Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

Mielipiteeni jälleen kerran: 4 R:ää lapsille 1. Ruokaa 2. Rakkautta 3. Rajoja ja 4.*Risua.*

Näin kun toimii, pitäisi tyhmemmänkin onnistua! Ja pieni tukistus tai tiukka komennus ei lasta vahingoita!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?

Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.

Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.

Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.

Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.

Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.

Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)

Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)

Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.

Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.

Sivusta huomautan, että tässä puhuttiin mummon sättineen lasta vielä liian nuoreksi päivähoitoon. Sinun mielestäsi kolmevuotias taas on niin hurjan iso, että ei saisi enää edes itkeä. Ootte te boomerit kyllä sekaisin!

Itku, vastaan "itki ja huusi kuin syötävä". Ja pidät samana asiana?

Toinen on mielipahaa, toinen erittäin rumaa käytöstä. Ja itkeä saa, mutta karjumalla ei pidä saada asioita läpi. Lapsi osaa kyllä kertoa, miksi itkettää, jos hänet on siihen opetettu.

Melkoisia taitoja kyllä vaadit kolmevuotiaalta, jolla tunnesäätelyn kehittyminen vielä pahasti kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista yleistystä.

Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.

Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.

Syödään.

Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.

Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.

Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?

Yleisesti ottaen lapsi kykenee kouluikäisenä kulkemaan itse koulumatkat. Hän voi tulla kotiin ja tehdä läksyt. Ylipäätään läksyt on lapsen työ, ei aikuisen. Lukuläksyn kuunteluun ei mene montaa minuuttia. Sen voi kuunnella vaikka samalla kun perunat kiehuu. Tai lapsi voi auttaa ruuanlaitossa, tehdä salaattia jne.

Sitten kello onkin puoli kuusi/kuusi kun on syöty ja hommat hoidettu. Hyvin ehtii ulkoilemaan, jumppaan tms. Joko yhdessä tai erikseen. 19.30 maissa, suihkuun, iltapalaa ja hyvin ehtii vielä rauhoittua ja lukea vaikka iltasadun ennen nukkumaanmenoa. Lapsi petiin ysiltä, saa varmasti riittävästi unta vaikka herätys olis klo 6 ja aikuinen voi hetken vielä katsoa telkkaria tai mitä sitteen tykkääkin.

Kaikki eivät asu sellaisen matkan päässä, että koulumatka olisi helppo kävellä.

Lapsi voi juu auttaa ruoanlaitossa, mutta tässähän oli nyt ongelmana se ulkoilu (eli pska vanhempi, jos ei ulkoilla yhdessä koulun jälkeen).

Ei niinkään se yhdessä tekeminen.

Ja lukemaan opettelevan lapsen lukuläksy ei ole aina ihan parin minuutin homma. Ja etenkin turhautuessaan lapsi tarvitsee vanhemmalta sitä apua läksyihin.

Vai nytkö ollaan jo siinä, että pskan vanhemman merkki on se, jos ei pikkukoululainen osaa heti ekaluokan alettua lukea kuin vettä vaan, ja että tarvitsee apua läksyjenteossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija667 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija667 kirjoitti:

Monilla nykyvanhemmilla ongelmina:

Rajojen puute: rajat nähdään "pahana" lapselle eikä niitä aseteta tai niistä pidetä kiinni.On juuri toisin päin, rajojen puute on pahasta lapselle, kysykää keltä tahansa alan ammattilaiselta

Älylaitteet: Ei nähdä liiallisen älylaitteiden ja ruutuajan negatiivisia puolia, vaan positiivisia. Jotta saadaan itse olla rauhassa lyödään pienestä lähtien padi käteen tms. ja sitten kouluikäisenä ostetaan parhaat puhelimet ja rajoittamat ruutuajat jotta lapsi nyt varmasti olisi tyytyväinen. Taas päinvastainen vaikutus, luodaan riippuvuus nuorena, hirveätä tappelua ruutuajasta tai mistään tekemisestä ilman laitteita, keskittymisongelmia, niska, silmä ongelmia.

