Vanhempi satuttaa lastaan sanomalla, että tämä tekee väärin

Jos hankit johonkin asiaan henkilökohtaisen sparraajan, joka kannustaa epäonnistumisen hetkillä ja neuvoo, miten niistä voi ottaa opikseen.

Esim. ihailen Richard Bransonia. En tiedä hänen merkityksellisyydestään maailmalle, mutta en silti näe, että hänen tai kenenkään hänen lähipiirinsä pitäisi ajatella, että hän on merkityksetön ihminen. Jotenkin tosi apeaa sellainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Tai ehkä henkilö voi olla immuuni muiden mielipiteille, mutta jos ihmiselle muiden mietteet ovat tärkeitä, niin itseluottamus rakentuu näiden toisten varassa. Ei sitä voi itse rakentaa. Miten se rakentuisi itse? Jos sanotaan, että sitä rakentaessa epäonnistuu? Kuinka moni on vaan, että ei, kyllä olen tosi hyvä! ? Eiköhän isoin osa tarvitse muita, jotka silloin kannattelevat.

Ap

Mutta kun ei tarvitse olla tosi hyvä. Ei tarvitse olla edes hyvä. En tarvitse ketään vakuuttelemaan miten hyvä olen. Olen sellainen kun olen, jossain hyvä ja jossain huono ja se on lopulta hyvin merkityksetöntä kaikilta osin minkälainen olen.

Mä ainakin haluan olla hyvä jossain tai asioissa, jouta teen tai joihin otan osaa. Jos sä et halua, okei.

Ap

Kukapa ei, mutta jos sun psyyke romahtaa aina kun joku ei hyväksy sua et pysty olemaan hyvä missään. Koska ikinä et pääse siihen tilanteeseen että kaikki vain pönkittävät psyykeäsi ja hyväksyvät sinua. On pakko hankkia luottamus itseen joka on sitä, että vaikka kaikki muut ovat hyväksymättä, sinä tiedät mikä on sinulle oikein (toki muita vahingoittamatta).

Vierailija kirjoitti:

Jos hankit johonkin asiaan henkilökohtaisen sparraajan, joka kannustaa epäonnistumisen hetkillä ja neuvoo, miten niistä voi ottaa opikseen.

En mä kaipaa ihmistä, joka sanoo, mistä voinottaa opikseen, vaan kannattelijaa siihen oloon ja tukijaa, joka ei anna mun uskoa, etten onnistu yms. Ja siis en vaadi, että vanhemman pitäisi osata tämä, ainoa, mitä vaadin on se, ettei ohita tuollaisia kohtia lapsen elämässä TAI jos ei ohita, niin ei ruoski siinä ja murenna.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Esim. ihailen Richard Bransonia. En tiedä hänen merkityksellisyydestään maailmalle, mutta en silti näe, että hänen tai kenenkään hänen lähipiirinsä pitäisi ajatella, että hän on merkityksetön ihminen. Jotenkin tosi apeaa sellainen.

Ap

Voi hyvänen aika :D. Sinun käsityksessä maailmasta on niin paljon narsistisia piirteitä. Ihminen ei ole merkityksetön vaikka hän ei haluaisikaan olla Branson. Esimerkiksi.

Kaikki harhaiset suuruuskuvitelmat vain ahdistaa. Paras ponnistaa maasta, juoksupoikatasolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Tai ehkä henkilö voi olla immuuni muiden mielipiteille, mutta jos ihmiselle muiden mietteet ovat tärkeitä, niin itseluottamus rakentuu näiden toisten varassa. Ei sitä voi itse rakentaa. Miten se rakentuisi itse? Jos sanotaan, että sitä rakentaessa epäonnistuu? Kuinka moni on vaan, että ei, kyllä olen tosi hyvä! ? Eiköhän isoin osa tarvitse muita, jotka silloin kannattelevat.

Ap

Mutta kun ei tarvitse olla tosi hyvä. Ei tarvitse olla edes hyvä. En tarvitse ketään vakuuttelemaan miten hyvä olen. Olen sellainen kun olen, jossain hyvä ja jossain huono ja se on lopulta hyvin merkityksetöntä kaikilta osin minkälainen olen.

Mä ainakin haluan olla hyvä jossain tai asioissa, jouta teen tai joihin otan osaa. Jos sä et halua, okei.

Ap

Kukapa ei, mutta jos sun psyyke romahtaa aina kun joku ei hyväksy sua et pysty olemaan hyvä missään. Koska ikinä et pääse siihen tilanteeseen että kaikki vain pönkittävät psyykeäsi ja hyväksyvät sinua. On pakko hankkia luottamus itseen joka on sitä, että vaikka kaikki muut ovat hyväksymättä, sinä tiedät mikä on sinulle oikein (toki muita vahingoittamatta).

