Vanhempi satuttaa lastaan sanomalla, että tämä tekee väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.

Just näin. Kaikesta paistaa että häntä on hemmoteltu niin pahasti, että jokainen kerta kun hänelle on yritetty laittaa rajoja, on päätynyt hänen kaanoniinsa kamalasta henkisestä väkivallasta. Kun muut ihmiset on ihan että tuohan on ihan normaalia elämää.

Niin, koska ette tiedä hyvästä elämästä yhtään mitään.

Ap

Ei hyvä elämä ole sitä, että kaikki tasoitellaan valmiiksi.

Kyllä se on hyvää elämää, että lapsen itseluottamusta vaalitaan ja parannetaan vanhemmuudella, ei murenneta ja sorsita ja estetä.

Ap

Myös pettymykset kuuluvat elämään, ja se arvostelu. Niihin on hyvä tottua jo lapsena, niin ei sitten aikuisena ole niin valtava järkytys, kun joku asia ei onnistukaan,tai jostakin tulee sanomista.

Mitä sä oikein selität? Minusta kuulostaa siltä, että sanot, että lannistaminen kuuluu elämään. Ei kuulu. Pettymyksillä ja itseluottamuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mä puhun lannistamisesta, ja sä komppaat, että se kuuluu elämään. Ei kuulu.

Ap

Kuuluu, ihan normaaliin elämään. Täältäkin saa lukea aloituksia, kun on tullut pettymyksiä vastaan ihan arjessa. Ei vaikka ollakaan päästy kauan odotetulle reissulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.

Just näin. Kaikesta paistaa että häntä on hemmoteltu niin pahasti, että jokainen kerta kun hänelle on yritetty laittaa rajoja, on päätynyt hänen kaanoniinsa kamalasta henkisestä väkivallasta. Kun muut ihmiset on ihan että tuohan on ihan normaalia elämää.

Niin, koska ette tiedä hyvästä elämästä yhtään mitään.

Ap

Ei hyvä elämä ole sitä, että kaikki tasoitellaan valmiiksi.

Kyllä se on hyvää elämää, että lapsen itseluottamusta vaalitaan ja parannetaan vanhemmuudella, ei murenneta ja sorsita ja estetä.

Ap

Myös pettymykset kuuluvat elämään, ja se arvostelu. Niihin on hyvä tottua jo lapsena, niin ei sitten aikuisena ole niin valtava järkytys, kun joku asia ei onnistukaan,tai jostakin tulee sanomista.

Mitä sä oikein selität? Minusta kuulostaa siltä, että sanot, että lannistaminen kuuluu elämään. Ei kuulu. Pettymyksillä ja itseluottamuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mä puhun lannistamisesta, ja sä komppaat, että se kuuluu elämään. Ei kuulu.

Ap

Kuuluu, ihan normaaliin elämään. Täältäkin saa lukea aloituksia, kun on tullut pettymyksiä vastaan ihan arjessa. Ei vaikka ollakaan päästy kauan odotetulle reissulle.

Joo, pettymykset kuuluu, mulla ei ole sen kanssa minkäännäköistä ongelmaa. Vaan lannistamisen. Se EI KUULU elämään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

Jep, ja suurin ongelma joka tulee ikuisesti estämään onnistumiseksi on se, että sinun mielestäsi paras tapa parantua on iskeä päätä seinään. Kaikki muut ympärillä sanoo että sun pitää lopettaa tuo, mutta kun sinä nyt vain olet vakuuttunut että pään iskeminen seinään on paras keino. Olet sen omassa päässäsi pähkäillyt ja päättänyt. Päähän sattuu ja elämä on toivotonta mutta sinä tiedät miten ongelma ratkaistaan pauk pauk pauk...

Ei, vaan ei kannata tehdä sellaista työtä, joka ei vie eteenpäin ongelman ratkaisemiseksi. Jos ratkoo väärää asiaa, se on täysin hukkaan mennyttä energiaa.

