Olin miehen ja tämän kavereiden kanssa pyöräreissulla - järkytys!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat täällä ihmetelleet tuota pitkää päivää, joka ei tässä aloituksessani ollut pointti. Mutta sitä avatakseni, tuo lauantai sisältää 1,5h ajot suuntaansa pyöräilypaikalle, ruokatauot x 3 ja pyörien ja varusteiden huollot jne. Ei tässä ole koko päivää sykkeet tapissa ajeltu ja poluilla ajat oikeilla pyörä- ja rengasvalinnalla kelillä kun kelillä.

Se, mitä hain aloituksellani oli se, että näiden ukkojen vaimojen "kohtalo" oli se mikä mua järkytti. Ei he ole pyöräilemässä näillä reissulla saati omillakaan. Sen verran näitä perheitä tunnen, että tiedän lastenhoito on aikalailla naisen heiniä ja ukot jatkavat elämää kuten ennenkin harrastuksineen ja reissuineen. Voi toki olla, että mieheni kohdalla asia olisi eri tavoin. Mutta valitettavasti ympäristön esimerkit ja seura missä aikansa viettää voi vaikuttaa omaankin ajatteluun ja näkemykseen kuinka kodin roolit jakautuu.

Voin olla itsekäs milleniaali, vastuuton, typerä ja huono ihminen mutta ainakin olen rehellinen. Tiedän jo nyt, että musta ei ole tuollaiseen samaan. Mun omat menot, harrastukset, ura ja monet muut asiat on mulle niin tärkeitä tässä elämässä että riski että joudun luopumaan niistä on aivan liian iso. Tiedän että katkeroituisin ja pahimmassa tapauksessa kohdistaisin sen mahdolliseen lapseen kun jäisin "vangiksi omaan kotiini". Lapsihan tässä tehtäisiin miehen mieliksi ja koska mies sen haluaa - ilman että hän on halukas osoittamaan ottavansa lapsen hoidosta vastuuta. 

-ap

mistä mihin te ajoitte tuon 1,5 tuntia? tuossa ajassa kun ajaa ihan heittämällä jo Helsingistä melkein Tampereellekin. Mitä muuten huolsit pyörästäsi, kun ette edes pyöräilleetkään niin kovasti? 

Trolli sä olet edelleenkin 

Noin kirjoittaa ihminen, joka ei käy koskaan edes naapurikaupungissa.

Minun mies menee joskus kalaan Norjaan asti vaikka tuossa kilometrin päässä on lampi, jossa on kalaa. Muutaman kilometrin päässä on järvi, jossa on vielä enemmän kalaa. Nyt se haaveilee pääsevänsä joskus Helsingin venemessuille vaikka veneitä näkee tuossa lähisatamassa.

Joo, sama juttu. Minulla on eräs ystävä nainen, joka jättää lapset kottin ja käy ulkomaan matkoilla, vaikka voisi ihan hyvin käydä viereisessä puistossa. Sama nainen on käynyt monesti Kreetalla, vaikka voisi uida ihan hyvin Vanhankaupunginlahdella tai Hietsussa. En tajua tuollaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot 30-vee ja nyt vasta ajattelet lapsia. Ei oo koskaan aiemmin tullut mietittyä elämää nenää pidemmälle?

Lasten hankkimiseen tarvitaan sopiva mies. Aloittajalla ei ole sellaista tällä hetkellä.

Lasten hankkimiseen ei tarvita parisuhdetta eikä edes seksisuhdetta.

Hedelmöityshoito on tehokas tapa hankkiutua raskaaksi. Sopivan miehen geenit voi valita spermapankista. Kuten vaikka se Cryos International, missä spermanluovuttajila on omat profiilit (valokuva, ikä, pituus, paino, hiusten väri, silmien väri, koulutustaso, yms).

Tinder on turha, koska laadukasta spermaa voi tilata suoraan netistä. Suomalainen lääkäri sitten huolehtii sperman käsittelystä ja siirtämiswestä naisen kohtuun.

Jonii joutavaa. Napsauttaa reissulla jonku söpön suklaasilmän kanssa.

Pulla menee uuniin luonnollisesti ja ilmaiseksi. Lopputulos on ihana maitokahvin värinen kiharapää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka aloitus ei ehkä ollut provojen aatelia, voi sitä silti keskustella siitä miten vapaa-aika jakaantuu lasten saamisen jälkeen vanhempien kesken. Yllättävän usein tuntuu olevan niin, että miehen on helpompi jatkaa omia harrastuksiaan ja naiselle kuuluu se joustajan osa.

