Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Arvostan. Hienoa. Sitäpaitsi eläkeikä siirtyy ja siirtyy aina vaan korkeammaksi. Kohta varmaan 100 v.

Se, että eläkeikä siityy, ei tarkoita, että ihmiset pääsevät/joutuvat tekemään töitä sinne asti. YT:t karsivat tehokkaasti väkeä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin onnistuu avoimen yliopiston kautta. Ja kun on sieltä tarpeeksi opintoja niin saa tutkinto-oikeuden. Sukulainen työn ohella luki tohtoriksi asti. Ylioppilaaksikin valmistui vasta 48v. Kaikkeen pystyy jos haluaa.

Ei välttämättä saa tutkinto-oikeutta, tuotakin kautta karsitaan esim. opintomenestyksen suhteen, ja esim. psykologin ammattipätevyyttä ei voi saada vaikka pääsisi lopulta avoimen kautta psykologiaa opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Se itse opiskelu voi olla vähän karua siellä nuorten keskellä. Itse vaihdoin terveydenhoitoalalta niin että aloitin opinnot 36-vuotiaana. Matemaattis-luonnontieteellinen ala kyseessä. Olin ainoa nainen pääaineessa aloittava sinä vuonna, ja kyllä oli lapsellista porukkaa siellä! Ja koko opintojen ajan kaikki ryhmätyöt oli tehtävä yksin koska ei ne nuoret jätkät halunneet "tätiä" ryhmiinsä. Minua myös avoimesti naurettiin ja pilkattiin, esim. kun menin demoissa eli laskuharjoituksissa esittämään ratkaisujani. Puhetapaani matkittiin, jos tein virheen tyhmiteltiin ja naurettiin jne. No, helpompi se oli toki kestää aikuisena ihmisenä ja kuitata vain lapsellisuutena kuin olisi kiusattuna lapsena tai nuorena ollut. Mutta opiskelusta jäi kyllä paskan maku suuhun yleensä. Valmistuin sitten nopeasti kyllä ja itse työ sen jälkeen on ollut hyvää. Pääsin raskaista vuorotöistä ja palkka lähes tuplaantui.

Huhhuh, missä oikein olet opiskellut? Meillä vanhimmat opiskelijat olleet lähes viiskymppisiä, enkä ole nähnyt kenenkään nuoren opiskelijan tai ylipäätään kenenkään pilkkaavan tai jättävän ulkopuolelle. Matemaattis-luonnontieteellinen kyseessä myös.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluaisin mutta kamalaa kyllä tajuan ettei enää järki toimi niin hyvin että pystyisin. Jotenkin muisti mennyt iän myötä ihan surkeaksi ja kun ei ole 20 vuoteen tarvinnut juurikaan loogista ajattelua, ei se suju enää yhtään.

Sitä voi, ja ehdottomasti kannattaakin harjoittaa.

Tämän ikäisenä kannattaa opiskella jotain mikä työllistää eli ei bilsaa ja mantsaa. Kemiakaan ei ole paljoa parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on ok jos vaan motiivia riittää lukea valitun alan tekstejä. Ongelma tulee töihinpääsyssä valmistuttua. Tilanne on se, että liki- ja yli viisikymppiset on roskaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja voit vastavalmistuneena huomata ettet saa edes vastauksia hakemuksiisi jos sinulla ei ole jo suhteita valmiiksi alalle.

Eli tuollaista kannattaa miettiä etukäteen ettei käy niin että huomaat vaivannäkösi jälkeen saaneesi vaan ison määrän opintolainaa muttei tuloja sen takaisinmaksamiseen. 

Tää on ongelma joka on ollut tiedossa jo kauan mutta jolle poliitikot ei aio tehdä mitään kun sen korjaaminen ei ole vaan pikku lain tai asetuksen säätämisestä kiinni. Lisäksi poliitikoilla ei yleensä ole ongelmia uudelleentyöllistymisessä kun kaverit puolueesta järkkäilee vaikka sitten 100 puoluekaveria hallituksen avustajiksi jos eivät muutakaan keksi. 

Ikä ja elämänkokemus eivät haittaa jos pyrkii tutkijaksi. Ammattikorkeakoulu on hienompi nimi ammattikoululle.

Oikeasti? Tutkija olisi unelmien täyttymys

N34

Olisihan se. Toivottavasti saat rahat elämiseen jostain muualta, eikä haittaa opiskella 5-7 vuotta saadaksesi bruttopalkkaa 1200€/kk. T. historiantutkija

tutkijat saavat yliopistossa rahaa 2500 e - 4000 e plus edut

proffat siitä yli ja paljon

Itse olen tutkija yliopistolla ja saan 2800 e/kk, mutta aloitin juuri

Ota huomioon, että ylempikorkeakoulututkinto nostaa eläkettä

ja se eläkkeen nousu vastaa palkkaa jonka saisit kokopäivätyöstä

1000 e / kk, jos olisit töissä viiden vuoden ajan

Itse olen päättänyt etten enää omalta osaltani kuormita enää jo valmiiksi ylikuormitettua koulujärjestelmää.

-M27, peruskoulu ja muutama erikoiskoulutus, ei tutkintoa mistään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen päättänyt etten enää omalta osaltani kuormita enää jo valmiiksi ylikuormitettua koulujärjestelmää.