Ap

Olet nyt mitä - viisi vuotta ainakin - jauhanut täällä tismalleen samaa valituksen tajunnanvirtaa äidistäsi ilman että olisit edennyt mihinkään suuntaan. Näin käy kun jääräpäisesti ratkoo väärää asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Hyvä itseluottamus syntyy minun käsitykseni mukaan ainoastaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se EI VOI rakentua mitenkään yksin. Katsos, silloin meillä ei ois keitään, joilla on heikko itseluottamus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei

Ap

Jep, ja suurin ongelma joka tulee ikuisesti estämään onnistumiseksi on se, että sinun mielestäsi paras tapa parantua on iskeä päätä seinään. Kaikki muut ympärillä sanoo että sun pitää lopettaa tuo, mutta kun sinä nyt vain olet vakuuttunut että pään iskeminen seinään on paras keino. Olet sen omassa päässäsi pähkäillyt ja päättänyt. Päähän sattuu ja elämä on toivotonta mutta sinä tiedät miten ongelma ratkaistaan pauk pauk pauk...

Ei, vaan ei kannata tehdä sellaista työtä, joka ei vie eteenpäin ongelman ratkaisemiseksi. Jos ratkoo väärää asiaa, se on täysin hukkaan mennyttä energiaa.

Ap

Olet nyt mitä - viisi vuotta ainakin - jauhanut täällä tismalleen samaa valituksen tajunnanvirtaa äidistäsi ilman että olisit edennyt mihinkään suuntaan. Näin käy kun jääräpäisesti ratkoo väärää asiaa.

En ole, vaan mä kommentoin asiaa näin:

”Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, että minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.”

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Kas , olet herännyt talviunilta .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Tai ehkä henkilö voi olla immuuni muiden mielipiteille, mutta jos ihmiselle muiden mietteet ovat tärkeitä, niin itseluottamus rakentuu näiden toisten varassa. Ei sitä voi itse rakentaa. Miten se rakentuisi itse? Jos sanotaan, että sitä rakentaessa epäonnistuu? Kuinka moni on vaan, että ei, kyllä olen tosi hyvä! ? Eiköhän isoin osa tarvitse muita, jotka silloin kannattelevat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei

Ap

Jep, ja suurin ongelma joka tulee ikuisesti estämään onnistumiseksi on se, että sinun mielestäsi paras tapa parantua on iskeä päätä seinään. Kaikki muut ympärillä sanoo että sun pitää lopettaa tuo, mutta kun sinä nyt vain olet vakuuttunut että pään iskeminen seinään on paras keino. Olet sen omassa päässäsi pähkäillyt ja päättänyt. Päähän sattuu ja elämä on toivotonta mutta sinä tiedät miten ongelma ratkaistaan pauk pauk pauk...

Ei, vaan ei kannata tehdä sellaista työtä, joka ei vie eteenpäin ongelman ratkaisemiseksi. Jos ratkoo väärää asiaa, se on täysin hukkaan mennyttä energiaa.

Ap

Olet nyt mitä - viisi vuotta ainakin - jauhanut täällä tismalleen samaa valituksen tajunnanvirtaa äidistäsi ilman että olisit edennyt mihinkään suuntaan. Näin käy kun jääräpäisesti ratkoo väärää asiaa.

En ole, vaan mä kommentoin asiaa näin:

”Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, että minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.”

Ap

No meillä muilla ei ole mitään vaikeutta hahmottaa kuten ei myöskään ole sinua hoitaneilla ammattilaisilla, perustuen sinun heistä täällä kertomiisi asioihin. Ainoa joka yhtälöstä puuttuu on se että sinä lakkaisit laukkaamasta hirveää vauhtia samaa turhaa ympyrää ja kuuntelisit mitä ihmiset ja ammattilaiset yrittävät sinulll sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Käsityksesi on väärä ja johtanut siihen että olet hukannut 10 vuotta elämästäsi. Ja hukkaat loputkin, niin jääpäisesti pidät siitä kiinni. Itseluottamus perustuu siihen, että sinä opettelet hyväksymään itsesi RIIPPUMATTA muiden hyväksynnästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Et taida ottaa lainkaan huomioon, että mites se itseluottamus tossa sun mallissa kehittyy epäonnistumisen hetkellä?

