Lue keskustelun säännöt.
Eikö ennen ollut lihavia ollenkaan?
20.03.2021 |
Katselin vanhempieni vanhoja valokuva-albumeita 70-80 luvuilta, eikä siellä näkynyt missään kuvassa ylipainoisia ihmisiä. Keski-ikäisetkin näyttivät melko solakoilta.
Kommentit (219)
Tunkekaa ne treeninne hanuriin ja syökää ja liikkukaa kuin kasarilla.
All you have to do. Kuinka vaikeaa se voi olla?
No mun on tietysti hyvä aukoa suutani kun elin aikuisena kasarin, se on mulle normaali.
Syökää yhdessä perusruokaa. Kukaan ei syö yksin. Ei naposteluja. Ei herkkkuja. Ei allergioita. Ei vegeä.
Ei tilausruokaa. Ei ravintolaruokaa. Ei eineksiä. Ei mausteita. Ei karkkia.
Kuinka vaikeaa se voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä asiassa me emme puhu kaloreista, treenaamisesta, itsekurista, mistään sellaisesta.
Me puhumme kulttuurista. Kulttuuri on muuttunut kasarista. Ajan henki, zeitgeist.
Voiko 2020-luvun ihmiseltä vaatia elämistä 80-luvun arvojen mukaan?. Se on paljon pyydetty.
Mutta painon hallitsemisessa se toimi. Nykyään on aivan eri maailmanhenki kuin silloin.
Ihmiset haluavat käyttäytyä niin, että ovat hyväksyttyjä muiden silmissä.
Nykyaikana se johtaa painon nousuun.
Olen syntynyt 86. Mun luokalla oli lihava tyttö ja poika. Nykymittapuulla sellaiseen painoon kun heillä oli ei kiinnitä missään huomiota, silloin niitä pidettiin selvästi erilaisina ja kiusattiin. (Itse en koskaan kiusannut ketään, mulla oli eronneet vanhemmat ja siksi olin itsekin kiusattavien kategoriassa, lisäksi en kuulunut kirkkoon, mikä oli kauhistus!)
Sitten oli mua vuotta vanhempi poika - Mikko se oli vielä lihavampi kun meidän luokan lihavat ja kun se oli semmonen hulttiopoika, kaikki tiesi sen. Sen nimi oli ihan yleisesti Läski-Mikko, erotukseksi kaikista muista Mikoista, joita oli paljon. Toki me asuttiin pienellä ja ahdasmielisellä kylällä ja nämä yleislempinimet kertoo kylästä paljon, mutta meillä oli myös yksi ainoa julkihomo skidi kylillä. Se on vaatinut siltä pojalta enemmän selkärankaa ja rohkeutta kun keskiverto ihmiselle elämän aikana jaetaan, ja sitä sitten koko kylä sanoi Homo-Olliksi. Varmaan jos meillä olisi ollut yksikin tummaihoinen niin se olisi ollut sitten N**k*ri-Matti. Kylä oli tosissaan niin perähikiä, että itse näin tummaihoisen ihmisen livenä (siis ei jossain telkkarissa) varmaan vasta yläasteikäisenä kun kävin siskon luona isossa opiskelijakaupungissa kyläilemässä. Omalle teinille kun kerroin tästä taannoin niin se oli kyllä aika hämmentynyt että ihan oikeestikko? Joo, ihan oikeasti.
Mutta mun suvussa, äidin isosetä, oli yli 350kg lihavuori. Sillä oli nosturit himassa ja erikoisleveät tuolit, jopa puhelin, koska sen sormet oli kuin hk siniset, ei se olisi tavan puhelimen näppäimillä saanut soitettua mihinkään. Sillä oli joku metabolinen sairaus ja se keräsi nestettä, siis se mies oli kuin vesisänky. Pelkäsin sitä pienenä, se oli kiehtova ja kuumottava. Se tarjosi mulle elämäni ekat kahvit kypsässä yhdeksän vuoden iässä ja aukoi päätä mun äidille että millaisia lapsia se oikein kasvattaa kun noin iso tyttö ei ole kahvia juonut. Sain kyllä eeppisen ripulin enkä nukkunut koko yönä, mutta kahvista olen aina pitänyt sen jälkeen. Setä kuoli viisikymppisenä ja arkku oli valtava. Valtava, ja siinä oli kantajat kovilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat myös lyhyempiä kuin nykyään. Johtui ruuan huonosta ravintoarvosta.