-M27, peruskoulu ja muutama erikoiskoulutus, ei tutkintoa mistään.

Ok,

et tähtää ylös

Jokaisen velollisuus kehittää itseään niin autat myös muita,

ei meillä oo aikaa paapoo sua

Riippuu siitä millaset pohjatiedot sulla on. Jos handussa on hyvin biologia niin ei muuta kun lukion bilsan kirjoja pänttäämään ja lukemaan yo-pääsykoe kirjoja samalla.

Jos on unohtunut paljon, niin noiden lisäksi kantsii mennä valmennuskursseille ja ottaa ihan iltalukion sekä avoimen yliopiston kursseja aiheista.

Ja sitten se, että haluutko vain opiskella vai työllistyäkin? Jos vaan kiinnostaa opiskella niin avoimen kauttahan sen voi tehdä. Biologia, maantiede ja kemia ei taida kovin hyvin työllistää. No kenties kemia saattaisi.

Yliopistossa on ollut seitenkybäsiäkin, joten sekaan mahtuu. Oma motivaatio kuitenkin on se mikä ratkaisee kantsiiko ja pääsekö sisään. Toki omien taitojen lisäksi. Mutta yrittää voi ja kannattaa, jos yhtään siltä tuntuu.

Lue pääsykokeisiin ja käy koittamassa pääsetkö sisään, mitä tuota turhaa mutkia tekee matkaan.

Miten teidät aikuisopiskelijat on muuten otettu vastaan yliopistolla sosiaalisesti? Oletteko kokeneet, että olette osa porukkaa, vai oletteko tunteneet ulkopuolisuuden tunteita? Suurin osa opiskelijoista taitaa olla niitä vähän päälle parikymppisiä, joita varmaankin eniten kiinnostaa muiden parikymppisten seura.

Kannattaa hakeutua yliopistoon, jos yhtään kiinnostaa. Sieltä voi avautua ihan uudet mahdollisuudet sulle. Enkä miettisi työllistymistäkään niin paljoa, sitä on melko vaikea ennustaa. Itse opiskelin aika marginaalista alaa (harvinaista kieltä) yliopistossa ja työllistyin paljon paremmin kuin kaverit, jotka opiskeli "järkevämpiä" asioita.

Jos haluat töihin, kannattaa tehdä harjoitteluita ja luoda sitä kautta suhteita haluamallesi alalle. Alastaan innostunut työllistyy paljon paremmin kuin pelkän työpaikan takia puurtaja.

Suosittelen myös kurssien tekemistä avoimessa. Saat niiden kautta käsityksen alasta ja ne voi hyväksilukea sitten, kun pääset sisälle.

Tsemppiä, kyllä se tie sieltä löytyy kun sitä vaan alkaa kulkea.

Vierailija kirjoitti:

Pian tulee laki, ettei yli kolmekymppiset lähde enää mihinkään korkeakouluihin, joten pidä kiirettä. Oikeisto ainakin tulee karsimaan tätä mahdollisuutta, ja hyvä niin, tämä maa on menossa vessanpöntöstä alas muutenkin.

Mistäs tällainen tieto on tullut?

Kun aloitin TKK:lka 1989, samalla osastolla aloitti yli 60-vuotias mies.

Jos on todella kiinnostusta, kannattaa. 53v vaihdoin ammattia, kävin ammattikurssin ja jatkoin eläkeikään.

Oon kommentoinut ennenkin tähän ketjuun mutta lyhyesti sanottuna opiskeleminen itsessään on helpompaa kuin nuorena, koska ymmärtää paremmin asiakokonaisuuksia ja mikä niissä on olennaista, mutta kannattaa tosiaan varautua siihen että nykynuoriso syrjii vanhempia opiskelijoita. Saattaa jopa yrittää sabotoida opiskelusuorituksia. Se ei haittaa kun asennoituu niin että oma sosiaalinen elämä on jo muualla kuin opiskelupiireissä.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidät aikuisopiskelijat on muuten otettu vastaan yliopistolla sosiaalisesti? Oletteko kokeneet, että olette osa porukkaa, vai oletteko tunteneet ulkopuolisuuden tunteita? Suurin osa opiskelijoista taitaa olla niitä vähän päälle parikymppisiä, joita varmaankin eniten kiinnostaa muiden parikymppisten seura.

Minä en mennyt etsimään yliopistoon sosiaalisia suhteita ja olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi (ikäistenikin parissa), joten sen suhteen kaikki oli kuten ennenkin. Välillä mietin perinteiseen suomalaiseen tapaan "mitäköhän nuo minusta ajattelevat?", ja voi olla että ajattelivat pahaa, mutteivat näyttäneet sitä. 

Nykyajan nuoret ovat mielestäni selkeästi fiksumpia kuin ennen. Alemmuudentunne niiden kanssa aina tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto ei ole haastava, eikä edes sisäänpääsy vaikeaa. C:n papereilla pääsee sisään heittämällä etenkin jos on kirjoittanut matikan. Pääainetta voi sisään päästyään vaihtaa.

Heh heh. Omalle hakualalle ei ole tuollaisilla papereilla mitään asiaa. Pisteitä tulisi aineista riippuen noin 60-65, alin pisteraja Helsingin yliopistoon noin 100. Maakuntiin voi päästä jo 90:lla.