Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olin miehen ja tämän kavereiden kanssa pyöräreissulla - järkytys!
22.03.2021 |
Taustana voin sanoa, että olen 30- ja mieheni 35-vuotias. Yhdessä ollaan oltu vähän yli kaksi vuotta ja kihlauduimme jouluna. Miehellä on kova vauvakuume ja itse vasta kypsyttelemässä ja miettimässä ajatusta. Meillä on ollut asiasta jopa riitaa, koska koen että mieheni painostaa lapseen ja kärttää jatkuvasti että pistettäisiin pulla uuniin. Eletään harrastusten ja matkustamisen täyteistä elämää melko itsenäisesti ja itselleni tämä riittää hyvin.
No, viime lauantaina olimme maastopyöräilemässä koko päivän (klo 8-21) mieheni ja tämän kavereiden kanssa. Reissu oli sinänsä hauska, mutta järkytyin kun kuulin millaisessa elämäntilanteessa miehen kaverit elävät...
Kaverin nro 1 vaimon laskettu aika on 2 viikon päästä ja mies on jättänyt tämän yksin kotiin koko päiväksi aiempien lapsien kanssa. Kaveri nro 2 on kahden alle 3-vuotiaan isä ja rehellisesti vähintään pari kertaa viikossa meidänkin kanssa ajamassa, omat treenit siihen päälle. Kaverilla nro 3 vaimo sai keskenmenon ja jäi kuulemma sitä kotiin suremaan, aiemmin ollut mukana paljon näillä reissuilla myös.
Mulla iski kamala ahdistus ja pelko. Jos miehen kaverit liihottelee vapaana menemään raskauksista, keskenmenoista ja pikkulapsista huolimatta niin mitä mies ajattelee isyyden olevan? Pitäisikö munkin tyytyä siihen, että oma elämä loppuu ja oon kiinni lapsissa 247 kun mies jatkaa elämäänsä normaalisti. Mies on puheissaan vinkannut, että kyllä lapset aina enemmän naisen projekti on.
En todellakaan ole enää valmis tai halua edes keskustella lapsien hankkimisesta. Tekis mieli jopa heittää koko suhde menemään, kun tulevaisuus ahdistaa niin paljon. Parempi olisi päästää mies etsimään se nainen joka haluaa olla äiti. Mä en halua.
Kommentit (428)
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli keksitty, mutta naisen on aina hyvä tiedostaa, että lapsia ei kannata hankkia, jos ei selviytyisi lastenhoidosta yksin. Samoin tietenkin miehen, koska kumppani voi kuolla milloin vain.
Vapaiden tulee tietenkin jakautua tasan. Sehän on selvä. Viimeistään eroamalla ja yhteishuoltajuudessa nainen saa vapaata, kun mies joutuu ottamaan lapsen hoidettavakseen.
Vapaiden tulee tietenkin jakautua tasan, mutta ei mekaanisesti. Itse synnytettyäni en halunnut edes lähteä minnekään moneen viikkoon, vaan halusin pysytellä kodin piirissä enimäkseen, imettää ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Imetys teki lastenhoidosta helppoa, mutta myös sitoi minut ja vauvan yhteen niin että miehen vuoro astua enemmän remmiin tuli vasta kun lapsi tuli vuoden ikään.
Minua hämmentää tuo fiilis, joka näistä viesteistä välittyy, että lastenhoito on hirveää ja perheen parissa vietetty aika on huonompaa kuin se "oma aika". Minä kyllä pidin lasteni läheisyydestä. Aikuisia jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n purkaus on vailla todellisuuspohjaa. Mikä on elämässä tärkeää. Olisi syytä pyöräyttää lapset, kun on jo 30-vuotias. Tässä on se virhe, että aika ajaa ohi. Myös lasten kanssa voi matkustella. Vai että miehen kaverit lähtevät pyöräilemään ja vaimo jää kotiin. Eihän parisuhde mikään vankila ole. Eikä sillekkään voi mitään, että naiset synnyttää. Minä olen antanut miehen mennä niin paljon kuin on halunnut vaikka meillä oli kaksi pientä lasta. Olen minäkin vuorostani joskus jättänyt lapset miehelle ja lähtenyt kavereiden kanssa ulos.
