Eikö ennen ollut lihavia ollenkaan?

70-luvulla äitini, silloin yli 50v, käytti vaatteita kokoa 38, hänen mielestään minun kokoni 40-42 oli käsittämättömän suuri. Äitini vaatteet eivät mahtuneet itselleni hartioista.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Istuminen on yleistynyt.

Herkkujen syönnin arkipäiväistyminen. Karkkeja syötiin karkkipäivänä, limsaa juotiin se yksi pullo saunan jälkeen, grillillä käynti oli poikkeustapaus muutaman kerran vuodessa. Ei ollut varaa istuskella mäkkärissä ( meidän kaupungissa ei tosin mäkkäriä ollutkaan kuin 2000-luvulla) viettämässä aikaa. En väitä olleeni himoliikkuja, joka hiihti kouluun kesät talvet vastatuuleen, mutta harrastuksiin ja muuallekin, jos matkaa oli alle 5 km, mentiin pyörillä tai kävellen. Vanhemmat eivät kuskanneet. Ihmiset olivat liikunnallisempia, koska monet harrastukset liittyivät urheiluun.

Maailma on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Japanissakaan ei ole paljon läskejä. Siellä on tapana sanoa läskeille, että "Hei oot läski, syö vähemmän". Se on siellä kohtelijaisuus, koska se tarkoittaa, että välitetään toisen terveydestä. Kun näin välitetään ihmisistä, niin niitä läskejäkin on vähemmän.

Siellä naiset sairastaa yleisesti anoreksiaa

Minulla on suvun kuvia 1900-luvun alusta lähtien. Maalta on sukuni, kyllä se vartalon malli on hyvin emäntä ja isäntä. Osa lähisukulaisistani olivat pyöreät kuin pallot 60-luvulla, sitten saivat kilpirauhaslääkityksen ja laihtuivat ja ovat edelleen normipainoisia.

Katselin omia luokkakuvia 60-luvulta ja meillä oli 40 oppilasta luokalla ja yksi pulska tyttö oli joukossa.

Nyt lastenlasten luokkakuvissa on aika monta 20 oppilaan luokassa.

Up

No 90-luvun alkuun saakka luokassa oli yksi tai maksimissaan kaksi lihavaa. Ihan vakio, jonka voi todeta luokkakuvista. Tosin "lihava" ei tuolloin ollut välttämättä kuin hieman pyöreä, mutta läskiksi sitä kuitenkin haukuttiin. Vaikka nuoret oli paremmassa kunnossa, ei se sen aikainen arvomaailma ihan terve ollut kenelläkään, aikuisillakaan. Kiusaamista katsottiin sormien läpi ja käännettiin uhrin syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat myös lyhyempiä kuin nykyään. Johtui ruuan huonosta ravintoarvosta.

Jaa. Minun äiti 178 cm ja isä 197 cm, syntyneet 1926-27, minä 176 cm ja veljeni 205 cm synt. 1950-52. Myös isäni lukuisat veljet kaikki muutaman sentin alle 2 m. Isoisäkin 1800-luvulla syntynyt oli 195 cm. Miksi luulet, että ruoan ravintoarvo oli huono agraarikulttuurissa: maataloissa, pienviljelytaloissa? Ruokaa oli tarpeeksi ja oli valtavat kasvimaat, marjapensaat ja eläimiä omasta takaa, siis maitotuoteet, munat ja lihat. Täh?

Miesten keskipituus kutsunnoissa muistaakseni vuonna 1941 oli 173 cm. Nykyään se on viitisen senttiä enemmän. Ei ole sattumaa.

Kasarilla lihavia nuorista ja nuorista aikuisista oli noin yksi sadasta.

Eli heitä kyllä oli, mutta niin kuin anomalia. Joskus saattoi nähdä.

Ennen syötiin koko perhe yhdessä vain ruoka-aikoina kaikki samaa ruokaa.

Muutama keski-iän ylittänyt opettaja oli ehkä vähän pyöreämpiä ja parilla kaljaa juovalla miesopettajalla oli kaljamaha. 

Luokkakavereissa oli yksi vähän pyöreämpi mutta ei hänkään ollut lihava. Eli sadan koululaisen joukossa oli ehkä yksi tai kaksi vähän pyöreämpää.

Laihuutta ei kuitenkaan varsinaisesti tavoiteltu kuten tänä päivänä vaan kaikki vaan olivat hoikkia.

70-luvulla syötiin aamulla kaurapuuro (ei muuta!), sitten koulussa lounas, ja illalla yhdessä kotona viideltä päivällinen.

Niiden ulkopuolella ei naposteltu mitään, eikä nuori saanut syödä sitä mitä haluaa vaan sitä mitä aikuiset tarjoavat.

Nykyään on kaikessa paljon sokeria, glukoosia.

Esim, sinapit ja ketsupit. Glukoosi lihottaa.

Kilon ketsuppipurkissa on 100 palaa sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Muutama keski-iän ylittänyt opettaja oli ehkä vähän pyöreämpiä ja parilla kaljaa juovalla miesopettajalla oli kaljamaha. 

Luokkakavereissa oli yksi vähän pyöreämpi mutta ei hänkään ollut lihava. Eli sadan koululaisen joukossa oli ehkä yksi tai kaksi vähän pyöreämpää.

