Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä Varjovalmennuksen kurssille, siellä käydään läpi lukion biologia ja valmennetaan pääsykokeeseen, se on ilmainen ja järjestetään tänä keväänä etänä. 

Tietenkin kannattaa, itse tein toisen maisteritutkinnon yli 50 -vuotiaana työn ohessa. En hetkeäkään miettinyt kannattaako se taloudellisesti, epäilen että jos ainoa kannustin on taloudellinen on tutkinnon suorittaminen tuskaa. Itselleni se oli paljon muuta mielenkiintoista ja tunsi kehittävän itseään sekä olevansa ajassa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä kaikki ovat vain menneet opiskelemaan yliopistoon? Tuntuu ainakin itsestä ihan mahdottomalta kun on huono yo todistus kivikaudelta, miten edes päästä pääsykokeen kautta sisään kun yrittämässä on nuoria tuoreilla aivoilla. Minusta tuntuu jotain lukiessa että unohdan kaiken samantien.

Yliopistossa opiskelu tuntuu olevan täällä monille joku autuaaksi tekevä statuskysymys. Haaveillaan yliopisto-opinnoista, mutta ei ole hajuakaan työllistävistä aloista. Jos lukio-opinnoista on 20 vuotta aikaa ja ne oli yhtä kärsimystä, ja lukion jälkeen on tullut vietettyä työura kaupan kassalla, voi ehkä vielä miettiä että onko yliopisto se oma paikka. Yliopisto ei ole ammattikoulu, vaan siellä tehdään tiedettä. Sunkin odotetaan antavan panoksesi oman alan tieteen kehittämiseksi.

Itse valmistun nelikymppisenä OTM:ksi, ja on ihan fakta että tietyt työpaikat, esim. isot asianajotoimistot, jää haaveeksi. Traineeksi otetaan pelkkiä nuoria. Tää on ihan fakta joka myös kannattaa pitää mielessä.

Vain muutama yliopiston oppiaine työllistää varmasti. Tottakai biologeja ja arkeologeja on koulutustaan vastaavissa töissä, mutta enemmistö ei ole tai tekee ainoastaan pätkätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on ok jos vaan motiivia riittää lukea valitun alan tekstejä. Ongelma tulee töihinpääsyssä valmistuttua. Tilanne on se, että liki- ja yli viisikymppiset on roskaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja voit vastavalmistuneena huomata ettet saa edes vastauksia hakemuksiisi jos sinulla ei ole jo suhteita valmiiksi alalle.

Eli tuollaista kannattaa miettiä etukäteen ettei käy niin että huomaat vaivannäkösi jälkeen saaneesi vaan ison määrän opintolainaa muttei tuloja sen takaisinmaksamiseen. 

Tää on ongelma joka on ollut tiedossa jo kauan mutta jolle poliitikot ei aio tehdä mitään kun sen korjaaminen ei ole vaan pikku lain tai asetuksen säätämisestä kiinni. Lisäksi poliitikoilla ei yleensä ole ongelmia uudelleentyöllistymisessä kun kaverit puolueesta järkkäilee vaikka sitten 100 puoluekaveria hallituksen avustajiksi jos eivät muutakaan keksi. 

Ikä ja elämänkokemus eivät haittaa jos pyrkii tutkijaksi. Ammattikorkeakoulu on hienompi nimi ammattikoululle.

Oikeasti? Tutkija olisi unelmien täyttymys

N34

Olisihan se. Toivottavasti saat rahat elämiseen jostain muualta, eikä haittaa opiskella 5-7 vuotta saadaksesi bruttopalkkaa 1200€/kk. T. historiantutkija

Äitini lähti 50 v opiskelemaan äikänopeksi. Hyvin on mennyt ja nyt on töissä vakipaikassa.

Onhan yliopistossa ihanaa ;), mutta auttaako se sinua työllistymään kun valmistut 45+ onkin jo toinen juttu. Suosittelisin avoimen yo:n opintoja ja työn ohessa opiskelua. Asutko muuten yliopistokaupungissa? Tiesithän, että luennoille voi mennä kuka vaan?

40-vuotiashan on vielä nuori. Ehtii lukea vaikka lääkäriksi, itsekin tunnen muutamia tällaisia ja muita alanvaihtajia toisen mokoman. 

Mä hain lukemaan biokemiaa kolmekymppisenä. Ensin käytin vuoden siihen, että kävin kaikki lukion kemian ja biologian kurssit uudestaan (olin saanut lakin 10 vuotta aiemmin enkä muistanut kurssien sisällöstä enää mitään) ja kirjoitin ne myös uudestaan hyvin arvosanoin. Sitten samana keväänä hain lukemaan biokemiaa ja pääsin ekalla yrittämällä sisään. Sanoisin, että se on jopa helpompaa aikuisena kun motivaatio on eri luokkaa kuin nuorella ja lisäksi ainakin itselläni kokonaisuuksien hallinta ja oleellisten asioiden ymmärtäminen on parantunut iän myötä.