Ei läheskään aina.

Itselläni on se tilanne, että lasten syntymän jälkeen juuri vaimo saa päättää mihin aikansa käyttää. Hänellä on 2 uutta liikuntaharrastusta. Minä joudun kysymään lupaa lenkillä tai kaupassa käymiseenkin.

Vaimon jutut menevät aina ohi. Ennen korona-aikaakin ilmoitti haluavansa lomaa lapsista, osti kysymättä itselleen yhteisistä rahoista viikon matkan ulkomaille. Ja ihmetteli kun olin vihainen, kun tuli takaisin.

Nytkin olen lääkärin määräämällä sairaslomalla kotona ja samalla joudun hoitamaan 2 alle kouluikäistä lasta, laittamaan ruuat ja pesemään pyykit. Koska tämähän on vain "miesflunssa".

Oikeasti vihaan vaimoani, tuota stanan alistavaa ämmää.

Avioero on keksitty.

Tekisi mieli erota mutta sen jälkeen vaimo alkaisi kiristää lapsilla.

Kämppä on jo katsottu. Tekisi kyllä mieleni toteuttaa yllätysero ihan vain kostaakseni vaimolleni. Siinähän saisi sitten miettiä, kenellä lapset hoidattaa.. lasten puolesta vaan ahdistaa. Vaimolle en toivo muuta kuin pahaa. Viikko sitten muutin eri huoneeseen nuoremman lapsen kanssa, kun en kestänyt enää.

Aloin heti miettiä, että oletkohan yksi opiskelututtuni ja jos olet, niin olet liian fiksu ja ihana nainen suostuaksesi moiseen kuvioon! Viime lauantaina seurasin IG:ssä kun tuttu oli ladannut videoita someen, näyttää muuten ihanalta ja rohkealta. 

Luota vaistoosi, ja jos vähääkään tuntuu siltä ettei nyt natsaa, niin luota siihen tunteeseen. Tiedän monta naista, jotka ovat pitkin hampain suostuneet kuvioon, jossa on olleet kaikki hälytysmerkit ilmassa, ja aivan liian myöhään (joko kokemattomuuttaan tai epävarmuuttaan) ovat tajunneet, että nyt tuli tehtyä huono diili. Olen vain huomannut, että monelle ne kumppanit joiden kanssa tehdään lapsia, ovat eri kumppaneita joiden kanssa jaetaan elämä. Koita siinä sitten pähkäillä, miten saisit molemmat, mutta uskoisin tämän perusteella että huolesi on täysin aiheellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka aloitus ei ehkä ollut provojen aatelia, voi sitä silti keskustella siitä miten vapaa-aika jakaantuu lasten saamisen jälkeen vanhempien kesken. Yllättävän usein tuntuu olevan niin, että miehen on helpompi jatkaa omia harrastuksiaan ja naiselle kuuluu se joustajan osa.

Ei läheskään aina.

Itselläni on se tilanne, että lasten syntymän jälkeen juuri vaimo saa päättää mihin aikansa käyttää. Hänellä on 2 uutta liikuntaharrastusta. Minä joudun kysymään lupaa lenkillä tai kaupassa käymiseenkin.

Vaimon jutut menevät aina ohi. Ennen korona-aikaakin ilmoitti haluavansa lomaa lapsista, osti kysymättä itselleen yhteisistä rahoista viikon matkan ulkomaille. Ja ihmetteli kun olin vihainen, kun tuli takaisin.

Nytkin olen lääkärin määräämällä sairaslomalla kotona ja samalla joudun hoitamaan 2 alle kouluikäistä lasta, laittamaan ruuat ja pesemään pyykit. Koska tämähän on vain "miesflunssa".

Oikeasti vihaan vaimoani, tuota stanan alistavaa ämmää.

Avioero on keksitty.

Tekisi mieli erota mutta sen jälkeen vaimo alkaisi kiristää lapsilla.

Kämppä on jo katsottu. Tekisi kyllä mieleni toteuttaa yllätysero ihan vain kostaakseni vaimolleni. Siinähän saisi sitten miettiä, kenellä lapset hoidattaa.. lasten puolesta vaan ahdistaa. Vaimolle en toivo muuta kuin pahaa. Viikko sitten muutin eri huoneeseen nuoremman lapsen kanssa, kun en kestänyt enää.

