Lue keskustelun säännöt.
Tyttären elämä on sekaisin, miten auttaisin?
20.03.2021 |
18-vuotias tyttäreni on viimeisen vuoden oirehtinut voimakkaasti mielenterveytensä osalta. Hän on yrittänyt itsemurhaa kerran "tosissaan" ja kerran "show'n vuoksi" ja viettänyt aikaa osastohoidossa masennuksen ja muiden diagnoosiensa vuoksi.
Koska hän on täysi-ikäinen, emme voi pakottaa häntä asumaan kotona. Yksin asuessaan hän kuitenkin juo päivittäin, ei käy töissä ja opinnotkin etenevät vähän niin ja näin. Koska hänellä on lääkitys mm. masennukseen, joidenkin lähettämiensä ääniviestien ja viestien perusteella olemme alkaneet isänsä kanssa pelätä, että tyttö käyttää jo sekaisin alkoholia ja lääkkeitä.
Tyttö pyörii huonossa seurassa, kaveripiiri vaihtuu muutaman kuukauden välein ja aina vain epämääräisempään.
Meillä on kaksi muuta lasta, toinen vanhempi ja toinen vähän nuorempi, eikä kummallakaan ole ollut mitään samanlaisia ongelmia. Perheessä ei ole ollut alkoholismia tai muutakaan traumaattista, ja minun ja mieheni avioliitto on kestänyt jo 23 vuotta, tasaista ja turvallista elämää.
Olen ihan hukassa, en tiedä ollenkaan, mitä voisin tehdä. Miten saan otteen tyttärestä? Miten täysi-ikäisen elämään voi vaikuttaa, jos nuori ei kuuntele ketään? En jaksa enää tätä, että joka kerta puhelimen soidessa sydän alkaa hakkaamaan kun pelkään, mistä tyttö pitää taas hakea ja missä kunnossa. Työssä jaksaminen alkaa heikentyä ja tuntuu, etten jaksa enää olla iloinen, turvallinen ja jaksava äiti kahdelle muulle kun olen täynnä huolta aamusta yöhön.
Vertaistukea?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän täysin ulkopuolisten ihmisten on sanoa aikuisen lapsen vanhemmille, että päästäkää vaan se lapsi ihan pohjalle älkääkä auttako häntä rahallisesti yhtään. Mutta kun tilanteet eivät vain ole aina niin mustavalkoisia!!
Eikä toimeentulotuki suinkaan auta kaikissa välttämättömissäkään laskuissa, edes lääkkeiden osalta. Eikä mitkään tuet Suomessa kata täysin esim. vuokrasummaa, vaikka vuokra olisikin esim. normaali n.500e..
Kun ihmisellä on jo muutenkin henkisesti todella vaikeaa esim. masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien takia, niin en todellakaan tiedä, pitääkö sitä henkistä pahaa oloa ja ahdistusta vielä tarkoituksella läheisten olla lisäämässä päättämällä, ettei rahallisesti auteta mitenkään tavalla tai toisella? Toki ymmärrän senkin, että nuorella rahat menevät helposti päihteisiin, kun hän hakee edes hetkellistä helpotusta oloonsa, ja siihen tietysti liittyy sitten se addiktioriski.
Tai miten pitäisi suhtautua esim. aikuiseen lapseen, jolla on sellaisia fyysisiä ongelmia ja sairauksia, mitkä estävät monen vuoden ajan opiskelun ja työssä käymisen? Onko oikein, ettei häntä auteta lainkaan, vaan toitotetaan vaan sitä, että toimeentulotuki auttaa kyllä, vaikkei se oikeassa elämässä suinkaan auta riittävästi kaikkien kohdalla edes välttämättömissä kuluissa.
Itse ajattelen niin, että vanhempi voi/saa auttaa rahallisesti suoraan tai muuten sen verran kuin mitä ns. normaalikäytöksinen nuori aikuinen tarvitsisi elääkseen hyvää elämää. Ts. että lapsi pystyy ostamaan kaiken välttämättömän tarvitsemansa ruoasta vaatteisiin, kodinkoneisiin jne. Siis ettei tarvitse ostaa pelkkiä kauraryynejä jne. On aivan eri asia esim. ns. normaali opiskeluaika elää tiukalla budjetilla, kun nuori tietää ja toivoo sen olevan vain tilapäinen elämänvaihe.
Toki jos lapsi sitten selkeästi käyttää esim. annetut vuokrarahat johonkin muuhun kuin vuokraan, miettisin sellaista vaihtoehtoa kuin kehotus, varoitus ja rangaistus-systeemiä. Eli ensin varoittaisin ja sitten rahat pois, jos ei muu auta.