Lisäksi käytetään itse kokoajan älylaitteita eikä olla läsnä lapsen kanssa ollessa.

Liian vähänen liikunta: Koska itse ei viitsi mennä ulos (siellähän voi olla kylmää jne), ei lapsetkaan ulkoile päiväkodin / koulun jälkeen. Näytetään esimerkkiä että sisällä istutaan.

Terv. kahden lapsen isä (4 ja 9v)

Aikamoista yleistystä.

Tuohon viimeiseen kohtaan etenkin: teen täyden työpäivän, haen lapsen iltiksestä ja mennään kotiin, kello on siinä vaiheessa n. viisi.

Alan tehdä ruokaa. Tässä menee n. puoli tuntia-tunti.

Syödään.

Sitten katsotaan yhdessä lapsen läksyt. Harjoitellaan lukuläksyt.

Ja oho: kello onkin jo seitsemän. Eli suoraan iltatpimiin, ellei halua syyllistyä siihen, ettei lapsi saa tarpeeksi unta.

Eli missähän vaiheessa olisi tämä vaatimasi lenkkeily ja muu, mitä pitäisi vielä ehtiä?

Kun laitat ruokaa, laitat lapsen tekemään läksyjä, tarkastelet ja neuvot siinä ruoanlaiton ohessa. Siinä säästyi heti aikaa. Ja klo 19 voi ihan hyvin mennä vielä ulos, vaikka 30min. Koululaiselle ei ole mikään ihmeellisyys mennä klo21 nukkumaan, mutta klo20 on jo (liian) aikasin.

Tai sitten laitat lapsen ulos  siksi aikaa kun laitat ruokaa, koululaiset voi olla myös ilman vanhempia ulkona. Vaihtoehtoja on kunhan vaan viitsii.

Rajojen asettamiseen ei tarvitse aikaa, vaan ne pitää olla selkeitä ja niistä pitää kiinni.

Alkuperäinen ongelma oli, ettei VANHEMPI ulkoile arki-iltana

Kouluikäinen nyt varmaan ei tarvitse vanhempaa juoksemaan peräänsä. Mutta tosiaan kommentti johon alunperin vastattiin, piti ongelmana sitä etteivät vanhemmat liiku tarpeeksi, ja tästä lapsi sitten ottaisi mallia

Lapsi ulkoilee kiitos vaan ihan kavereidensa kanssa arki-iltaisin.

Että siinä sinulle "viitsimistä".

Lähinnä tarkoitin päiväkoti ikäisiä lapsia, jotka tarvtisevat jonkun ulos mukaan, monet vanhemmat ei viitsi mennä ulos, joten pikkulapsi jää myös sisälle. Ja samoin kouluikäinen ottaa esimerkkiä.

Jos lenkkeilyyn/kävelyyn ei jää aikaa lasten vahtimiselta, sitä voi tehdä yhdessä: Lapselle pyörä, itse juokset/kävelet perässä. Toimii, oon tehnyt useesti, kumpikin saa liikuntaa ja on yhteistä tekemistä.

Yksi jännä juttu muuten tästä ulkoilu-asiasta.

Olen itse 80-luvulla syntynyt, enkä muista vanhempieni kertaakaan olleen minun ja sisaruksieni kanssa ulkona leikkipuistossa. Eikä ollut kyllä pihakavereidenkaan vanhemmat.

Kuljettiin keskenään jo. 4-vuotiaina.

Että mitenkäs tämä nyt sopii tähän "nykyvanhemmat niin hukassa ja huonoja vanhempia, kun eivät ulkoile lasten kanssa"? 🤔

Olisiko kuitenkin niin, että ne vaatimukset nykyvanhemmille kasvavat kasvamistaan. Jos et ole täydellinen vanhempi, olet huono vanhempi.

Ja samalla ihmetellen syntyvyyden laskua.

4R:ää kirjoitti:

Mielipiteeni jälleen kerran: 4 R:ää lapsille 1. Ruokaa 2. Rakkautta 3. Rajoja ja 4.*Risua.*

Näin kun toimii, pitäisi tyhmemmänkin onnistua! Ja pieni tukistus tai tiukka komennus ei lasta vahingoita!!!