Niin, ei se tavallaan romahda, vaan ei ole mitään, mistä romahtaa.

Mutta tarvitsisin, että osaisin suhtautua muiden arvosteluun ja mielipiteisiin tavallaan piittaamatta, mikäli he eivät tiedä, mistä mulla on kysymys. Ja ole rakentavia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Tai ehkä henkilö voi olla immuuni muiden mielipiteille, mutta jos ihmiselle muiden mietteet ovat tärkeitä, niin itseluottamus rakentuu näiden toisten varassa. Ei sitä voi itse rakentaa. Miten se rakentuisi itse? Jos sanotaan, että sitä rakentaessa epäonnistuu? Kuinka moni on vaan, että ei, kyllä olen tosi hyvä! ? Eiköhän isoin osa tarvitse muita, jotka silloin kannattelevat.

Ap

Mutta kun ei tarvitse olla tosi hyvä. Ei tarvitse olla edes hyvä. En tarvitse ketään vakuuttelemaan miten hyvä olen. Olen sellainen kun olen, jossain hyvä ja jossain huono ja se on lopulta hyvin merkityksetöntä kaikilta osin minkälainen olen.

Mä ainakin haluan olla hyvä jossain tai asioissa, jouta teen tai joihin otan osaa. Jos sä et halua, okei.

Ap

Kukapa ei, mutta jos sun psyyke romahtaa aina kun joku ei hyväksy sua et pysty olemaan hyvä missään. Koska ikinä et pääse siihen tilanteeseen että kaikki vain pönkittävät psyykeäsi ja hyväksyvät sinua. On pakko hankkia luottamus itseen joka on sitä, että vaikka kaikki muut ovat hyväksymättä, sinä tiedät mikä on sinulle oikein (toki muita vahingoittamatta).

Niin, ei se tavallaan romahda, vaan ei ole mitään, mistä romahtaa.

Mutta tarvitsisin, että osaisin suhtautua muiden arvosteluun ja mielipiteisiin tavallaan piittaamatta, mikäli he eivät tiedä, mistä mulla on kysymys. Ja ole rakentavia.

Ap

Ja siis sen lisäksi tarvitsisin, että jos olin jotain asiaa ajamassa tai edistämässä, se toiminta vain jatkuu. Jos siis arvostelua tulee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. ihailen Richard Bransonia. En tiedä hänen merkityksellisyydestään maailmalle, mutta en silti näe, että hänen tai kenenkään hänen lähipiirinsä pitäisi ajatella, että hän on merkityksetön ihminen. Jotenkin tosi apeaa sellainen.

Ap

Voi hyvänen aika :D. Sinun käsityksessä maailmasta on niin paljon narsistisia piirteitä. Ihminen ei ole merkityksetön vaikka hän ei haluaisikaan olla Branson. Esimerkiksi.

Tuo kirjoittaja piti itse itseään merkityksettömänä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankit johonkin asiaan henkilökohtaisen sparraajan, joka kannustaa epäonnistumisen hetkillä ja neuvoo, miten niistä voi ottaa opikseen.

En mä kaipaa ihmistä, joka sanoo, mistä voinottaa opikseen, vaan kannattelijaa siihen oloon ja tukijaa, joka ei anna mun uskoa, etten onnistu yms. Ja siis en vaadi, että vanhemman pitäisi osata tämä, ainoa, mitä vaadin on se, ettei ohita tuollaisia kohtia lapsen elämässä TAI jos ei ohita, niin ei ruoski siinä ja murenna.

Ap

Eiks se ole hyvä antaa käytännön neuvoja eikä vaan pumpata jotain mestaritunnelmaa. Siitähän vain paineet kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. ihailen Richard Bransonia. En tiedä hänen merkityksellisyydestään maailmalle, mutta en silti näe, että hänen tai kenenkään hänen lähipiirinsä pitäisi ajatella, että hän on merkityksetön ihminen. Jotenkin tosi apeaa sellainen.

Ap

Voi hyvänen aika :D. Sinun käsityksessä maailmasta on niin paljon narsistisia piirteitä. Ihminen ei ole merkityksetön vaikka hän ei haluaisikaan olla Branson. Esimerkiksi.