No sinähän voi värillisesti katsoa tapaus kohtaisesti ja tukea niin paljon kuin pystyt. Minä en voinut jättää laskuja maksamatta ja käyttää työttömyyskorvaustani päihteisiin kun kukaan ei olisi laskujani maksanut. Pätkätöistä piti aina laskea kahden viimeisen kuukauden ajalta palkat, että elää sillä kaksi kuukautta että saa toimeentulotukea. Päihteisiin ei ollut varaa niin ihmettelen kuinka työssä käymättömillä on päihteisiin varaa yhteiskunnan tuilla. Toimeentulotuki on välttämättömiin elin kustannuksiin niin millä ne päihteet oikein rahoitetaan. Mitään töitähän nämä päihteiden käyttäjät eivät tee vaan tekeytyvät masentuneeksi niin ettei tarvitse aamulla herätä kellon aikaan aamulla ja bilettävät kaikki yöt. Ne ovat erittäin taitavia huijaamaan kaikkia ihmisiä ja suurin osa uskoo kuinka masentuneita ja pahaa oloa ,ahdistusta heillä on. Kamala sääli vanhemmilla on niin että kiikuttavat koko ajan rahaa ja ruokapusseja sille laakereillaan lepäävälle nuorelle ressukalle joka ihan nauttii siitä palvelusta ja on entistäkin masentuneempi jos palvelua noin hyvin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Kuka olisi riemuissaan, jos nuoren kaveripiiri sisältäisi vain päihdeongelmaisia ja muuten syrjäytyneitä nuoria, joiden yhteinen harrastus on juominen tai muiden päihteiden käyttö?
Yleensä palstalla haukutaan vanhemmat, jotka eivät huolehdi siitä, millaisessa seurassa nuori liikkuu.
Mitä ap tietää kyseisistä piireistä? Jotain omia oletuksia hänellä on, mutta ne perustuvat vain hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
En minäkään tiedä syvällisiä asioita monen päihdeongelmaisen kaveripiiristä, mutta aika paljon päättelen silti vaikka siitä, että kaveripiirin edustajia näkee esim. keskellä päivää päissään, kukaan ei käy koulua tai opiskele tai käy töissä tms.
Ovatko he kertoneet nämä asiat sinulle?
Varmaan ap:lla on käsitys oman lapsensa kavereista kuten useimpien nuorten vanhemmilla on. Jos vanhemmalla ei ole mitään käryä, millaisia nuoren kaverit on, yleensä palstalla sitä pidetään välinpitämättömyyden merkkinä.
Ap:n tytär on selvästi ottanut häneen etäisyyttä, joten on epätodennäköistä, että ap:lle kerrottaisiin kavereista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Kuka olisi riemuissaan, jos nuoren kaveripiiri sisältäisi vain päihdeongelmaisia ja muuten syrjäytyneitä nuoria, joiden yhteinen harrastus on juominen tai muiden päihteiden käyttö?
Yleensä palstalla haukutaan vanhemmat, jotka eivät huolehdi siitä, millaisessa seurassa nuori liikkuu.
Mitä ap tietää kyseisistä piireistä? Jotain omia oletuksia hänellä on, mutta ne perustuvat vain hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
En minäkään tiedä syvällisiä asioita monen päihdeongelmaisen kaveripiiristä, mutta aika paljon päättelen silti vaikka siitä, että kaveripiirin edustajia näkee esim. keskellä päivää päissään, kukaan ei käy koulua tai opiskele tai käy töissä tms.
Ovatko he kertoneet nämä asiat sinulle?
Varmaan ap:lla on käsitys oman lapsensa kavereista kuten useimpien nuorten vanhemmilla on. Jos vanhemmalla ei ole mitään käryä, millaisia nuoren kaverit on, yleensä palstalla sitä pidetään välinpitämättömyyden merkkinä.
Ap:n tytär on selvästi ottanut häneen etäisyyttä, joten on epätodennäköistä, että ap:lle kerrottaisiin kavereista.
Mitäs sinä asiasta tiedät? Jos ap olisi tyttärelleen vieras, ap ei varmaan tietäisi mitään tämän diagnooseista, kouluvaikeuksista ja päihteiden käytöstäkään eikä makselisi tämän laskuja.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt läpi tuon saman kymmenisen vuotta sitten. Kun tyttäreni täytti 18 helvetti repesi. Itseni kanssa kävin isoimman työn, kun ymmärsin, että en voi tehdä juuri mitään. Otin asenteen, että aina kun tapasimme, saattoi se olle viimeinen tapaamisemme ja käyttäydyin sen mukaan. Kuvioissa oli päihteitä ja "unelmavävyjä", huoh. Lopetin kaiken arvostelun hänen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ja tätä olen jatkanut edelleen. Yritin suhtautua häneen aina rakastavasti ja ystävällisesti, mutta ilman paapomista, vaikka mitä olisi tehnyt. Sanoin, että kotiin saa aina tulla ja autan kaikessa missä osaan, mutta en rahallisesti. Ainut miten häntä rahallisesti autoin, oli perusmuonapussilla, tyyliin näkkäriä ja kauraryynejä ja puhelinlaskun maksaminen. Siten sain hänet edes joskus kiinni, vaikka vain viiveellä. Pikavippejä hän otti, velkaantui järkyttävästi ja on tehnyt elämässään kaikki mokat, mitä voi, aivan järkkyä vierestä kattoa.
Lopulta meni yögrillille töihin, maksoi velkansa, opiskeli työn ohessa merkonomiksi, saanut nyt luottotietonsa takaisin jne. Pitkä tie, mutta meillä on koko ajan välit pysyneet.
