Lue keskustelun säännöt.
Yliopistoon 40 -vuotiaana?
Onko kokemusta kellään? Pohjalla lukio yli 20v sitten ja ammattikoulussa opiskeltu perustutkinto alalta, jonka jo opiskellessa tiesin jäävän heti, kun koulu on ohi. Sen jälkeen olen ollut vaihtelevasti kahvilassa ja kaupassa töissä. Yliopisto on aina kiehtonut, mutta nuorena epäilin itseäni suuresti. Haluaisin opiskella ehkä jotain biologiaan tai maantietoon liittyvää. Tai ehkä kemiaan. Lukiossa opiskelin näistä vain pakolliset. Onko ihan hullu ajatus? Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Lukea vain valitsemani alan pääsykokeisiin vai kannattaisiko ensin mennä iltalukioon käymään kursseja vai pärjääkö noilla aloilla ilman lukion kursseja? Asialliset vastaukset olisivat iloinen päätös tähän iltaan :) N39
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen aloitti yliopistossa 59 vuotta nuorena. Sanoi, että oli paras päätös.
Ja työllistyi valmistuttuaan mihin?
Onko sillä oikeastaan yhtään mitään väliä, kun on kuitenkin valmistuessaan jo eläkeiässä.
Te nuoret ette selvästi ymmärrä, että on paljon muitakin syitä opiskella kuin työnpaikan saaminen. Voi olla pettymys monelle, että ei se ura urkene, vaikka olisi kuinka nuorena valmistunut. Toiset opiskelevat ikonimaalausta kansalaisopistossa, toiset kansainvälistä oikeutta yliopistossa vielä seitsemänkymppisinä, ja yhtä kivaa voi olla molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata, mutta jos todella kova palo ja halu noihin kyseisiin aineisiin on, niin sitten varmaan kannattaa kokeilla, opettajana voisi ehkä parhaiten työllistyä? Gradu ohjaus saattaa olla aikuisopiskelijoille aika " heikkoa" , mikäli et ole huippulahjakas, ja tuskin silloinkaan, voi kilpailun pelossa saada tukea jopa vähemmän? Kannattaa pitää mielessä , että myös yliopisto on hierarkkinen laitos päästä varpaisiin, ja näin ollen, erittäin kilpailtu, kuten kaikki muutkin paikat nykyisin. Mutta... take your leap of faith, mikäli siltä tuntuu.
Miksi graduohjaus olisi erilaista sen mukaan, minkä ikäinen opiskelija on? Samoissa ohjausryhmissähän siellä ollaan. Ja suurin osa opiskelijoista on yli 18 v. eli aikuisia.
Ehkä harrastuksen vuoksi, mutta jaksatko istua luennoilla parikymppisten kanssa ja ottaa sen riskin, että työllistyminen 45-vuotiaana alanvaihtajana on enemmän kuin vaikeaa? Korkeakoulussa luvataan vaikka mitä, mutta totuus voi olla aika ankea. Meilläkin todettiin vain että "luokaa oma uranne". Ei paljon lohduta, kun työpaikkoja ei ole olemassakaan johtuen yhteiskunnan muutoksista.
Juu
Itsensä takia opiskellaan
Ei työn
Hyvä vaan, ehkäisee mm. Aivosairauksia
Tämä vähentää sinunkin verotaakkaasi
Valilvalitäti
Oon 40 ja ihan mukavaa on yliopistossa.
Siellä on kuule kaikenlaisia ikiteekkareita ja ikuisuusopiskelijoita joilla jo 25 vuotta opiskelua takana 40-50v sopii hyvin mukaan
Plus opettajilla ja sulla enemmän yhteistä kun inttipojilla...
Itse pääsin aika nopeasti tutkimusryhmään mukaan, kun osaan muutakin kuin kertotaulun
Sitä arvostetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Graduohjaus on samanlaista kaikille
Tutustu haluamiesi paikkojen sisäänpääsyvaatimuksiin. Tarvittaessa täydennä yo-tutkintoasi aikuislukiossa. Valmistaudu pääsykokeisiin, jos sellaiset on. Ei ole mitään väliä iällä, haaveita kannattaa toteuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilas pääsee kemiaan vain papereilla. Mantsaan voi hakea pääsykokeella, jossa pitää hallita kurssit 1-4. Bilsaan samaten, kurssit 1-5.
oikikseen ja lääkikseen pääsee papereilla ja moneen muuhunkin. Helppoa ku heinänteko.
Kannattaa opiskella jotain, mikä hyödyntää noita aiheita käytännössä ja työllistää hyvin. Esim kemian tekniikka, elintarviketiede tai maataloustiede.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.
N40
Myöskään tämä ei työllistä yhtään.
Kannattaako aina kaikkea ajatella työllistääkö vai ei. Tekee sitä minkä kokee omakseen. Kun on paloa, syntyy väyliä.
Opiskelu on aina fiksua. Lähdin opiskelemaan YAMK-tutkintoa 50-vuotiaana. On ollut ihan huippua olla taas koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu on aina fiksua. Lähdin opiskelemaan YAMK-tutkintoa 50-vuotiaana. On ollut ihan huippua olla taas koulussa.
Näinhän se on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen aloitti yliopistossa 59 vuotta nuorena. Sanoi, että oli paras päätös.
Ja työllistyi valmistuttuaan mihin?
Ei mulkla ole mitään halua enää mennä työhön, olen 70v. Haluan pitää aivoni reippaana ja olen tiedonhaluinen, tahdon tietää kaikesta kaiken ja vähän päälle.