Pointti tässä ei ole että 'joskus' jätät lapset isälle ja menet naisten kanssa ulos vaan että ap:n kaveripiirin miehet menevät useita kertoja viikossa ja jättävät lapset naiselle. Tasa-arvoisessa parisuhteessa menojen tulisi jakautua puoliksi ja lisäksi yhteistä aikaa tulisi olla myös perheelle. Jos mies menee 4 iltana viikossa ja nainen 4 iltana viikossa, milloin on perheen yhteistä aikaa ja kuka hoitaa lapset kun molemmat on menossa?
Ei kai siinä useista kerroista puhuttu. Eikä kukaan useita kertoja viikossa tee tuollaisia reissuja, eikä varmasti edes joka viikonloppu. 13 tuntia nyt kuulostaa todellakin liioittelulta.
Meillä perheessä minä harrastan 5-6 kertaa viikossa. Vaikka käyn treeneissä ehdin silti olla perheen kanssa, eihän ne vie kuin arkena 1-1,5h ja viikonloppuna 2-4 h per päivä. Saa mieskin harrastaa minkä haluaa ja lapset myös. Kaikki on saatu hoidettua ja soviteltua.
Klo 6.30 pakataan auto
Klo 7 startataan pihasta kohti kansallispuistoa, jossa pyöräreitit
Klo 9 etsitään porukalla oikeaa risteystä, josta kääntyä parkkipaikalle
Klo 9.15 parkkipaikalla ja aletaan laittaa pyöriä ajokuntoon ja katsotaan reitti
Klo 9.45 lähtö reitille
Klo 10.30 pidetään juomatauko ja suunnitellaan millä laavulla syödään lounas. Osa ottaa välipalaa.
Klo 11.30 ollaan laavulla. Tehdään tulet ja syödään rauhassa.
Klo 12.30 jatketaan matkaa.
Klo 13.30 korjaillaan hajonnutta pyörää
Klo 14 matka jatkuu.
Klo 15 evästauko.
Klo 15.30 matka jatkuu
Klo 17 ollaan takaisin parkkipaikalla
Klo 17.30 kaikki kamat on kyydissä ja lähtään kotimatkalle
Klo 19.30 ollaan kotona
Klo 20 auto on purettu ja kamat pesussaAi että hieno harrastus! Ei siis ollutkaan 13 tuntia pyöräilyä vaan 4 tuntia autoilua ja loput jotain sähläämistä ja syöntiä.
Taitaa olla suurimmassa osassa se tilanne, että harrastamisen eteen täytyy tehdä muutakin kuin aloittaa kotiovelta. Ratsastamaan ei pääse ovelta, neulominen vaatii välineiden hankintaa, luonnossa harrastaminen vaatii luontoon siirtymisen (hiihto, kalastus, metsästys, pyöräily), ja jos on päivän pois kotoa ja liikkuu, yleensä on myös syötävä.
Aivan, ja ihan väistämätöntä on että mies lähtee harva se ilta ratsastamaan ja ostamaan neulepuikkoja 13 tunniksi. Kyllä tämä on nyt aukottomasti todistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n purkaus on vailla todellisuuspohjaa. Mikä on elämässä tärkeää. Olisi syytä pyöräyttää lapset, kun on jo 30-vuotias. Tässä on se virhe, että aika ajaa ohi. Myös lasten kanssa voi matkustella. Vai että miehen kaverit lähtevät pyöräilemään ja vaimo jää kotiin. Eihän parisuhde mikään vankila ole. Eikä sillekkään voi mitään, että naiset synnyttää. Minä olen antanut miehen mennä niin paljon kuin on halunnut vaikka meillä oli kaksi pientä lasta. Olen minäkin vuorostani joskus jättänyt lapset miehelle ja lähtenyt kavereiden kanssa ulos.
Pointti tässä ei ole että 'joskus' jätät lapset isälle ja menet naisten kanssa ulos vaan että ap:n kaveripiirin miehet menevät useita kertoja viikossa ja jättävät lapset naiselle. Tasa-arvoisessa parisuhteessa menojen tulisi jakautua puoliksi ja lisäksi yhteistä aikaa tulisi olla myös perheelle. Jos mies menee 4 iltana viikossa ja nainen 4 iltana viikossa, milloin on perheen yhteistä aikaa ja kuka hoitaa lapset kun molemmat on menossa?