Kannattaa opiskella! Ketjussa oli jo hyviä pointteja mainittu, kannatan aloittamaan avoimesta yliopistosta, niin saa käsityksen, mitä opinnoissa vaaditaan. Työllistyminen on paljon myös tuurista kiinni, mutta ihan hyvä tutustua mahdollisiin keskiansioihin etukäteen. Kaupan kassalla saattaa tienata saman kuin kouluttautunut humanisti. Mutta sinä haluatkin rikastua henkisesti ja mennä kohti mielenkiinnonkohteitasi. Tsemppiä!

Ei kannata, mutta jos todella kova palo ja halu noihin kyseisiin aineisiin on, niin sitten varmaan kannattaa kokeilla, opettajana voisi ehkä parhaiten työllistyä? Gradu ohjaus saattaa olla aikuisopiskelijoille aika " heikkoa" , mikäli et ole huippulahjakas, ja tuskin silloinkaan, voi kilpailun pelossa saada tukea jopa vähemmän? Kannattaa pitää mielessä , että myös yliopisto on hierarkkinen laitos päästä varpaisiin, ja näin ollen, erittäin kilpailtu, kuten kaikki muutkin paikat nykyisin. Mutta... take your leap of faith, mikäli siltä tuntuu.

Mä lähdin 38-vuotiaana ammattikorkeaan opiskelemaan tradenomiksi ja valmistun nyt keväällä 2,5 vuoden opintojen jälkeen. Lähdin opiskelemaan, koska tajusin, ettei ilman soveltuvaa tutkintoa ole mitään jakoa työnhaussa vaikka laskentatoimen puolella, missä olen työskennellyt jo melkein 10 vuotta on jatkuvasti paikkoja auki. Opiskelu oli kivaa ja helppoa, enkä ollut lähellekään vanhin opiskelija ryhmässäni.

Seuraavana tavoitteena on lähteä jatkamaan maisteriksi toivottavasti 2024 syksyllä. Maisteriohjelma vie sen kaksi vuotta, joten olisin KTM ennen 45-vuotispäivääni. 

Ehdottomasti suosittelen aikuisiällä opiskelua. "Yllättäen" keski-ikäinen perheenäiti on tehokkaampi ja motivoituneempi etenemään opinnoissa nopeasti kuin parikymppinen vasta kotoa muuttanut.

Vanha aloitus mutta aina ajankohtainen. Vaikka opiskelu kannattaa aivojen virkistämiseksi ja joissain tapauksissa parantaa työllisyyttä, omalla kohdalla yliopisto ei enää 40-vuotiaana tuntunut sopivalta paikalta.

Opiskelin nuorempana kieliä ja kirjallisuutta mutta houkutuin duunarielämästä. Jätin opinnot ja hankin suorittavan ammatin. Kaksi vuotta sitten tuli tilaisuus uudelleenkouluttautumiseen ja entisten opintojen vuoksi eläkevakuutusyhtiö olisi maksanut yliopistokoulutuksen, jos paikan saisin. Lottovoitto?

Hakeuduin heti avoimeen yliopistoon tarkoituksena päästä joko väyläopinnoilla tai haun kautta sisään. Huomasin heti, että kurssin kärki oli meitä vanhempia avoimen opiskelijoita. Nuorten tietotaso oli järkyttävän huono ottaen huomioon, että ala vaatisi harrastuneisuutta ja yleissivistystä. Tämä siis verraten 20 vuoden takaiseen.

Olisin varmasti pärjännyt osaamiseltani mutta ideologia muodostui esteeksi. Tämäkin oli muuttunut 20 vuoden takaisesta. Luulin opiskelevani kirjallisuutta mutta minulle tuputettiinkin postkoloniamismia, intersektionaalista feminismiä jne. Tätä kritisoidessani opettaja vihjaisi, että olen väärällä alalla. Tiesin sen itsekin. Ei tervepäinen 40-vuotias perinteisillä länsimaiseen sivistykseen pohjaavilla arvoilla tule saamaan töitä nuorten hallussa olevalta punavihreältä kulttuurialalta, jossa canceloidaan ja signaloidaan.

Palasin asumaan pienelle kotipaikkakunnalleni (josta ei edes aloittamaani yliopistokoulutusta vaativaa työtä löytyisi), tein merkonomitutkinnon ja jatkan onnellisena perusduunissa. Kirjallisuus pysyy harrastuksena.

En suosittele, koska ajaudut liian pitkäksi aikaa sivuraiteelle työelämästä ikääsi nähden. Toki jos ala oikeasti kiinnostaa ja olet leipiintynyt nykyiseen uraasi, niin ei välttämättä ole huono asia. Mutta työllistyminen ei ole mitenkään varmaa valmistuttuasi. Työnantajat suhtautuu 40+ ikäinen työnhakijaan ilman alan työkokemusta nihkeästi, koska vastavalmistuneilla kolmekymppisilläkin on vaikeata. 