Tukistus on väkivaltaa ja paitsi laitonta myös haitallista lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?

Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.

Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.

Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.

Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.

Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.

Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)

Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)

Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.

Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.

Sivusta huomautan, että tässä puhuttiin mummon sättineen lasta vielä liian nuoreksi päivähoitoon. Sinun mielestäsi kolmevuotias taas on niin hurjan iso, että ei saisi enää edes itkeä. Ootte te boomerit kyllä sekaisin!

Ehkäpä se mummo tarkoitti, että kunnon kotikasvatuksella lapsi osaisi käyttäytyä kauniisti bussissakin. Joka media toitottaa, ettei päiväkodissa riitä henkilökunta. Kun hikinen äiti raahaa hikistä kirkuvaa tenavaa bussista, niin mummo on saattanut lähinnä arvostella päiväkotia, ei äitiä. Josko sitä äiti ei vain kyennyt kuulemaan ja otti arvosteluna.

Ja tosiaan, kolmevuotias osaa kyllä jo kertoa, mikä ahdistaa. Ei aina tarvitse vetää showta pystyyn, vaan voi tuossa iässä kertoa miltä tuntuu. Ei meillä ainakaan karjuttu missään. Välillä saattoi itkettääkin, mutta asiat korjattiin niin hyvin kuin pystyttiin ja eniten lasta lohduttaa kuitenkin lause "ymmärrän, että sinulla on inhottava olla" ja siihen päälle lämmin halaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?

Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.

Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.

Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.

Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.

Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.

Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)

Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)

Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.

Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.

Sivusta huomautan, että tässä puhuttiin mummon sättineen lasta vielä liian nuoreksi päivähoitoon. Sinun mielestäsi kolmevuotias taas on niin hurjan iso, että ei saisi enää edes itkeä. Ootte te boomerit kyllä sekaisin!

Itku, vastaan "itki ja huusi kuin syötävä". Ja pidät samana asiana?

Toinen on mielipahaa, toinen erittäin rumaa käytöstä. Ja itkeä saa, mutta karjumalla ei pidä saada asioita läpi. Lapsi osaa kyllä kertoa, miksi itkettää, jos hänet on siihen opetettu.

Melkoisia taitoja kyllä vaadit kolmevuotiaalta, jolla tunnesäätelyn kehittyminen vielä pahasti kesken.

Niin vaadin. Pahaa mieltä ei osoiteta riehumalla, huutamalla tai lyömällä. Ei kotona, eikä missään muuallakaan. Miksi luulet lapsen toimivan noin? Luonnostaan? Ei, vaan koska se käytösmalli on kerran toiminut. Jos ei toimisi, lapsi ei sitä käyttäisi.

Vsatimustaso on noussut ja perheen sekä yhteisöjen tuki heikentynyt.

Nyky vanhemmille ei ole SUOTU olla tarpeeksi aikaa lapsille eikä toisilleenkaan, tästä ongelmat juontuvat. Tästä hallitus pitää huolen vanhempsinvapaa-ohjelmillaan. Kun eivät he oke läsnä olevia äitejä eikä perheitä, eivät muutkaan saa. Kaikkien on tavoiteltava uraa ja tähtiä taivaalta, tasa-arvon nimissä.

Syyllisyys saa tällaiset vanhemmat antamaan kaikessa periksi, että lapsella olisi "kivaa" ja olisi lapsen mielestä "kiva". Tämä elämäntyyli johtaa myös eroihin, mikä lisää syyllisyyden ja kädettömyyden taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?

Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.

Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.

Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.

Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.

Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.

Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)

Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)

Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.

Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.

Sivusta huomautan, että tässä puhuttiin mummon sättineen lasta vielä liian nuoreksi päivähoitoon. Sinun mielestäsi kolmevuotias taas on niin hurjan iso, että ei saisi enää edes itkeä. Ootte te boomerit kyllä sekaisin!