Ei kai siinä useista kerroista puhuttu. Eikä kukaan useita kertoja viikossa tee tuollaisia reissuja, eikä varmasti edes joka viikonloppu. 13 tuntia nyt kuulostaa todellakin liioittelulta.
Meillä perheessä minä harrastan 5-6 kertaa viikossa. Vaikka käyn treeneissä ehdin silti olla perheen kanssa, eihän ne vie kuin arkena 1-1,5h ja viikonloppuna 2-4 h per päivä. Saa mieskin harrastaa minkä haluaa ja lapset myös. Kaikki on saatu hoidettua ja soviteltua.
Klo 6.30 pakataan auto
Klo 7 startataan pihasta kohti kansallispuistoa, jossa pyöräreitit
Klo 9 etsitään porukalla oikeaa risteystä, josta kääntyä parkkipaikalle
Klo 9.15 parkkipaikalla ja aletaan laittaa pyöriä ajokuntoon ja katsotaan reitti
Klo 9.45 lähtö reitille
Klo 10.30 pidetään juomatauko ja suunnitellaan millä laavulla syödään lounas. Osa ottaa välipalaa.
Klo 11.30 ollaan laavulla. Tehdään tulet ja syödään rauhassa.
Klo 12.30 jatketaan matkaa.
Klo 13.30 korjaillaan hajonnutta pyörää
Klo 14 matka jatkuu.
Klo 15 evästauko.
Klo 15.30 matka jatkuu
Klo 17 ollaan takaisin parkkipaikalla
Klo 17.30 kaikki kamat on kyydissä ja lähtään kotimatkalle
Klo 19.30 ollaan kotona
Klo 20 auto on purettu ja kamat pesussaAi että hieno harrastus! Ei siis ollutkaan 13 tuntia pyöräilyä vaan 4 tuntia autoilua ja loput jotain sähläämistä ja syöntiä.
Taitaa olla suurimmassa osassa se tilanne, että harrastamisen eteen täytyy tehdä muutakin kuin aloittaa kotiovelta. Ratsastamaan ei pääse ovelta, neulominen vaatii välineiden hankintaa, luonnossa harrastaminen vaatii luontoon siirtymisen (hiihto, kalastus, metsästys, pyöräily), ja jos on päivän pois kotoa ja liikkuu, yleensä on myös syötävä.
Aivan, ja ihan väistämätöntä on että mies lähtee harva se ilta ratsastamaan ja ostamaan neulepuikkoja 13 tunniksi. Kyllä tämä on nyt aukottomasti todistettu.
Mikö vttu sinua vaivaa? Onko sinulla joku päävamma vai mikä?
N45 kirjoitti:
Se on ihan tutkittu juttu, että naiselle jää vastuu lapsista, vaikka mieskin niitä olisi halunnut. Näin naisena voin sanoa toiselle naiselle, että älä ikinä hanki lasta, ellet ole valmis yksinhuoltajaksi.
Kerropas oma lapsilukusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n purkaus on vailla todellisuuspohjaa. Mikä on elämässä tärkeää. Olisi syytä pyöräyttää lapset, kun on jo 30-vuotias. Tässä on se virhe, että aika ajaa ohi. Myös lasten kanssa voi matkustella. Vai että miehen kaverit lähtevät pyöräilemään ja vaimo jää kotiin. Eihän parisuhde mikään vankila ole. Eikä sillekkään voi mitään, että naiset synnyttää. Minä olen antanut miehen mennä niin paljon kuin on halunnut vaikka meillä oli kaksi pientä lasta. Olen minäkin vuorostani joskus jättänyt lapset miehelle ja lähtenyt kavereiden kanssa ulos.
Pointti tässä ei ole että 'joskus' jätät lapset isälle ja menet naisten kanssa ulos vaan että ap:n kaveripiirin miehet menevät useita kertoja viikossa ja jättävät lapset naiselle. Tasa-arvoisessa parisuhteessa menojen tulisi jakautua puoliksi ja lisäksi yhteistä aikaa tulisi olla myös perheelle. Jos mies menee 4 iltana viikossa ja nainen 4 iltana viikossa, milloin on perheen yhteistä aikaa ja kuka hoitaa lapset kun molemmat on menossa?
Ei kai siinä useista kerroista puhuttu. Eikä kukaan useita kertoja viikossa tee tuollaisia reissuja, eikä varmasti edes joka viikonloppu. 13 tuntia nyt kuulostaa todellakin liioittelulta.
