Lue keskustelun säännöt.
Tyttären elämä on sekaisin, miten auttaisin?
20.03.2021 |
18-vuotias tyttäreni on viimeisen vuoden oirehtinut voimakkaasti mielenterveytensä osalta. Hän on yrittänyt itsemurhaa kerran "tosissaan" ja kerran "show'n vuoksi" ja viettänyt aikaa osastohoidossa masennuksen ja muiden diagnoosiensa vuoksi.
Koska hän on täysi-ikäinen, emme voi pakottaa häntä asumaan kotona. Yksin asuessaan hän kuitenkin juo päivittäin, ei käy töissä ja opinnotkin etenevät vähän niin ja näin. Koska hänellä on lääkitys mm. masennukseen, joidenkin lähettämiensä ääniviestien ja viestien perusteella olemme alkaneet isänsä kanssa pelätä, että tyttö käyttää jo sekaisin alkoholia ja lääkkeitä.
Tyttö pyörii huonossa seurassa, kaveripiiri vaihtuu muutaman kuukauden välein ja aina vain epämääräisempään.
Meillä on kaksi muuta lasta, toinen vanhempi ja toinen vähän nuorempi, eikä kummallakaan ole ollut mitään samanlaisia ongelmia. Perheessä ei ole ollut alkoholismia tai muutakaan traumaattista, ja minun ja mieheni avioliitto on kestänyt jo 23 vuotta, tasaista ja turvallista elämää.
Olen ihan hukassa, en tiedä ollenkaan, mitä voisin tehdä. Miten saan otteen tyttärestä? Miten täysi-ikäisen elämään voi vaikuttaa, jos nuori ei kuuntele ketään? En jaksa enää tätä, että joka kerta puhelimen soidessa sydän alkaa hakkaamaan kun pelkään, mistä tyttö pitää taas hakea ja missä kunnossa. Työssä jaksaminen alkaa heikentyä ja tuntuu, etten jaksa enää olla iloinen, turvallinen ja jaksava äiti kahdelle muulle kun olen täynnä huolta aamusta yöhön.
Vertaistukea?
Kommentit (168)
Se tässä juuri onkin, että lain mukaan 18-vuotias on aikuinen, vaikka todellisuudessa on vielä monin tavoin kehittymätön ja lapsi.
Niin monta tarinaa ja niin monen vanhemman hätää olen kuullut työssäni juuri tällaisista asioista. Vanhemmat ovat kädettömiä, samoin auttajatahot, koska lait ei salli puuttumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon viestin 44 äiti. Munkin tytär on edelleen sellainen, joka ärsyyntyy, jos yhtään olen eri mieltä hänen kanssaan. Se on opettanut itselleni todella diplomaattista lähestymistapaa eri asioihin, tyyliin vaikka noista pikavipestä keskusteluun, sellainen mielipidettä kyselevä keskustelutyyli: "ai jaa niinkö? Mitä jos joskus jää maksamatta? yms" Aivan hirvää on olla neuvomatta, kun onhan se ärsyttävää kenestä tahansa. Ja tuo lapseni rehellisyys/epärehellisyys...enpä voi sanoa hänen edelleenkään mikään rehellisyyden malliesimerkki olevan. Toki tästäkin olemme jutelleet.
Lopulta se vain on hyväksyttävä, että lapsi elää omaa elämäänsä ja jos se on päihde-elämä, sille ei voi paljoa tehdä. Kuullostaa sydämettömältä, mutta ennen kuin lapsi itse on valmis ottamaan vastaan apua, ei voi oikein mitenkään auttaa.
Onhan tämä kirkastanut arvojani, ts. sitä mikä on todella tärkeää. Lopulta ei se ole niin vakavaa, vaikka luottotiedot menee ja mitä kaikkea muuta voi tapahtua. Muistelen vanhoja viestejäni: "Ootko elossa? "
On se kyllä jotenkin kohtuutonta sekin, että joutuu miettimään jokaista hengenvetoaan ja ilmettään, ettei vaan sano mitään väärää. Tuntuu, että tyttärellä on hirveä valta (jota käyttää väärin ja vastuuttomasti) omaansa ja meidän elämäämme ja me vanhemmat olemme aivan kädettömiä.
Enpä olisi uskonut vaikka kaksi vuotta sitten, minkälaiseksi vuoristoradaksi se oma tasaisen tavallinen elämä voikaan muuttua. :(
AP
Tyttäresi on kärsinyt alaisenasi sen seitsemäntoista vuotta, ja sä kärsit nyt, kun kaksi vuotta olet joutunut olemaan varpaillasi??? Niinpä. Katso tarkkaan kauas taaksepäin, oletko ihan varmasti hyväksynyt tämän keskimmäisen sellaisenaan kuin on, vaikka on aina ollut se ainoa haasteellinen teidän perheessä?
