Vanhempi satuttaa lastaan sanomalla, että tämä tekee väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Niin, entä minä? Minkä verran välität mun mielenterveysongelmista i? Et mitään. Joten et voi jeesustella, etteikö lapsenikin ole kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen. Sinä suhtaudut niin, jos kerran mä olen syyllinen nyt.

Ap

Lasten pitäisi olla sulle tärkeämpiä kuin omat ongelmasi. Useimmat äidit välittävät lapsistaan niin paljon, että ovat valmiita tekemään lähes mitä vain heidän puolestaan. Moni äiti on nähnyt nälkää ja kuollutkin, että heidän lapsensa saisivat elää. Sinä et ole valmis edes hillitsemään vihaisuuttasi lastesi edessä. 

Lapsesi on siis "kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen", mutta SINÄ et ole koskaan vastuussa mistään, koska sinua loukattiin lapsena jne. 

Miksi kaikki ovat vastuussa itsestään paitsi sinä? 

No, mun äitinipä ei välittänyt minusta niin paljon.

Jos olisi välittänyt, tätkään keskustelua ei tarttisi käydä. Älä puhu mulle, kuin minusta olisi välitetty.

Ap

En puhunut sinun äidistäsi vaan SINUSTA ÄITINÄ. Sinä olet vastuussa siitä miten suhtaudut omiin lapsiisi.  Älä koko ajan käännä puhetta siihen mitä äitisi teki. Sinä olet myös ihminen ja olet vastuussa omista teoistasi. Sinun pitäisi rakastaa lapsiasi enemmän kuin itseäsi, mutta selvästikään et siihen pysty, etkä halua edes yrittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Enkä oikeasti keksi, mitä mt-ongelmia tyttärelleni voisi tulla? Niihin on usein geneettinen alttius. Hän ei ole perinyt sellaisia geenejä, paitsi miehen äidillä oli skitsofrenia. Mutta en oikein usko, että lapseni sitä saa. Koitetaan ainakin olla helliä, että saisi vahvan mielen. Mä en siis ole kovin paljon hänen kanssaan, ja jos olen, koitan olla hyvällä tuulella. Mutta vähitellen loppuu sekin esittäminen.

Ap

Monelle rakastavankin äidin lapselle tulee mt-ongelmia. Jos joutuu kokemaan vihaa koulussa tai kotona, se vaikuttaa lapsen psyykeen, itsetuntoon ja tunne-elämään voimakkaasti. Esimerkiksi se, ettet oikeasti viihdy hänen kanssaan ja haluat nähdä vain harvoin, saattaa vaikuttaa häneen vahvasti. 

Eli olet hänen kanssaan hyvällä tuulella, vai osoitat vihaa ja kiukkua, vai molempia? 

Niin tuleekin. Siksi sanoinkin, ettei ole mitenkään todennäköistä, että meidän tyttärelleme tulisi vain sen takia, että voin pahoin. Luultavasti tulisi vaikka tekisin mitä, jos on tullakseen siitä, mitä meillä käsissämme on. Mun lapsuus siis. Ja siis on eri asia olla vihainen kuin osoittaa vihaa. Jos oon vihanen, mutta lapsi tietää, että se on vain mun tapani, ei seurausta jostain, mitä hän teki tai on, niin mitä se häntä haittaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Enkä oikeasti keksi, mitä mt-ongelmia tyttärelleni voisi tulla? Niihin on usein geneettinen alttius. Hän ei ole perinyt sellaisia geenejä, paitsi miehen äidillä oli skitsofrenia. Mutta en oikein usko, että lapseni sitä saa. Koitetaan ainakin olla helliä, että saisi vahvan mielen. Mä en siis ole kovin paljon hänen kanssaan, ja jos olen, koitan olla hyvällä tuulella. Mutta vähitellen loppuu sekin esittäminen.

Ap

Monelle rakastavankin äidin lapselle tulee mt-ongelmia. Jos joutuu kokemaan vihaa koulussa tai kotona, se vaikuttaa lapsen psyykeen, itsetuntoon ja tunne-elämään voimakkaasti. Esimerkiksi se, ettet oikeasti viihdy hänen kanssaan ja haluat nähdä vain harvoin, saattaa vaikuttaa häneen vahvasti. 

Eli olet hänen kanssaan hyvällä tuulella, vai osoitat vihaa ja kiukkua, vai molempia? 

Niin tuleekin. Siksi sanoinkin, ettei ole mitenkään todennäköistä, että meidän tyttärelleme tulisi vain sen takia, että voin pahoin. Luultavasti tulisi vaikka tekisin mitä, jos on tullakseen siitä, mitä meillä käsissämme on. Mun lapsuus siis. Ja siis on eri asia olla vihainen kuin osoittaa vihaa. Jos oon vihanen, mutta lapsi tietää, että se on vain mun tapani, ei seurausta jostain, mitä hän teki tai on, niin mitä se häntä haittaa?

Ap

Sulla tuntuu olevan huono tietämys ja ymmärrys lasten psykologiasta. Lue vaikka jotain kirjaa tai nettijuttuja aiheesta ja sivistä itseäsi.