Ap tässä on sinulle paras esimerkki miten pitää toimia. Sillä ensisijaisesti sinun pitää pelastaa itsesi, parisuhteesi ja muut lapsesi. Vain puhelinlaskun voit maksaa ja sekin pitää olla sellainen ettei puhelinlaskun kautta voi esim. ostaa limuja automaatista. Lapsi järkiintyy tai sitten ei, valitettavasti hän ei tee kumpaakaan vain sinun vuoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Kuka olisi riemuissaan, jos nuoren kaveripiiri sisältäisi vain päihdeongelmaisia ja muuten syrjäytyneitä nuoria, joiden yhteinen harrastus on juominen tai muiden päihteiden käyttö?
Yleensä palstalla haukutaan vanhemmat, jotka eivät huolehdi siitä, millaisessa seurassa nuori liikkuu.
Mitä ap tietää kyseisistä piireistä? Jotain omia oletuksia hänellä on, mutta ne perustuvat vain hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
En minäkään tiedä syvällisiä asioita monen päihdeongelmaisen kaveripiiristä, mutta aika paljon päättelen silti vaikka siitä, että kaveripiirin edustajia näkee esim. keskellä päivää päissään, kukaan ei käy koulua tai opiskele tai käy töissä tms.
Ovatko he kertoneet nämä asiat sinulle?
Varmaan ap:lla on käsitys oman lapsensa kavereista kuten useimpien nuorten vanhemmilla on. Jos vanhemmalla ei ole mitään käryä, millaisia nuoren kaverit on, yleensä palstalla sitä pidetään välinpitämättömyyden merkkinä.
Ap:n tytär on selvästi ottanut häneen etäisyyttä, joten on epätodennäköistä, että ap:lle kerrottaisiin kavereista.
Mitäs sinä asiasta tiedät? Jos ap olisi tyttärelleen vieras, ap ei varmaan tietäisi mitään tämän diagnooseista, kouluvaikeuksista ja päihteiden käytöstäkään eikä makselisi tämän laskuja.
Ap valittaa siitä kuinka tytär ei vastaa puheluihin tai viesteihin, joten tytär on ottanut etäisyyttä. Ehkä kertoi diagnooseistaan ennen etäisyyden ottamista, mutta etäisyyden ottaminen ei tee automaattisesti "vieraaksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän täysin ulkopuolisten ihmisten on sanoa aikuisen lapsen vanhemmille, että päästäkää vaan se lapsi ihan pohjalle älkääkä auttako häntä rahallisesti yhtään. Mutta kun tilanteet eivät vain ole aina niin mustavalkoisia!!
Eikä toimeentulotuki suinkaan auta kaikissa välttämättömissäkään laskuissa, edes lääkkeiden osalta. Eikä mitkään tuet Suomessa kata täysin esim. vuokrasummaa, vaikka vuokra olisikin esim. normaali n.500e..
Kun ihmisellä on jo muutenkin henkisesti todella vaikeaa esim. masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien takia, niin en todellakaan tiedä, pitääkö sitä henkistä pahaa oloa ja ahdistusta vielä tarkoituksella läheisten olla lisäämässä päättämällä, ettei rahallisesti auteta mitenkään tavalla tai toisella? Toki ymmärrän senkin, että nuorella rahat menevät helposti päihteisiin, kun hän hakee edes hetkellistä helpotusta oloonsa, ja siihen tietysti liittyy sitten se addiktioriski.
Tai miten pitäisi suhtautua esim. aikuiseen lapseen, jolla on sellaisia fyysisiä ongelmia ja sairauksia, mitkä estävät monen vuoden ajan opiskelun ja työssä käymisen? Onko oikein, ettei häntä auteta lainkaan, vaan toitotetaan vaan sitä, että toimeentulotuki auttaa kyllä, vaikkei se oikeassa elämässä suinkaan auta riittävästi kaikkien kohdalla edes välttämättömissä kuluissa.
Itse ajattelen niin, että vanhempi voi/saa auttaa rahallisesti suoraan tai muuten sen verran kuin mitä ns. normaalikäytöksinen nuori aikuinen tarvitsisi elääkseen hyvää elämää. Ts. että lapsi pystyy ostamaan kaiken välttämättömän tarvitsemansa ruoasta vaatteisiin, kodinkoneisiin jne. Siis ettei tarvitse ostaa pelkkiä kauraryynejä jne. On aivan eri asia esim. ns. normaali opiskeluaika elää tiukalla budjetilla, kun nuori tietää ja toivoo sen olevan vain tilapäinen elämänvaihe.
Toki jos lapsi sitten selkeästi käyttää esim. annetut vuokrarahat johonkin muuhun kuin vuokraan, miettisin sellaista vaihtoehtoa kuin kehotus, varoitus ja rangaistus-systeemiä. Eli ensin varoittaisin ja sitten rahat pois, jos ei muu auta.
