Lue keskustelun säännöt.
Tyttären elämä on sekaisin, miten auttaisin?
20.03.2021 |
18-vuotias tyttäreni on viimeisen vuoden oirehtinut voimakkaasti mielenterveytensä osalta. Hän on yrittänyt itsemurhaa kerran "tosissaan" ja kerran "show'n vuoksi" ja viettänyt aikaa osastohoidossa masennuksen ja muiden diagnoosiensa vuoksi.
Koska hän on täysi-ikäinen, emme voi pakottaa häntä asumaan kotona. Yksin asuessaan hän kuitenkin juo päivittäin, ei käy töissä ja opinnotkin etenevät vähän niin ja näin. Koska hänellä on lääkitys mm. masennukseen, joidenkin lähettämiensä ääniviestien ja viestien perusteella olemme alkaneet isänsä kanssa pelätä, että tyttö käyttää jo sekaisin alkoholia ja lääkkeitä.
Tyttö pyörii huonossa seurassa, kaveripiiri vaihtuu muutaman kuukauden välein ja aina vain epämääräisempään.
Meillä on kaksi muuta lasta, toinen vanhempi ja toinen vähän nuorempi, eikä kummallakaan ole ollut mitään samanlaisia ongelmia. Perheessä ei ole ollut alkoholismia tai muutakaan traumaattista, ja minun ja mieheni avioliitto on kestänyt jo 23 vuotta, tasaista ja turvallista elämää.
Olen ihan hukassa, en tiedä ollenkaan, mitä voisin tehdä. Miten saan otteen tyttärestä? Miten täysi-ikäisen elämään voi vaikuttaa, jos nuori ei kuuntele ketään? En jaksa enää tätä, että joka kerta puhelimen soidessa sydän alkaa hakkaamaan kun pelkään, mistä tyttö pitää taas hakea ja missä kunnossa. Työssä jaksaminen alkaa heikentyä ja tuntuu, etten jaksa enää olla iloinen, turvallinen ja jaksava äiti kahdelle muulle kun olen täynnä huolta aamusta yöhön.
Vertaistukea?
Kommentit (168)
AP, vaikutat hyvin kontrolloivalta ihmiseltä, monista sanavalinnoista käy selvästi ilmi, miten luulet tytärtäsi paremmin tietävän "hyvän elämän reseptin" , vaikka näennäisesti suot hänelle valinnanvapauden. Myös tuo "kaikkeni olen yrittänyt/en ymmärrä, mitä olisin voinut tehdä paremmin", on pelkkää vastuunpakoilua. Tällaisesta taustasta nousee usein juuri sen kaltaista oireilua, jota tyttärelläsi ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon viestin 44 äiti. Munkin tytär on edelleen sellainen, joka ärsyyntyy, jos yhtään olen eri mieltä hänen kanssaan. Se on opettanut itselleni todella diplomaattista lähestymistapaa eri asioihin, tyyliin vaikka noista pikavipestä keskusteluun, sellainen mielipidettä kyselevä keskustelutyyli: "ai jaa niinkö? Mitä jos joskus jää maksamatta? yms" Aivan hirvää on olla neuvomatta, kun onhan se ärsyttävää kenestä tahansa. Ja tuo lapseni rehellisyys/epärehellisyys...enpä voi sanoa hänen edelleenkään mikään rehellisyyden malliesimerkki olevan. Toki tästäkin olemme jutelleet.
Lopulta se vain on hyväksyttävä, että lapsi elää omaa elämäänsä ja jos se on päihde-elämä, sille ei voi paljoa tehdä. Kuullostaa sydämettömältä, mutta ennen kuin lapsi itse on valmis ottamaan vastaan apua, ei voi oikein mitenkään auttaa.
Onhan tämä kirkastanut arvojani, ts. sitä mikä on todella tärkeää. Lopulta ei se ole niin vakavaa, vaikka luottotiedot menee ja mitä kaikkea muuta voi tapahtua. Muistelen vanhoja viestejäni: "Ootko elossa? "
On se kyllä jotenkin kohtuutonta sekin, että joutuu miettimään jokaista hengenvetoaan ja ilmettään, ettei vaan sano mitään väärää. Tuntuu, että tyttärellä on hirveä valta (jota käyttää väärin ja vastuuttomasti) omaansa ja meidän elämäämme ja me vanhemmat olemme aivan kädettömiä.