Lapset eivät ole pieniä aikuisia, joilta voit pyytää ymmärrystä pahoille tunteillesi. He sisäistävät itseensä sen vihan ja kiukun. Et voi vaatia lapsilta, että he mukautuisivat sinun mielialojesi mukaisiksi. Se ei vaan toimi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Niin, entä minä? Minkä verran välität mun mielenterveysongelmista i? Et mitään. Joten et voi jeesustella, etteikö lapsenikin ole kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen. Sinä suhtaudut niin, jos kerran mä olen syyllinen nyt.

Ap

Lasten pitäisi olla sulle tärkeämpiä kuin omat ongelmasi. Useimmat äidit välittävät lapsistaan niin paljon, että ovat valmiita tekemään lähes mitä vain heidän puolestaan. Moni äiti on nähnyt nälkää ja kuollutkin, että heidän lapsensa saisivat elää. Sinä et ole valmis edes hillitsemään vihaisuuttasi lastesi edessä. 

Lapsesi on siis "kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen", mutta SINÄ et ole koskaan vastuussa mistään, koska sinua loukattiin lapsena jne. 

Miksi kaikki ovat vastuussa itsestään paitsi sinä? 

No, mun äitinipä ei välittänyt minusta niin paljon.

Jos olisi välittänyt, tätkään keskustelua ei tarttisi käydä. Älä puhu mulle, kuin minusta olisi välitetty.

Ap

En puhunut sinun äidistäsi vaan SINUSTA ÄITINÄ. Sinä olet vastuussa siitä miten suhtaudut omiin lapsiisi.  Älä koko ajan käännä puhetta siihen mitä äitisi teki. Sinä olet myös ihminen ja olet vastuussa omista teoistasi. Sinun pitäisi rakastaa lapsiasi enemmän kuin itseäsi, mutta selvästikään et siihen pysty, etkä halua edes yrittää. 

Ethän puhunut tässä minusta äitinä: ” Useimmat äidit välittävät lapsistaan niin paljon, että ovat valmiita tekemään lähes mitä vain heidän puolestaan”

Siihen sanoin, että niin, mutta mun äitini ei. Joten älä puhu mulle, kuten musta ois välitetty, eli voisin olla, kuten ”useimmat” äidit. Ja siis välitän lapsistani, totta kai. Yhtä paljon, kuin äitini minusta.

Ap

Puhuin siitä millainen sinun PITÄISI olla äitinä. Onko sulle täysin mahdoton logiikka, että asettaisit itsellesi jonkin ihanteen mihin yrität pyrkiä, vai oletko vaan antanut periksi, koska sulla oli niin paska lapsuus? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Enkä oikeasti keksi, mitä mt-ongelmia tyttärelleni voisi tulla? Niihin on usein geneettinen alttius. Hän ei ole perinyt sellaisia geenejä, paitsi miehen äidillä oli skitsofrenia. Mutta en oikein usko, että lapseni sitä saa. Koitetaan ainakin olla helliä, että saisi vahvan mielen. Mä en siis ole kovin paljon hänen kanssaan, ja jos olen, koitan olla hyvällä tuulella. Mutta vähitellen loppuu sekin esittäminen.

Ap

Monelle rakastavankin äidin lapselle tulee mt-ongelmia. Jos joutuu kokemaan vihaa koulussa tai kotona, se vaikuttaa lapsen psyykeen, itsetuntoon ja tunne-elämään voimakkaasti. Esimerkiksi se, ettet oikeasti viihdy hänen kanssaan ja haluat nähdä vain harvoin, saattaa vaikuttaa häneen vahvasti. 

Eli olet hänen kanssaan hyvällä tuulella, vai osoitat vihaa ja kiukkua, vai molempia? 

Niin tuleekin. Siksi sanoinkin, ettei ole mitenkään todennäköistä, että meidän tyttärelleme tulisi vain sen takia, että voin pahoin. Luultavasti tulisi vaikka tekisin mitä, jos on tullakseen siitä, mitä meillä käsissämme on. Mun lapsuus siis. Ja siis on eri asia olla vihainen kuin osoittaa vihaa. Jos oon vihanen, mutta lapsi tietää, että se on vain mun tapani, ei seurausta jostain, mitä hän teki tai on, niin mitä se häntä haittaa?

Ap

Sulla tuntuu olevan huono tietämys ja ymmärrys lasten psykologiasta. Lue vaikka jotain kirjaa tai nettijuttuja aiheesta ja sivistä itseäsi.

Lapset eivät ole pieniä aikuisia, joilta voit pyytää ymmärrystä pahoille tunteillesi. He sisäistävät itseensä sen vihan ja kiukun. Et voi vaatia lapsilta, että he mukautuisivat sinun mielialojesi mukaisiksi. Se ei vaan toimi niin.

No, mun lapsillani ei ole varaa olla enempää lapsia, kuin saavat olla. Deal with it, se ei ennusta mitään pahaa.

Ap