Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vanhemmilta vaaditaan enemmän aktiivista läsnäoloa. Omassa lapsuudessani (90-luvulla) vanhemmat kyllä esim. katsoivat televisiota ja minä leikin paljon yksin. Ei tuollainen nykyään tule kuuloonkaan vaan lapsen kanssa ollaan aidosti läsnä, ainakin ideaalitilanteessa.
Eikä aina tehty asioita vain lapsen lähtökohdista, vaan sitä oltiin autossa mukana kaikenmaailman rautakauppareissuilla ja istuskeltiin odottamassa ilman mitään jatkuvaa viihdettä.
Koulunkäyntikin oli aikoinaan lähinnä lapsen homma, nykyään vanhemmat tuntuvat olevan siinäkin suuressa roolissa. Ja tottakai täytyy olla vielä useita harrastuksia, muuten ei lapsesta kasva kunnollista ihmistä.
Ehkä tuo vaatimustason nousu aiheuttaa nykyvanhemmille paineita ja riittämättömyyden tunnetta, joka saattaa sitten ulospäin näkyä hukassa olemisena.
Niinpä. Ja vielä 15 vuotta sitten mun lapsi kävi varhaiskasvatuksessa 6 vuotta ( joo, ressukka on työssä käyvän yh:n lapsi) päiväkodissa, jossa aikuiset siirtyivät lasten mukana ryhmästä toiseen. Eli koko 6 vuotta koko ajan joku ryhmän aikuisista oli tuttu. Ja lähes samat aikuiset pysyi muutenkin päiväkodissa vuosikausia eli tunsivat hyvin myös lasten perheet ja varsinkin saman päiväkodin käyneet sisarukset. Silloin sanalla kasvatuskumppani oli myös käytännön merkitystä ja tarhan aikuisiset oli oikeasti iso tuki sekä mulle että lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On osa, harvassa on he jotka ei ole. Olen huomannut että osa lapsista on täysin rajattomia mutta silti ns pumpulissa, eli eivät saa kokea mitään mutta ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Kyllä jotkut ei anna lasten juosta ulkona eivätkä käy puistossa, lapset ei saa kiipeillä puissa jne ettei tule vahinkoa, kauppaan tuodaan huutamaan, vaikka lasten pitäisi juurikin ulkona kokea rajojaan ja kyllä naarmut ei haittaa eikä se että kuluttaa sitä energiaa leikkipuistossa. Siksi lapset ovat niin rajattomia kun eivät pääse kuin koti-päiväkoti-kauppa linjalla, eivät siis metsään eivät leikkipuistoon eivät mihinkään missä voisivat vapaammin olla. Omat lapseni ovat saaneet ryskätä niin kuin itsekin sain, ei ole jäänyt traumoja vaikka välillä on tullut haavoja, mustelmia ja joskus joku ranne mennyt sijoiltaan/ murtunut.
Lasten kasvatuksen 100% ulkoistaminen on osoittautunut haasteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän tämä hukassa oleminen nyt korreloi siihen, että jatkuvasti esim. nuorten päihteiden käyttö ja tupakointi vähenee, teiniraskaudet vähenee, kouluttautuminen paranee... Isovanhemmat tässä on kriisissä, kun ovat tajunneet että se heidän tukkapöllyä tukkapöllyä -kasvatus on häviämässä nykyiselle jossa l
apsen psyykkinen hyvinvointi otetaan huomioon.Sillä tavalla, että autoritaarinen kurinpito tekee osasta lapsia näennäisesti kilttejä nopeasti, mutta keskusteleva kasvatus tekee hyviä tuloksia pitemmällä aikajaksolla. Lapset oppivat ajattelemaan itse.
Tässä on hyvä pointti. Kyllähän "vanhoina hyvinä aikoina" lapset kiusasivat toisiaan tai vaikka eläimiä, mutta aikuisen edessä oltiin nöyrää poikaa/tyttöä. Olen syntynyt 70-luvulla ja omina rauhallisina kouluvuosinani kiusaaminen tuntui olevan selvästi yleisempää kuin nykyisin. Eivät aikuiset puuttuneet lasten keskinäisiin asioihin mitenkään, ainoa mikä merkitsi oli, että häiritseekö lasten riitely aikuisia. Nykyisin vanhemmat sitten setvivät lastensa asioita että kuka sanoi mitä ja kenelle ja miksi. Joskus sekin tuntuu menevän överiksi, mutta onko se sitten parempi, että kiusaaminen vain rehottaa, kun on ihan ok jättää joku ulkopuolelle tms.? Muistan kuinka mieheni mummo sanoi aina minulle lasteni ollessa pieniä, että lasten pitää itse selvittää välinsä. Minusta se nimenomaan EI ole niin. Silloin pelkästään viidakon laki valllitsee ja vahvin tai manipulointitaitoisin voittaa, ei se, joka aidosti pyrkii kompromissiin ym. ylevää. Vanhemman pitää opettaa lapsille kuinka jutut toimivat ja toki sitten vähän perääntyä jos vaikuttaa siltä, että lapset osaavat jo itsekin.