Enpä olisi uskonut vaikka kaksi vuotta sitten, minkälaiseksi vuoristoradaksi se oma tasaisen tavallinen elämä voikaan muuttua. :(
AP
Vierailija kirjoitti:
AP, vaikutat hyvin kontrolloivalta ihmiseltä, monista sanavalinnoista käy selvästi ilmi, miten luulet tytärtäsi paremmin tietävän "hyvän elämän reseptin" , vaikka näennäisesti suot hänelle valinnanvapauden. Myös tuo "kaikkeni olen yrittänyt/en ymmärrä, mitä olisin voinut tehdä paremmin", on pelkkää vastuunpakoilua. Tällaisesta taustasta nousee usein juuri sen kaltaista oireilua, jota tyttärelläsi ilmenee.
Harmi, että olet saanut sellaisen kuvan. Mutta sitä en häpeile, että mielestäni hyvään elämään ei kuulu lääke/huumesekoilut alkoholin kanssa, ja jos tämä on kontrollointia, niin olkoon.
En usko, että olet itse kokenut tällaista tilannetta, sen näkee viestistäsi.
AP
Millaista on tavallinen elämä ap?
Olen vela.
Nyt vieläpä velaton vela.
Kun rajat aukeaa minä ja mieheni alamme matkustella.
Olen kokenut uskomattomia seikkailuja
Nähnyt Los Angelesin, Tokin ,Lontoon, Bankokin.
En halunnut äidiksi.
Olen kodista jossa vanhemmat hylkäsivät kauniin ,älykkään ja kiltin tyttärensä.
geeniloton ansiosta selviydyin..ja tässä ollaan:)
koulut käyneenä ,vauraana ja hyvässä parisuhteessa.
Olenko epänormaali?
Vierailija kirjoitti:
Millaista on tavallinen elämä ap?
Olen vela.
Nyt vieläpä velaton vela.
Kun rajat aukeaa minä ja mieheni alamme matkustella.
Olen kokenut uskomattomia seikkailuja
Nähnyt Los Angelesin, Tokin ,Lontoon, Bankokin.
En halunnut äidiksi.
Olen kodista jossa vanhemmat hylkäsivät kauniin ,älykkään ja kiltin tyttärensä.
geeniloton ansiosta selviydyin..ja tässä ollaan:)
koulut käyneenä ,vauraana ja hyvässä parisuhteessa.
Olenko epänormaali?
Se mikä on tavallista toiselle on epätavallista toiselle. Toiset tykkää olla kotona ja neuloa, toiset tykkää harrastaa ja matkustaa. Ei sillä ole minulle väliä, mitä kukakin pitää tavallisena.
Minulle se on sitä, että arkena käydään töissä, iltaisin harrastetaan ja rentoudutaan ja viikonloppuisin tehdään jotain spessumpaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon viestin 44 äiti. Munkin tytär on edelleen sellainen, joka ärsyyntyy, jos yhtään olen eri mieltä hänen kanssaan. Se on opettanut itselleni todella diplomaattista lähestymistapaa eri asioihin, tyyliin vaikka noista pikavipestä keskusteluun, sellainen mielipidettä kyselevä keskustelutyyli: "ai jaa niinkö? Mitä jos joskus jää maksamatta? yms" Aivan hirvää on olla neuvomatta, kun onhan se ärsyttävää kenestä tahansa. Ja tuo lapseni rehellisyys/epärehellisyys...enpä voi sanoa hänen edelleenkään mikään rehellisyyden malliesimerkki olevan. Toki tästäkin olemme jutelleet.
Lopulta se vain on hyväksyttävä, että lapsi elää omaa elämäänsä ja jos se on päihde-elämä, sille ei voi paljoa tehdä. Kuullostaa sydämettömältä, mutta ennen kuin lapsi itse on valmis ottamaan vastaan apua, ei voi oikein mitenkään auttaa.