Mä puhun itseluottamuksesta, joka on kova ja joka yleensä kehittyykin vain epäonnistumisissa. Ei onnistuminen mitään itseluottamusta kehitä.

En tiedä, mitä se kehittää. Omahyväisyyttä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Käsityksesi on väärä ja johtanut siihen että olet hukannut 10 vuotta elämästäsi. Ja hukkaat loputkin, niin jääpäisesti pidät siitä kiinni. Itseluottamus perustuu siihen, että sinä opettelet hyväksymään itsesi RIIPPUMATTA muiden hyväksynnästä.

No sitä ei onnistumalla opita eikä yksin epäonnistumalla. Se vaatii muita ja heidän tukensa ja se vaatii epäonnistumista. Ja siinä tuen ja hyväksynnän tunteen saamista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei

Ap

Jep, ja suurin ongelma joka tulee ikuisesti estämään onnistumiseksi on se, että sinun mielestäsi paras tapa parantua on iskeä päätä seinään. Kaikki muut ympärillä sanoo että sun pitää lopettaa tuo, mutta kun sinä nyt vain olet vakuuttunut että pään iskeminen seinään on paras keino. Olet sen omassa päässäsi pähkäillyt ja päättänyt. Päähän sattuu ja elämä on toivotonta mutta sinä tiedät miten ongelma ratkaistaan pauk pauk pauk...

Ei, vaan ei kannata tehdä sellaista työtä, joka ei vie eteenpäin ongelman ratkaisemiseksi. Jos ratkoo väärää asiaa, se on täysin hukkaan mennyttä energiaa.

Ap

Olet nyt mitä - viisi vuotta ainakin - jauhanut täällä tismalleen samaa valituksen tajunnanvirtaa äidistäsi ilman että olisit edennyt mihinkään suuntaan. Näin käy kun jääräpäisesti ratkoo väärää asiaa.

En ole, vaan mä kommentoin asiaa näin:

”Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, että minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.”

Ap

No meillä muilla ei ole mitään vaikeutta hahmottaa kuten ei myöskään ole sinua hoitaneilla ammattilaisilla, perustuen sinun heistä täällä kertomiisi asioihin. Ainoa joka yhtälöstä puuttuu on se että sinä lakkaisit laukkaamasta hirveää vauhtia samaa turhaa ympyrää ja kuuntelisit mitä ihmiset ja ammattilaiset yrittävät sinulll sanoa.

Mitä sellaista he ovat sanoneet, mikä synnyttäisi minussa itseluottamusta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Tai ehkä henkilö voi olla immuuni muiden mielipiteille, mutta jos ihmiselle muiden mietteet ovat tärkeitä, niin itseluottamus rakentuu näiden toisten varassa. Ei sitä voi itse rakentaa. Miten se rakentuisi itse? Jos sanotaan, että sitä rakentaessa epäonnistuu? Kuinka moni on vaan, että ei, kyllä olen tosi hyvä! ? Eiköhän isoin osa tarvitse muita, jotka silloin kannattelevat.

Ap

Mutta kun ei tarvitse olla tosi hyvä. Ei tarvitse olla edes hyvä. En tarvitse ketään vakuuttelemaan miten hyvä olen. Olen sellainen kun olen, jossain hyvä ja jossain huono ja se on lopulta hyvin merkityksetöntä kaikilta osin minkälainen olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Käsityksesi on väärä ja johtanut siihen että olet hukannut 10 vuotta elämästäsi. Ja hukkaat loputkin, niin jääpäisesti pidät siitä kiinni. Itseluottamus perustuu siihen, että sinä opettelet hyväksymään itsesi RIIPPUMATTA muiden hyväksynnästä.

