Eikö ennen ollut lihavia ollenkaan?

Taisi olla elokuva Täällä Pohjantähden Alla, jossa pikkupojat ihmettelivät, että kuinka joku parempiosainen herra oli lihava, että painoi ilmeisesti peräti yli sata kiloa ja joka sitten huohotti kun oli väsynyt jouduttuaan kävelemään vähän pitempään. Mutta silloin kai sitten tehtiin paljon fyysistä ja melko raskastakin työtä eikä ruokaa ollut selvästikään niin paljon kuin nyt, pikemminkin usein liian vähän. Siis joskus 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Niin kai sitten sellainen ylipainoinen ihminen, joka rasvaista kaloripitoista ruokaa pystyi niin paljon syömään, että lihoi ja jonka ei sitten tarvinnut paljon työtäkään tehdä, ei ainakaan liikkua kovasti. Silloin kun taisi olla aika yleistä, että herroilla ja muilla niin sanotusti korkeammassa asemassa olevilla ihmisillä oli palvelijat, jotka ne raskaimmat työt teki. Eikä todellakaan ollut mahdollisuutta vain istua tietokoneen ääressä ahmimassa rasvaista ja sokerista ruokaa kuten pizzaa, hampurilaisia, kebabia ranskalaisilla, perunalastuja, energiajuomia, suklaata ja ties mitä pullaa tai jäätelöä.

Vierailija kirjoitti:

Siis tosissasi selität että se että naapurin Jonna juoksee päivittäin ja käy salilla viikottain sekä syö proteiinia ja kasviksia on pelkästään geenien tulosta? Ja se että Pirjo ei liiku ja syö karkkia johtuu hänen geeneistään?

Jotkut ovat myös psyykkisesti alttiimpia lihomaan nyky-ympäristössä. Tai ei edes jotkut vaan miljardit ihmiset. Ihminen on kuitenkin optimoitu elämään ympäristössä, jossa on järkevä säästää energiaa. Ennen vaan laiskatkaan eivät ehtineet pulskistua.

Alttius voi toki olla mutta eihän se elämäntapoja selitä millään tavalla??

No oma äitini ja hänen ystävänsä olivat nelikymppisenä lihavia, pyöreitä ja tanttamaisia. Minä ja ystäväni olemme samassa iässä hoikempia, urheilullisempia ja nuorekkaampia kuin he. Kun olin pieni, moni suvun vanhempi jäsen oli tukeva.

Toisaalta minua noin kymmenen vuotta nuorempien joukossa on enemmän ylipainoisia kuin omassa ikäluokassa oli. Ja varsinkin nykylapsien joukossa on hälyttävän paljon lihavia, omassa koulussa ei ollut kuin pari pyöreää lasta.

Tuntuu, että pyöreys on vaihtunut selkeään ylipainoon. Jos ennen iän myötä lähinnä pyöristyttiin, nyt lihotaan kunnolla. Reilusti ylipainoisia näkee enemmän kuin aikaisemmin.

Kun 70-luvun alussa (ja jo aikaisemmin) lähdettiin Ruotsiin töihin, lähettivät tuttavat perheelleni kuvia esim. autotehtaalta,  jossa oli paljon ulkomaalaisia mm. suomalaisia töissä. Olivat kyllä hoikkaa sakkia, hirmuinen ero on johonkin nykyiseen nuorten  miesten ryhmään, vaikka eivät mitään hirveän lihavia olisikaan, mutta mahan alkua monilla on jo armeijaan mennessä nykyisin.

Eiköhän se syy oli tämä makea ja rasvainen ravinto, ja isot ruoka-annokset ja varasinkin välipalat ja juomat. Ja sekin, että myös köyhillä on rahaa ostaa näitä herkkuja ja karkkeja ja limsaa. Ennen vanhaan se kylän kauppias tai muu herra oli se ainoa lihava.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 80-luvulla oli ylipainoisia jo paljon.

Näin minäkin uskon.

Synnyin 80-luvun lopussa, joten en muista siitä vuosikymmenestä mitään. Mutta 90-luvulla pienessä kyläkoulussamme suuri osa oppilaista oli ylipainoisia tai normaalipainon ylärajalla, aikuisista puhumattakaan. Varmasti alueellisia eroja on paljon. Itse asuin Etelä-Pohjanmaalla, jossa on Suomen lihavimmat ihmiset. Ja se lihavuus oli jo tuolloin 90-luvulla, joten en usko ylipainon olleen siellä mitenkään harvinaista 80-luvullakaan.

Ennen oltiin fyysisempiä ja eikä silloin mätätty päivittäin herkkuja. Nykyteknologia turruttaa ihmisiä ja laiskistuttaa kanssa.