Otapa yhteyttä miessakit.ry:hyn tai kriisipuhelimeen, vaikutat siltä että tarvitset apua! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan totuus olisi se että pienien lapsien vanhemmilla ei ole varaa menettää työtään ja rahan tarve on suurempi, kun vaimo kotona. Tuskin ketään kiinnostaa huvin vuoksi tehdä ylitöitä. Itselle tuli ainakin todella kova tarve vähentää riskejä kun vaimo oli kotona ja lapset pieniä. Muutin sijoitukset rahaksi ja pikkuhiljaa ne hävisivät ihan elämiseen. Jälkeenpäin ajateltua se oli tyhmää, kun olisin pärjännyt muutenkin. En vaan ajatellut järkevästi siinä isähuumassa.

Sitä rahaa pitää säästää ennennlspsen syntymää, siinä on kuitenkin vuosi aikaa. Lapsen synnyttyä miehellä on isompi tarve olla kotona kuin ylitöissä.

vauva syö ja paskoo. ja miehen pitää olla tätä kotona ihastelemassa? 

Olen mies ja muistan kun esikoisemme syntyi. Silloinen vaimo ja lapsen äiti alkoi välittömästi rajoittaa menemisiäni ja velvoittaa minua olemaan kotona. Minun tuli tulla suoraan töistä kotiin, lähteä mielellään jo ennen neljää vaikka hommat olisivat olleet pahasti kesken ja sen jälkeen minun tuli olla tiiviisti kotona koko ilta. Samoin viikonloput. Kotoa poistumiseen piti anoa lupa. Ei tärkeää ollut se, osallistuinko lapsen hoitoon, vaihdoinko vaippoja, syötinkö tms (totta kai tein noita kaikkia), vaan se että olin kotona ja hereillä. Edes raskaan työpäivän jälkeen ei sopinut ummistaa silmiä sohvalla, päikkäreistä puhumattakaan, siitä hän otti kierroksia välittömästi ja haukkui minut laiskaksi ja itsekkääksi. Minun tuli siis olla hereillä kotona neljän seinän sisällä tekemättä yhtään mitään. Kaikki omat harrastukset ja oma työn ulkopuolinen elämä loppuivat vauvan tuloon kuin seinään. Olin toki varautunut etten voi käyttää enää kaikkea vapaa-aikaani kuten ennen mutten arvannut jääväni vangiksi omaan kotiini.

Hän ei itse harrastanut mitään, ei halunnut itse lähteä ulos tai olla ystäviensä kanssa, ei mitään vaikka ehdotin ja kannustin. Meidän piti vain möllöttää sohvalla yhdessä apaattisina sillä aikaa kun vauva tuhisi sängyssään tai sitterissä, todella helppo lapsi vieläpä joka vain söi ja nukkui ja hereillä ollessaankin oli aina hyvällä tuulella eli ei vaatinut yhtään mitään aktiivista tekemistä normaalien syöttöjen ja vaipanvaihtojen lisäksi.

Toisen lapsen syntymän jälkeen tilanne paheni. En olisi saanut käydä edes töissä ”sähän voit yhtä hyvin tehdä hommia etänäkin” ja etätyöpäivän aikaan kotivanginvartijani valvoi teenkö töitä vai en, ja jos mitään aktiivista työntekoa ei ollut päällä niin minun tuli olla välittömästi käytettävissä hoitoapuna. Jälleen kerran, hän oli itse vuosikaudet kotiäitinä ja lapset olivat todella helppoja. Tarjosin myös lapsenhoitajan palkkaamista, hänelle mahdollisuutta mennä töihin jos haluaisi, mikään ei kelvannut.

Niskakarvat ovat nytkin pystyssä kun muistelen vankila-aikaa kotonani. Emme ole enää naimisissa, rakastan lapsiani mutta en edes tiedä miten selvisin henkisesti sen hirviön kanssa joksi heidän äitinsä muuttui lasten syntymän jälkeen.

Tajuatkohan ollenkaan, että kirjoitat ihmisestä joka oli hormonimyrskyissä ja kärsi todennäköisesti synnytyksenjälkeisestä masennuksesta! Lisäksi jos hän aisti, että olet noin minä-keskeinen, niin todennäköisesti hän sitoikin sinua kotiin jos oma-aloitteisuus oli täydellinen nolla. Tarjouduitko kertaakaan viemään lapsia itsenäisesti ulos ilman että siihen tarvittiin äidin määräysvaltaa? Lisäksi nämä tarinat naurattavat. Miesparka kun ei yhtään saa pidettyä puoliaan ja kamala äiti-ihminen pakottaa jakamaan hoitovastuun. 