Mun elämästä se, mikä on hukkunut on hukkunut itseluottamuksen puutteen takia. Sen on äitini estänyt kehittymästä ja nujertanut. Hän on estänyt muita tukemasta minua jos epäonnistun häpäisemällä kaikki mun epäonnistumiset niin, ettei niistä pysty kertomaan kellekään olettaen sitä kiinnostavan tai olevani sille arvokas.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Tai ehkä henkilö voi olla immuuni muiden mielipiteille, mutta jos ihmiselle muiden mietteet ovat tärkeitä, niin itseluottamus rakentuu näiden toisten varassa. Ei sitä voi itse rakentaa. Miten se rakentuisi itse? Jos sanotaan, että sitä rakentaessa epäonnistuu? Kuinka moni on vaan, että ei, kyllä olen tosi hyvä! ? Eiköhän isoin osa tarvitse muita, jotka silloin kannattelevat.

Ap

Mutta kun ei tarvitse olla tosi hyvä. Ei tarvitse olla edes hyvä. En tarvitse ketään vakuuttelemaan miten hyvä olen. Olen sellainen kun olen, jossain hyvä ja jossain huono ja se on lopulta hyvin merkityksetöntä kaikilta osin minkälainen olen.

Mä ainakin haluan olla hyvä jossain tai asioissa, jouta teen tai joihin otan osaa. Jos sä et halua, okei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.

Ap

Itseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.

Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.

Ap

Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.

Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.

Ap

Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.

Ja miten se korjataan.

Ap

En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?

Ap

Tässä taas ilmaiset ulkoa ohjautuvuuttasi. Itseluottamus syntyy sillä lailla että sinä ITSE olet se joka hyväksyy kun kokeilu epäonnistuu. Joku muu voi auttaa sinua siinä olemalla rinnalla, mutta pointti ei ole sen toisen hyväksyntä vaan se että SINÄ hyväksyt SINUT. Mutta et ikinä pääse sinne asti koska valitset ajaa rallia äitisi ympärillä.

Ei synny 😀 Ei se sillälailla synny, et taida omata kokemusta raudanlujasta itseluottamuksesta, jos tuomoista väität.

Ap

Juuri noin se syntyy, ja tämä omasta kokemuksesta. Koeta nyt miettiä asiaa järjelläsi. Miten sinulle voi syntyä _itse_luottamus silloin kun perustat sen muiden ihmisten hyväksynnälle? Toki voit tarvita siihen hyväksyvän ihmisen rinnalle ohjaamaan sinua oppimaan miten sinä hyväksyt sinut.

Ei synny. Se syntyy vain vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Käsitykseni mukaan hyvä itseluottamus perustuu aina muiden antamalle hyväksynnälle.

Ap

Tai ehkä henkilö voi olla immuuni muiden mielipiteille, mutta jos ihmiselle muiden mietteet ovat tärkeitä, niin itseluottamus rakentuu näiden toisten varassa. Ei sitä voi itse rakentaa. Miten se rakentuisi itse? Jos sanotaan, että sitä rakentaessa epäonnistuu? Kuinka moni on vaan, että ei, kyllä olen tosi hyvä! ? Eiköhän isoin osa tarvitse muita, jotka silloin kannattelevat.

Ap

Mutta kun ei tarvitse olla tosi hyvä. Ei tarvitse olla edes hyvä. En tarvitse ketään vakuuttelemaan miten hyvä olen. Olen sellainen kun olen, jossain hyvä ja jossain huono ja se on lopulta hyvin merkityksetöntä kaikilta osin minkälainen olen.

Sä varmaan oletkin merkityksetön ihminen. Mutta mä en koe olevani.

Ap