näkyisi päälle, lapsi voi ahdistua liian varhain annetusta vastuusta."

Täsmälleen näin.

Jaa minusta taas lasten mielipiteen kysyminen esim. ruokien tai lomamatkojen suhteen on ihan normaalia vanhemmuutta. En minä ainakaan lapsena tuommoisesta mitenkään ahdistunut vaan oli kiva että sai vaikuttaa eikä vanhemmat vaan sanelleet kaikkea. Ja joskus kyllä saatiin päättää siitäkin kumpaa reittiä ajetaan mummolaan, kun oli kaksi suunnilleen yhtä hyvää vaihtoehtoa. Ei kovin ahdistavaa sekään.

Tietysti eri asia jos lapsi aidosti laitettaisiin vastuuseen perheen ruokalistasta tms. Lapsen mielipiteen kysyminen ei kuitenkaan ole sitä, etkä voi sanoa että lapset on vastuussa jostain jos kuulet vanhemman kysyvän kaupassa että mitä lapset haluaisi syödä.

Seurasimpa vuosi sitten päiväkodissa kun äiti tuli hakemaan taaperon kotiin sisältä. Ensin meni 45min saada vaatteisiin niin ettei tule pahamieli ja sitten vartti kului portilla ettei lapselle tule pahamieli. Lapsi pyöritti aikuista 5-0. Kyllä se vastuu on hoitaa asiat aikuisen toimesta eikä pelätä lapsen pettymystä ja tahtoa. Ja kyllä,olen itsekin äitinä kiikuttanut kainalossa väkisin puettua kun pikkutahto on lyönyt jarrut eikä homma etene. Ohi se kiukku on mennyt

Kun on lähdetty kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä! Vanhempi saattaa oikeasti ääneen ihmetellä hakeeko lapsen nyt liian aikaisin, kun lapsi kiukuttelee hakutilanteessa. Vanhempi hakee lapsen jo puoli viisi, kun päiväkoti menee kiinni viideltä ja toki lapsi on jo aamulla lähes suoraan sängystä sinne tuotu. Lapsi saattaa joka päivä useita kertoja kysellä äitinsä tai isänsä perään, joskus jopa itkeä. Itse asiassa tosi moni pieni lapsi alkaa kysellä vanhempiensa perään heti päiväunilta herättyään. Ja voin sanoa että tosi kurjaa on kuunnella sitä jatkuvaa ”äiti” hokemista useamman tunnin ajan, kun tietää että äiti on vauvan kanssa kotona joten varmasti voisi joku päivä voisi hakea tämän esikoisensa vaikka heti päiväunien jälkeen. Mutta ei hae.

Olipa jotenkin surullinen skenaario. Lapsi äitiä kaipaa ja äiti kotona. Ihan käsittämätöntä, että hankitaan lapsia ja sitten ei haluta viettää aikaa lapsen kanssa. Kyllä kotonakin voi kasvattaa lapsia, ei ole pakko vielä päiväkotiin. Näin on tehty tuhansia vuosia ja hengissä ollaan.

Miksi pitää aina mennä tähän vanhanaikaiseen hoidetaan kokonaan kotona tai kokonaan päiväkodissa jakoon?

Ei ennenkään lapsia hoidettu pelkästään yksin kotona vaan muut perhettä ympäröivät ihmiset auttoi. Kuka tahansa kelpasi lapsenlikaksi. Myös lapset vahti paljon toisiaan. Nykyään ei enää ole samanlaista auttavaa yhteiskuntaa, joten päiväkoti paikkaa tätä aukkoa.

Itse näen parhaimmaksi sen, että lapsi on osa-aikaisesti päiväkodissa ellei perheellä ole oikeasti kattavaa tukiverkkoa auttamassa. Kääntöpuolena on koko perheen uupuminen ja hajoaminen.

En tiiä, mutta omat vanhemmat ainakin oli ihan hukassa, tai siis ihan suoraan sanottuna huonoja vanhempia. Emotionaalista ja fyysistä kaltoinkohtelua, ei mitään tajua siitä että miten pitäisi lasta lohduttaa, auttaa tai kannustaa. Aina kun mietin että miten pitäisi reagoida ajattelin "mitä äiti&isä olisi tehneet" ja teen päinvastoin. Aika hyvin on tämä peukalosääntö toiminut.