Itse olen tosi onnellinen mm. siitä, että voin käydä teinipoikani kanssa mahtavia suorastaan filosofisia keskusteluja, jotka monen mielestä olisivat lähinnä merkki jostain kauhistuttavasta kaverivanhemmuudesta - näissä keskusteluissa, kun olemme ihan tasa-arvoisia. Tietysti etenkin lapsen ollessa pieni vanhemman pitää olla ylin auktoriteetti, mutta ei sitä tarvitse alleviivata yhtään sen enempää kuin on pakko. Kaiken a ja o pidemmällä aikavälillä on, että keskusteluyhteys ja keskinäinen arvostus säilyy.
Nyky vanhemmat ei edes kasvata lapsiaan kun istuu vain puhelin kädessä tekemässä some päivityksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pelkästään lapseni suhteen hukassa vaan ihan tän koko helvetin elämän suhteen. En tykkää nykyajasta vempeleineen ja ongelmineen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vanhemmilta vaaditaan enemmän aktiivista läsnäoloa. Omassa lapsuudessani (90-luvulla) vanhemmat kyllä esim. katsoivat televisiota ja minä leikin paljon yksin. Ei tuollainen nykyään tule kuuloonkaan vaan lapsen kanssa ollaan aidosti läsnä, ainakin ideaalitilanteessa.
Eikä aina tehty asioita vain lapsen lähtökohdista, vaan sitä oltiin autossa mukana kaikenmaailman rautakauppareissuilla ja istuskeltiin odottamassa ilman mitään jatkuvaa viihdettä.
Koulunkäyntikin oli aikoinaan lähinnä lapsen homma, nykyään vanhemmat tuntuvat olevan siinäkin suuressa roolissa. Ja tottakai täytyy olla vielä useita harrastuksia, muuten ei lapsesta kasva kunnollista ihmistä.
Ehkä tuo vaatimustason nousu aiheuttaa nykyvanhemmille paineita ja riittämättömyyden tunnetta, joka saattaa sitten ulospäin näkyä ”hukassa” olemisena.
Kuka vaatii? Sanoisin, että huolimatta siitä, että vanhemmat 90-luvulla katsoivat vaikka sitä telkkaria kun lapsi leikki, niin mitä tekee vanhemmat nyt? Katsovat puhelimen ruutua niin intensiivisesti ettei edes vaipanvaihdon yhteydessä voi katsoa lastaan silmiin ja jutella. Saati ruokapöydässä tai yhtään missään. Siinä missä 90-luvun äidit juttelivat lapsilleen vaikkapa bussissa ja ihmettelivät kaikkea mitä lapsi ulkona näki, nyt äidit tuijottavat ruutuaan eivätkä lapset saa mitään reaktiota ilon kiljahduksiin tai kysymyksiin. Sitten kun lapsi tympääntyy ja itkee kun ei saa huomiota, tyrkätään taaperon (jopa vauvan) käteen kännykkä jotta sitä räpeltäisivät ja olisivat hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat hukassa! Milloinkohan tämä vapaa kasvatus, rajattomuus ja lasten kanssa neuvottelu tulevat tiensä päähän? Sitä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älypuhelin lapselle käteen ja eiku menoks julkiseen liikenteeseen. Lapset saavat katsoa äänet päällä jotain toosaa, seistä sporassa istuinosalla kengät jalassa, juosta kaupoissa, sitten näennäispedagogiset opetustuokit à la "Nyt Viliveikko opettelee maksamaan äitin kortilla/ Nyt Viliveikko harjoittelee hedelmävaa'an käyttöä". Etenkin nämä pienten lasten "oppimistuokiot" kaupassa ovat kerrassaan typeriä. Lapsen kehitykselle ei tuo mitään lisäarvoa se, että hän saa taaperoiässä painaa jotain nappulaa. Lapsen aivot eivät kehity eikä hän ole ikätasoistaan kypsempi tällöin. Entäpäs sitten lentokoneessa? Vanhemmat ovat itse nappikuulokkeilla omissa maailmoissaan ja lapset saavat tehdä ihan mitä tahansa.