Niinpä, sitä on hirveen vaikeaa myöntää, että matkan varrella on tullut toivottua, että lapsi olisi edes vähän toisenlainen, tiedän.
Mutta eipä sitä kannata hävetä, vaan pitää ottaa se omakin vastuu, turhaa sitä on vain toiselta vaatia. Sun täytyy lopettaa se lapsen päihteiden käytön mahdollistaminen, hän voi hakea toimeentulotukea kuten muutkin varattomat.
Kuuntele häntä aidosti, jos suostuu sulle puhumaan, älä arvostele kuitenkaan. Voit ohjata parempaan suuntaan, mutta siinä pitää oikeasti olla hienotunteinen.
Sit lopuksi ehkä turhan tuntuinen kysymys, olethan muistanut aina kysyä, että tietäähän hän, että rakastat no matter what, ja puoleesi voi aina kääntyä??
Vierailija kirjoitti:
https://irtihuumeista.fi/laheisille/laheisryhmat/
Korona- aikana osa suljettu ja osa etä yhteyksillä.
No jo on yllä olevan neuvo outo jos ei voi purkaa ahdistustaan ja tunteitaan mihinkään kun koronan aikana monet palvelut ovat suljettuina.
Kriisikeskuksesta saa apua etänäkin!
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Ja nämä huumeiden välittäjät kuten tämä Niko https://yle.fi/uutiset/3-11846781 saa vain jatkaa touhujaan. Kamalinta että huumeita saa velaksi.
En voinut uskoa kuinka ylimielisenä tämä pelle vaan marssi oikeudesta jatkamaan harrastuksiaan vapaalle jalalle. Minkälaiset vanhemmat tällä tyypillä oikein ovat kun ovat rikkaita eikä ole pojalle mitään muita harrastuksia onnistuneet kustantamaan. Olisivat antaneet rahaa ylellisyyksiin niin paljon ettei tarvitse jatkaa rikollisella alalla. Mikä koulutus sillä on enkä ole lukenut muuta kuin että häneltä on huumeista nenä tuhoutunut ja tämän fitnesi akan menetti Marttiinan ex miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Päihteiden käyttäjät hakeutuvat samanlaiseen sallivaan kaveripiiriin. Ei kukaan halua erilaisia kavereita ja ketään sanomaan että onkohan tuo nyt ihan järkevää. Kun kaverit kun muuttuvat pahaksi päihteiden suosijoiksi ja käyttäjiksi niin silloin hälytyskellot alkavat soida ihan täysillä.
Sellainen ihminen jolla ei ole mitään kokemusta päihde ongelmasta itsellään tai lähipiirissä niin ei todellakaan tiedä yhtään mitään.
Hyvähän täysin ulkopuolisten ihmisten on sanoa aikuisen lapsen vanhemmille, että päästäkää vaan se lapsi ihan pohjalle älkääkä auttako häntä rahallisesti yhtään. Mutta kun tilanteet eivät vain ole aina niin mustavalkoisia!!
Eikä toimeentulotuki suinkaan auta kaikissa välttämättömissäkään laskuissa, edes lääkkeiden osalta. Eikä mitkään tuet Suomessa kata täysin esim. vuokrasummaa, vaikka vuokra olisikin esim. normaali n.500e..
Kun ihmisellä on jo muutenkin henkisesti todella vaikeaa esim. masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien takia, niin en todellakaan tiedä, pitääkö sitä henkistä pahaa oloa ja ahdistusta vielä tarkoituksella läheisten olla lisäämässä päättämällä, ettei rahallisesti auteta mitenkään tavalla tai toisella? Toki ymmärrän senkin, että nuorella rahat menevät helposti päihteisiin, kun hän hakee edes hetkellistä helpotusta oloonsa, ja siihen tietysti liittyy sitten se addiktioriski.
Tai miten pitäisi suhtautua esim. aikuiseen lapseen, jolla on sellaisia fyysisiä ongelmia ja sairauksia, mitkä estävät monen vuoden ajan opiskelun ja työssä käymisen? Onko oikein, ettei häntä auteta lainkaan, vaan toitotetaan vaan sitä, että toimeentulotuki auttaa kyllä, vaikkei se oikeassa elämässä suinkaan auta riittävästi kaikkien kohdalla edes välttämättömissä kuluissa.