Ja vähän aivotonta ymmärtää, että tarkoitin mitään tuollaista! Missä sanoin, että VAIN Branson on ihmisenä merkityksellinen? 🙂

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankit johonkin asiaan henkilökohtaisen sparraajan, joka kannustaa epäonnistumisen hetkillä ja neuvoo, miten niistä voi ottaa opikseen.

En mä kaipaa ihmistä, joka sanoo, mistä voinottaa opikseen, vaan kannattelijaa siihen oloon ja tukijaa, joka ei anna mun uskoa, etten onnistu yms. Ja siis en vaadi, että vanhemman pitäisi osata tämä, ainoa, mitä vaadin on se, ettei ohita tuollaisia kohtia lapsen elämässä TAI jos ei ohita, niin ei ruoski siinä ja murenna.

Ap

Eiks se ole hyvä antaa käytännön neuvoja eikä vaan pumpata jotain mestaritunnelmaa. Siitähän vain paineet kasvaa.

Kannattelija ei tarkoita mitään mestaritunnelmaa, voi hyvänen aika.

Onko Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli tuttu taulu?

Siinä on sun mestaritunnelman luojasi, käyhän katsomassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankit johonkin asiaan henkilökohtaisen sparraajan, joka kannustaa epäonnistumisen hetkillä ja neuvoo, miten niistä voi ottaa opikseen.

En mä kaipaa ihmistä, joka sanoo, mistä voinottaa opikseen, vaan kannattelijaa siihen oloon ja tukijaa, joka ei anna mun uskoa, etten onnistu yms. Ja siis en vaadi, että vanhemman pitäisi osata tämä, ainoa, mitä vaadin on se, ettei ohita tuollaisia kohtia lapsen elämässä TAI jos ei ohita, niin ei ruoski siinä ja murenna.

Ap

Eiks se ole hyvä antaa käytännön neuvoja eikä vaan pumpata jotain mestaritunnelmaa. Siitähän vain paineet kasvaa.

Siinä taulussa on, sori, korjaan, sun mestaritunnelman pumppaajasi !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Tai ehkä henkilö voi olla immuuni muiden mielipiteille, mutta jos ihmiselle muiden mietteet ovat tärkeitä, niin itseluottamus rakentuu näiden toisten varassa. Ei sitä voi itse rakentaa. Miten se rakentuisi itse? Jos sanotaan, että sitä rakentaessa epäonnistuu? Kuinka moni on vaan, että ei, kyllä olen tosi hyvä! ? Eiköhän isoin osa tarvitse muita, jotka silloin kannattelevat.

Ap

Mutta kun ei tarvitse olla tosi hyvä. Ei tarvitse olla edes hyvä. En tarvitse ketään vakuuttelemaan miten hyvä olen. Olen sellainen kun olen, jossain hyvä ja jossain huono ja se on lopulta hyvin merkityksetöntä kaikilta osin minkälainen olen.

Mä ainakin haluan olla hyvä jossain tai asioissa, jouta teen tai joihin otan osaa. Jos sä et halua, okei.

Ap

Kukapa ei, mutta jos sun psyyke romahtaa aina kun joku ei hyväksy sua et pysty olemaan hyvä missään. Koska ikinä et pääse siihen tilanteeseen että kaikki vain pönkittävät psyykeäsi ja hyväksyvät sinua. On pakko hankkia luottamus itseen joka on sitä, että vaikka kaikki muut ovat hyväksymättä, sinä tiedät mikä on sinulle oikein (toki muita vahingoittamatta).

Niin, ei se tavallaan romahda, vaan ei ole mitään, mistä romahtaa.

Mutta tarvitsisin, että osaisin suhtautua muiden arvosteluun ja mielipiteisiin tavallaan piittaamatta, mikäli he eivät tiedä, mistä mulla on kysymys. Ja ole rakentavia.

Ap

Parempi varmaan olla kysymättä tuhansilta tuntemattomilta jollain nettipalstalla (jos se vielä toimii tekosyynä hakkeroinnille ym.). Jos on liian herkkäniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. ihailen Richard Bransonia. En tiedä hänen merkityksellisyydestään maailmalle, mutta en silti näe, että hänen tai kenenkään hänen lähipiirinsä pitäisi ajatella, että hän on merkityksetön ihminen. Jotenkin tosi apeaa sellainen.

Ap

Voi hyvänen aika :D. Sinun käsityksessä maailmasta on niin paljon narsistisia piirteitä. Ihminen ei ole merkityksetön vaikka hän ei haluaisikaan olla Branson. Esimerkiksi.

Tuo kirjoittaja piti itse itseään merkityksettömänä.