Vanhemmat myös ovat muuttuneet lastensa orjiksi. Yksi jos toinen vanhempi ravaa kaupoissa kun lapsi ei suostu tulemaan kauppaan mukaan. SINÄ ITSE OLET HÄNET SIIHEN OPETTANUT.
Lapsiparat tuijottavat laitteita ja koulussakin taso on jo laskenut kuin lehmänhätä. Nykylasten lukutaito on merkittävästi heikentynyt. Kaiken kruunaa se, että esim. Helsingissä ei ole enää oppikirjoja kaikille. Tähän on tultu.
Ennen vanhemmat määräs liikaa ja nykyään liian vähän. Kumpikaan ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä just jännitystä miten työpaikan kanssa käy, ja vaikka asiaa ei olla lapsen vaivaksi laitettu niin jotenkin sen aistinut ja muuttunut hetkittäin raivopääksi.
Juu ei ollut tätä ongelmaa silloin kun eläkeikään asti turvaisa vakityö oli aikalailla kaikille taattu.
Lapset on hukassa koska vanhemmat on hukassa. Ja on todella rasittavaa kasvattaa omien lasten lisäksi muitakin lapsia kun niillä ei ole mitään rajoja tai esim käyttäytyvät omia lapsiani kohtaan kiristäen ystävyydellä. Esimerkiksi minä joudun vetämään rajat muidenkin lapsille minkä vuoksi meidän lapsille ei soitella klo22 tai klo7.30 arki-iltana/aamuna. Sen lisäksi kun on ensin puhuttu kaikkea joutavaa koulun jälkeen iltapäivä. Kyse siis 7v ekaluokkalaisista. Miten hitossa niin monelle vaan lyödään puhelin kouraan eikä yhtään valvota tai vaadita sen käytön suhteen mitään, tai varsinkaan opeteta mihin aikaan sitä käytetään muiden kontaktointiin ja mitä sieltä kautta työnnetään muille!? Minä sitten opetan että tähän aikaan ei kuule soitella eikä soitella sen vuoksi että siellä kiukutaan toisille kun ei ole tekemistä, toinen ei ole samaa mieltä jostain asiasta jossa mikä tahansa vastaus on oikea/ei ole väliä onko lempiväri tyyliin punainen vai musta.. puhumattakaan nämä tapaukset kun aletaan mustamaalaamaan ja haukkumaan sitä kautta. Siis oikeasti käyttekö te niitä keskusteluja pentujenne kanssa ollenkaan kun annatte niille puhelimen? Aikuiset ei osaa olla koukuttumatta niihin niin miten voitte luulla että 6-7 vuotiaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se, kun ei edes puhelimen käytön suhteen osata opastaa lapsiaan, niin mitä kaikkea muuta on sitten niin vaikea saada opetettua lapsille ettei niistä kasva täysin kusipäitä?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikeastaan usko. Kyllä ennen oltiin ihan yhtä hukassa. Se ei vain näkynyt sivullisille vaan enemmän niille lapsille päin. Täsmälääke häiritsevään käytökseen oli häpeärangaistus, tukkapölly tai piiska. Varastoon lukitseminen ja nälässä pito kuuluivat myös keinovalikoimaan.
Lapset kasvoivat uskomaan, että he ovat pahoja ja ansainneet kurinpitonsa, ja kostivat sitten tätä heikommilleen vaikkapa työelämässä ja myöhemmin omille lapsilleen. Käytös kyllä ohjautui sallittuun suuntaan, mutta ei sisäisen tasapainon vaan pelon kautta.
Hyviä kasvattajia on ollut aina, kaikki vaan eivät heihin kuulu.
Tätä kyllä komppaan. Ennen oltiin enemmän hukassa.
Suurin osa nykyvanhemmista on kyllä tosi hyvin kartalla, suurin osa. Tietoa saa helposti ja suurin osa myös haluaa olla hyvä vanhempi.
Kuritusväkivalta on kielletty.
Vanhemmat viettää lastensa kanssa aikaa, toisin kuin vaikka kasarilla, silloin lapset laitettiin keskenään pihalle.
Lapsia nykypäivänä todella "kasvatetaan", eikä vain "anneta kasvaa".
