Vanhempi satuttaa lastaan sanomalla, että tämä tekee väärin
Vaikka ei tee. Se, että on keskeneräinen, ei tarkoita lapsen tekevän mitään väärää tai väärin.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.
Just näin. Kaikesta paistaa että häntä on hemmoteltu niin pahasti, että jokainen kerta kun hänelle on yritetty laittaa rajoja, on päätynyt hänen kaanoniinsa kamalasta henkisestä väkivallasta. Kun muut ihmiset on ihan että tuohan on ihan normaalia elämää.
Niin, koska ette tiedä hyvästä elämästä yhtään mitään.
Ap
Siis varsinkaan hyvästä sisäisestä, henkisestä hyvinvoinnista. Jos pystyy loukkaamaan muita ja toisen siitä sanoessa triggeröityy, on aika heikot henkiset eväät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä sekopää tää nyt on? Ymmärtääkö kukaan edes mistä on kyse, kun höpisee itsekseen höpöjä?
Äitihullu vaan. Palstan vakitrolli.
Muista, että lapsesi koulukiusaajakin tekee vain oikein kiusatessaan, sillä pieni pää vasta harjoittelee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.
Just näin. Kaikesta paistaa että häntä on hemmoteltu niin pahasti, että jokainen kerta kun hänelle on yritetty laittaa rajoja, on päätynyt hänen kaanoniinsa kamalasta henkisestä väkivallasta. Kun muut ihmiset on ihan että tuohan on ihan normaalia elämää.
Niin, koska ette tiedä hyvästä elämästä yhtään mitään.
Ap
Ei hyvä elämä ole sitä, että kaikki tasoitellaan valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.
Just näin. Kaikesta paistaa että häntä on hemmoteltu niin pahasti, että jokainen kerta kun hänelle on yritetty laittaa rajoja, on päätynyt hänen kaanoniinsa kamalasta henkisestä väkivallasta. Kun muut ihmiset on ihan että tuohan on ihan normaalia elämää.
Niin, koska ette tiedä hyvästä elämästä yhtään mitään.
ApEi hyvä elämä ole sitä, että kaikki tasoitellaan valmiiksi.
Kyllä se on hyvää elämää, että lapsen itseluottamusta vaalitaan ja parannetaan vanhemmuudella, ei murenneta ja sorsita ja estetä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.
ApItseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.
Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.
ApMulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.
Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.
Ap
Et sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Mun äidillä ei ollut itseluottamusta ja se pisti minut maksamaan siitä! Ja kärsimään siitä! Se satutti mieluummin minua, kuin sieti sitä, että se on ihan kusi housussa, kun siskopuoli kaukaa jostain tulee kahdeksi yöksi lapsensa kanssa yökylään! Ja pitäisi olla edukseen!
Ap
Minun äiti pakotti minut 12-vuotiaana mukaan maalaistalon peltotöihin. Ei kysytty, että haluanko ja oisko kivaa. Ei ollut, olisin mieluimmin mennyt uimaan.
Olen äidilleni kiitollinen, koska opin tekemään töitä. Opin myös ottamaan vastuuta.
Minulle annettiin myös paljon neuvoja, miten elämässä toimitaan. Minä en ollut niitä lapsia, jotka osasi jo ihan pienestä päättää mikä itselle olisi parasta.
Olen äidille myös kiitollinen, että yleensäkin olen olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä sekopää tää nyt on? Ymmärtääkö kukaan edes mistä on kyse, kun höpisee itsekseen höpöjä?
Olet ilmeisesti uusi täällä kun et vielä tunne tätä palstan hul luinta hul lua. ÄITIHULLUA. Y li 10 vuotta jankkaa täällä itsekseen. Hän on MIE LI SAI RAS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.
ApItseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.
Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.
ApMulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.
Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.
ApEt sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.
Ja miten se korjataan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.
ApItseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.
Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.
ApMulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.
Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.
ApEt sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.