Mä maksan oikeasti ilomielin veroja sen vuoksi, että joku menee keski-iässä ja opiskelee tutkinnon, työllistävän tai ei. (Jos pystyy sen riskin perheen yms. puolesta ottamaan.)

Upea ajatus.

Suren niitä, joilla työttömyys ja toivottomuus vie vuosia. Heidän itsensä takia suren. Kaikilla sais olla mielekästä ja hyvää haastetta arjessa, ja toivoa.

Opiskeleva ei tule kalliimmaksi kuin työtön.

terv johtaja hulppealla palkalla

Kyllä ilman muuta kannattaa opiskella. Itse menin opiskelemaan 45 v. Oppi ei mene koskaan hukkaan.

Sukulainen aloitti yliopistossa 59 vuotta nuorena. Sanoi, että oli paras päätös.

Yliopisto ei ole haastava, eikä edes sisäänpääsy vaikeaa. C:n papereilla pääsee sisään heittämällä etenkin jos on kirjoittanut matikan. Pääainetta voi sisään päästyään vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilas pääsee kemiaan vain papereilla. Mantsaan voi hakea pääsykokeella, jossa pitää hallita kurssit 1-4. Bilsaan samaten, kurssit 1-5.

Kannattaisiko siis mennä aikuislukioon lukemaan kemia uusiksi? Auttaiskohan asiaa?

Ja kirjoittamaan tietenkin.

N39

Järkevämpää on suorittaa peruskurssit avoimessa, jotta saat niistä suoraan opintopisteet. Jos olet siis valmis tekemään kovasti työtä. Jos et ole, kannattaa unohtaa haaveet aikuisopiskelusta. Tietysti jos et ole ylioppilas, se kannattaa suorittaa ensin.

Mulla on kokemusta uusien opiskelijoiden vastaanottamisesta yliopistoon. Joka vuosi on joukossa muutama alanvaihtaja, 30-50 vuotias aloittaja. Kaikilla aloittavilla on samat ongelmat opiskelurytmiin pääsemisessä (hyvin erilaista kuin lukio joten jos sieltä tulee suoraan pitää opetella ottamaan paljon enemmän vastuuta, tän yleensä vanhemmat fuksit osaa jo elämänkokemuksella), ja tähän tarjotaan tukea osana orientoivia jotka on siis ennen varsinaisten kurssien alkua.

Ei oo mitään merkitystä ootko just ollut niillä lukiokursseilla vai et. Ehdottamasi alat ei oo niin kilpailtuja etteikö sinne olis mahdollista päästä kun pistää itsensä likoon ja yrittää kovasti. Suoraan lukiosta tullaan hyvin vaihtelevalla pohjatasolla, kun ei ole mitään vaatimusta että voisi tulla vaikka biologiaan valituksi vain jos on käynyt kaikki mahdolliset tarjottavat kurssit. Eli opinnot lähtee nollasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilas pääsee kemiaan vain papereilla. Mantsaan voi hakea pääsykokeella, jossa pitää hallita kurssit 1-4. Bilsaan samaten, kurssit 1-5.

Kannattaisiko siis mennä aikuislukioon lukemaan kemia uusiksi? Auttaiskohan asiaa?

Ja kirjoittamaan tietenkin.

N39

Järkevämpää on suorittaa peruskurssit avoimessa, jotta saat niistä suoraan opintopisteet. Jos olet siis valmis tekemään kovasti työtä. Jos et ole, kannattaa unohtaa haaveet aikuisopiskelusta. Tietysti jos et ole ylioppilas, se kannattaa suorittaa ensin.

Tätäkin on joku elämäm koululainen alapeukuttanut. Erityisesti kemiasta (kuten muistakin ml-tdk:n aineista) voi sanoa, että se on yliopistotasolla "hieman" haastavampaa kuin lukiossa. Vaikka siis olisit kirjoittanut L:n, ei se anna kovinkaan vahvoja takeita menestyksestä. Itsellä plakkarissa aineopinnot kemiasta, vaihdoin pääainetta.

Kannattavuus riippuu.

Uskon että olisin lopulta työllistynyt jopa helpommin vain yhdellä maisterintutkinnolla. Jostain syystä pidin hyvänä ideana hankkia vielä toinen vajaa nelikymppisenä.

Olen myös käynyt melkoisen läjän täydentäviä koulutuksia laidasta laitaan. Lopputuloksena on kokonaisuus, joka saa työnantajat raapimaan päätään: hirveät määrät teoreettista "osaamista", mutta aivan liian vähän ja sirpaleisesti käytännön kokemusta, vähän sieltä sun täältä.

Vaatii oikeasti mielikuvitusta loihtia CV:heni johdonmukaiselta näyttävä "tarina". Herkästi tahtoo mennä sillisalaatin puolelle, mutta toisaalta ei voi poiskaan monia asioita jättää ilman, että syntyy selittämättömiä gäppejä.