Onhan tämä kirkastanut arvojani, ts. sitä mikä on todella tärkeää. Lopulta ei se ole niin vakavaa, vaikka luottotiedot menee ja mitä kaikkea muuta voi tapahtua. Muistelen vanhoja viestejäni: "Ootko elossa? "
On se kyllä jotenkin kohtuutonta sekin, että joutuu miettimään jokaista hengenvetoaan ja ilmettään, ettei vaan sano mitään väärää. Tuntuu, että tyttärellä on hirveä valta (jota käyttää väärin ja vastuuttomasti) omaansa ja meidän elämäämme ja me vanhemmat olemme aivan kädettömiä.
Enpä olisi uskonut vaikka kaksi vuotta sitten, minkälaiseksi vuoristoradaksi se oma tasaisen tavallinen elämä voikaan muuttua. :(
AP
Tottakai aikuisella ihmisellä on valta omasta elämästään. Kenelle se kuuluu jos ei hänelle? Vanhemmille? Ei ihme jos on mt-ongelmia jos vanhemmat ovat tuollaisia kontrollifriikkejä.
Alkoholin ja lääkkeiden sekaisin käyttämisestä sen verran, että tavallinen masennuslääkitys oikealla annoksella ei ole sinänsä vaarallista, vaikkei alkoholin käyttöä lääkityksen aikana suositellakaan. Lääkityksen aikana alkoholi saattaa vaikuttaa jo pienempinä annoksina, tai alkoholi saattaa heikentää lääkityksen tehoa, mutta varsinaisia sekakäyttövaikutuksia niillä ei ole. Rauhoittavat ja unilääkkeet on tietysti eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon viestin 44 äiti. Munkin tytär on edelleen sellainen, joka ärsyyntyy, jos yhtään olen eri mieltä hänen kanssaan. Se on opettanut itselleni todella diplomaattista lähestymistapaa eri asioihin, tyyliin vaikka noista pikavipestä keskusteluun, sellainen mielipidettä kyselevä keskustelutyyli: "ai jaa niinkö? Mitä jos joskus jää maksamatta? yms" Aivan hirvää on olla neuvomatta, kun onhan se ärsyttävää kenestä tahansa. Ja tuo lapseni rehellisyys/epärehellisyys...enpä voi sanoa hänen edelleenkään mikään rehellisyyden malliesimerkki olevan. Toki tästäkin olemme jutelleet.
Lopulta se vain on hyväksyttävä, että lapsi elää omaa elämäänsä ja jos se on päihde-elämä, sille ei voi paljoa tehdä. Kuullostaa sydämettömältä, mutta ennen kuin lapsi itse on valmis ottamaan vastaan apua, ei voi oikein mitenkään auttaa.
Onhan tämä kirkastanut arvojani, ts. sitä mikä on todella tärkeää. Lopulta ei se ole niin vakavaa, vaikka luottotiedot menee ja mitä kaikkea muuta voi tapahtua. Muistelen vanhoja viestejäni: "Ootko elossa? "
On se kyllä jotenkin kohtuutonta sekin, että joutuu miettimään jokaista hengenvetoaan ja ilmettään, ettei vaan sano mitään väärää. Tuntuu, että tyttärellä on hirveä valta (jota käyttää väärin ja vastuuttomasti) omaansa ja meidän elämäämme ja me vanhemmat olemme aivan kädettömiä.
Enpä olisi uskonut vaikka kaksi vuotta sitten, minkälaiseksi vuoristoradaksi se oma tasaisen tavallinen elämä voikaan muuttua. :(
AP
Tottakai aikuisella ihmisellä on valta omasta elämästään. Kenelle se kuuluu jos ei hänelle? Vanhemmille? Ei ihme jos on mt-ongelmia jos vanhemmat ovat tuollaisia kontrollifriikkejä.