Se että lapsi saa kiukuta ja vanhempi ei ärjähdä lasta hiljaiseksi (pelolla), se näyttäytyy jostain syystä monille kädettömyytenä. Että ollaan hukassa eikä tiedetä mitä tehdä.
En kyllä ole samaa mieltä siinä.
Se on enimmäkseen se edeltävä sukupolvi joka pitää nykytyyliä vääränlaisena, voisivat katsoa peiliin. Te olette kasvattaneet ne tämän päivän vanhemmat. Ja he ymmärtävät toimia paremmin kuin te.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on hukassa koska vanhemmat on hukassa. Ja on todella rasittavaa kasvattaa omien lasten lisäksi muitakin lapsia kun niillä ei ole mitään rajoja tai esim käyttäytyvät omia lapsiani kohtaan kiristäen ystävyydellä. Esimerkiksi minä joudun vetämään rajat muidenkin lapsille minkä vuoksi meidän lapsille ei soitella klo22 tai klo7.30 arki-iltana/aamuna. Sen lisäksi kun on ensin puhuttu kaikkea joutavaa koulun jälkeen iltapäivä. Kyse siis 7v ekaluokkalaisista. Miten hitossa niin monelle vaan lyödään puhelin kouraan eikä yhtään valvota tai vaadita sen käytön suhteen mitään, tai varsinkaan opeteta mihin aikaan sitä käytetään muiden kontaktointiin ja mitä sieltä kautta työnnetään muille!? Minä sitten opetan että tähän aikaan ei kuule soitella eikä soitella sen vuoksi että siellä kiukutaan toisille kun ei ole tekemistä, toinen ei ole samaa mieltä jostain asiasta jossa mikä tahansa vastaus on oikea/ei ole väliä onko lempiväri tyyliin punainen vai musta.. puhumattakaan nämä tapaukset kun aletaan mustamaalaamaan ja haukkumaan sitä kautta. Siis oikeasti käyttekö te niitä keskusteluja pentujenne kanssa ollenkaan kun annatte niille puhelimen? Aikuiset ei osaa olla koukuttumatta niihin niin miten voitte luulla että 6-7 vuotiaat?
Varmaan sille lapselle on voitu opettaa, mutta puhut 7-vuotiaista, oikeastiko uskot että sellainen heti oppii ja sisäistää uuden puhelimensa rajat?
Ja jos sinua häiritsee teille tulevat soitot, huolehdi oman lapsesi puhelimesta, laita siihen käyttöraja niin että puhelin ei ole aamuvarhaisella tai iltamyöhällä auki. Lähdet vähän väärästä päästä ongelmaa ratkomaan. Sinä pystyt siihen lapsesi puhelimeen vaikuttamaan paljon nopeammin kuin niihin muiden lasten puhelinkäytökseen. Voi olla että saat niiden kanssa "tapella" pari vuotta jos oppivat sittenkään.
Yksi asia on myös poissaolot koulusta. Oliko teidän aikana kovin moni pois koulusta? Erikoistapauksia ehkä mutta muutoin? Meillä ei ainakaan ollut, oli itsestään selvää että omalla ja rinnakkaisluokilla oppilas menee kouluun ja on siellä sen päivän. Näin 80-90-luvulla peruskoulussa.
Nykyään, voi kun on mahakipeä, voi kun se lapsi valvoo niin myöhään ettei se jaksa aamulla herätä, voi kun sitä ei kiinnosta, voi kun se opettaja on niin tyhmä, kaikki tollaiset syyt menee läpi kun lapsi sanoo vanhemmalle että just sen vuoksi hän nyt tänään ei mene kouluun. Siis mitä? Tekisi ihan hyvää niille lapsille ihan kunnon yksiselitteiset rutiinit, sieltä koulusta ei olla pois kuin oikeasti sairaana! On kaiken maailman wilma viestejä ja poissaoloilmoituksia ja sit oikein ihmetellään ja vedetään herneet kun joku puuttuu asiaan ja käydään lastensuojeluilmoituksia läpi. Hyvä että ne tutkitaan, mutta aivan vastuutonta järjestelmän kuormittamista mikä on pois niiltä oikeilta lastensuojelutapauksilta. Kun suuressa osassa on kyse vaan siitä että vanhemmat itse kasvattaa lapsistaan velttoilijoita, jotka ei kestä ensimmäistäkään vastoinkäymistä, jotka ei tee sitä tai tätä koska ei kiinnosta eikä kukaan ole kyennyt sanomaan niille että ei ole mitään ei kiinnosta vaihtoehtoa olemassa!
