Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yliopistoon 40 -vuotiaana?
Onko kokemusta kellään? Pohjalla lukio yli 20v sitten ja ammattikoulussa opiskeltu perustutkinto alalta, jonka jo opiskellessa tiesin jäävän heti, kun koulu on ohi. Sen jälkeen olen ollut vaihtelevasti kahvilassa ja kaupassa töissä. Yliopisto on aina kiehtonut, mutta nuorena epäilin itseäni suuresti. Haluaisin opiskella ehkä jotain biologiaan tai maantietoon liittyvää. Tai ehkä kemiaan. Lukiossa opiskelin näistä vain pakolliset. Onko ihan hullu ajatus? Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Lukea vain valitsemani alan pääsykokeisiin vai kannattaisiko ensin mennä iltalukioon käymään kursseja vai pärjääkö noilla aloilla ilman lukion kursseja? Asialliset vastaukset olisivat iloinen päätös tähän iltaan :) N39
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu on ok jos vaan motiivia riittää lukea valitun alan tekstejä. Ongelma tulee töihinpääsyssä valmistuttua. Tilanne on se, että liki- ja yli viisikymppiset on roskaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja voit vastavalmistuneena huomata ettet saa edes vastauksia hakemuksiisi jos sinulla ei ole jo suhteita valmiiksi alalle.
Eli tuollaista kannattaa miettiä etukäteen ettei käy niin että huomaat vaivannäkösi jälkeen saaneesi vaan ison määrän opintolainaa muttei tuloja sen takaisinmaksamiseen.
Tää on ongelma joka on ollut tiedossa jo kauan mutta jolle poliitikot ei aio tehdä mitään kun sen korjaaminen ei ole vaan pikku lain tai asetuksen säätämisestä kiinni. Lisäksi poliitikoilla ei yleensä ole ongelmia uudelleentyöllistymisessä kun kaverit puolueesta järkkäilee vaikka sitten 100 puoluekaveria hallituksen avustajiksi jos eivät muutakaan keksi.
Ikä ja elämänkokemus eivät haittaa jos pyrkii tutkijaksi. Ammattikorkeakoulu on hienompi nimi ammattikoululle.
Oikeasti? Tutkija olisi unelmien täyttymys
N34
Noo, ehkä sinä et enää nelikymppisenä valmistuneena väikkärintekijänä haluakaan olla tutkija. :) Sitä ei onneksi tarvitse tietää opintojen aloitusvaiheessa, ei vielä väikkärin aloituksessakaan.
Tutkijan työ ei ole sellaista, mitä mielikuvissa siitä elättelee, ja muuttuu koko ajan pahemmaksi. Pelkkää rahoituksen hakemista ja itsensä ja työnsä markkinointia niin, ettei työnteolle siihen lomaan tahdo jäädä aikaa. Työyhteisö on täynnä selkäänpuukottajia, kun toisen rahoitus on oikeasti pois itseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Ajan tuhlauksen ja menetettyjen ansioiden vuoksi. Jäljellä ei ole riittävästi aikaa toteuttaa tulevaa ammattiaan josta ei ole edes alkeellisintakaan varmuutta valmistuessasi joskus 46-50 -vuotiaana. Mutta jollei tarvitse elättää itseään työllä siinä samalla niin siinä tapauksessa ilmanmuuta!
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Ajan tuhlauksen ja menetettyjen ansioiden vuoksi. Jäljellä ei ole riittävästi aikaa toteuttaa tulevaa ammattiaan josta ei ole edes alkeellisintakaan varmuutta valmistuessasi joskus 46-50 -vuotiaana. Mutta jollei tarvitse elättää itseään työllä siinä samalla niin siinä tapauksessa ilmanmuuta!
Tutkinnoista kertyy eläkettä. Kandidaatin tutkinnosta vähemmän, maisterin tutkinnosta enemmän.
Jos opinnot kiinnostavat niin ehdottomasti opiskelemaan! Kannattaa tosiaan kuitenkin miettiä kuinka työllistävä ala on. Itse olin käynyt lyhyen koulutuksen ja työskentelin matalapalkkaisella alalla kun päätin suorittaa ensin aikuislukion työn ohessa ja lähteä sen jälkeen ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Jäin silloisesta työstäni opintovapaalle ja tein töitä koulun loma-aikoina. Nykyään olen jo valmistunut AMK:sta ja työskentelen opiskelemallani alalla. Pääsin tekemään työtä, josta pidän ja jossa kehityn, palkkakin nousi 40 % vanhaan verrattuna. Paras päätös ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjääkö yliopistossa muihin nähden muka, jos muut opiskelleet lukiossa ja itse ei ole tai ei ole opiskellut kyseisiä aineita (vasta pääsykoetta varten)?
