Vanhempi satuttaa lastaan sanomalla, että tämä tekee väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Ehkä sun sitten pitäisi kärsiä, ettei lastesi tarvitse kuunnella vihaa ja kiukuttelua. 

Pistät koko ajan itsesi lastesi edelle, sinun pitää saada olla vihainen, viis heidän tarpeistaan.

Minkä takia tää oli ok mun äidille, kun hänen siskopuolensa tuli kylään?

Ap

No ei ollut OK äidillesi eikä ole sulle. Kellään ei ole oikeutta huutaa lapselle ja purkaa kiukkua häneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Ehkä sun sitten pitäisi kärsiä, ettei lastesi tarvitse kuunnella vihaa ja kiukuttelua. 

Pistät koko ajan itsesi lastesi edelle, sinun pitää saada olla vihainen, viis heidän tarpeistaan.

Minkä takia tää oli ok mun äidille, kun hänen siskopuolensa tuli kylään?

Ap

No ei ollut OK äidillesi eikä ole sulle. Kellään ei ole oikeutta huutaa lapselle ja purkaa kiukkua häneen. 

No i, ei ollut ok äidilleni. Miksi minua satutettiin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Tämähän se on se teidän viestinne, paskapäät. Että ihmisten ei tarvitse olla mitenkään hyviä toisia kohtaan, vihaisuus ja kiukuttelu on ihan ok.

Ap

Eikö tuo ole sinun viestisi?

Ei!!!

Ap

No sitten viestisi on että sinua kohtaan ei saa olla vihainen, kiukutteleva, mutta sinä saat, koska sun äiti oli mielestäsi huono?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Tämähän se on se teidän viestinne, paskapäät. Että ihmisten ei tarvitse olla mitenkään hyviä toisia kohtaan, vihaisuus ja kiukuttelu on ihan ok.

Ap

Eikö tuo ole sinun viestisi?

Ei!!!

Ap

No sitten viestisi on että sinua kohtaan ei saa olla vihainen, kiukutteleva, mutta sinä saat, koska sun äiti oli mielestäsi huono?

En mielestäni saa, vaan viesti mulle on, että niin SAA käyttäytyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Ja siis jos tyttärellä (nuorempi) on ongelma tän vihaisen käytöksen kanssa, niin sen kun kertoo perheterapiassa. Kai ne nyt saavat lapsen tajuamaan, että vihaisuus ei tarkoita pahan haluamista. Se on vain mun persoonallisuuspiirte, että jos mua satutetaan, oon sitten ilkeä ympäristölle. En tarkoita tietenkään satuttaa. Vai tarkoittiko äitini satuttaa minua? En usko, ettei tarkoittanut. Ei ole tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN SEN TODISTAMISEKSI, että ei tarkoittanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

En ole puhunut tästä, koska tajusin asian tänään. Katsotaan,mitä perheneuvolassa sanovat. Jos se ”ei käy”, niin parantakoot oloni sitten. Veikkaanpa, etteivät osaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Ja siis jos tyttärellä (nuorempi) on ongelma tän vihaisen käytöksen kanssa, niin sen kun kertoo perheterapiassa. Kai ne nyt saavat lapsen tajuamaan, että vihaisuus ei tarkoita pahan haluamista. Se on vain mun persoonallisuuspiirte, että jos mua satutetaan, oon sitten ilkeä ympäristölle. En tarkoita tietenkään satuttaa. Vai tarkoittiko äitini satuttaa minua? En usko, ettei tarkoittanut. Ei ole tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN SEN TODISTAMISEKSI, että ei tarkoittanut.

Ap

Siis *perheneuvolassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Niin, koska äitini mielestä HÄNEN SUHTAUMISENSA JA KÄYTÖKSENSÄ JOHTUI MINUSTA, ETKÖ NYT TAJUA?????? Eli oikeutti vihansa minun tekemisilläni. Eikä siksi, että itse oli pahoinvoiva ja/tai kärsivä hirviö, esim.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Enkä tietenkään ole mielestäni väittänyt tai voi väittää, että lapseni eivät kokisi sitä pahana ja syynään, mutta sanoin vain, että ainakin aion kertoa heille, ettei se ole sitä? Mitä ongelmaa on ymmärtää selkeää suomea?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

En ole puhunut tästä, koska tajusin asian tänään. Katsotaan,mitä perheneuvolassa sanovat. Jos se ”ei käy”, niin parantakoot oloni sitten. Veikkaanpa, etteivät osaa.

Ap

Olet myrkyttänyt oman elämäsi katkeruudella ja nyt teet saman lapsillesi. Toivottavasti perheneuvola suosittelee, ettet tapaisi enää lapsiasi ja antaisit täyden huoltajuuden isälle, koska et selvästikään pysty suhtautumaan kanssaihmisiisi muuten kuin vihaisesti. Ja se näkyy täällä palstallakin, sulta puuttuu täysin keskustelemisen ja muiden kuuntelemisen taito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Enkä tietenkään ole mielestäni väittänyt tai voi väittää, että lapseni eivät kokisi sitä pahana ja syynään, mutta sanoin vain, että ainakin aion kertoa heille, ettei se ole sitä? Mitä ongelmaa on ymmärtää selkeää suomea?

Ap

Kyseenalaistan tuon "selkeää" kohdan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

En ole puhunut tästä, koska tajusin asian tänään. Katsotaan,mitä perheneuvolassa sanovat. Jos se ”ei käy”, niin parantakoot oloni sitten. Veikkaanpa, etteivät osaa.

Ap

Olet myrkyttänyt oman elämäsi katkeruudella ja nyt teet saman lapsillesi. Toivottavasti perheneuvola suosittelee, ettet tapaisi enää lapsiasi ja antaisit täyden huoltajuuden isälle, koska et selvästikään pysty suhtautumaan kanssaihmisiisi muuten kuin vihaisesti. Ja se näkyy täällä palstallakin, sulta puuttuu täysin keskustelemisen ja muiden kuuntelemisen taito. 

Te ette ole osapuolia, teitä ei siis mitenkään pidä huomioda kuuntelemalla, jos sieltä ei tule mitään järkevää tilanteeseen.

Ja eivät tietenkään suosittele, mehän mentiin sinne parantamaan mun ja tyttären välejä ja siis tytär siksi, koska sanoo olevansa huono jne (koko kaveripiirinsä oikein kilpailee sillä, kuka on huonoin jne).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Niin, koska äitini mielestä HÄNEN SUHTAUMISENSA JA KÄYTÖKSENSÄ JOHTUI MINUSTA, ETKÖ NYT TAJUA?????? Eli oikeutti vihansa minun tekemisilläni. Eikä siksi, että itse oli pahoinvoiva ja/tai kärsivä hirviö, esim.

Ap

Oletko ajatellut että ehkä hänellä oli sama syy käytökseensä kuin sinulla, että hänen äitinsä teki vaikka samaa häntä kohtaan ja hän oikeutti käytöksensä sinua kohtaan häntä huonosti kohdelleella hirviöllä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Enkä tietenkään ole mielestäni väittänyt tai voi väittää, että lapseni eivät kokisi sitä pahana ja syynään, mutta sanoin vain, että ainakin aion kertoa heille, ettei se ole sitä? Mitä ongelmaa on ymmärtää selkeää suomea?

Ap

Kyseenalaistan tuon "selkeää" kohdan

Mitä epäselkeää viestissäni lapsille on?

Ap