On se ihme kun edes omalta lapseltaan ei uskalleta vaatia mitään!
Ei ne mitään hukassa ole. Sodanjälkeinen sukupolvi ei vaan viitsi auttaa lasten hoidossa ja koko ajan joka tuutista kerrotaan mitä kaikkea pitäisi pystyä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on hukassa koska vanhemmat on hukassa. Ja on todella rasittavaa kasvattaa omien lasten lisäksi muitakin lapsia kun niillä ei ole mitään rajoja tai esim käyttäytyvät omia lapsiani kohtaan kiristäen ystävyydellä. Esimerkiksi minä joudun vetämään rajat muidenkin lapsille minkä vuoksi meidän lapsille ei soitella klo22 tai klo7.30 arki-iltana/aamuna. Sen lisäksi kun on ensin puhuttu kaikkea joutavaa koulun jälkeen iltapäivä. Kyse siis 7v ekaluokkalaisista. Miten hitossa niin monelle vaan lyödään puhelin kouraan eikä yhtään valvota tai vaadita sen käytön suhteen mitään, tai varsinkaan opeteta mihin aikaan sitä käytetään muiden kontaktointiin ja mitä sieltä kautta työnnetään muille!? Minä sitten opetan että tähän aikaan ei kuule soitella eikä soitella sen vuoksi että siellä kiukutaan toisille kun ei ole tekemistä, toinen ei ole samaa mieltä jostain asiasta jossa mikä tahansa vastaus on oikea/ei ole väliä onko lempiväri tyyliin punainen vai musta.. puhumattakaan nämä tapaukset kun aletaan mustamaalaamaan ja haukkumaan sitä kautta. Siis oikeasti käyttekö te niitä keskusteluja pentujenne kanssa ollenkaan kun annatte niille puhelimen? Aikuiset ei osaa olla koukuttumatta niihin niin miten voitte luulla että 6-7 vuotiaat?
Varmaan sille lapselle on voitu opettaa, mutta puhut 7-vuotiaista, oikeastiko uskot että sellainen heti oppii ja sisäistää uuden puhelimensa rajat?
Ja jos sinua häiritsee teille tulevat soitot, huolehdi oman lapsesi puhelimesta, laita siihen käyttöraja niin että puhelin ei ole aamuvarhaisella tai iltamyöhällä auki. Lähdet vähän väärästä päästä ongelmaa ratkomaan. Sinä pystyt siihen lapsesi puhelimeen vaikuttamaan paljon nopeammin kuin niihin muiden lasten puhelinkäytökseen. Voi olla että saat niiden kanssa "tapella" pari vuotta jos oppivat sittenkään.
Niin vaikutankin oman lapseni puhelimen käyttöön, eikä hänellä ole mitään ongelmaa ymmärtää sitä että puhelinta saa käyttää tunnin tai sitten sitä ei käytetä ollenkaan.
Ihmettelen vaan sitä, että miten ressukoita on ne vanhemmat jotka ei pysty opettamaan omalle lapselleen käytöstapoja ja silti se luuri lyödään käteen. Ja jos ei kiinnosta opettaa, niin sitä on ihan turha ihmetellä tämänkin ketjun aloituksessa miksi kaikki on ihan hukassa. Yhteiskunnanko vika se muka on kun ei ole selkärankaa kasvanut?
Nykyään monilta vanhemmilta puuttuu maalaisjärki. Jos lapsella on ollut yhden päivän kuumetta, ei se ole heti päivystysasia. Jos 3kk ikäinen vauva ei nuku yöunia klo 19-07, ei siitä tarvitse huolestua. Nykyään esimerkiksi tungetaan joka tuutista jos jonkinlaisia unikouluja ja pitää herättää lapsi päiväunilta tietyn ajan jälkeen ettei mene rytmit sekasin jne, vähemmästäkin ihmiset menee sekaisin. On suosituksia ja ohjeistuksia siitä ja tästä. Miksi ei vain voisi ajatella ihan itse mikä on parasta juuri sille omalle lapselle. Turhaa stressata kaikkea ihan epäolennaista. Huolehdittaisiin siitä, että lapsella on puhtaat vaatteet, ruokaa ja turvaa. Ylimääräiset hifistelyt pois. Toki asia erikseen jos erityistarpeita on, mutta ei niitä kaikilla ole.