Oon 38-vuotias mut kyl mäkin muistan et himoläskejä muijia näkyi 90- ja 2000-luvulla vähemmän kuin nykypäivänä.

Toiseen maailmansotaan asti ongelmana Suomessa oli aliravitsemus eli se, että ruoka oli liian yksipuolista ja sitä oli liian vähän ihmisille, jotka tekivät raskasta ja fyysistä työtä. Toinen ongelma oli tuberkuloosi, jota sairasti järkyttävän suuri osa nuorista aikuisista. Ihmiset olivat kyllä hoikkia, mutta loppuun kuluneita jo neli-viisikymppisinä jos siihen asti edes elivät. Muutos 2000-luvun liikkumattomaan mässäilykulttuuriin on ollut ihan käsittämätön ja tapahtunut todella nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Japanissakaan ei ole paljon läskejä. Siellä on tapana sanoa läskeille, että "Hei oot läski, syö vähemmän". Se on siellä kohtelijaisuus, koska se tarkoittaa, että välitetään toisen terveydestä. Kun näin välitetään ihmisistä, niin niitä läskejäkin on vähemmän.

Juuri tämän vuoksi olisikin ensiarvoisen tärkeää että Siomessakin huomautettaisiin läskin olevan läski niin öäski tietäisi että on aika laihduttaa. Kehopositiivisuuden aikana on huomauttelusta tehty jonkunlainen pahe ja siksi läski luulee olevansa hyväksyttävä. Ei näin. Näin ei tehdä palvelusta kanssaihmiselle.

Muisto 50- luvulta. Isojen talojen emännät oli pyyleviä, heillähän teki työt miehet, navetassa miniä tai tytär ja jopa karjakot oli kahdessa lähitalossa.

Mutta se muisto, muistan kun meille pihaan tuli hevosella tosi lihava mies, tukkiherra, liivi siellä pompan alla, josta roikkui kellonvitjat. (Isän taskukello oli aina lipaston laatikossa, ei töissä pitänyt sitä.

Koska välimatkat olivat pitkiä, äiti laittoi ruokaa pöytään,, oisko ollut jotain parempaa viikonlopun jäljiltä, karjalanpaistia, vispipuuroa jälkiruoaksi.

Puunostaja söi tukevasti, hikoili naama punaisena, se jäi lapsen mieleen. Sitten köllähti penkille pitkäkseen ja nukkui kunnes äiti kahville rupedi kolistelemaan ja kutsumaan. Aikuisena olen ajatellut, hänellä varmaan diabetes oli ja kuolikin jonnekin reissun päälle sydänkohtaukseen.

Sitä en muista tuliko heille puukauppija isän kanssa. Kun ei puhelimia ollut niin metsän- kuin karjanostajatkin kiertelivät kylillä

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla elokuva Täällä Pohjantähden Alla, jossa pikkupojat ihmettelivät, että kuinka joku parempiosainen herra oli lihava, että painoi ilmeisesti peräti yli sata kiloa ja joka sitten huohotti kun oli väsynyt jouduttuaan kävelemään vähän pitempään. Mutta silloin kai sitten tehtiin paljon fyysistä ja melko raskastakin työtä eikä ruokaa ollut selvästikään niin paljon kuin nyt, pikemminkin usein liian vähän. Siis joskus 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Niin kai sitten sellainen ylipainoinen ihminen, joka rasvaista kaloripitoista ruokaa pystyi niin paljon syömään, että lihoi ja jonka ei sitten tarvinnut paljon työtäkään tehdä, ei ainakaan liikkua kovasti. Silloin kun taisi olla aika yleistä, että herroilla ja muilla niin sanotusti korkeammassa asemassa olevilla ihmisillä oli palvelijat, jotka ne raskaimmat työt teki. Eikä todellakaan ollut mahdollisuutta vain istua tietokoneen ääressä ahmimassa rasvaista ja sokerista ruokaa kuten pizzaa, hampurilaisia, kebabia ranskalaisilla, perunalastuja, energiajuomia, suklaata ja ties mitä pullaa tai jäätelöä.

Sinä vanhemmassa versiossa tätä Mellolaa näytteli Juhani Kumpulainen. Hän oli lähes ainoa lihava näyttelijä 1950-70-luvuilla, sivuosia ja avustajanrooleja näytelleen Nestori Lammen lisäksi. Kumpulainen ei nykymittapuulla ole mikään kauhea läski, kuten tuolloin ja läskikin oli semmoista tiukkaa läskiä, ei velttoa, hölskyvää löllöä kuin nykyisin nuorillakin lihavilla.