Ensimmäinen neuvot jonka ammattilainenkin antaa on se, että päihderiippuvaista ei saa auttaa rahallisesti. Ei saa maksaa kuluja tai antaa rahaa, ei mitään minkä voi myydä eteenpäin, jopa ruuan voi myydä. Tärkein viesti on kertoa riippuvaiselle miksi tätä apua ei tarjota, kertoa että rakastetaan ja ollaan valmiit auttamaan heti kun on valmis jättämään päihteet.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa osittain tutulta. Olen tuntenut nuoresta lähtien nyt keski-ikäisen naisen, joka sai jo nuorena lääkäriltä diagnoosin persoonallisuushäiriöstä. Olen siis seurannut vastaavaa tapausta turvallisen välimatkan päästä kymmeniä vuosia. Huumeiden käyttö tuli tutullani parikymppisenä mukaan ja vähitellen persoonallisuus muuttui aina vain pahempaan. Rahaa hän usein kinuaa läheisiltä uhkaamalla itsemurhalla. Valitettavasti jos henkilö ei itse halua muuttua tai koe olevansa omien ongelmiensa alkusyy, muutos parempaan on mahdoton. Tyttäresi on vielä niin nuori, että hänellä olisi toisaalta mahdollisuus päästä takaisin raiteilleen, jos hän vain heräisi huomaamaan oman tilanteensa. Tuntemani nainen ei edelleenkään keski-ikäisenä kanna vastuuta mistään, vaan ruinaa taloudellista ja mm. siivousapua yhä vanhemmiltaan. Jokainen ongelma on aina jonkun muun syytä.
Hyvä puoli persoonallisuushäiriössä on se, että jos kyse on narsismista, henkilö ei koskaan oikeasti vahingoita itseään kuin korkeintaan vahingossa, vaikka hän uhkailisi aina välillä itsemurhalla. Itseriittoisuus suojelee henkilöä niin, ettei hän putoa täysin pohjalle, vaikka vaikuttaisi itsetuhoiselta tai terveydestään välinpitämättömältä.
Ainoa mihin teidän vanhempien kannattaisi laittaa rahaa tyttärenne hyväksi (ehkä puhelinlaskun lisäksi) olisi hyvä ja asiansa osaava psykoterapeutti. Sellaisiakin on olemassa, jotka pystyvät auttamaan persoonallisuusongelmaisia kehittymään ihmisenä, mikäli se vain on mahdollista. (Tuntemaani naista psykoterapeutti ei suostunut enää hoitamaan, koska huomasi sen ajanhukaksi.) Tämä tietysti edellyttää tytön kiinnostusta käydä psykoterapeutilla. Kenties hän suostuisi siihen, jos mainostatte asiaa mahdollisuutena päästä ylitse kiusaamisesta?
Kavereiden nopea vaihtuminen kuulostaa juuri siltä, että tyttärenne on toisaalta sen tyyppinen, joka selviytyy kyllä ongelmista huolimatta ja on itseriittoinen. Hän ei kenties koskaan kaipaa mitään pysyvää ja normaalia.
Jos haluatte tyttärellenne parempaa hoitoa tai lähetteen psykoterapeutille, suostuisiko hän kenties siihen, että jompi kumpi vanhemmista tai edes vanhempi sisarus olisi mukana lääkärillä käydessä ja rauhallisesti kertoisi miksi on niin huolissaan ja mitä tytär hänen mielestään tarvitsee. Katkaisuhoitoa? Terapiaa? Lääkärit ottavat potilaan tilanteen usein vakavammin heti kun tällä on joku muu mukana vastaanotolla. (No nyt on hiton korona mutta lähitulevaisuudessa se voi olla yksi keino saada tyttären asioita kuntoon.) Yksi mahdollisuus on myös työkyvyttömyyseläke mielenterveyssyistä. Silloin hän saisi joka kuukausi asumistuen ja eläkkeen erikseen hakematta ja talous olisi turvattu.
Sanoisin että ellei tytär saa asioitaan hallintaan 25 -vuotiaaksi mennessä, kannattaa vain hyväksyä ettei hän ole samanlainen kuin sisaruksensa ja asettaa rajat auttamiselle.
Muuten ok neuvoja mutta pöihdeongelmainen ei hyödy psykoterapiasta sitten mitenkään päin. Vasta kun käyttö hallinnassa, voi terapiaa edes harkita. Päihteet vaikuttavat mielen toimintaan niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo huumeiden käytöstä syyttäminen on otettaan menettävien kontrollifriikkien suosituimpia tapoja mustamaalata uhria.
Päihteiden käyttäjät kusettavat kaikkia ihmisiä sillä toimeentulotuella muuten varaa päihteisiin ei olisikkaan ja jos ei omalla työssäkäynnillä sitten tienaa rahoja niihin mutta jos käy töissä niin pitää osat hallitusti ottaa vain vapaa-ajalla. 18v huumeiden käyttäjä saattaa myydä itseään sillä tuntuu oudolta jos toimeentulotuella elävä rahoittaisi aineensa vain toimeentulotuella jos päihteissä on koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha-asioilla tai luottotietojen menettämisellä ei tällaisessa tilanteessa ole väliä. Älä huolehdi niistä. Äläkä huolehdi muistakaan ns. normaalin elämän peruspilareista, joita ajattelet tyttäresi tarvitsevan. Kun sairastin itse masennusta, äitini halusi kohentaa nuhruista ulkoasuani ostamalla tyyliini sopimattomia siistejä "businessasuja" ja huolehti muutenkin asioista, jotka eivät siinä tilanteessa tuntuneet itselleni millään lailla tarpeelliselta. Hän puuttui siis asioihin, jotka elämässäni pistivät hänen omaan silmäänsä eniten, vaikka olisin tarvinnut toisenlaista apua. Myöskään sinun lapsesi tilanne ei parane sillä, että joku auttaa häntä pitämään elämänsä ulkoisesti kasassa ja tai koittaa estää taloudellisten ongelmien kasautumisen. Kun ongelma on tunnepuolella ja mielenterveydessä, ne pitää saada ensin kuntoon, jotta tytär jaksaa itse huolehtia arjen asioista ja elämästään.