Ehkäpä se mummo tarkoitti, että kunnon kotikasvatuksella lapsi osaisi käyttäytyä kauniisti bussissakin. Joka media toitottaa, ettei päiväkodissa riitä henkilökunta. Kun hikinen äiti raahaa hikistä kirkuvaa tenavaa bussista, niin mummo on saattanut lähinnä arvostella päiväkotia, ei äitiä. Josko sitä äiti ei vain kyennyt kuulemaan ja otti arvosteluna.

Ja tosiaan, kolmevuotias osaa kyllä jo kertoa, mikä ahdistaa. Ei aina tarvitse vetää showta pystyyn, vaan voi tuossa iässä kertoa miltä tuntuu. Ei meillä ainakaan karjuttu missään. Välillä saattoi itkettääkin, mutta asiat korjattiin niin hyvin kuin pystyttiin ja eniten lasta lohduttaa kuitenkin lause "ymmärrän, että sinulla on inhottava olla" ja siihen päälle lämmin halaus.

Tiedätkö, tuo on jälleen sitä oman erinomaisuuden kiillottamista.

Kolmevuotias on vielä todella pieni, eikä mikään puoliksivalmis pikkuaikuinen, jonka tulee osata jo kertoa sanallisesti kaikki harminsa.

Kin vanhempi tekee täyden työpäivän, matkustaa ruuhkabussilla hakemaan lasta, lähtee lapsen kanssa uudessa ruuhkabussissa, miettien mitä ruokaa laittaisi kotona, olikohan siellä tarpeeksi maitoa vai pitäisikö käydä kaupassa jne...

Niin voi olla, ettei sillä hetkellä pysty siihen Sinun erinomaisuuteesi. Katsos kun me ollaan ihmisiä, me vanhemmatkin. Täydellisyyteen ei pysty joka sekunti.

Itse epäilen, että tämä jatkuva täydellisyyden ja erinomaisuuden vaatiminen on yksi syy, miksei lapsia enää synny. Kun kukaan ei pysty siihen jatkuvaan erinomaisuuteen.

Mutta ei varmasti myöskään halua enää kuunnella näitä syyllistyksiä ja tuhahteluita huonosta vanhemmuudesta, kun et ole joka hetki täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?

Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.

Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.

Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.

Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.

Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.

Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)

Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)

Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.

Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.

Sivusta huomautan, että tässä puhuttiin mummon sättineen lasta vielä liian nuoreksi päivähoitoon. Sinun mielestäsi kolmevuotias taas on niin hurjan iso, että ei saisi enää edes itkeä. Ootte te boomerit kyllä sekaisin!

Itku, vastaan "itki ja huusi kuin syötävä". Ja pidät samana asiana?

Toinen on mielipahaa, toinen erittäin rumaa käytöstä. Ja itkeä saa, mutta karjumalla ei pidä saada asioita läpi. Lapsi osaa kyllä kertoa, miksi itkettää, jos hänet on siihen opetettu.

Melkoisia taitoja kyllä vaadit kolmevuotiaalta, jolla tunnesäätelyn kehittyminen vielä pahasti kesken.

Niin vaadin. Pahaa mieltä ei osoiteta riehumalla, huutamalla tai lyömällä. Ei kotona, eikä missään muuallakaan. Miksi luulet lapsen toimivan noin? Luonnostaan? Ei, vaan koska se käytösmalli on kerran toiminut. Jos ei toimisi, lapsi ei sitä käyttäisi.

Oletkohan koskaan elänyt arkea pienen lapsen kanssa?

Ne lapset eivät ole robotteja, joihin ohjelmoidaan tietty malli, jota sitten oppikirjamaisesti noudatetaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kiukkuja tulee kaiken ikäisillä, vaikka olisi kuinka tarpeeksi rajoja asetettu.

Ja uhmaiässä testataan minkä ehditään.

Ja sitten tulee näitä viljaeerikoita, kun vähät resurssit joudutaan käyttämään tuollaiseen 😣😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Oletko tosissasi?

Kyllä valitettavasti. Meillä on käynyt sosiaalitoimi kuusi kertaa vuoden aikana toteamassa ettei meillä edelleenkään ole muuta ongelmaa, kuin liian huolestuneet naapurit.