Jaa. Minun äiti 178 cm ja isä 197 cm, syntyneet 1926-27, minä 176 cm ja veljeni 205 cm synt. 1950-52. Myös isäni lukuisat veljet kaikki muutaman sentin alle 2 m. Isoisäkin 1800-luvulla syntynyt oli 195 cm. Miksi luulet, että ruoan ravintoarvo oli huono agraarikulttuurissa: maataloissa, pienviljelytaloissa? Ruokaa oli tarpeeksi ja oli valtavat kasvimaat, marjapensaat ja eläimiä omasta takaa, siis maitotuoteet, munat ja lihat. Täh?
Miesten keskipituus kutsunnoissa muistaakseni vuonna 1941 oli 173 cm. Nykyään se on viitisen senttiä enemmän. Ei ole sattumaa.
Hah mä ensin otin tuon niin, että armeijaan oli joku rajapituus. Voisi ollakin. Säälittää ajatella jotain 160 cm miestä siellä. Samoin reilusti ylipainoista. Tai no, kai niitä muita hommia sitten. Ainoa etu naiseudesta. Ei joudu armeijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoille ihmisille laihuus on jonkinlainen itseisarvo. Lihava ei vain saa olla. Kärkkyvät kyylänä lastenlapsiensa ja lapsiensa painoja. Ja silti tuputtavat makeaa syötävää.
No väitäkö etteikö se laihuus ole arvo jo itsessään? Älä nyt väitä etteikö terveellä keholla ole yhteyttää yleiseen terveyteen.
Niin. Eihän ne ylilaihduttajat koskaan kuole nälkään ja keskitysleirit ja punaisten vankileirit olivatkin terveysleirejä! Arbeit macht frei vaan sullekin!
Aika kamalaa joutua terveysleirille, tahtomattaan. Tulokset varmaan samat kun päihdekuntoutuksessa, jos ei sitoutunut. Mutta terveysleireillä ei sentään varmaan sovellettaisi mitään arveluttavia laittomia keinoja, mitä noissa toisenlaisissa leireissä. Hauskaa kuvitella: terveysleiri ihmisoikeuksia rikkoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Missä kaikki ennenaikojen ^kilpparin vaajaatoiminta^ - ihmiset joille painon pudottaminen on ^mahdotonta^ ja ^väkisin lihoo^?
Olihan niitä. Mutta eivät näkyneet katukuvassa osin siksi että sairauksia ei osattu hoitaa niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä vanhat videot Helsingistä vahvistavat sen että lihavuusgeeniä ei muutama vuosikymmen sitten ollut vielä olemassa. Katsokaapa nuo videot läpi ja kertokaa kuinka monta lihavaa ihmistä näette:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/05/13/helsinki-tuo-pohjolan-valkea-k…
Tämä oli hyvä!
Hoikkia käytännössä kaikki.
Itsäni alkaa tympimään selittely kuinka hoikkana pysyminen muka vaatisi 24/7 yli-inhimillistä itsekuria, jatkuvaa treeniä ja rikkaan miehen kustantamaan tällaisen huippu-urheilijan elämäntavan.
Etenkin ihmetyttää tämä kysymys "no onko sinulla varaa kustantaa tämä?", kun ei ole ja olen silti itse hoikka.
Niinpä. Siihen älypuhelimeenkin jota jatkuvasti tuijotellaan voi hakea sovelluksia joilla laskea ravinnosta saadut kalorit sekä sovelluksia joissa on ihan oikeita treenitunteja ja eri lajeja (mm. pilates, voimaharjoittelu, barre, jooga, cardio). Mitään ei tarvitse edes maksaa. Ihmiset eivät vain jaksa nähdä vaivaa treenien ja ruokavalion kanssa kun se on ikävää ja pitää olla koko ajan kivaa ja ruoan tosi hyvää, herkkua.