Ja miten se korjataan.
Ap
En ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.
ApItseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.
Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.
ApMulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.
Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.
ApEt sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.
Ja miten se korjataan.
ApEn ole esim. aikaisemmin pystynyt sanoittamaan, että kyse on itseluottamuksen puutteesta kohdallani. Silloin on hieman vaikeaa korjata sitä. Lisäksi en tiedä, miten se korjataan, kun itseluottamus syntyy varmaan elämällä ja kokeilemalla eri asioita rohkeasti. Jos ei ole ketään, joka hyväksyy, kun kokeilu epäonnistuu, miten se kasvatetaan?
Ap
Siis joka hyväksyy ja kannustaa eteenpäin? Ja auttaa vielä käsittelemään, että mikä epäonnistumisen syy oli? Ja siis joku sanoo, että terapia. Mutta mä en näe, että he olisivat edes hyväksyneet mut vielä. Se epäluulo siihenkin on tosi kova.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.
Just näin. Kaikesta paistaa että häntä on hemmoteltu niin pahasti, että jokainen kerta kun hänelle on yritetty laittaa rajoja, on päätynyt hänen kaanoniinsa kamalasta henkisestä väkivallasta. Kun muut ihmiset on ihan että tuohan on ihan normaalia elämää.
Niin, koska ette tiedä hyvästä elämästä yhtään mitään.
ApEi hyvä elämä ole sitä, että kaikki tasoitellaan valmiiksi.
Kyllä se on hyvää elämää, että lapsen itseluottamusta vaalitaan ja parannetaan vanhemmuudella, ei murenneta ja sorsita ja estetä.
Ap
Myös pettymykset kuuluvat elämään, ja se arvostelu. Niihin on hyvä tottua jo lapsena, niin ei sitten aikuisena ole niin valtava järkytys, kun joku asia ei onnistukaan,tai jostakin tulee sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.
ApItseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.
Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.
ApMulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.
Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.
ApEt sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.
Ja miten se korjataan.
Ap
Jep, ja suurin ongelma joka tulee ikuisesti estämään onnistumiseksi on se, että sinun mielestäsi paras tapa parantua on iskeä päätä seinään. Kaikki muut ympärillä sanoo että sun pitää lopettaa tuo, mutta kun sinä nyt vain olet vakuuttunut että pään iskeminen seinään on paras keino. Olet sen omassa päässäsi pähkäillyt ja päättänyt. Päähän sattuu ja elämä on toivotonta mutta sinä tiedät miten ongelma ratkaistaan pauk pauk pauk...
Pyydän ketjun poistoon aina HETI, kun huomaan tämän mielipuolen täällä.
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ketjun poistoon aina HETI, kun huomaan tämän mielipuolen täällä.
Kuin myös.
Mode näköjään nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeesta saa käsityksen, että on täysin pumpulissa kasvatettu, jos jokaista pientäkin huomautusta muistellaan vielä vuosikymmenten jälkeen loukkaantuneena.
Just näin. Kaikesta paistaa että häntä on hemmoteltu niin pahasti, että jokainen kerta kun hänelle on yritetty laittaa rajoja, on päätynyt hänen kaanoniinsa kamalasta henkisestä väkivallasta. Kun muut ihmiset on ihan että tuohan on ihan normaalia elämää.
Niin, koska ette tiedä hyvästä elämästä yhtään mitään.
ApEi hyvä elämä ole sitä, että kaikki tasoitellaan valmiiksi.
Kyllä se on hyvää elämää, että lapsen itseluottamusta vaalitaan ja parannetaan vanhemmuudella, ei murenneta ja sorsita ja estetä.
ApMyös pettymykset kuuluvat elämään, ja se arvostelu. Niihin on hyvä tottua jo lapsena, niin ei sitten aikuisena ole niin valtava järkytys, kun joku asia ei onnistukaan,tai jostakin tulee sanomista.