Ei ollut nuorena rahaa opiskella, eikä takaajia lainalle. Isä joi minkä ehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu on ok jos vaan motiivia riittää lukea valitun alan tekstejä. Ongelma tulee töihinpääsyssä valmistuttua. Tilanne on se, että liki- ja yli viisikymppiset on roskaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja voit vastavalmistuneena huomata ettet saa edes vastauksia hakemuksiisi jos sinulla ei ole jo suhteita valmiiksi alalle.
Eli tuollaista kannattaa miettiä etukäteen ettei käy niin että huomaat vaivannäkösi jälkeen saaneesi vaan ison määrän opintolainaa muttei tuloja sen takaisinmaksamiseen.
Tää on ongelma joka on ollut tiedossa jo kauan mutta jolle poliitikot ei aio tehdä mitään kun sen korjaaminen ei ole vaan pikku lain tai asetuksen säätämisestä kiinni. Lisäksi poliitikoilla ei yleensä ole ongelmia uudelleentyöllistymisessä kun kaverit puolueesta järkkäilee vaikka sitten 100 puoluekaveria hallituksen avustajiksi jos eivät muutakaan keksi.
Ikä ja elämänkokemus eivät haittaa jos pyrkii tutkijaksi. Ammattikorkeakoulu on hienompi nimi ammattikoululle.
Oikeasti? Tutkija olisi unelmien täyttymys
N34
Nykyinen tenure track-systeemi ja myös monet muut rahoituslähteet on sidottu ikään. Puhutaan nuoresta tutkijasta eli alle kolmekymppisestä väitelleestä. Vaikka olisit kuinka hyvä, näitä rahoja et voi saada sääntöjen vuoksi. Myöskään laitokset eivät palkkaa yli-ikäisiä ellei ole suhteita sinne tai harvinainen ala jossa olet uusi einstein. Muista apurahoista tappelevat 6% onnistumistodennäköisyydellä kaikki muut, joista suurimmalla osalla on kilometrin mittainen julkaisuluettelo.
Valitettavasti tämä. Tutkijaksi erittäin hankala päästä jos valmistuu vähän vanhempana. Ja sittenkin jos pääsee niin tosiaan turhauttavan paljon kaikenlaisten apurahojen tai muun rahoituksen hakemista, joutuu alasta riippuen tutkimaan sponsoroivaa liike-elämää kiinnostavia mutta sinua ei ehkä. niinkään kiinnostavia aiheita yms. Itse olin tietojenkäsittelytieteessä tutkijana ja siellä käytännössä oltiin rahoittavien tahojen tuotekehityksen tuki -osasto. Lähdin pois nelikymppisenä, kun kyllästytti koko homma. Liike-elämästä sain parempaa palkkaa siitä, että teen teollisuudelle it-hommia.
Itse kävin työn ohella AMK kursseja pari vuotta. Sai uutta sisältöä työhön ja virkistettyä pakkoruotsin ja matematiikan ja fysiikan. Voi auttaa teinejä lukion tehtävissä :)
Se itse opiskelu voi olla vähän karua siellä nuorten keskellä. Itse vaihdoin terveydenhoitoalalta niin että aloitin opinnot 36-vuotiaana. Matemaattis-luonnontieteellinen ala kyseessä. Olin ainoa nainen pääaineessa aloittava sinä vuonna, ja kyllä oli lapsellista porukkaa siellä! Ja koko opintojen ajan kaikki ryhmätyöt oli tehtävä yksin koska ei ne nuoret jätkät halunneet "tätiä" ryhmiinsä. Minua myös avoimesti naurettiin ja pilkattiin, esim. kun menin demoissa eli laskuharjoituksissa esittämään ratkaisujani. Puhetapaani matkittiin, jos tein virheen tyhmiteltiin ja naurettiin jne. No, helpompi se oli toki kestää aikuisena ihmisenä ja kuitata vain lapsellisuutena kuin olisi kiusattuna lapsena tai nuorena ollut. Mutta opiskelusta jäi kyllä paskan maku suuhun yleensä. Valmistuin sitten nopeasti kyllä ja itse työ sen jälkeen on ollut hyvää. Pääsin raskaista vuorotöistä ja palkka lähes tuplaantui.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin työn ohella AMK kursseja pari vuotta. Sai uutta sisältöä työhön ja virkistettyä pakkoruotsin ja matematiikan ja fysiikan. Voi auttaa teinejä lukion tehtävissä :)
en olisi voinut auttaa poikaa mutta onneksi ei tullut minun pää. Eli Suoritti lukion erittäin hyvin .
Opiskelin nelikymppisenä avoimessa yliopistossa humanistista alaa, samat kurssit oli siellä kuin varsinaisillekin opiskelijoille. Opetus maksaa muutaman satasen, mutta on joustavaa, voi tehdä etänä. Tein itselleni lukusuunnitelman (noin 20 sivua/ilta) ja noudatin sitä.
Ymmärrystä ja ajattelun taitoa on itselläni nelikymppisenä ihan eri tavalla kuin nuorena. Muisti sen sijaan on huono. Sain parhaat arvosanat, kun sai suorittaa kurssit kirjoittamalla esseitä. Oli kiva tapa muutenkin.
Akateemisen kielen ja ilmaisujen täsmällisyyden haltuunotto vie alussa muutaman kuukauden: kun sinnikkäästi lukee tutkimusartikkeleita, alkaa vähitellen ymmärtää, mistä niissä on kyse. Johtopäätökset ja tiivistelmä kannattaa lukea tarkimmin. Tsemppiä opiskeluun!
Mäkin haluaisin mutta kamalaa kyllä tajuan ettei enää järki toimi niin hyvin että pystyisin. Jotenkin muisti mennyt iän myötä ihan surkeaksi ja kun ei ole 20 vuoteen tarvinnut juurikaan loogista ajattelua, ei se suju enää yhtään.
Ja työllistyi valmistuttuaan mihin?