Ei se yliopisto nyt kyllä kovin vaativa ole, että hyvin voi pärjätä jos on vähän motivaatiota.
T. Maisteri
Jotenkin kuva yliopistosta on sellainen, että on todella vaativa ja siellä opiskelevat tajuttoman fiksuja. Yläasteelta pääsin 9.6 keskiarvolla, mutta lukiossa se tipahti jonnekin 7.5-8 paikkeille ja kaikki motivaatio ja usko itseen katosi.. opiskelua kyllä rakastan, mutta mietin onko jo myöhäistä, kun ikääkin on jo kohta 35..
Riippuu alasta, miten vaativaa. Jos meinasit Aaltoon tefylle, niin siihen tarvitset jo kyllä lahjakkuutta ja paljon työtä. Jos menet maakuntayliopistoon johonkin sosiologiaan, saat tenteistä vitosia ottamalla muutamat avainsanat haltuun ja suoltamalla huttua tentissä niiden varassa. Suomessa koulutetaan todella paljon maistereita, ja paljon mahtuu joukkoon hyvinkin keskinkertaista porukkaa.
Uskoa itseen ei kannata menettää! Motivaatio ja työmoraali ovat TODELLA isossa roolissa mitä tahansa alaa. Koskaan ei ole myöhäistä! Vasta oli jossain lehdessä juttua naisesta, joka muistaakseni n. nelissäkymmenissä meni lääkikseen. Taisi olla joku lähäri pohjaltaan, siitä ensihoitajaksi ja lopulta lääkikseen. Ja hienoa uraa teki rakastamansa asian parissa. AINA kannattaa sitkeästi yrittää, jos halua on. Kumpaa kadut enemmän, sitä, että et ikinä edes antanut itsellesi mahdollisuutta vai sitä, että uskalsit kokeilla, tehdä parhaasi, olipa lopputulos mikä tahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu on ok jos vaan motiivia riittää lukea valitun alan tekstejä. Ongelma tulee töihinpääsyssä valmistuttua. Tilanne on se, että liki- ja yli viisikymppiset on roskaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja voit vastavalmistuneena huomata ettet saa edes vastauksia hakemuksiisi jos sinulla ei ole jo suhteita valmiiksi alalle.
Eli tuollaista kannattaa miettiä etukäteen ettei käy niin että huomaat vaivannäkösi jälkeen saaneesi vaan ison määrän opintolainaa muttei tuloja sen takaisinmaksamiseen.
Tää on ongelma joka on ollut tiedossa jo kauan mutta jolle poliitikot ei aio tehdä mitään kun sen korjaaminen ei ole vaan pikku lain tai asetuksen säätämisestä kiinni. Lisäksi poliitikoilla ei yleensä ole ongelmia uudelleentyöllistymisessä kun kaverit puolueesta järkkäilee vaikka sitten 100 puoluekaveria hallituksen avustajiksi jos eivät muutakaan keksi.
Ikä ja elämänkokemus eivät haittaa jos pyrkii tutkijaksi. Ammattikorkeakoulu on hienompi nimi ammattikoululle.
Oikeasti? Tutkija olisi unelmien täyttymys
N34
En tiedä kaikista aloista, mutta omien havaintojen perusteella nuoruus on kyllä ehdotonta plussaa apurahoja haettaessa. Tutkijaksihan pääsee toki melkein kuka vain maisteri, mutta rahoitus on eri asia. Tuntemillani aloilla kilpailu on kovaa. Näyttöjä eli mielellään ripeästi suoritetut opinnot, paljon papereita hyvissä julkaisuissa nuorella iällä ovat ehdottomia. Tämä ei varmaan vastaa kaikkien alojen todellisuutta ja toki aina kannattaa yrittää, mutta joku vaihtoehto B olisi ehkä ihan hyvä olla mielessä.
Ja sitten on sekin, että joiltain aloilta (esim. se bilsa) voi valmistua myös työttömäksi tohtoriksi.
54 vuotiaana AMK-inssin pahvi käteen ja siistiä sisähommaa tehty jo opiskeluajasta asti.