Itse ajattelen niin, että vanhempi voi/saa auttaa rahallisesti suoraan tai muuten sen verran kuin mitä ns. normaalikäytöksinen nuori aikuinen tarvitsisi elääkseen hyvää elämää. Ts. että lapsi pystyy ostamaan kaiken välttämättömän tarvitsemansa ruoasta vaatteisiin, kodinkoneisiin jne. Siis ettei tarvitse ostaa pelkkiä kauraryynejä jne. On aivan eri asia esim. ns. normaali opiskeluaika elää tiukalla budjetilla, kun nuori tietää ja toivoo sen olevan vain tilapäinen elämänvaihe.
Toki jos lapsi sitten selkeästi käyttää esim. annetut vuokrarahat johonkin muuhun kuin vuokraan, miettisin sellaista vaihtoehtoa kuin kehotus, varoitus ja rangaistus-systeemiä. Eli ensin varoittaisin ja sitten rahat pois, jos ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiketi lapsi on ollut intensiivisen avun tarpeessa jo vuosia alaikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Päihteiden käyttäjät hakeutuvat samanlaiseen sallivaan kaveripiiriin. Ei kukaan halua erilaisia kavereita ja ketään sanomaan että onkohan tuo nyt ihan järkevää. Kun kaverit kun muuttuvat pahaksi päihteiden suosijoiksi ja käyttäjiksi niin silloin hälytyskellot alkavat soida ihan täysillä.
Sellainen ihminen jolla ei ole mitään kokemusta päihde ongelmasta itsellään tai lähipiirissä niin ei todellakaan tiedä yhtään mitään.
Suurin osa 18-19-vuotaista juo itsensä säännöllisesti humalaan ja hyväksyy kavereidensa kännäämisen. Se on Suomessa täysin normaalia toimintaa ja AP on kontrollifriikki jos kärsii siitä näin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Kuka olisi riemuissaan, jos nuoren kaveripiiri sisältäisi vain päihdeongelmaisia ja muuten syrjäytyneitä nuoria, joiden yhteinen harrastus on juominen tai muiden päihteiden käyttö?
Yleensä palstalla haukutaan vanhemmat, jotka eivät huolehdi siitä, millaisessa seurassa nuori liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Kuka olisi riemuissaan, jos nuoren kaveripiiri sisältäisi vain päihdeongelmaisia ja muuten syrjäytyneitä nuoria, joiden yhteinen harrastus on juominen tai muiden päihteiden käyttö?
Yleensä palstalla haukutaan vanhemmat, jotka eivät huolehdi siitä, millaisessa seurassa nuori liikkuu.
Mitä ap tietää kyseisistä piireistä? Jotain omia oletuksia hänellä on, mutta ne perustuvat vain hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, vaikutat hyvin kontrolloivalta ihmiseltä, monista sanavalinnoista käy selvästi ilmi, miten luulet tytärtäsi paremmin tietävän "hyvän elämän reseptin" , vaikka näennäisesti suot hänelle valinnanvapauden. Myös tuo "kaikkeni olen yrittänyt/en ymmärrä, mitä olisin voinut tehdä paremmin", on pelkkää vastuunpakoilua. Tällaisesta taustasta nousee usein juuri sen kaltaista oireilua, jota tyttärelläsi ilmenee.
Vanhemmilla on luontainen tarve pitää itseään maailman parhaimpina äiteinä ja isinä, viisastella ja kontrolloida lastensa elämää hautaan asti. Se on fakta.
Mutta näin vakavien mielenterveysongelmien syy on muualla kuin tuollaisessa. Aivojen rakenteissa, erityisherkkyydessä, nepsy-ongelmissa, koulukiusaamisessa + jossain muussa traumassa, mitä perhe ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, vaikutat hyvin kontrolloivalta ihmiseltä, monista sanavalinnoista käy selvästi ilmi, miten luulet tytärtäsi paremmin tietävän "hyvän elämän reseptin" , vaikka näennäisesti suot hänelle valinnanvapauden. Myös tuo "kaikkeni olen yrittänyt/en ymmärrä, mitä olisin voinut tehdä paremmin", on pelkkää vastuunpakoilua. Tällaisesta taustasta nousee usein juuri sen kaltaista oireilua, jota tyttärelläsi ilmenee.
Vanhemmilla on luontainen tarve pitää itseään maailman parhaimpina äiteinä ja isinä, viisastella ja kontrolloida lastensa elämää hautaan asti. Se on fakta.