70-luvun ruokia ei kukaan syönyt enempää kuin oli ihan pakko (kukaan ei enää söisi niitä haisevia maksakastikkeita ja surkeita kuoriperunoita - mistä lie vanhasta elukan maksasta tehty). Mummoni ei eläissään ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi laihtua ja näyttää keuhkotautiselta. Oli ylpeä kun oli saanut pulskan miniän taloon (äitini söi paljon leivonnaisia ja kiisseleitä). Ja kyllä työ oli raskasta, ja likuntaa tuli enemmän kuin nykyään. Mutta silti nykyisessä laihdutuskeskutelussa korostetaan aivan liikaa liikuntaa, kun kysymyksessä kuitenkin on ruokakulttuurin muutos.

Meidän isossa suvussa (isällä 4 veljeä + perheet; äidillä 2 sisarusta perheineen. Tietty kaikki sedät, tädit ja serkut) oli 2 lihavaa.

Mun alkoholistisetäni oli hyvin lihava ja ilmeisesti myös mun vauva-aikan kuollut vaarini oli lihava 60-70- luvulla. Yksi setä, täti ja serkku lihoi 90 -luvulla mutta se on jo nykyisten ruokailutapojen syytä.

70 luvulla mun ikäluokkani koulussa oli 160 lasta - 2 lihavaa teiniä. Luultavasti hekin vain normaalipainon ylärajalla

Se on valinta kysymys. Vain harva on oikeasti läski sairaudesta johtuvasta syystä. Ne jotka valitsevat olla syömättä roskaruokaa tai herkkuja, tai liian suuria annoksia, olla makaamatta sohvalla ja harrastaa kunnolla liikuntaa useamman kerran viikossa, omaavat aina hyvännäkösen terveen vartalon. En tunne yhtäkään terveellisesti syövää ja urheilevaa läskiä. Se on tieteellisesti mahdotonta. Ne jotka valitsevat päinvastoin, lihovat läskiksi. Ei se sen kummallisempaa ole. Läskeillä kuitenkin löytyy aina tekosyy itsepetokseen.

Onnellisuuspillerit tuli, porukka alkoi hiljalleen turvota.

Painoa tarkkailtiin, ei ylensyöty. Yleensä niillä harvoilla lihavilla lapsilla oli ylivilkkautta ja diabetes.

Kaupungeissa lähes kaiken saa kotiovelle, pikaruoassa ja eineksissä on valinnanvaraa enemmän kuin laki sallii, juodaan energiajuomia koska 'väsyttää', mutta samalla sivuutetaan kaikki epäterveelliset elämäntavat josta se väsymys todennäköisesti johtuu. Lyhyetkin matkat kuljetaan autolla tai julkisilla, skuutilla tai sähköpyörällä.

Ihmiset elivät 'aktiivisempaa' elämää noihin aikoihin.

Nykypäivänä suomalainen yhteiskunta on täynnä pulskia ihmisiä, yhä suurempi osa on jo puhtaita läskejä.

Tämä näkyy sitten kaikkialla, jopa julkisuudessa ammatikseen olevat ovat ylipainoisia ja jopa  kummallisen sottaisia. Samoin yleinen esteettisyys on jotenkin täysin kadoksissa, myös siellä missä sitä luulisi edes vähän olevan.

Suomalainen 29-vuotias pop-tähti:

Englantilainen 30-vuotias pop-tähti:

Jälkimmäisen tapauksen habitus on myös hyvä ohjenuora suomalaisille (nuorille) naisille; enemmän tätä, vähemmän sitä Kardashian-touhua, kiitos.

geenit ja hormoonit on muuttunee, ja keksitty mm. tunne-syöminen

Vierailija kirjoitti:

70-luvun ruokia ei kukaan syönyt enempää kuin oli ihan pakko (kukaan ei enää söisi niitä haisevia maksakastikkeita ja surkeita kuoriperunoita - mistä lie vanhasta elukan maksasta tehty). Mummoni ei eläissään ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi laihtua ja näyttää keuhkotautiselta. Oli ylpeä kun oli saanut pulskan miniän taloon (äitini söi paljon leivonnaisia ja kiisseleitä). Ja kyllä työ oli raskasta, ja likuntaa tuli enemmän kuin nykyään. Mutta silti nykyisessä laihdutuskeskutelussa korostetaan aivan liikaa liikuntaa, kun kysymyksessä kuitenkin on ruokakulttuurin muutos.

Meillä oli 1970-luvulla iltapäivähoidossa koulun jälkeen naapurin lapsi, kun äitinsä teki sairaanhoitajana kolmivuorotyöhön ja isä joutui työnsä puolesta edustamaan ja paljon pois. Lapsi on nykyisin lääkäri ja on muistellut kaiholla äitini tekemää maksakastiketta, kun se oli niin hyvää.