Sinällään siis ihan sama, mutta itselle riesaa ja sosiaalitoimea kuormittaa tällainen

Kyllä ovat,nykyvanhempia ei kiinnosta missä kakarat luuhaa iltaisin, kaverini taloyhtiössä 10-15 vuotiaiden joukko kiusaa taloyhtiön asukkaita soittelemalla ovikelloja ja potkimalla ovia, soittavat melkein joka yö/ilta ovisummeria, viimeksi kaverin ovea potkaistiin niin että nimikyltti rikkoontui ja huutelevat h""raa yms hävyttömyyksiä, ovat syksystä asti kiusanneet talonyhtiön asukkaita myös lähiseudun asukkaita näitäkään ei saada kuriin eikä taloyhtiö ole puuttunut asiaan,edes valvontakameroita ole asetettu,kaverini pelkää samoin muut talonyhtiön asukkaat jotka koostuu vanhuksista ja yksinasuvista naisista tekijöinä teini ikäiset pojat,,saavatkohan teini ikäiset pojat jotain kiksejä pelotellessa ja kiusatessa muita??

Mä uskon kyllä sen että nykyvanhemmat on vähän hukassa, koska kasvatuskulttuuri on ollut isossa murroksessa ja uusien tapojen kanssa ideologia ja realismi ei aina kohtaa - muutos syntyy aina niin että osa porukasta pyörähtää vähän ääripään kautta ennen kuin tasapaino löytyy! Silti kehityssuunta on ehdottomasti oikea, koska se mikä on muuttunut aiempaan, on tunnustettu lapsen ihmisarvo ja toimijuus. Se ei tarkoita että lapsi päättää tai että lapsen vastuulla olisi asioita joiden seurauksia hän ei voi ymmärtää tai huomioida riittävän kypsästi.

Itse olin lasten ollessa pieniä hyvin idealistinen lapsentahtinen kasvattaja jolle oli kunnia-asia olla aina lapsen saatavilla, ja pieleenhän se meni, itse uuvuin ja sitten olinkin jyrkempi ja epäempaattisempi kuin joku lähtöjään jämäkämmän linjan ottanut. Jopa aggressiivinen. Ja sitä apua ei muuten saanut vaikka monesta paikkaa pyysin! Onneksi kasvatuksessa on myös mahdollisuus korjata tekemiään virheitä ja vahvistaa vaurioittamaan suhteita. Nykyään vanhemmuuteni suurin piirtein balanssissa, alakoululaiset lapset voi ymmärtääkseni hyvin ja saavat positiivista vastareaktiota maailmasta (esim. kaverisuhteissa, koulussa). Joten ehkä en sössinyt liian pahasti?

Aloitus luettu, ei muuta.

Monta syytä, miksi nykyvanhemmat ovat hukassa lastensa kanssa. Eivät suinkaan kaikki.

Ei tärkeysjärjestys, vaan luettelo muutamista.

-somemaailman toisinaan antama mielikuva täydelliseen vanhemmuuteen pyrkimisestä.

-"ohjeita" tulee tuutin täydeltä joka puolelta, huonoja ja hyviä.

-loppuun asti kulunut, mutta tärkeä ohje kasvatuksessa Rajat ja rakkaus on unohtunut.

-vanhemmat ei aidosti läsnä, monesti some ja kännykän räpläys ym. Ihan liikaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Miten ne naapurin tädit tietää, että otat lapsen kiinni ja puet väkisin?

Mä todellakin sanon tiukemmin lapsille, jos ei hyvällä mene perille. Olen myös kantanut fyysisesti taaperon moooonta kertaa kadulla, puistossa, kaupassa.... Jos ei ole totellut. Eipä oo kukaan ikinä mitenkään reagoinut. Kerran yks eläkeläinen tuli juttelemaan huutavalle taaperolle että onko sulla paha mieli. Taapero lopetti huutamisen siihen.

Jos samalle henkilölle tullaan jatkuvasti kommentoimaan että kohtelee lasta liian kovakouraisesti niin herää kyllä epäilys että kyseinen henkilö on oikeasti poikkeuksellisen kovakourainen.