Ei ihminen tarvitse mitään veetun treeniä ja ruokavaliota, jos elää niin kuin kasarilla.
Kommentoin tuota miten pitää olla rikas ja täydellinen ruokavalio treeneineen että pysyy kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla elokuva Täällä Pohjantähden Alla, jossa pikkupojat ihmettelivät, että kuinka joku parempiosainen herra oli lihava, että painoi ilmeisesti peräti yli sata kiloa ja joka sitten huohotti kun oli väsynyt jouduttuaan kävelemään vähän pitempään. Mutta silloin kai sitten tehtiin paljon fyysistä ja melko raskastakin työtä eikä ruokaa ollut selvästikään niin paljon kuin nyt, pikemminkin usein liian vähän. Siis joskus 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Niin kai sitten sellainen ylipainoinen ihminen, joka rasvaista kaloripitoista ruokaa pystyi niin paljon syömään, että lihoi ja jonka ei sitten tarvinnut paljon työtäkään tehdä, ei ainakaan liikkua kovasti. Silloin kun taisi olla aika yleistä, että herroilla ja muilla niin sanotusti korkeammassa asemassa olevilla ihmisillä oli palvelijat, jotka ne raskaimmat työt teki. Eikä todellakaan ollut mahdollisuutta vain istua tietokoneen ääressä ahmimassa rasvaista ja sokerista ruokaa kuten pizzaa, hampurilaisia, kebabia ranskalaisilla, perunalastuja, energiajuomia, suklaata ja ties mitä pullaa tai jäätelöä.
Tällä kyseisellä herralla oli sokeritauti kuten siihen aikaan puhuttiin. Se kävi ilmi täällä pohjantähden alla -kirjasta. En tiedä oliko silloin vielä kunnon lääkitystä ko tautiin.
Sokeritauti oli kirjan mukaan seurausta lihavuudesta. Jossain hautajaiskuvauksessa sitten laihtunutta Mellolaa olikin tukemassa vävypoika ja pian tämän jälkeen paha porvari Mellola kuolikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jassoo. Itse katselen kuvia 50-luvulta ja varsinkin vanhemmat naiset olivat ylipainoisia tuohon aikaan. Nuoret naiset hoikempia sekä miehet.
Se oli katsos silloin vaurauden merkki. Oli komeaa, että vaimo oli hyvässä lihassa. Hääparillekin toivoteltiin, että "isännälle ikä pitkä - emännälle perä leveä".
Päätalon kirjoissakin ihailtiin henkilöiden puheissa turpeaa miestä. Työn riuduttamat miehet lihovat armeijassa ja kävivät valokuvassa, joihin oli Kallen epäilyjen mukaan lisätty poskien pulleutta ja punakkuutta. Armeijan jälkeen miehet laihtuvat muutamassa kuukaudessa entiselleen kovissa maa- ja metsätöissä, mutta saattoivat nostalgisesti muistella kuvaa esitellessään, että olen se minäkin ollut joskus turpea mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Phyi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat myös lyhyempiä kuin nykyään. Johtui ruuan huonosta ravintoarvosta.
Jaa. Minun äiti 178 cm ja isä 197 cm, syntyneet 1926-27, minä 176 cm ja veljeni 205 cm synt. 1950-52. Myös isäni lukuisat veljet kaikki muutaman sentin alle 2 m. Isoisäkin 1800-luvulla syntynyt oli 195 cm. Miksi luulet, että ruoan ravintoarvo oli huono agraarikulttuurissa: maataloissa, pienviljelytaloissa? Ruokaa oli tarpeeksi ja oli valtavat kasvimaat, marjapensaat ja eläimiä omasta takaa, siis maitotuoteet, munat ja lihat. Täh?