Olet aika empatiakyvyttömän oloinen, ja pieni annos lisää tietoisuutta siitä mitä raskaus ja synnytys tuo naiselle tekisi terää. Ei se vuosikausien kotiäitiys mitään sano jaksamisesta, siellä kotona vasta uupuukin. Ja mikä oikeus sinulla on olla missään sohvalla, koska samalla tavalla se äiti on kiinni lapsissaan 24/7? Ja silloin kun vauva on nukkumassa, niin ei silloin itsellekään tullut mieleen järjestää bileitä vaan tuli fiilis, että tuijotan seinää ja yritän muistaa kuka olen. 

Joku alapeukuttaja riehuu täällä :D 

Miehesi ajattelee, jotta "pulla uuniin". Jäät kotiin lapsen kanssa, mies huitelee sitten kavereiden kanssa. Helppoa sitten hänelle, kun et voi mukaan lapsen kanssa lähteä.

Lähde suhteesta, nauti vielä joku vuosi elämästä.

En pystyis kuuntelemaan, "naisen projekti". Yäk.

Yhteinen päätös lapsesta, jossa sitoudutaan lapseen aikuiseksi asti vanhempina.

Kaikenlaisia satuja te vauvainhoiset velat keksitte :D Ei siis mene läpi tämä.

Jos tämä on totta, niin ikävä on ainoastaan tuo keskenmenon saaneen miehen liesuaminen. Kun meidän lapset oli pieniä, menimme vuorotellen omissa harrastuksissa, ja se toinen pärjäsi ihan hyvin kotona sen päivän. Ihan normaalia olla välillä lastensa kanssa ilman puolisoa.

Vai ajatteletko ap, että kun on vauva, kumpikin pysyy visusti koko ajan tiiviisti? En suosittele.

Miten ihmeessä perheen perustaminen tuottaa tuollaista tuskaa nykyään?!?

20v. sitten se oli ihan luonnollinen asia.

Olen 40v. aikuisten lasten äiti. Kuopus on tällä hetkellä armeijassa. Nyt ollaan miehen kanssa kahdestaan ja eletään jo toista nuoruutta. Matkakin varattuna, ym. mukavaa.. :)

Vierailija kirjoitti:

Aloin lukea tätä ketjua koska otsikko herätti kiinnostuksen, mitä järkyttävää pyöräretkellä tapahtui?

Luulin, että miehen kaverit olivat raiskanneet ap:n. 🤯

Minulle taas tuli aloituksesta mieleen, että ovat yöpyneet jossain ja mies on alkanut kavereitten kanssa homostelemaan, ja siitä koitui naiselle järkytys.

Tässä on sotkettu kaksi täysin eri asiaa: Jokainen ymmärtää että lapsen syntyessä moni asia menee uusiksi, harrastuksiin pystyy käyttämään aikaa vähemmän kuin ennen ja tämä koskee niin äitiä kuin isääkin. Ei sellaista miestä olekaan joka ei tätä ymmärtäisi, ei ole ollut enää 1970-luvun lopussakaan. Mutta sitten on toinen asia että ei se elämä lapsen syntymiseen lopu. Kyllä harrastuksillekin pystyy irroittamaan aikaa pikku hiljaa kun asiat saadaan rullaamaan, tämä pätee niin äitiin kuin isiinkin. Olennaista olisi että kummallekin puolisolle järjestetään tuota aikaa koska se auttaa jaksamaan. Ja tuota varten hieman käytännönjärjestelyjä, asia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sopien. Olin itsekin hirvijahdissa myös pikkulapsivaiheen aikana, välillä ollen jopa kokonaisia viikonloppuja matkassa. Vaimo oli lapsen kanssa omien vanhempiensa luona tai anoppi oli meillä. Kyseinen viikonloppu sovittiin noin puoli vuota etukäteen joten se ei tullut yllätyksenä kenellekään. Vastaavasti vaimo oli erään poliittisen päätöksentekoelimen kokouksissa aika ajoin ja olin itse kotona lapsen kanssa. Kaikki sujui, kukaan ei kuollut ja kaikki elivät tyytyväisenä. Toki lapsen sairastuminen tai muu yllättävä juttu olisi saattanut laittaa tämän sekaisin mutta niin ei käynyt.