Kun lapseni oli 3v., niin hain päiväkodista ja lähdettiin bussilla kotia kohti.

Lapsi aloitti bussissa kiukkukihtaukset ja itki ja huusi kuin syötävä.

Jäätiin pois ennenaikaisesti, että saisin lapsen pysäkillä rauhoittumaan ja päästäisiin jatkamaan matkaa seuraavalla bussilla.

Pysäkillä joku vieras mummeli tuli sättimään, kuinka olen huono äiti ja lapsi itkee ihan syystä, koska noin nuoren ei missään nimessä pitäisi olla vielä päivähoidossa :)

Että silleen. Sellaista arvostusta, kun yrität tienata elantosi ja samalla kasvattaa uutta veronmaksajaa :)

Eikö tuon ikäinen jo ymmärrä, että tuollaisissa paikoissa ei vauvailla. 3v on niin iso, että osaa kyllä jo pitää kitansa kiinni, kun on selkeät säännöt pienestä saakka.

Siinä ehkä syytä, miksi rouva luuli sinun olevan liian nuori äidiksi. Hänen ollessaan ikäisesi ei yksikään lapsi varmasti rääkynyt julkisilla paikoilla. Tai jos rääkyi kerran, ei rääkynyt toiste.

Sivusta huomautan, että tässä puhuttiin mummon sättineen lasta vielä liian nuoreksi päivähoitoon. Sinun mielestäsi kolmevuotias taas on niin hurjan iso, että ei saisi enää edes itkeä. Ootte te boomerit kyllä sekaisin!

Itku, vastaan "itki ja huusi kuin syötävä". Ja pidät samana asiana?

Toinen on mielipahaa, toinen erittäin rumaa käytöstä. Ja itkeä saa, mutta karjumalla ei pidä saada asioita läpi. Lapsi osaa kyllä kertoa, miksi itkettää, jos hänet on siihen opetettu.

Melkoisia taitoja kyllä vaadit kolmevuotiaalta, jolla tunnesäätelyn kehittyminen vielä pahasti kesken.

Niin vaadin. Pahaa mieltä ei osoiteta riehumalla, huutamalla tai lyömällä. Ei kotona, eikä missään muuallakaan. Miksi luulet lapsen toimivan noin? Luonnostaan? Ei, vaan koska se käytösmalli on kerran toiminut. Jos ei toimisi, lapsi ei sitä käyttäisi.

Oletkohan koskaan elänyt arkea pienen lapsen kanssa?

Ne lapset eivät ole robotteja, joihin ohjelmoidaan tietty malli, jota sitten oppikirjamaisesti noudatetaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kiukkuja tulee kaiken ikäisillä, vaikka olisi kuinka tarpeeksi rajoja asetettu.

Ja uhmaiässä testataan minkä ehditään.

Minusta "uhmaikä" on pahin valhe mitä vanhemmille ja vanhemmuutta suunnitteleville kerrotaan. Kyseessä on YKSI lapsen itsenäistymiskehitykseen liittyvä kriisi, ei missään tapauksessa ainoa jonka jälkeen voisi jotenkin huokaista. Niitä on oikeasti sylillinen yksilöllisellä intensiteetillä ja ajoituksella, vauvaiästä teini-ikään ja useampi siinä taapero- ja teini-iän välissä. Yksi tyyppi-ikä esim. 6v.

Onhan ne hukassa, kun haistattelee vanhemmilleen.  Elämä on muuttunut pinnalliseksi, kunnioitus kadonnut.

 

Äidille soitetaan heti kun tulee ongelma. Heillä ei ole päätä järkeillä asioita itse. Mies on yhtä tollo. Sivusta seurannut.

He ovat, jotka eivät osaa rajata ja kasvattaa positiivisesti. Ihan sama koiramaailmassa, kun tukistamiset, ravistamiset, huutamiset ja niskaprseotteet käyvät ensin paheksuttaviksi ja siitä kielletyiksi keinoiksi. Jos ei oikein osaa muutakaan, eikä halua edes opetella, jää vaihtoehdoksi rajattomuus. Metsään mennään taas ja ongelmat kertautuvat.