Meillä perheessä minä harrastan 5-6 kertaa viikossa. Vaikka käyn treeneissä ehdin silti olla perheen kanssa, eihän ne vie kuin arkena 1-1,5h ja viikonloppuna 2-4 h per päivä. Saa mieskin harrastaa minkä haluaa ja lapset myös. Kaikki on saatu hoidettua ja soviteltua.
Klo 6.30 pakataan auto
Klo 7 startataan pihasta kohti kansallispuistoa, jossa pyöräreitit
Klo 9 etsitään porukalla oikeaa risteystä, josta kääntyä parkkipaikalle
Klo 9.15 parkkipaikalla ja aletaan laittaa pyöriä ajokuntoon ja katsotaan reitti
Klo 9.45 lähtö reitille
Klo 10.30 pidetään juomatauko ja suunnitellaan millä laavulla syödään lounas. Osa ottaa välipalaa.
Klo 11.30 ollaan laavulla. Tehdään tulet ja syödään rauhassa.
Klo 12.30 jatketaan matkaa.
Klo 13.30 korjaillaan hajonnutta pyörää
Klo 14 matka jatkuu.
Klo 15 evästauko.
Klo 15.30 matka jatkuu
Klo 17 ollaan takaisin parkkipaikalla
Klo 17.30 kaikki kamat on kyydissä ja lähtään kotimatkalle
Klo 19.30 ollaan kotona
Klo 20 auto on purettu ja kamat pesussaAi että hieno harrastus! Ei siis ollutkaan 13 tuntia pyöräilyä vaan 4 tuntia autoilua ja loput jotain sähläämistä ja syöntiä.
Taitaa olla suurimmassa osassa se tilanne, että harrastamisen eteen täytyy tehdä muutakin kuin aloittaa kotiovelta. Ratsastamaan ei pääse ovelta, neulominen vaatii välineiden hankintaa, luonnossa harrastaminen vaatii luontoon siirtymisen (hiihto, kalastus, metsästys, pyöräily), ja jos on päivän pois kotoa ja liikkuu, yleensä on myös syötävä.
Aivan, ja ihan väistämätöntä on että mies lähtee harva se ilta ratsastamaan ja ostamaan neulepuikkoja 13 tunniksi. Kyllä tämä on nyt aukottomasti todistettu.
Mikö vttu sinua vaivaa? Onko sinulla joku päävamma vai mikä?
Ei, vaan yritän tässä ymmärtää että miten ap:llä kumppaneineen kuluu niin jumalattomasti aikaa urheiluharrastuksiin, kun muut ihmiset niistä selviää ja vielä hoitaa perheen siinä samassa. Mutta toki jos aina aloitetaan välineiden ostosta virkkuukoukusta lähtien ja ajellaan tuntikaupalla luontoa etsimässä Suomessa niin meneehän siinä aikaa.
Ja sama lyhyesti: en usko hetkeäkään että juttu oli totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adobtoi jostain joku ulkomaalainen poika niin saa hyviä geenejä Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Adobtoi jostain joku ulkomaalainen poika niin saa hyviä geenejä Suomeen.
Lapsi siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies oli se, joka oli innokkaana perustamassa perhettä melkein heti kun tavattiin. Hänellä oli käsitys, että eihän se elämä paljon siitä muutu, kyllä hänen kavereillaankin on lapsia ja ovat silti vähän väliä pitkillä työmatkoilla, talkoissa, kaverilomilla... Käytiin paljon ja pitkiä keskusteluja työnjaosta ja siitä, miten molempien pitää joustaa ja ottaa vastuuta.
Kannattaa kyllä vaikka ihan tunteina hahmotella paperille, että miten sitä aikaa käytetään sitten kun on ympärivuorokautista hoivaa vaativia huollettavia. Kyllä se naisellekin on ihan valtava shokki, kun vapaus vaihtuu jatkuvaan vastuuseen, sitä ei vaan äitinä pääse mihinkään karkuun. Isällä taas on aina mahdollista jäädä pidemmäksi aikaa töihin ja pysytellä etäämmällä, jos huvittaa. Väittäisin, että harva nainen valitsee vaihtaa kokonaan harrastuksiaan ja uraansa lapsiin, mutta ei niitä rakkaita lapsia voi jättää hoitamattakaan.