Pointti oli varmaankin se, että tytär käyttää väärin sitä vapauttaan tuhoamalla elämänsä. Vaikka toki se on hänen elämänsä ja saa sen tuhota jos niin haluaa, mutta samalla tulee tuhonneeksi monta muuta ympäriltään. Ja pitämällä vanhempia kepin mitan päässä aiheuttaa kamalasti huolta ja ahdistusta vanhemmille, eikä ota apua vastaan.
Eli ei siis tarvitse tehdä mitä AP käskee, mutta nuori ei tunnu tarpeeksi kypsältä käyttämään sitä vastuuta omasta elämästään satuttamatta itseään ja muita.
Sanoit, että teillä ei ole ollut alkoholismia tai muutakaan traumaattista. Haluaisin muistuttaa sinua AP ja muitakin keskustelua seuraavia vanhempia, että ette koskaan tiedä kaikkea, mitä lapselle elämässä tapahtuu ja on tapahtunut. Eli AP:n lapsikin on hyvin todennäköisesti käynyt läpi jotain traumaattista, kun noin oireilee. Ehkä esimerkiksi kiusaaminen olikin rajumpaa kuin miltä päälle päin vaikutti?
Minulle tapahtui jotain hyvin traumaattista alaikäisenä eikä kumpikaan vanhemmistani tiedä asiasta. Yritin myös itsemurhaa aikuisena eivätkä vanhemmat tiedä tästäkään. He tietävät kyllä, että jokin minua vaivaa, kun olen vuosia kärsinyt uniongelmista ja lukioiässä lintsasin koulusta hälyttävän paljon. Mitään päihdeongelmaa mulla ei ole ollut, en liiku ns. huonossa seurassa ja valmistun pian maisteriksi, eli elämä on ulospäin parhaillaan ihan kondiksessa. Voin kuitenkin edelleen huonosti. Harkitsen asiasta vanhemmilleni kertomista. Sydän vähän särkyy näin etukäteen pelkästä ajatuksesta, että joutuisin heidät huolestuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon viestin 44 äiti. Munkin tytär on edelleen sellainen, joka ärsyyntyy, jos yhtään olen eri mieltä hänen kanssaan. Se on opettanut itselleni todella diplomaattista lähestymistapaa eri asioihin, tyyliin vaikka noista pikavipestä keskusteluun, sellainen mielipidettä kyselevä keskustelutyyli: "ai jaa niinkö? Mitä jos joskus jää maksamatta? yms" Aivan hirvää on olla neuvomatta, kun onhan se ärsyttävää kenestä tahansa. Ja tuo lapseni rehellisyys/epärehellisyys...enpä voi sanoa hänen edelleenkään mikään rehellisyyden malliesimerkki olevan. Toki tästäkin olemme jutelleet.
Lopulta se vain on hyväksyttävä, että lapsi elää omaa elämäänsä ja jos se on päihde-elämä, sille ei voi paljoa tehdä. Kuullostaa sydämettömältä, mutta ennen kuin lapsi itse on valmis ottamaan vastaan apua, ei voi oikein mitenkään auttaa.
Onhan tämä kirkastanut arvojani, ts. sitä mikä on todella tärkeää. Lopulta ei se ole niin vakavaa, vaikka luottotiedot menee ja mitä kaikkea muuta voi tapahtua. Muistelen vanhoja viestejäni: "Ootko elossa? "
On se kyllä jotenkin kohtuutonta sekin, että joutuu miettimään jokaista hengenvetoaan ja ilmettään, ettei vaan sano mitään väärää. Tuntuu, että tyttärellä on hirveä valta (jota käyttää väärin ja vastuuttomasti) omaansa ja meidän elämäämme ja me vanhemmat olemme aivan kädettömiä.
Enpä olisi uskonut vaikka kaksi vuotta sitten, minkälaiseksi vuoristoradaksi se oma tasaisen tavallinen elämä voikaan muuttua. :(
AP
Tottakai aikuisella ihmisellä on valta omasta elämästään. Kenelle se kuuluu jos ei hänelle? Vanhemmille? Ei ihme jos on mt-ongelmia jos vanhemmat ovat tuollaisia kontrollifriikkejä.