Kyllä meinaan kannatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu on ok jos vaan motiivia riittää lukea valitun alan tekstejä. Ongelma tulee töihinpääsyssä valmistuttua. Tilanne on se, että liki- ja yli viisikymppiset on roskaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja voit vastavalmistuneena huomata ettet saa edes vastauksia hakemuksiisi jos sinulla ei ole jo suhteita valmiiksi alalle.
Eli tuollaista kannattaa miettiä etukäteen ettei käy niin että huomaat vaivannäkösi jälkeen saaneesi vaan ison määrän opintolainaa muttei tuloja sen takaisinmaksamiseen.
Tää on ongelma joka on ollut tiedossa jo kauan mutta jolle poliitikot ei aio tehdä mitään kun sen korjaaminen ei ole vaan pikku lain tai asetuksen säätämisestä kiinni. Lisäksi poliitikoilla ei yleensä ole ongelmia uudelleentyöllistymisessä kun kaverit puolueesta järkkäilee vaikka sitten 100 puoluekaveria hallituksen avustajiksi jos eivät muutakaan keksi.
Ikä ja elämänkokemus eivät haittaa jos pyrkii tutkijaksi. Ammattikorkeakoulu on hienompi nimi ammattikoululle.
Oikeasti? Tutkija olisi unelmien täyttymys
N34
Nykyinen tenure track-systeemi ja myös monet muut rahoituslähteet on sidottu ikään. Puhutaan nuoresta tutkijasta eli alle kolmekymppisestä väitelleestä. Vaikka olisit kuinka hyvä, näitä rahoja et voi saada sääntöjen vuoksi. Myöskään laitokset eivät palkkaa yli-ikäisiä ellei ole suhteita sinne tai harvinainen ala jossa olet uusi einstein. Muista apurahoista tappelevat 6% onnistumistodennäköisyydellä kaikki muut, joista suurimmalla osalla on kilometrin mittainen julkaisuluettelo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hommannut toista toisen asteen ammatillistatutkintoa, jos ensimmäisen kohdalla jo opintojen vielä ollessa käynnissä oli selvää, ettet et halua kyseiselle alalle? Miksi jäit 20 vuodeksi tekemään satunnaisia kahvila -ja kauppatöitä, jotka ei tekstin sävystä päätellen liiemmin kiinnosta? Ei aina tarvitse olla korkeakouluttu päästäkseen kelvollisiin hommiin. Minä teen toisen asteen koulutuspohjalla siistiä tuotannon sisätyötä ja ei yhtään käy kateeksi korkeakoulutetut esimiehet, jotka joutuvat koko ajan pokkuroimaan tapaamisissa tai jostain Kiinasta tiedustelemaan kaiken maailman asioita.
Juuri tätä minäkin vähän ihmettelin. Itse olen suorittanut kaksi toisen asteen tutkintoa, kemian -ja sähkön puolelta. Se avaa mahdollisuuksia työllistyä erilaisiin töihin, koska työpaikoilla on myös paljon töitä, joihin ei ole varsinaista täsmäkoulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajatuksena on työllistyä uudelle alalle, niin 40+ ikäisenä kannattaa valita ala, jolla se on todennäköistä. En lähtisi lukemaan kirjallisuushistoriaa, paitsi jos on selkeä visio, miten ko. koulutus muuttuu kohdallasi ansiotuloksi.
Onko visio? kirjoitti:
Jos ajatuksena on työllistyä uudelle alalle, niin 40+ ikäisenä kannattaa valita ala, jolla se on todennäköistä. En lähtisi lukemaan kirjallisuushistoriaa, paitsi jos on selkeä visio, miten ko. koulutus muuttuu kohdallasi ansiotuloksi.
TAI: jos haluaa harrastaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 47-vuotiaana tein oikiksen tutkinnon töiden ohella, tukee etenemistäni urallani kivasti ja toi uutta näkökulmaa. Ehdottomasti kannattaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ehdottomasti kannattaa.
Sinulla on huippu tilanne, kun et ole suorittanut korkeakoulututkintoa. Googlaa avoimen väylä -opinnot. Kun olet suorittanut tietyn määrän avoimen opintoja saat opiskelupaikan. Olisi varmaan motivoivampaa mennä avoimen opintojen kautta, kuin lukemalla lukion kursseja.
Olen itse yli 50 ja suoritan toista maisterititkintoa. Opiskelu on huomattavasti sujuvampaa kuin nuorena ensimmäisen tutkinnon kohdalla.