Aina kun lukee näitä ap.n tyylisiä naisia, niin tekisi mieli hurmata tämä ja hankkia perhe. Iso perhe.

Seitsemän lasta ap:n kanssa ja maksaa yksin koko hoito.

Mies oikein innostuu kun kuulee että nainen ei halua lapsia. Niitä naisia on enemmistö ja suurin osa muuttaa mielensä, koska ne lapset nyt vaan kuuluu osana ihmisen biologisen kasvukäyrän janalle.

Tuo ap:n aloitus oli hätähuuto paremmille miehille kuin hänen oma vätysmiehensä on.

Hätähuuto miehille että tulkaa ja pelastakaa miut

Sellasta tähän väliin ja kaikki jotka on samaa mieltä saa kompata mielinmäärin tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä perheen perustaminen tuottaa tuollaista tuskaa nykyään?!?

20v. sitten se oli ihan luonnollinen asia.

Olen 40v. aikuisten lasten äiti. Kuopus on tällä hetkellä armeijassa. Nyt ollaan miehen kanssa kahdestaan ja eletään jo toista nuoruutta. Matkakin varattuna, ym. mukavaa.. :)

Olet 4-kymppisenä jo sen verran vanhempi henkilö, että et ymmärrä tästä ajasta mitään. Tokkopa sinulla on edes timmiä vartaloa, tai miehelläsi kunnon lihaksia???

Säälittävää, ei muuta voi sanoa.

1 idiootti AP ja idiootti mies sekä idiootti-geneeripelle wannabelapsipaskaperhe kaverit. Toivottavasti joudutte onnetomuuten! 

Vieläkö tää trollaus nousee etusivulle 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan totuus olisi se että pienien lapsien vanhemmilla ei ole varaa menettää työtään ja rahan tarve on suurempi, kun vaimo kotona. Tuskin ketään kiinnostaa huvin vuoksi tehdä ylitöitä. Itselle tuli ainakin todella kova tarve vähentää riskejä kun vaimo oli kotona ja lapset pieniä. Muutin sijoitukset rahaksi ja pikkuhiljaa ne hävisivät ihan elämiseen. Jälkeenpäin ajateltua se oli tyhmää, kun olisin pärjännyt muutenkin. En vaan ajatellut järkevästi siinä isähuumassa.

Sitä rahaa pitää säästää ennennlspsen syntymää, siinä on kuitenkin vuosi aikaa. Lapsen synnyttyä miehellä on isompi tarve olla kotona kuin ylitöissä.

vauva syö ja paskoo. ja miehen pitää olla tätä kotona ihastelemassa? 

Olen mies ja muistan kun esikoisemme syntyi. Silloinen vaimo ja lapsen äiti alkoi välittömästi rajoittaa menemisiäni ja velvoittaa minua olemaan kotona. Minun tuli tulla suoraan töistä kotiin, lähteä mielellään jo ennen neljää vaikka hommat olisivat olleet pahasti kesken ja sen jälkeen minun tuli olla tiiviisti kotona koko ilta. Samoin viikonloput. Kotoa poistumiseen piti anoa lupa. Ei tärkeää ollut se, osallistuinko lapsen hoitoon, vaihdoinko vaippoja, syötinkö tms (totta kai tein noita kaikkia), vaan se että olin kotona ja hereillä. Edes raskaan työpäivän jälkeen ei sopinut ummistaa silmiä sohvalla, päikkäreistä puhumattakaan, siitä hän otti kierroksia välittömästi ja haukkui minut laiskaksi ja itsekkääksi. Minun tuli siis olla hereillä kotona neljän seinän sisällä tekemättä yhtään mitään. Kaikki omat harrastukset ja oma työn ulkopuolinen elämä loppuivat vauvan tuloon kuin seinään. Olin toki varautunut etten voi käyttää enää kaikkea vapaa-aikaani kuten ennen mutten arvannut jääväni vangiksi omaan kotiini.

Hän ei itse harrastanut mitään, ei halunnut itse lähteä ulos tai olla ystäviensä kanssa, ei mitään vaikka ehdotin ja kannustin. Meidän piti vain möllöttää sohvalla yhdessä apaattisina sillä aikaa kun vauva tuhisi sängyssään tai sitterissä, todella helppo lapsi vieläpä joka vain söi ja nukkui ja hereillä ollessaankin oli aina hyvällä tuulella eli ei vaatinut yhtään mitään aktiivista tekemistä normaalien syöttöjen ja vaipanvaihtojen lisäksi.