Ehdotan, että pyydät tytärtäsi kertomaan rehellisesti millaista apua hän haluaisi. Se, mikä mt-sairauksien hoidossa on vaikeaa, on byrokratia, terapeuttien etsiminen, hoitohenkilökunnan vakuuttaminen avuntarpeesta sekä kaikenlainen vaihtoehtojen selvittäminen, sähköpostittelu ja puhelinsoitot. Tällaisessa voisit hyvinkin olla avuksi, jos tyttäresi kokee sen auttavan. Kommunikoi selkeästi että tytär voi käyttää terapiaa tai muuta apua juuri niiden vaikeuksien ratkomiseen, jotka hän itse kokee akuuteiksi.
Oma äitini tarjoutui lopulta maksamaan terapiani yksityisellä puolella, mutta mainitsi seuraavassa lauseessa että hänen mielestään siellä pitäisi käsitellä mm. kykyäni hoitaa raha-asioita ja sitä että otan monet asiat liian vakavasti. Vaikka tiesin että terapeutti olisi asioistani vaitiolovelvollinen, en voinut ottaa apua vastaan. Kun äitini olisi maksanut terapian, olisin ollut velvoitettu keskustelemaan hänen kanssaan siitä miten terapia etenee ja sitä olisi ollut mahdotonta tehdä kertomatta mitä aiheita terapeutin kanssa käsittelemme.
Vaikka näet kokeneempana että tyttäresi elämä olisi monin tavoin helpompaa jos hän noudattaisi hoitosuunnitelmaansa tai eläisi terveemmin, näiden asioiden vahtiminen ei auta tytärtäsi eteenpäin ja saattaa vain pahentaa tilannetta. Vaikka maksaisittekin laskut, tyttäresi ei ole paranemisestaan teille tilivelvollinen, ja jos hän kokee että hoitosuunnitelman noudattaminen on yhtä kuin vanhempien tahdon noudattaminen, hänen voi itsenäistyvänä ja kapinoivana nuorena olla mahdoton alistua siihen.
Pystytkö olemaan tyttäresi tukena ja auttamaan häntä siten kun hän itse haluaa, ilman että neuvot tai kerrot mielipiteitäsi pyytämättä?
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida, osuus niin lähelle. Sinun on pakko katkaista napanuora ja antaa lapsen pärjät omillaan. Voi tuntua ihan kamalalta kun ei tiedä mitä kuuluu jne. mutta jokaisen on vain pärjättävä.
Kela maksaa vuokran, myös sitten ne terveyslaskut. Saa varmasti tukia niin että pärjää. Sosiaalitoimeen voi tehdä huoli-ilmoituksen viranomaisen kautta. Sitten päästät irti, lopetat vahtaamisen ja maanittelun.
Voi mennä kauan aikaa ennen kuin hänestä kuuluu ja kun kuuluu, tarvitsee rahaa. Anna vain tukea, kuuntelu apua. Ruokaa korkeintaan, ei rahaa.
En voi painottaa tätä liikaa, sinun on päästettävä irti. Aikuinen ihminen tekee omat valinnat, eikä kukaan voi muutta toisen elämän suuntaa jos itse ei halua muutosta. Se on sydäntä riistävää, mutta ns. tough love on ainoa vaihtoehto.
Kokemuksesta puhun, samalla tiellä vielä ollaan. Joka päivä tekisi mieli tarttua puhelimeen ja kysyä missä on, miten menee, voinko auttaa.... mutta näiden vuosien aikana mistään mitä olen tehnyt ei ole ollut apua tai tietä lopulliseen muutokseen. Vain hän itse voi sen tehdä. Joten pysy vahvana, keskity omaan hyvinvointiin. Löydä oma tiesi. Tsemppiä.
Nämä ovat vähän vaarallisia neuvoja jos on mielenterveysongelmia. Silloinkin tietysti täytyy etäännyttää itseään jaksaakseen, mutta täydellinen välien katkaisu voi päätyä todella pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on täysi-ikäinen ja vastuussa itsestään, lopeta se höösäys ja töösäys nyt. Jatka elämää, pentu 5metrin päässä itsestäsi, jotkut asiat pitää oppia kantapään kautta itse kenenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hänen herkkyyttään ei luultavasti ole ymmärretty tarpeeksi eikä ole siksi osattu käsitellä häntä oikein (koti, koulu ym.). En tarkoita tätä syytökseksi, ainoastaan havainnoksi, sillä vain joskus kipeätkin tosiasiat kohtaamalla voi saada muutoksen aikaan. Mahdollisuus parantumiseen lähtee siis faktojen toteamisesta.