Ap

Ei pitänyt. Sinä teit sen tulkinnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankit johonkin asiaan henkilökohtaisen sparraajan, joka kannustaa epäonnistumisen hetkillä ja neuvoo, miten niistä voi ottaa opikseen.

En mä kaipaa ihmistä, joka sanoo, mistä voinottaa opikseen, vaan kannattelijaa siihen oloon ja tukijaa, joka ei anna mun uskoa, etten onnistu yms. Ja siis en vaadi, että vanhemman pitäisi osata tämä, ainoa, mitä vaadin on se, ettei ohita tuollaisia kohtia lapsen elämässä TAI jos ei ohita, niin ei ruoski siinä ja murenna.

Ap

Eiks se ole hyvä antaa käytännön neuvoja eikä vaan pumpata jotain mestaritunnelmaa. Siitähän vain paineet kasvaa.

Miten joku voi siis tajuta näin väärin tämän keskustelun epäonnistumisesta ja itseluottamuksesta? Älä syyttele minua, kun et itse selkeästi kykene olemaan kartalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. ihailen Richard Bransonia. En tiedä hänen merkityksellisyydestään maailmalle, mutta en silti näe, että hänen tai kenenkään hänen lähipiirinsä pitäisi ajatella, että hän on merkityksetön ihminen. Jotenkin tosi apeaa sellainen.

Ap

Voi hyvänen aika :D. Sinun käsityksessä maailmasta on niin paljon narsistisia piirteitä. Ihminen ei ole merkityksetön vaikka hän ei haluaisikaan olla Branson. Esimerkiksi.

Tuo kirjoittaja piti itse itseään merkityksettömänä.

Ap

Ei pitänyt. Sinä teit sen tulkinnan.

No, ehkei itse pidä, mutta ajatteli muille olevansa. Sellainen ei ole mitään itseluottamusta nähnytkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankit johonkin asiaan henkilökohtaisen sparraajan, joka kannustaa epäonnistumisen hetkillä ja neuvoo, miten niistä voi ottaa opikseen.

En mä kaipaa ihmistä, joka sanoo, mistä voinottaa opikseen, vaan kannattelijaa siihen oloon ja tukijaa, joka ei anna mun uskoa, etten onnistu yms. Ja siis en vaadi, että vanhemman pitäisi osata tämä, ainoa, mitä vaadin on se, ettei ohita tuollaisia kohtia lapsen elämässä TAI jos ei ohita, niin ei ruoski siinä ja murenna.

Ap

Eiks se ole hyvä antaa käytännön neuvoja eikä vaan pumpata jotain mestaritunnelmaa. Siitähän vain paineet kasvaa.

Siinä taulussa on, sori, korjaan, sun mestaritunnelman pumppaajasi !

Pomppaskohan männävuosien Sinde-poju (kröhm, ap.) tähän väliin? Muistatte varmaan Suomi24:n sinkut- ja mielisairaus-palstalla riehuneen vähän nuoremman painoksen narskusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. ihailen Richard Bransonia. En tiedä hänen merkityksellisyydestään maailmalle, mutta en silti näe, että hänen tai kenenkään hänen lähipiirinsä pitäisi ajatella, että hän on merkityksetön ihminen. Jotenkin tosi apeaa sellainen.

Ap

Voi hyvänen aika :D. Sinun käsityksessä maailmasta on niin paljon narsistisia piirteitä. Ihminen ei ole merkityksetön vaikka hän ei haluaisikaan olla Branson. Esimerkiksi.

Tuo kirjoittaja piti itse itseään merkityksettömänä.

Ap

Ei pitänyt. Sinä teit sen tulkinnan.

No, ehkei itse pidä, mutta ajatteli muille olevansa. Sellainen ei ole mitään itseluottamusta nähnytkään.

Ap

Muille? Todellakaan en ole muille merkityksetön. Mutta en myöskään enää elä siinä suuruuskuvitelmassa että elämä on mennyt pieleen jos minusta ei tule jotain suurta, olenhan niin spesiaali. Se on häiriö joka puhuu noin. Jotkut ihmiset gradiositeetti piiskaa menestymään, ja lopputulos on yleensä jollain lailla vinksallaan ja kaikkien tuulien vietävissä. Mutta parasta jälkeä tekee ne ihmiset joilla on palo tehdä jotain, vaikka ympärillä ei olekaan jengi kannustamassa että vau, olet tosi hyvä. Ja valtiomiesainesta ovat ne, jotka kykenevät tekemään sen mikä on oikein vaikka KAIKKI vastustaa. Nämä on niitä jotka jää historian kirjoihin.

.