Mitä sä oikein selität? Minusta kuulostaa siltä, että sanot, että lannistaminen kuuluu elämään. Ei kuulu. Pettymyksillä ja itseluottamuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mä puhun lannistamisesta, ja sä komppaat, että se kuuluu elämään. Ei kuulu.
Ap
Miksi te ruokitte tätä ketjua vastaamalle tuolle tyypille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suhde lapsiin kärsii nimenomaan mun itseluottamuksen puutteesta. Jos mulla ois itseluottamusta, elelisin vaan ja menisin siitä, mihin kyknene, nyt se ei riitä, enkä voi elää sellaista elämää ollenkaan. Se ahdistaa liikaa. Siis syntyy kaikkia itsesyytöksiä koko ajan ja siitä tulee niin hirveä olo, etten voi olla.
ApItseluottamus syntyy siitä että ymmärrät ettei ihmisarvosi ole kiinni äitisi hyväksynnästä tai hänen anteeksipyynnöstään. Ei siitä että saat yhden ihmisen tanssimaan pillisi mukaan ja kohta on seuraava vuorossa jonka mielipiteiden takia romahdat, koska et seiso omilla jaloillasi.
Ihmisarvoni? Mitä merkitystä väärintekijälle on ihmisarvolla? Esim. Hitlerillä, jos ois vankilassa? En mä mihinkään ihmisarvoon voi tässä tukeutua. Se ei ole tae millekään.
ApMulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.
Niin, ei se ole ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin. Luottamus itseen. Osa vain tarvitsee enemmän tukea siihen, kuin toiset ja osa tarvitsee sitä, ettei toinen murenna sitä!!!!! Miten sun on vaikea tajuta, että äitini käytös ja toiminta esti mun itseluottamustani kehittymästä? En voinut katsoa, miten käy, jos teen näin tai noin, koska äiti oli aina syyttämässä, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Jos siis olin vapaa oma itseni, kun vieraita tulee, niin se ei parantanut mun itseluottamusta, kun äitini tuli syyttämään, että teen väärin vieraiden mielestä!!!! Vaikka siis siinä vaiheessa vieraat eivät olleet sanoneet vielä mitään, vaan äitini oli epäitsevarma ja häntä pelotti vieraiden ajatukset ja purki sen minuun. Joka olin keskeneräinen lapsi.
ApEt sinä pysty enää kymmeniä vuosia myöhemmin palaamaan takaisin lapsuuteen jossa ÄITISI kasvattaa sinulle itseluottamuksen. Sinä olet nyt aikuinen ihminen jonka on kasvatettava ITSE-luottamus joka on riippumaton äitisi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Ei tässä siitä olekaan kysymys! Vaan siitä, etä minun on ylipäätään erittäin vaikeaa hahmottaa, mikä on vialla.
Ja miten se korjataan.
ApJep, ja suurin ongelma joka tulee ikuisesti estämään onnistumiseksi on se, että sinun mielestäsi paras tapa parantua on iskeä päätä seinään. Kaikki muut ympärillä sanoo että sun pitää lopettaa tuo, mutta kun sinä nyt vain olet vakuuttunut että pään iskeminen seinään on paras keino. Olet sen omassa päässäsi pähkäillyt ja päättänyt. Päähän sattuu ja elämä on toivotonta mutta sinä tiedät miten ongelma ratkaistaan pauk pauk pauk...
Ei, vaan ei kannata tehdä sellaista työtä, joka ei vie eteenpäin ongelman ratkaisemiseksi. Jos ratkoo väärää asiaa, se on täysin hukkaan mennyttä energiaa.
Ap
Mulle sä luulet että ihmisen itseluottamus perustuu? Sille että ihmisellä on arvo ilman jatkuvaa pönkittämistä muiden puolelta. Itseluottamus syntyy luottamuksesta ITSEEN, ei niin että minulla on itseluottamus vain jos äitini päläpäläpäläpälä.