Meillä oli tuollainen tilanne, kun olin tyttäresi ikäinen. Vanhemmat olivat pitkään yhdessä, ei alkoholismia, vakituiset työpaikat ja kaikki ns. tavallista. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt kuinka herkkä olin ja meitä kasvatettiin itsepäisen vahvatahtoisen sisareni kanssa samoin, vaikka olisimme kiistatta tarvinneet monin paikoin aivan erilaisia keinoja. Alan ammattilaisethan puhuvat myös, että lapsen temperamentti ja muut yksilölliset erot ym. tulee huomioida ja näinhän se on.
Mikäli tyttäresi siis on erityisen herkkä, on häntä kohdeltava lempeästi ja kannustaen, ei syyttäen ja kovuudella vaatien. Tähän kohtaan on huomautettava, että herkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta, kypsymättömyyttä ymv. eli lumihiutale-huutelijat älkööt vaivautuko tänne ilkkumaan. Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jolle ihminen itse ei voi mitään.
En tiedä onko teillä ap näin, mutta kannattaa ehdottomasti selvityttää myös tämä asia, sillä ainakin itselläni tilanne vain paheni aina siihen asti, kunnes tämä ymmärrettiin. Vaurioitunut herkkä nimittäin vaurioituu vielä entistäkin helpommin ja häntä olisi kohdeltava kuin helposti särkyvää lasiesinettä, kunnes hän hoidon, turvan, ajan tm. myötä alkaa vahvistua. Mutta toivotaan, että tilanteenne helpottuu oli sitten kyse mistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida, osuus niin lähelle. Sinun on pakko katkaista napanuora ja antaa lapsen pärjät omillaan. Voi tuntua ihan kamalalta kun ei tiedä mitä kuuluu jne. mutta jokaisen on vain pärjättävä.
Kela maksaa vuokran, myös sitten ne terveyslaskut. Saa varmasti tukia niin että pärjää. Sosiaalitoimeen voi tehdä huoli-ilmoituksen viranomaisen kautta. Sitten päästät irti, lopetat vahtaamisen ja maanittelun.
Voi mennä kauan aikaa ennen kuin hänestä kuuluu ja kun kuuluu, tarvitsee rahaa. Anna vain tukea, kuuntelu apua. Ruokaa korkeintaan, ei rahaa.
En voi painottaa tätä liikaa, sinun on päästettävä irti. Aikuinen ihminen tekee omat valinnat, eikä kukaan voi muutta toisen elämän suuntaa jos itse ei halua muutosta. Se on sydäntä riistävää, mutta ns. tough love on ainoa vaihtoehto.
Kokemuksesta puhun, samalla tiellä vielä ollaan. Joka päivä tekisi mieli tarttua puhelimeen ja kysyä missä on, miten menee, voinko auttaa.... mutta näiden vuosien aikana mistään mitä olen tehnyt ei ole ollut apua tai tietä lopulliseen muutokseen. Vain hän itse voi sen tehdä. Joten pysy vahvana, keskity omaan hyvinvointiin. Löydä oma tiesi. Tsemppiä.
Nämä ovat vähän vaarallisia neuvoja jos on mielenterveysongelmia. Silloinkin tietysti täytyy etäännyttää itseään jaksaakseen, mutta täydellinen välien katkaisu voi päätyä todella pahasti.
Luuletko etteivät läheiset ole ihan kaikkensa yrittäneet ensin hyvällä ja pahalla ja kun mistään keinoista ei ole apua ollut niin itsensä suojelu on viimeisin keino välien katkaisemiseen sillä keneltäkään ei voi loputtomiin riittää tai vaatia jonkun toivottoman ihmisen väkisin tukemiseen loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Hän on täysi-ikäinen ja vastuussa itsestään, lopeta se höösäys ja töösäys nyt. Jatka elämää, pentu 5metrin päässä itsestäsi, jotkut asiat pitää oppia kantapään kautta itse kenenkin.
Näin viedään masentuneelta loputkin rippeet mielenterveydestä. Eipä ole ihme, että tilastot paukkuu ylärajoilla, kun kansa on tyhmä, armoton ja vittumainen. Älä sitten kitise veroista, muista se! Hoito ja eläkkeet ei nimittäin ole ihan halpaa lystiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida, osuus niin lähelle. Sinun on pakko katkaista napanuora ja antaa lapsen pärjät omillaan. Voi tuntua ihan kamalalta kun ei tiedä mitä kuuluu jne. mutta jokaisen on vain pärjättävä.
Kela maksaa vuokran, myös sitten ne terveyslaskut. Saa varmasti tukia niin että pärjää. Sosiaalitoimeen voi tehdä huoli-ilmoituksen viranomaisen kautta. Sitten päästät irti, lopetat vahtaamisen ja maanittelun.
Voi mennä kauan aikaa ennen kuin hänestä kuuluu ja kun kuuluu, tarvitsee rahaa. Anna vain tukea, kuuntelu apua. Ruokaa korkeintaan, ei rahaa.
En voi painottaa tätä liikaa, sinun on päästettävä irti. Aikuinen ihminen tekee omat valinnat, eikä kukaan voi muutta toisen elämän suuntaa jos itse ei halua muutosta. Se on sydäntä riistävää, mutta ns. tough love on ainoa vaihtoehto.
