Lue keskustelun säännöt.
Yliopistoon 40 -vuotiaana?
Onko kokemusta kellään? Pohjalla lukio yli 20v sitten ja ammattikoulussa opiskeltu perustutkinto alalta, jonka jo opiskellessa tiesin jäävän heti, kun koulu on ohi. Sen jälkeen olen ollut vaihtelevasti kahvilassa ja kaupassa töissä. Yliopisto on aina kiehtonut, mutta nuorena epäilin itseäni suuresti. Haluaisin opiskella ehkä jotain biologiaan tai maantietoon liittyvää. Tai ehkä kemiaan. Lukiossa opiskelin näistä vain pakolliset. Onko ihan hullu ajatus? Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Lukea vain valitsemani alan pääsykokeisiin vai kannattaisiko ensin mennä iltalukioon käymään kursseja vai pärjääkö noilla aloilla ilman lukion kursseja? Asialliset vastaukset olisivat iloinen päätös tähän iltaan :) N39
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä 40- 50- vuotiaita on yliopistossa paljon. Kannattaa tosin miettiä mihin yliopistoon hakee.
Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on kyvytön ottamaan huomioon työssä käyvät opiskelijat sekä niitä, joilla on vuosien tai vuosikymmenten työkokemus opiskeltavalta alalta. Puhun omasta kokemuksesta, mutta olen keskustellut näistä asioista hyvin monen muun vastaavassa tilanteessa olevan kanssa ja heidän kokemukset aivan samat kuin minulla.
Tuo riippuu pitkälti pääaineesta. Itse opiskelen kyseisessä opinahjossa nyt vanhempana työssäkäyvänä enkä keksi moitittavaa. Osan opinnoista voi suorittaa etänä ja itsenäisesti. En oikein ymmärrä, miksi ihmeessä yliopistojen opinnot pitäisi suunnitella työssäkäyviä varten?
Suomessa on paljon valinnanvaraa, valitse sellainen opinahjo joka suosii työssäkäyviä. Vai etkö saanut tarpeeksi hyväksiluettua työhistoriastaan opintoihin ja se kismittää?
Itselleni korkeakoulumaailman mahdollisuudet avautuivat vasta tosi aikuisena eli käytännössä työn ohella. Enpä ole kuullut, että työssäkäynnistä sinänsä saisi suorituspisteitä, mutta toki työkokemusta voi hyödyntää. Yhdestä kirjallisuusesseenä suoritetusta kurssista sain ylimääräisiä opintopisteitä, koska annoin luvan käyttää esseessä kuvaamaani käytännön työelämäsovellusta luentomateriaalina. Opiskelin alaa, jolla olin jo töissä.
Maisteriopinnoista suoritin suuren osan avoimen yliopiston kursseilla, koska niissä luennot olivat iltaisin.
Nykyisin tosiaan etäopiskelu laajentaa ja helpottaa suoritusmahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana yliopistoon kannattaa mennä vain varmasti työllistäville aloille, joilla ei tarvitse kärsiä ikärasismista, joka on jo tuon ikäisenä relevanttia. Kun valitsee järkevän alan, kannattaa tietenkin mennä.
Miksi? Olen jo nyt työtön tohtori, joten ei työllisyysmielessä voi mennä huonommin, vaikka hankkisin uuden työllistämättömän tutkinnon.
Antaa mennä vaan. Täällä eletään vain kerran, joten unelmat on tehty toteutettavaksi.
Tärkein mitä voit tehdä on opiskella avoimessa yliopistossa, saat tuntumaa opintoihin ja voit hakea sisään väylän kautta. Mieti tosin ensin mille alalle haluat työllistyä, mantsa ja bilsa hankalia siinä mielessä, eli mieti polku työllistymiseen ensiksi.
Sairaanhoitaja voi työllistyä muihin tehtäviin, paremmin palkattuihin. Lääkärinä voi ansaita hurjasti keikkalääkärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet Puolustusvoimilla leikkitöissä ja pääset 50-vuotiaana eläkkeelle, voit hyvin alkaa vaikka opiskella. Mutta varo, oikea työelämä voi yllättää. Tosin eihän sinun tarvitse mennä koskaan opiskeluistasi huolimatta oikeisiin töihin, kun eläke juoksee. Että siitä vaan opintoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.
N40
Myöskään tämä ei työllistä yhtään.
Kyllä jos jaksaa arkeologiksi opiskella, etenkin tohtoriksi asti, niin ja tietysti riippuu myös erikoisalasta. Arkeologina työllistyy usein ensin kenttätöihin, yleisin työllistäjä on tietysti Museovirasto, museot sekä yliopistot. Myös rakennus- ja maankäyttöala. Työt voivat olla voivat olla pätkätöitä, kenttätöitä voi tehdä vain kesällä ja tavallista on että tehdään useaa työtä eli tehdään tutkimus- ja opetustyötä rinnakkain yms.
Mutta ala on vaativa fyysisesti, älyllisesti ja teknisesti, joten jos vasta 40-vuotiaana aloittaa ihan alusta, ehkäpä kannattaisi aloittaa harrastuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.
N40
Myöskään tämä ei työllistä yhtään.
Sen voin taata, että mikään ala ei automaattisesti tarkoita työpaikkaa. Toki joiltain aloilta on potentiaalisesti helpompaa löytää töitä.
Vakityö alkaa tänä päivänä olla lähes lottovoitto.
Nojoo. Mutta suurin osa, jotka voi päästä lääkikseen, ovat jo hyvissä töissä - ja elleivät ole, niin vapaaehtoisesti. Harva vastanneista pääsisi.
Lääkäri on tietty ammatti joka voi tehdä (ja kai jossain tilanteessa joutuukin) vaikka omaan kuolemaansa asti, ostajia löytyy aina.