Veera1969 kirjoitti:
Hei, ehdottomasti kannattaa.
Sinulla on huippu tilanne, kun et ole suorittanut korkeakoulututkintoa. Googlaa avoimen väylä -opinnot. Kun olet suorittanut tietyn määrän avoimen opintoja saat opiskelupaikan. Olisi varmaan motivoivampaa mennä avoimen opintojen kautta, kuin lukemalla lukion kursseja.
Olen itse yli 50 ja suoritan toista maisterititkintoa. Opiskelu on huomattavasti sujuvampaa kuin nuorena ensimmäisen tutkinnon kohdalla.
Kaikille aloille ei ole avoimen väylää, se on hyvä pitää mielessä.
Jos opiskelu kiinnostaa ap:ta, niin itse tekisin niin, että laittaisin jo nyt haun vetämään (umpeutuu 31.3.). Lueskelisin eniten kiinnostavan alan pääsykokeeseen ja kävisin katsomassa pääsykokeen. Siitä saa jo osviittaa kiinnostaako ala oikeasti vai vain mielikuvissa. Sitten (olettaen että ei pääsisi heti sisälle) alkaisin miettiä valmistautumissuunnitelmaa ensi vuodelle. Esim. avoimen kurssit, valmennukset (valmennus auttaa pääsykokeessa mielestäni paremmin kuin avoimen kurssit), mahdolliset yo-kertaukset ja kirjoitukset. Yo-tokari-otantaa on lisätty, joten arvosanojen korottaminen voi joillekin aloille kannattaa.
Mutta ehdottomasti opiskelu kannattaa missä iässä hyvänsä! Tietysti työllisyys kannattaa pitää mielessä ja miettiä, onko joillain huonommin työllistävillä aloilla valmis siihen, että opiskelee harrastuksena ja on jossain vaiheessa esim. maisterikoulutettu kaupan kassa. Tiedän esim. aikuisena jotain kirjallisuutta yms. aloja opiskelleita, jotka ovat siitä huolimatta ihan perusduunaritöissään, mutta silti tyytyväisiä että ovat antaneet itselleen mahdollisuuden kouluttautua akateemisesti. Se on kuitenkin myös ajattelun ja itsen kehittämistä, ei pelkkä "ylempi amis" jonka ainoa tavoite olisi tai pitäisikään olla valmistaa työelämään - vaikka jotkut tätä pitävät toki yhteiskunnan rahojen hassaamisena... Mutta sellaista on tiede.
Jos haluat sitä kovasti ja teet paljon töitä, kaikki on mahdollista! Nyt tiedän sen varmasti!
Olen 40+ ja opiskelen tällä hetkellä hammaslääketiedettä yliopistossa. Meillä vanhempiakin opiskelijoita löytyy.
Tieni oli vaikea. Suomeen tulin 20 vuotiaana. Opiskelin ensin opistossa ja sitten AMK:ssa. Lukiota en ole koskaan käynyt. Haaveilin kuitenkin kovasti , että joskus pääsisin vielä yliopistoon. Kuulin jatkuvasti, että sinne pääse vain viisaat, nuoret suomalaiset. Kiitos minun ihanalle miehelleni kun uskoi minuun ja kannusti kokeilemaan!
Ensin aloitin iltalukion työn ohella. Lukiossa suoritin vain bilsan, kemian ja fysiikan kursseja. Kävin myös valmennuskurssit. Sisään menin valintakokeella. Aiemmin suorittamani AMK tutkinto haittasi sisään pääsyäni, koska prioriteetti oli ensikertalaisilla.
Vaikka opiskeluni yliopistossa on ollut haastavampaa kuin kurssikavereillani, niin pärjään oikein hyvin. Tykkään kovasti alasta ja uskon, että työllistymisessä ei tule ongelmaa.
Olen erittäin onnellinen, että uskalsin tehdä näitä asioita! Tsemppiä ja rohkeutta sinulle!
Kokeile suorittaa muutama haluamasi aineen kurssi avoimessa yliopistossa niin näet miltä opiskelu tuntuu.
Kolme vuotta kului aloituspostauksesta. Mikä mahtaa olla tilanne nyt?
Kannattaa mennä Varjovalmennuksen kurssille, siellä käydään läpi lukion biologia ja valmennetaan pääsykokeeseen, se on ilmainen ja järjestetään tänä keväänä etänä.
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti? Tutkija olisi unelmien täyttymys
N34