Muita keskustelunaiheita perheenlisäystä suunnitteleville:
-Tulojen tasaus vanhempainvapaiden aikana. Nainen on usein nuorempi, ja palkka on jo valmiiksi pienempi. Vanhempainvapaa aiheuttaa katkon naisen urakehitykseen. Älkää hitossa suostuko siihen, että mies, joka on viimeiset 10 v tienannut 4000e/kk pitää jatkossakin omat tulonsa harrastus- ja sijoituskäytössä, kun sinä 300 euron kotihoidontuella ostat lasten tarvikkeet ja perheen ruuat, tiedustellen nöyränä "viikkorahaa" omia höpsöjä ostoksiasi varten.
-Siivous ja kotityöt. Kotona olevan vanhemman tehtävä on ensisijaisesti hoitaa lasta. Isomman lapsen kanssa pystyy yleensä tekemään kotitöitä vaihtelevasti, pienen kanssa ei välttämättä. Vaikka pystyisikin, äidin on usein tärkeämpää nukkua kuin imuroida silloin kun se vauva nukkuu. Jos se puoliso oli ennen lasten saantia perussiisti ihminen, niin on todennäköisesti nytkin, kuormituskyky vain on ylittynyt ja univelkaa on liikaa. Jos jaksaa kauhistella sotkua, silloin jaksaa myös ottaa rätin omaan pikku kätöseensä ja siivota. Tämä on älyttömän tärkeä asia - puhukaa tästä! Tästä on tapeltu oikeastaan kaikissa perheissä vauva-aikana, ja nimenomaan niin päin, että isä rähjää äidille siitä että kotona on sekaista vaikka äiti siellä maleksii kaiket päivät.
-Perhevapaiden käyttö. Onneksi on lakimuutoskin tulossa, mutta miehen perhevapaalla olo todellakin auttaa näihin tasa-arvo-ongelmiin. Vasta ollessaan yksin vastuussa lapsesta pidempiä aikoja se mies alkaa oikeasti osata vanhemmuutta ja välittää siitä miten asioita tehdään.
-Lastenhoitovelvollisuuksien ulkoistaminen. Onko ok, että mies hommaa anopin kotiinne lastenvahdiksi aina kun on luvannut itse olla heidän kanssaan vaikka viikonloppuna?
Rakkaat naiset, älkää te hankkiutuko koskaan siihen tilanteeseen, että olette romahduksen partaalla yliväsyneenä sekaisessa läävässä, tilillä ei ole yhtään omaa rahaa, kainalossa pieni vauva ja äijä huutaa teille "on se kumma kun olen kaksi tuntia Jarkon kanssa salilla niin täällä on vieläkin samat pyykit ripustamatta kun tulen takaisin!" Tuo keskustelu on vaan niiiin paljon helpompi käydä, kun molemmilla on vielä se mahdollisuus vain poistua takavasemmalle eikä palata enää koskaan. Kun olet vielä "yksi jätkistä" etkä se kuuluisa kotona nalkuttava vaimo.
Vierailija kirjoitti:
N45 kirjoitti:
Se on ihan tutkittu juttu, että naiselle jää vastuu lapsista, vaikka mieskin niitä olisi halunnut. Näin naisena voin sanoa toiselle naiselle, että älä ikinä hanki lasta, ellet ole valmis yksinhuoltajaksi.
Kerropas oma lapsilukusi?
3 tytärtä olen tähän maailmaan synnyttänyt. Kuinka niin, miten minun lapsilukuni liittyy tieteelliseen tutkimuksiin, jotka about jokainen osaa/voi googlata?
- tuo kenelle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se jännä et ensin taistellaan kynsin hampain tänne tasa-arvoa ja sit aletaankin hehkuttamaan jotain takapajuisia "perhekeskeisiä" kulttuureja, jossa mies vie ja vaimo vikisee...
En minä halua mitään Jorgosta tai Konstanttinosmorgos Pouloskkissosnarkissosta pölysine asenteineen ja sukupuolistereotypioineen "ottamaan ohjia" koko sukunsa säestämänä. Juuei kiitos.
Tykkään mun omasta rakkaasta tasa-arvoisesta kumppanista, parhaasta ystävästäni ja siitä, että perheemme on oma yksikkönsä, jossa eletään rauhassa omalla tavalla ilman jotain kumminkaimanserkkuja. Molemmat saa tehdä. Molemmat saa olla mitä on. Yhdessä sovitaan.