Laihuutta ei kuitenkaan varsinaisesti tavoiteltu kuten tänä päivänä vaan kaikki vaan olivat hoikkia.

Ala-asteen luokanopella oli iso kaljamaha ja alkoholiongelma. En ymmärrä miten hän sai opetettua asioita, mutta kyllä hän vain siinä onnistui. Sittemmin kuului saaneen potkut ja juoneen itsensä hautaan. En usko että nykypäivänä moinen menisi läpi. Ukko kun krapulassa vähän kilahtelikin oppilaille ja rehtorikin kävi selvittelemässä, mutta eipä noista sitten enempää puhuttu. Oppilaat ajatteli että kuuluu asiaan. Olihan noita räyhääviä ja viinalta haisevia ukkoja monella kotonaankin ja niitä kutsuttiin isiksi, että monelle tuttua. Tämä 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lihaviakin ihmisiä oli, mutta koska elintarvikkeita oli rajallisesti niin lihavia ihmisiä oli suhteessa vähemmän. Ennen lihavuus oli merkki vauraudesta. Siis tyyliin +100 vuotta sitten.

Totta. Harvalla oli varaa olla liikuttamatta ja ostaa rasvaista ja sokerista ruokaa

Ihmisillä arkiliikunnan määrä oli suurempi. Harvalla oli oma auto käytettävissään. Lapsia ei kuskattu kouluun vaan sinne käveltiin. Kouluja oli tiheämmässä niin harva tarvitsi koulukyytejä. Monet aikuiset teki raskasta fyysistä työtä. Lapset liikkuivat ja isommatkin leikki ja pelasi ulkona. Ruoka oli suhteessa kallista ja harvalla oli varaa herkkuihin. Lihavuus kertoo elintason noususta. Geenit on samat kuin aikojen alussa, jolloin oli tärkeää pystyä hyvinä aikoina varastoimaan kehoon energiaa rasvan muodossa huonojen aikojen varalle.

Oon syntynyt -91 ja ala-asteella luokallani oli parhaimmillaan 2 oppilasta jotka olivat reilusti lihavia. Yläasteella eri koulussa oli 3 jotka olivat reilusti lihavia. Helsingissä. 

Ihmisen keho on tehty liikkumaan ja se tulee hyvin kipeäksi jos se viettää suurimman osan ajasta paikoillaan. Minä olen hoikka ja se on mielestäni työlästä, sillä kaikenlaista mättöä on saatavilla napin painalluksella kotiovelle 247, ja jos olisin vähääkään huonompi itsekurittamaan itseäni, lihoisin nopeasti sillä minun tarvitsisi liikkua vain hyvin minimaalisesti. Nykyisin on saatavilla niin järkyttävän herkullista ruokaa nopeasti ja vaivattomasti että itseään täytyy oikeasti hillitä jotta pystyy suhtautumaan ruokaan polttoaineena suurimman osan ajasta. 

Tää on kyllä totta. Ite syntynyt - 75 enkä muista kovinkaan monta lihavaa ihmistä nähneeni kotikulmilla. Nykyään on niin paljon syötävää, paljon valinnanvaraa. Ei ennen ollut mäkkiä tai heseä. Itse pääsin ekan kerran nakkikiskalle kun kaverin äiti vei meidät. Ei meidän perheessä sellaista tehty. Herkkuja olivat harvoin saadut karkit ja joskus lauantaisin saunan jälkeen vaniljajäätelöä (kasvirasvaa tietenkin). Edes mehua ei äiti meille ostanut. Ulkona oltiin kakarana kaiket ajat koska kotona ei yksinkertaisesti ollut lapsille mitään tekemistä! Kanavia oli 2, ei siellä maattu sohvilla telkkaria tai netflixiä tuijottamassa. Fillarilla tai jalan mentiin joka paikkaan. Kai siinä sit pysyy hoikkana kun kaiket illat lietuaa ulkona eikä muista edes syödä.

Maailma on tosi erilainen nykyään kuin silloin. Eipä siis ihme että lihotaankin.

Olin teini, kun Kikka oli muotia. Hän oli mielestäni lihava. Nyt kun katsoo, niin ei nyt sentään. Mutta se oli sitä aikaa.

silloin oli mausteena vain suolaa ja pippuria ja niitäkin säästettiin. maustamatonta ruokaa ei viitsinyt syödä liikaa.

Minusta on surullista, jos varsinkin nuori aikuinen on lihava. Tuli mieleen yksi esimerkki. Minun piti nyt 3-kymppisenä haastatella työntekijöitä eräästä aiheesta. Yksi (iältään 20 jotain) mies, joka oli aivan todella sairaalloisen ylipainoinen ja jota en siis tuntenut entuudestaan, oli tosi symppis ja puhui haastateltavista kaikista fiksuiten ja analyyttisimmin. Tuli surku hänen puolestaan, kun ajattelin että kaiken sen ylipainon alla oli todella mukava ja fiksu ihminen, mutta tuntemattomat (myös minä ensin) näkevät vain sen ulkokuoren ja hieman kummeksuu sitä ylipainoa. Ja varmasti saa pilkkaa osakseen kaduilla jne.