Kokemuksesta puhun, samalla tiellä vielä ollaan. Joka päivä tekisi mieli tarttua puhelimeen ja kysyä missä on, miten menee, voinko auttaa.... mutta näiden vuosien aikana mistään mitä olen tehnyt ei ole ollut apua tai tietä lopulliseen muutokseen. Vain hän itse voi sen tehdä. Joten pysy vahvana, keskity omaan hyvinvointiin. Löydä oma tiesi. Tsemppiä.
Nämä ovat vähän vaarallisia neuvoja jos on mielenterveysongelmia. Silloinkin tietysti täytyy etäännyttää itseään jaksaakseen, mutta täydellinen välien katkaisu voi päätyä todella pahasti.
Luuletko etteivät läheiset ole ihan kaikkensa yrittäneet ensin hyvällä ja pahalla ja kun mistään keinoista ei ole apua ollut niin itsensä suojelu on viimeisin keino välien katkaisemiseen sillä keneltäkään ei voi loputtomiin riittää tai vaatia jonkun toivottoman ihmisen väkisin tukemiseen loputtomiin.
Toivottoman ihmisen? Tämä kertookin riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Raha-asioilla tai luottotietojen menettämisellä ei tällaisessa tilanteessa ole väliä. Älä huolehdi niistä. Äläkä huolehdi muistakaan ns. normaalin elämän peruspilareista, joita ajattelet tyttäresi tarvitsevan. Kun sairastin itse masennusta, äitini halusi kohentaa nuhruista ulkoasuani ostamalla tyyliini sopimattomia siistejä "businessasuja" ja huolehti muutenkin asioista, jotka eivät siinä tilanteessa tuntuneet itselleni millään lailla tarpeelliselta. Hän puuttui siis asioihin, jotka elämässäni pistivät hänen omaan silmäänsä eniten, vaikka olisin tarvinnut toisenlaista apua. Myöskään sinun lapsesi tilanne ei parane sillä, että joku auttaa häntä pitämään elämänsä ulkoisesti kasassa ja tai koittaa estää taloudellisten ongelmien kasautumisen. Kun ongelma on tunnepuolella ja mielenterveydessä, ne pitää saada ensin kuntoon, jotta tytär jaksaa itse huolehtia arjen asioista ja elämästään.
Ehdotan, että pyydät tytärtäsi kertomaan rehellisesti millaista apua hän haluaisi. Se, mikä mt-sairauksien hoidossa on vaikeaa, on byrokratia, terapeuttien etsiminen, hoitohenkilökunnan vakuuttaminen avuntarpeesta sekä kaikenlainen vaihtoehtojen selvittäminen, sähköpostittelu ja puhelinsoitot. Tällaisessa voisit hyvinkin olla avuksi, jos tyttäresi kokee sen auttavan. Kommunikoi selkeästi että tytär voi käyttää terapiaa tai muuta apua juuri niiden vaikeuksien ratkomiseen, jotka hän itse kokee akuuteiksi.
Oma äitini tarjoutui lopulta maksamaan terapiani yksityisellä puolella, mutta mainitsi seuraavassa lauseessa että hänen mielestään siellä pitäisi käsitellä mm. kykyäni hoitaa raha-asioita ja sitä että otan monet asiat liian vakavasti. Vaikka tiesin että terapeutti olisi asioistani vaitiolovelvollinen, en voinut ottaa apua vastaan. Kun äitini olisi maksanut terapian, olisin ollut velvoitettu keskustelemaan hänen kanssaan siitä miten terapia etenee ja sitä olisi ollut mahdotonta tehdä kertomatta mitä aiheita terapeutin kanssa käsittelemme.
Vaikka näet kokeneempana että tyttäresi elämä olisi monin tavoin helpompaa jos hän noudattaisi hoitosuunnitelmaansa tai eläisi terveemmin, näiden asioiden vahtiminen ei auta tytärtäsi eteenpäin ja saattaa vain pahentaa tilannetta. Vaikka maksaisittekin laskut, tyttäresi ei ole paranemisestaan teille tilivelvollinen, ja jos hän kokee että hoitosuunnitelman noudattaminen on yhtä kuin vanhempien tahdon noudattaminen, hänen voi itsenäistyvänä ja kapinoivana nuorena olla mahdoton alistua siihen.
Pystytkö olemaan tyttäresi tukena ja auttamaan häntä siten kun hän itse haluaa, ilman että neuvot tai kerrot mielipiteitäsi pyytämättä?
Kiitos ihanasta viestistä! Tässä on paljon hyviä neuvoja.
Voi olla, että tytär kokee että hänen on "pakko parantua" ja raportoida, jos kysymme miten hän voi ja jakselee. Emme ole koskaan udelleet, että mitä tarkalleen puhuvat hoidoissa, vaan pikemminkin niin, että ovatko saaneet puhuttua hänelle tärkeistä asioista tai tuntuuko keskusteluavusta olevan hyötyä. Olen itsekin joskus käynyt terapiassa purkamassa työhön liittyviä solmuja, enkä pitänyt itsekään siitä, kun minulta udeltiin että mistä tänään puhuttiin. Se ei kuulu edes miehelleni.
Voi olla, että koska en tiedä tai näe sinne ongelmien sisälle, olen yrittänyt liiaksi auttaa niissä pienemmissä, ulkoisissa jutuissa. Kuten vaikka ne raha-asiat.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida, osuus niin lähelle. Sinun on pakko katkaista napanuora ja antaa lapsen pärjät omillaan. Voi tuntua ihan kamalalta kun ei tiedä mitä kuuluu jne. mutta jokaisen on vain pärjättävä.