Pointti oli varmaankin se, että tytär käyttää väärin sitä vapauttaan tuhoamalla elämänsä. Vaikka toki se on hänen elämänsä ja saa sen tuhota jos niin haluaa, mutta samalla tulee tuhonneeksi monta muuta ympäriltään. Ja pitämällä vanhempia kepin mitan päässä aiheuttaa kamalasti huolta ja ahdistusta vanhemmille, eikä ota apua vastaan.
Eli ei siis tarvitse tehdä mitä AP käskee, mutta nuori ei tunnu tarpeeksi kypsältä käyttämään sitä vastuuta omasta elämästään satuttamatta itseään ja muita.
No juuri näin. Vanhin lapsi menee ja tekee omiaan, on enemmän taiteilijaluonne eikä elä tätä ysistä viiteen elämää kuin me vanhemmat. Käy töissä, joista tykkää, opiskeli ja opiskelee asioita, jotka kiinnostavat. Hoitaa laskunsa ja pitää yhteyttä meihin ja isovanhempiinsa omaehtoisesti.
Aina on pyytänyt apua jos on tarvinut ja sitä saanut.
Tarkoitus ei siis ole kasvattaa lapsista omia kopioitamme, joihin petymme jos eivät opiskele ja harrasta sitä mitä me päätämme.
AP
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, vaikutat hyvin kontrolloivalta ihmiseltä, monista sanavalinnoista käy selvästi ilmi, miten luulet tytärtäsi paremmin tietävän "hyvän elämän reseptin" , vaikka näennäisesti suot hänelle valinnanvapauden. Myös tuo "kaikkeni olen yrittänyt/en ymmärrä, mitä olisin voinut tehdä paremmin", on pelkkää vastuunpakoilua. Tällaisesta taustasta nousee usein juuri sen kaltaista oireilua, jota tyttärelläsi ilmenee.
Harmi, että olet saanut sellaisen kuvan. Mutta sitä en häpeile, että mielestäni hyvään elämään ei kuulu lääke/huumesekoilut alkoholin kanssa, ja jos tämä on kontrollointia, niin olkoon.
En usko, että olet itse kokenut tällaista tilannetta, sen näkee viestistäsi.
AP
Olet väärässä, olen kyllä kokenut tällaisen tilanteen - tyttäresi asemassa. Mutta sinua ilmeisesti harmittaa enemmän se, minkälainen kuva itsestäsi välittyy. Puhut siitä, mikä on kohtuullista, kenellä on valta... En suinkaan tarkoittanut, että elämä päihderiippuvaisena olisi hyvää millään mittarilla; en vain usko, että kovin moni aidosti turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä kasvanut OIREILISI näin heti kun lapsuudenperheen kontrolli hellittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että teillä ei ole ollut alkoholismia tai muutakaan traumaattista. Haluaisin muistuttaa sinua AP ja muitakin keskustelua seuraavia vanhempia, että ette koskaan tiedä kaikkea, mitä lapselle elämässä tapahtuu ja on tapahtunut. Eli AP:n lapsikin on hyvin todennäköisesti käynyt läpi jotain traumaattista, kun noin oireilee. Ehkä esimerkiksi kiusaaminen olikin rajumpaa kuin miltä päälle päin vaikutti?
Minulle tapahtui jotain hyvin traumaattista alaikäisenä eikä kumpikaan vanhemmistani tiedä asiasta. Yritin myös itsemurhaa aikuisena eivätkä vanhemmat tiedä tästäkään. He tietävät kyllä, että jokin minua vaivaa, kun olen vuosia kärsinyt uniongelmista ja lukioiässä lintsasin koulusta hälyttävän paljon. Mitään päihdeongelmaa mulla ei ole ollut, en liiku ns. huonossa seurassa ja valmistun pian maisteriksi, eli elämä on ulospäin parhaillaan ihan kondiksessa. Voin kuitenkin edelleen huonosti. Harkitsen asiasta vanhemmilleni kertomista. Sydän vähän särkyy näin etukäteen pelkästä ajatuksesta, että joutuisin heidät huolestuttamaan.
Surullista! Jotain tuollaista voi toki olla taustalla meidänkin tytöllä, ei vaan ole halunnut kertoa.