Toisen lapsen syntymän jälkeen tilanne paheni. En olisi saanut käydä edes töissä ”sähän voit yhtä hyvin tehdä hommia etänäkin” ja etätyöpäivän aikaan kotivanginvartijani valvoi teenkö töitä vai en, ja jos mitään aktiivista työntekoa ei ollut päällä niin minun tuli olla välittömästi käytettävissä hoitoapuna. Jälleen kerran, hän oli itse vuosikaudet kotiäitinä ja lapset olivat todella helppoja. Tarjosin myös lapsenhoitajan palkkaamista, hänelle mahdollisuutta mennä töihin jos haluaisi, mikään ei kelvannut.

Niskakarvat ovat nytkin pystyssä kun muistelen vankila-aikaa kotonani. Emme ole enää naimisissa, rakastan lapsiani mutta en edes tiedä miten selvisin henkisesti sen hirviön kanssa joksi heidän äitinsä muuttui lasten syntymän jälkeen.

Tajuatkohan ollenkaan, että kirjoitat ihmisestä joka oli hormonimyrskyissä ja kärsi todennäköisesti synnytyksenjälkeisestä masennuksesta! Lisäksi jos hän aisti, että olet noin minä-keskeinen, niin todennäköisesti hän sitoikin sinua kotiin jos oma-aloitteisuus oli täydellinen nolla. Tarjouduitko kertaakaan viemään lapsia itsenäisesti ulos ilman että siihen tarvittiin äidin määräysvaltaa? Lisäksi nämä tarinat naurattavat. Miesparka kun ei yhtään saa pidettyä puoliaan ja kamala äiti-ihminen pakottaa jakamaan hoitovastuun. 

Olet aika empatiakyvyttömän oloinen, ja pieni annos lisää tietoisuutta siitä mitä raskaus ja synnytys tuo naiselle tekisi terää. Ei se vuosikausien kotiäitiys mitään sano jaksamisesta, siellä kotona vasta uupuukin. Ja mikä oikeus sinulla on olla missään sohvalla, koska samalla tavalla se äiti on kiinni lapsissaan 24/7? Ja silloin kun vauva on nukkumassa, niin ei silloin itsellekään tullut mieleen järjestää bileitä vaan tuli fiilis, että tuijotan seinää ja yritän muistaa kuka olen. 

Eli kun nainen on kontrolloiva sekopää niin sekin on miehen vika. Just just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä perheen perustaminen tuottaa tuollaista tuskaa nykyään?!?

20v. sitten se oli ihan luonnollinen asia.

Olen 40v. aikuisten lasten äiti. Kuopus on tällä hetkellä armeijassa. Nyt ollaan miehen kanssa kahdestaan ja eletään jo toista nuoruutta. Matkakin varattuna, ym. mukavaa.. :)

Sulla on paska perhe ruma idiootti kuopus ja matkalle koronaAikana, haista rupsahtanut luuska pitkä PASKA JA piIIu! 

Älä nyt hikeenny. Matkavaraus on vasta marraskuulle jos Finnair pääsee aloittamaan lennot. Kukaan ei tiedä mitä tuleman pitää.

Mukavia joporetkiä sulle lähikauppaan, kyllä se siitä...😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5

Miksi piti sijoittaa tarina pyöräreissulle? Pelkkä kertomus olisi riittänyt.

Pyöräreissulla mun silmät aukesi tähän epäkohtaan. Eipä muuta syytä asiaan ole eikä

se tilannetta mihinkään muuta

-ap

Itse luultavasti päädyt samaan jamaan miehesi kavereiden vaimojen kanssa, jos alat lapsia tekemään. Tuntuu vähän siltä, että mies haluaa sitouttaa sinut kotiäidiksi ja itsensä huoltajaksi, että pääsee sitten itse hurvittelemaan niinkuin lystää. Taitaa olla narsistinen tyyppi?

Eiköhän järkyttynyt retkeilijä saanut jo monia viisaita elämänohjeita täältä. Kyllä Vauvapalstalla osataan!

Yhteenvetona: Ei babya pyöräilevälle ja muutoinkin itseään toteuttavalle uranaiselle. Tekee omia juttujaan hän ja kumpikin etsii sopivamman kumppanin.