Jos mies on vihjannut että lapset on enemmän naisen projekti, eikö tuo nyt ole selvä. Haluaa jotain mutta ei itse ole valmis tekemään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi aikuista lasta, ja kaksi miestä oli. Kumpikaan ei hoitanut lapsia koska olin muka aina kotona muutenkin. Eli minun olisi pitänyt heti sännätä huushollista kun äijä tuli kotiin töistä vaikka itsekin kävin töissä äitiyslomia lukuunottamatta. Kuulla sain miten eka "tulee hulluksi" jos ei pääse viettämään Uuttavuotta. Lähti viettämään ja lähti kyllä raamit kaulassa jonkin ajan kuluttua. Ei hoitanut osuuttaan lapsen hoitoon. Toinen kutsui veljensä vaimoineen ryyppäämään ja täyshoitoon kotiimme, minä ja lapset ainoat selvät. Laskettelureissuilla saattoi olla hänen vanhemmat mukana, ja ilmoitettiin ettei me mitään lapsia tultu hoitamaan vaan lomailemaan. Ukko huusi kun mulla lapsi pulkassa että mikset sä laskettele ja minä että hankeenko minä tämän lapsen jätän? Keksi köyttää pulkan narun vyötäisilleen ja alamäessä kaatui lapsen päälle suksineen. Lähti sekin sukuineen. Pitäkään huoli että puhutte etukäteen asiat selviksi. Miehet olettaa liikaa asioita ja sekä lasten että omia puolia on pidettävä kun on tehnyt väärän valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N45 kirjoitti:
Se on ihan tutkittu juttu, että naiselle jää vastuu lapsista, vaikka mieskin niitä olisi halunnut. Näin naisena voin sanoa toiselle naiselle, että älä ikinä hanki lasta, ellet ole valmis yksinhuoltajaksi.
Kerropas oma lapsilukusi?
3 tytärtä olen tähän maailmaan synnyttänyt. Kuinka niin, miten minun lapsilukuni liittyy tieteelliseen tutkimuksiin, jotka about jokainen osaa/voi googlata?
- tuo kenelle vastasit
Joo, laitapa tähän.
Mitä luulet, vaikuttaako osaltaan se, että naiset ITSE HALUAVAT jäädä kotiin enemmän?
Minä ainakin nautin tästä elämästä kotona
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N45 kirjoitti:
Se on ihan tutkittu juttu, että naiselle jää vastuu lapsista, vaikka mieskin niitä olisi halunnut. Näin naisena voin sanoa toiselle naiselle, että älä ikinä hanki lasta, ellet ole valmis yksinhuoltajaksi.
Kerropas oma lapsilukusi?
3 tytärtä olen tähän maailmaan synnyttänyt. Kuinka niin, miten minun lapsilukuni liittyy tieteelliseen tutkimuksiin, jotka about jokainen osaa/voi googlata?
- tuo kenelle vastasit
Montakos eri miestä ja isää?
Mun mies on hyvin vastuuntuntoinen, luotettava, lapsirakas ja ns. kaikin puolin kunnollinen. Olimme ennen lasten saantia lähes 10 vuotta yhdessä ja sovimme ensimmäisen lapsen raskausaikana, että jaamme ajankäytön ja lastenhoidon hyvin tasapuolisesti. Mies sanoi, että myös hän haluaa olla hoitovapaalla jonkin aikaa.
No, nyt meillä on kaksi lasta ja ajankäytöstä riidellään koko ajan. Mies haluaisi harrastaa aivan kuten ennenkin, mikä tarkoittaa noin kolmea parin-kolmen tunnin harrastusmenoa viikoittain, kun taas mielestäni tämä on aivan liikaa. Mielestäni myös minulle pitäisi jättää harrastusaikaa kuitenkin niin, että molemmat joustaisivat ja vähentäisivät omia menoja, jotta meillä olisi enemmän myös parisuhdeaikaa ja perheen yhteistä aikaa. Raivostuttaa niin paljon, kun hänen asenteensa on se, että hän menee kuten ennenkin ja minun pitäisi sitten joustaa. Aina myös käyttää sitä argumentointia, kun hänellä on töissäkäyvänä niin rankkaa... Ai jaa, ja minulla kahden lapsen kanssa kotona on sitten niin iisiä vai? Mielestäni se, joka on kotona kaipaa ja tarvitsee vähintään yhtä paljon kodin ulkopuolista virkistäytymistä ja latautumista, koska lasten hoitaminen (vaikka maailman parasta onkin!) on myös samalla aika rankkaa.