Kela maksaa vuokran, myös sitten ne terveyslaskut. Saa varmasti tukia niin että pärjää. Sosiaalitoimeen voi tehdä huoli-ilmoituksen viranomaisen kautta. Sitten päästät irti, lopetat vahtaamisen ja maanittelun.
Voi mennä kauan aikaa ennen kuin hänestä kuuluu ja kun kuuluu, tarvitsee rahaa. Anna vain tukea, kuuntelu apua. Ruokaa korkeintaan, ei rahaa.
En voi painottaa tätä liikaa, sinun on päästettävä irti. Aikuinen ihminen tekee omat valinnat, eikä kukaan voi muutta toisen elämän suuntaa jos itse ei halua muutosta. Se on sydäntä riistävää, mutta ns. tough love on ainoa vaihtoehto.
Kokemuksesta puhun, samalla tiellä vielä ollaan. Joka päivä tekisi mieli tarttua puhelimeen ja kysyä missä on, miten menee, voinko auttaa.... mutta näiden vuosien aikana mistään mitä olen tehnyt ei ole ollut apua tai tietä lopulliseen muutokseen. Vain hän itse voi sen tehdä. Joten pysy vahvana, keskity omaan hyvinvointiin. Löydä oma tiesi. Tsemppiä.
Nämä ovat vähän vaarallisia neuvoja jos on mielenterveysongelmia. Silloinkin tietysti täytyy etäännyttää itseään jaksaakseen, mutta täydellinen välien katkaisu voi päätyä todella pahasti.
Luuletko etteivät läheiset ole ihan kaikkensa yrittäneet ensin hyvällä ja pahalla ja kun mistään keinoista ei ole apua ollut niin itsensä suojelu on viimeisin keino välien katkaisemiseen sillä keneltäkään ei voi loputtomiin riittää tai vaatia jonkun toivottoman ihmisen väkisin tukemiseen loputtomiin.
Toivottoman ihmisen? Tämä kertookin riittävästi.
Aika hurja kommentti kyllä, vaikka toki turhautuminen on ymmärrettävää. Onneksi oma perheeni ei koskaan hylännyt minua, vaikka paraneminen vei vuosia ja masennustaipumus jäi ja se uusiutuu välillä. En silti ole enää samassa tilanteessa kuin nuoruuden pahimpina aikoina. Pahaksi päässyt tilanne ei korjaudu hetkessä.
- se herkkis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hänen herkkyyttään ei luultavasti ole ymmärretty tarpeeksi eikä ole siksi osattu käsitellä häntä oikein (koti, koulu ym.). En tarkoita tätä syytökseksi, ainoastaan havainnoksi, sillä vain joskus kipeätkin tosiasiat kohtaamalla voi saada muutoksen aikaan. Mahdollisuus parantumiseen lähtee siis faktojen toteamisesta.
Meillä oli tuollainen tilanne, kun olin tyttäresi ikäinen. Vanhemmat olivat pitkään yhdessä, ei alkoholismia, vakituiset työpaikat ja kaikki ns. tavallista. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt kuinka herkkä olin ja meitä kasvatettiin itsepäisen vahvatahtoisen sisareni kanssa samoin, vaikka olisimme kiistatta tarvinneet monin paikoin aivan erilaisia keinoja. Alan ammattilaisethan puhuvat myös, että lapsen temperamentti ja muut yksilölliset erot ym. tulee huomioida ja näinhän se on.
Mikäli tyttäresi siis on erityisen herkkä, on häntä kohdeltava lempeästi ja kannustaen, ei syyttäen ja kovuudella vaatien. Tähän kohtaan on huomautettava, että herkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta, kypsymättömyyttä ymv. eli lumihiutale-huutelijat älkööt vaivautuko tänne ilkkumaan. Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jolle ihminen itse ei voi mitään.
En tiedä onko teillä ap näin, mutta kannattaa ehdottomasti selvityttää myös tämä asia, sillä ainakin itselläni tilanne vain paheni aina siihen asti, kunnes tämä ymmärrettiin. Vaurioitunut herkkä nimittäin vaurioituu vielä entistäkin helpommin ja häntä olisi kohdeltava kuin helposti särkyvää lasiesinettä, kunnes hän hoidon, turvan, ajan tm. myötä alkaa vahvistua. Mutta toivotaan, että tilanteenne helpottuu oli sitten kyse mistä tahansa.
Kiitos. Tyttö ei ole mitenkään hirveän erilainen sisaruksistaan temperamentin puolesta, eli ei ole sellaista räiskyvä-tyyni-yhdistelmää. Mutta tätä täytyy kyllä miettiä, että josko tytöllä on tavallaan se salainen maailma ja herkkyys, jota sitten pitää omana tietonaan.
Tämän palstan paras ja pahin puoli on kyllä tämä, että täällä on kaikenlaisia ihmisiä. Jankkaajien lisäksi löytyy ihan hirveästi hyviä, uusia näkökulmia omiin pulmiin.
AP
Al-anon voi auttaa.
T. Raitistunut narkki