Mielestäni vanhempana on aina parempi olla huolestunut jostain, jonka tietää ja jossa voi auttaa, kuin olla epämääräisen huolestunut eikä tiedä yhtään mistä on kyse. Suosittelen kyllä jakamaan asian vanhempiesi kanssa.
AP
Kuinka usein hän siis käyttää alkoholia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kuin oma äitini olisi kirjoittanut tämän viestin. Olen itse saman ikäisenä ollut samassa tilanteessa. Samanlaisia ongelmia mitä tyttösi kokee olen itsekkin kokenut. Minusta tuntuu että muutos on lähettävä hänestä itsestään. Oma sekakäyttöni johti aikanaan vakavaan sairauskohtaukseen minkä takia olin useamman kuukauden teholla ja oli lähellä etten kuollut.
Mulle on yksi ihminen kertonut elämän aikana että ehkä ihminen tarvitsee sen tietyn tökkäyksen/ pohjan että paraneminen voi alkaa. Ole tyttösi tukena ja älä anna periksi vaikka se voi tuntua hankalalta. Jos tarviit mitään tukea niin voit olla yhteydessä. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on AINUT järkevä keino: päästäkää se pohjalle. Älkää tukeeko ja varsinkaan maksako laskuja! Päihdeongelmainen toipuu vasta kun on kunnolla rypeny!!
T. Entinen rapa-juoppu, nyt onnellinen mies.
Juuri näin. Päihteiden käyttäjä käyttää hyväkseen ihan kaikkia jatkaakseen harrastustaan niin kauan kun laskujen maksajia riittää ja tukijoita siihen. Pitää tulla riittävän iso kolaus ja pohjalle meneminen ennen kuin se loppuu. Ja jos sekään ei auta niin kenenkään ei pidä syyllistää siitä itseään sillä silloin sille ei olisi kukaan mitään mahtanut jos joku ei halua elää niin se ei ole kenenkään vika.
Ota yhteyttä minne tahansa mutta älä kirjoita minnekään netin keskustelu- äläkä muillekaan palstoille, sieltä ei apua saa,
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin ja lääkkeiden sekaisin käyttämisestä sen verran, että tavallinen masennuslääkitys oikealla annoksella ei ole sinänsä vaarallista, vaikkei alkoholin käyttöä lääkityksen aikana suositellakaan. Lääkityksen aikana alkoholi saattaa vaikuttaa jo pienempinä annoksina, tai alkoholi saattaa heikentää lääkityksen tehoa, mutta varsinaisia sekakäyttövaikutuksia niillä ei ole. Rauhoittavat ja unilääkkeet on tietysti eri asia.
Masennuslääkkeiden ja muiden psyykelääkkeiden vahingollisuutta ei juurikaan tutkita etenkään pitkällä aikavälillä, eivätkä lääkärit ota niitä tosissaan. Ihmiset saattavat käytää noita muutaman viikon tai kuukauden kestävissä tutkimuksissa tehokkaaksi ja turvalliseksi todettuja mömmöjä vuosikausia sekaisin, monille ne on aiheuttaneet niin pahaa sekavuutta ja ahdistusta, että ovat joutuneet peläkäämään omaa kuolemaansa. Mutta siitä ei puhuta julkisuudessa, siksi sitä ei myöskään tunnisteta. Jos yrittää vierottautua noista mömmöistä, niin vieroitusoireet ovat kamalat ja niihin lääkärit syöttävät lisää mömmöjä, jotka saavat hermoston ja täten koko kehon toiminnot täysin sekaisin.
https://madinfinland.org/hengissa-hoidosta-huolimatta-tarina-ssri-viero…
Hanki itsellesi apua kriisikeskuksesta. Oikeasti, sinä tarvitset ammattiapua nyt että pääset elämässä eteenpäin ja saat purkaa näitä tunteita ja kokemuksia.
No et voi mitää, mutta etsi tukea itsellesi. Esim al-anon, joka on päihteitä käyttävien läheisten tukiryhmä.
Se että kulissit on kunnossa ei tarkoita että kotona olisi kaikki hyvin.