Miesten keskipituus kutsunnoissa muistaakseni vuonna 1941 oli 173 cm. Nykyään se on viitisen senttiä enemmän. Ei ole sattumaa.
Hah mä ensin otin tuon niin, että armeijaan oli joku rajapituus. Voisi ollakin. Säälittää ajatella jotain 160 cm miestä siellä. Samoin reilusti ylipainoista. Tai no, kai niitä muita hommia sitten. Ainoa etu naiseudesta. Ei joudu armeijaan.
Mannerheim-ristin ritarit, kenraali Airo, joka johti sotatoimet päämajasta ja helvetin kova ja kovakuntoinen sotilas, kaukopartiomies Paavo Suoranta olivat molemmat 158 cm pitkiä.
Vierailija kirjoitti:
Geenit ovat kehittyneet ja sellainen evoluutio tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä, että kaikki on läskejä. Mitään yhteyttä sillä ei ole kuitenkaan siihen, että muka liikuttaisiin vähemmän ja syödään enemmän.
Isomummoni ja hänen siskonsa olivat legendaarisen lihavia 1900-luvun alkupuolella. Vieläkin vanhat muistavat, kuinka leveitä olivat. Silti elivät vanhoiksi kohtuullisen terveinä.
Lieko heidän geeninsä nykyään laihtuneet, kun nuorimmissa sukupolvissa ei enää yhtä lihavia ole kuin pari, vaikka jälkeläisiä on jo satoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli. Paljon enemmän silloin oli lapsissakin kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli. Paljon enemmän silloin oli lapsissakin kuin nykyään.
Eipä ollut, tilastot osoittavat sinut valehtelijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollenkaan ihmettele nuorison lihoamista. Rasvaista ruokaa on tarjolla joka paikassa ja koko ajan pitää olla joku sokerilitku"kahvi" kädessä, kun kuljetaan sähköpotkulaudalla paikasta toiseen. Kotona äiti sitten tilaa pitsaa ja hampurilaista iltapalaksi.
Kun kävin koulua 70-luvulla saattoi arkena päivän ainoa ateria olla kouluruokailu. Illalla oli nälkä ja aamulla vielä kovempi. Viikonloppuna suolavedessä keitettyjä perunoita ja rankkaa työntekoa pientilalla. Voisi punkeronuoret tulla kokeilemaan pariksi viikoksi!
Vierailija kirjoitti:
Lihaviakin on ollut, mutta vain harvalla oli varaa syödä enemmän kuin kuluttaa. Ylipainoisia oli mainitsemillasi vuosikymmenillä lähinnä johtajat ja muut isommat kihot.
Jossain 1800 luvun kehoteoriassa vatsakkuus olikin johtajan merkki...
Olen syntynyt 1969, olen nähnyt erilaisia vuosikymmeniä. Lihavia oli ennen todella vähän, nykyään kadut täynnä lihavia ja nuoria. Aika järkyttävä kehitys. Lihavuus ei ole tervettä eikä kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Hengenvaarallisesti lihava- ohjelmassa on kyllä ihan käsittämättömän lihavia.
Esim. 155 cm pituus paino 330 kg, nainen.
No miten se liittyy tähän? Suomessa ei ole, täällä on 150kg ihan järkyttävä tapaus ja laitetaan hoitoon, 200kg on täällä ihan max.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on kyllä sairaus jossa ennen diagnoosia ja lääkitystä paino voi nousta rajustikin ja olla vaikea laihduttaa lääkityksen saamisen jälkeenkin. Se on aika yksilöllistä miten sairaus vaikuttaa kehossa ja lääkitys puree. Itse sain 20 kiloa ja olen onnistunut ne pudottamaan, mutta se oli todella raskasta.
Se ei kuitenkaan selitä valtavaa määrää lihavia tänä päivänä, mutta toisaalta lisääntynyt einesten ja pikaruoan syöminen varmasti aiheuttaa hormonaalisia ongelmia joita voisi verrata johonkin sairauteen. Esim. kakkostyypin diabetes kolkuttaa ovella jos syö koko ajan liikaa ja mitä sattuu.