Sanomattakin lienee selvää ettei ole todellakaan jäämässä hoitovapaalle kuten alunperin aikoi. Kaikki tämä on kyllä aiheuttanut ärsytystä miestäni kohtaan. En todellakaan koe vanhemmuutta tasa-arvoisena.
Eipä tässäkään ketjussa ole montaa, jotka eivät julistaisi halveksivansa ja vihaavansa puolta kansasta sen takia, että muutama oma kokemus on omasta mielestä ollut huono.
Jokainen meistä on kuitenkin sen oman kumppaninsa valinnut. Kukaan meistä ei tiedä oikeasti miten kaverin tai tutun kaiman suhteessa asiat hoidetaan tai sovitaan.
Melkein joka ikiseen argumenttiin tässä ketjussa pätee, että a) et oikeasti tiedä miten muiden elämät menee tai b) ite olet sen miehesi/naisesti valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N45 kirjoitti:
Se on ihan tutkittu juttu, että naiselle jää vastuu lapsista, vaikka mieskin niitä olisi halunnut. Näin naisena voin sanoa toiselle naiselle, että älä ikinä hanki lasta, ellet ole valmis yksinhuoltajaksi.
Kerropas oma lapsilukusi?
3 tytärtä olen tähän maailmaan synnyttänyt. Kuinka niin, miten minun lapsilukuni liittyy tieteelliseen tutkimuksiin, jotka about jokainen osaa/voi googlata?
- tuo kenelle vastasitMontakos eri miestä ja isää?
Montako lasta sinulla on ja kuinka monelle naiselle?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N45 kirjoitti:
Se on ihan tutkittu juttu, että naiselle jää vastuu lapsista, vaikka mieskin niitä olisi halunnut. Näin naisena voin sanoa toiselle naiselle, että älä ikinä hanki lasta, ellet ole valmis yksinhuoltajaksi.
Kerropas oma lapsilukusi?
3 tytärtä olen tähän maailmaan synnyttänyt. Kuinka niin, miten minun lapsilukuni liittyy tieteelliseen tutkimuksiin, jotka about jokainen osaa/voi googlata?
- tuo kenelle vastasitJoo, laitapa tähän.
Mitä luulet, vaikuttaako osaltaan se, että naiset ITSE HALUAVAT jäädä kotiin enemmän?
Minä ainakin nautin tästä elämästä kotona
Ohis
Vaikka sinä nautitkin kotona kykkimisestä 24/7, jotkut naiset oikeasti tykkää käydä vaikka ystävän kanssa kahvilla tai urheilemassa. Luuletko oikeasti, että nainen ei voi olla esimerkiksi myös kiinnostunut urastaan? Ja jos haluat lukea näistä tutkimuksista, niin lue esimerkiksi Caroline Criado Perezin kirja "näkymättömät naiset - näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille". Hänen koko kirjansa perustuu näille tutkimuksille, joissa käsitellään esimerkiksi naisten tekemää palkatonta työtä ja perhe-elämän vastuiden epäarvoista jakautumista.
- sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N45 kirjoitti:
Se on ihan tutkittu juttu, että naiselle jää vastuu lapsista, vaikka mieskin niitä olisi halunnut. Näin naisena voin sanoa toiselle naiselle, että älä ikinä hanki lasta, ellet ole valmis yksinhuoltajaksi.
Kerropas oma lapsilukusi?
3 tytärtä olen tähän maailmaan synnyttänyt. Kuinka niin, miten minun lapsilukuni liittyy tieteelliseen tutkimuksiin, jotka about jokainen osaa/voi googlata?
- tuo kenelle vastasitMontakos eri miestä ja isää?
Ihan yksi ukko on näiden lasten takana. Jälleen kerran, kuinka liittyy aiheeseen?
- sama
Alue: Aihe vapaa
"Ottaa ohjat..." joo-o. Noissa kulttuureissa miestä pidetään perheen päänä. Todennäköisesti teilläkin jotai tällaista ajattelua esiintyy.. Tai vähintään tuttavapiirissä.
Se vaan puetaan jotenkin nätisti "huolehtimiseksi"