Kyllä huonoja ja kyvyttömiä vanhempia on ollut aina. Se vaan ilmenee ehkä eri tavoin kun kulttuuri lastenkasvatuksen suhteen on erilainen, voisi sanoa että paljon vaativampi. Tietoa ja erilaisia oppisuuntia ja "ethän koskaan sano lapsellesi näin"-ohjeita tunkee niin joka tuutista ettei mikään ihme että jotkut vaan lamaantuu eikä osaa kasvattaa enää ollenkaan. Mitä vaan teet niin väärin menee kuitenkin. Autoritäärisellä kasvatuksella on saatu tottelevaisia lapsia, jotka nyt itse vanhempina haluavat olla erilaisia kuin omat vanhempansa ja pahimmillaan vetää sitten aivan toiseen päätyyn asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä! Vanhempi saattaa oikeasti ääneen ihmetellä hakeeko lapsen nyt liian aikaisin, kun lapsi kiukuttelee hakutilanteessa. Vanhempi hakee lapsen jo puoli viisi, kun päiväkoti menee kiinni viideltä ja toki lapsi on jo aamulla lähes suoraan sängystä sinne tuotu. Lapsi saattaa joka päivä useita kertoja kysellä äitinsä tai isänsä perään, joskus jopa itkeä. Itse asiassa tosi moni pieni lapsi alkaa kysellä vanhempiensa perään heti päiväunilta herättyään. Ja voin sanoa että tosi kurjaa on kuunnella sitä jatkuvaa ”äiti” hokemista useamman tunnin ajan, kun tietää että äiti on vauvan kanssa kotona joten varmasti voisi joku päivä voisi hakea tämän esikoisensa vaikka heti päiväunien jälkeen. Mutta ei hae.

Olipa jotenkin surullinen skenaario. Lapsi äitiä kaipaa ja äiti kotona. Ihan käsittämätöntä, että hankitaan lapsia ja sitten ei haluta viettää aikaa lapsen kanssa. Kyllä kotonakin voi kasvattaa lapsia, ei ole pakko vielä päiväkotiin. Näin on tehty tuhansia vuosia ja hengissä ollaan.

Miksi pitää aina mennä tähän vanhanaikaiseen hoidetaan kokonaan kotona tai kokonaan päiväkodissa jakoon?

Ei ennenkään lapsia hoidettu pelkästään yksin kotona vaan muut perhettä ympäröivät ihmiset auttoi. Kuka tahansa kelpasi lapsenlikaksi. Myös lapset vahti paljon toisiaan. Nykyään ei enää ole samanlaista auttavaa yhteiskuntaa, joten päiväkoti paikkaa tätä aukkoa.

Itse näen parhaimmaksi sen, että lapsi on osa-aikaisesti päiväkodissa ellei perheellä ole oikeasti kattavaa tukiverkkoa auttamassa. Kääntöpuolena on koko perheen uupuminen ja hajoaminen.

Ihan totta, itse totaalisen uupumuksen vauvaa ja taaperoa yksin hoitaessa kokeneena näen vähän punaista aina kun joku syyllistää vanhempaa joka laittaa lapsen osa-aikahoitoon päikkyyn. Et voi tietää toisen tilanteesta. Varmasti on niitäkin jotka pitää lasta siellä enemmänkin kuin olisi tarvis, mutta ei sekään ole hyvä että uupumuksen rajamailla yritetään selvitä yksin kaikesta, koska "niin hyvä äiti tekee".

Vierailija kirjoitti:

Lapset määräävät monessa perheessä että siinä mielessä kyllä.

Se on se ihana vapaa kasvatus. Monesti ihmetellyt mikä meni meidän ikäluokassa vikaan kun ei osata lapsia enää kasvattaa. Itse jätin tekemättä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Sama. Eihän elämästä tule yhtikäs mitään jos pitää odotella joka kerta kiireessäkin, että taapero suvaitsee tulla oma-aloitteisesti pukemaan. Sama esim. hampaiden harjauksessa. Ne nyt on vaan pakko harjata niin ei siinä nyt loputtumiin maanitella ja leperrellä kun lasta ei yhtään kiinnostaisi avata suuta ja pysyä paikoillaan harjauksen ajan.