Mutta näin vakavien mielenterveysongelmien syy on muualla kuin tuollaisessa. Aivojen rakenteissa, erityisherkkyydessä, nepsy-ongelmissa, koulukiusaamisessa + jossain muussa traumassa, mitä perhe ei tiedä.
Ei tuo ole luontainen tarve vaan kontrollifriikkejä pakkomielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Kuka olisi riemuissaan, jos nuoren kaveripiiri sisältäisi vain päihdeongelmaisia ja muuten syrjäytyneitä nuoria, joiden yhteinen harrastus on juominen tai muiden päihteiden käyttö?
Yleensä palstalla haukutaan vanhemmat, jotka eivät huolehdi siitä, millaisessa seurassa nuori liikkuu.
Mitä ap tietää kyseisistä piireistä? Jotain omia oletuksia hänellä on, mutta ne perustuvat vain hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
En minäkään tiedä syvällisiä asioita monen päihdeongelmaisen kaveripiiristä, mutta aika paljon päättelen silti vaikka siitä, että kaveripiirin edustajia näkee esim. keskellä päivää päissään, kukaan ei käy koulua tai opiskele tai käy töissä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Kuka olisi riemuissaan, jos nuoren kaveripiiri sisältäisi vain päihdeongelmaisia ja muuten syrjäytyneitä nuoria, joiden yhteinen harrastus on juominen tai muiden päihteiden käyttö?
Yleensä palstalla haukutaan vanhemmat, jotka eivät huolehdi siitä, millaisessa seurassa nuori liikkuu.
Mitä ap tietää kyseisistä piireistä? Jotain omia oletuksia hänellä on, mutta ne perustuvat vain hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
En minäkään tiedä syvällisiä asioita monen päihdeongelmaisen kaveripiiristä, mutta aika paljon päättelen silti vaikka siitä, että kaveripiirin edustajia näkee esim. keskellä päivää päissään, kukaan ei käy koulua tai opiskele tai käy töissä tms.
Ovatko he kertoneet nämä asiat sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelejä, niihin menee kaikki loput rahat, mitä vuokran ja ruuan jälkeen jää. Koulusta heittivät ulos liiallisten poissaolojen vuoksi.
Googlaa digipelirajaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttuisin kyllä kaikin tavoin tyttären elämään. Itse tuossa iässä kärsin mielenterveysongelmista (masennus, ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelko) ja vaikka yritin hakea apua terveydenhuollosta, jäin vaille tukea. Luulin, ettei apua vain ole saatavilla. Eikä ollut voimia yksin yrittää hakea uudelleen ja eri paikoista. Oireilut jatkuivat pidempään. Olisin tuolloin ehdottomasti kaivannut aikuismaisempaa näkemystä elämääni, opiskeluihini ja ihmissuhteisiini. Moni 18-vuotias voi olla todella pihalla itsestään, arvoistaan, unelmistaan...
Tuntuu vaan niin mahdottomalta auttaa, kun puheluihin vastaa harvoin, viesteihin viiveellä, ei kerro hoitosuunnitelmastaan tai sen noudattamisesta, joskus isänsä jopa meni hakemaan viikonlopuksi kotiin kun oltiin huolissamme, mutta ei suostunut tulemaan mukaan. Kun ei tule maanittelemalla mukaan eikä väkisinkään voi viedä.
Ahdistaa, kun keskusteluyhteys katkesi näennäisesti yhdessä yössä, eikä mitään kautta saa kontaktia. Täytyy varmaan rakentaa uskottava feikkitili someen, niin saisi edes sieltä tietää mitä tytön elämässä tapahtuu...
AP
Kuulostaa että huumeet myös kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttuisin kyllä kaikin tavoin tyttären elämään. Itse tuossa iässä kärsin mielenterveysongelmista (masennus, ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelko) ja vaikka yritin hakea apua terveydenhuollosta, jäin vaille tukea. Luulin, ettei apua vain ole saatavilla. Eikä ollut voimia yksin yrittää hakea uudelleen ja eri paikoista. Oireilut jatkuivat pidempään. Olisin tuolloin ehdottomasti kaivannut aikuismaisempaa näkemystä elämääni, opiskeluihini ja ihmissuhteisiini. Moni 18-vuotias voi olla todella pihalla itsestään, arvoistaan, unelmistaan...
Tuntuu vaan niin mahdottomalta auttaa, kun puheluihin vastaa harvoin, viesteihin viiveellä, ei kerro hoitosuunnitelmastaan tai sen noudattamisesta, joskus isänsä jopa meni hakemaan viikonlopuksi kotiin kun oltiin huolissamme, mutta ei suostunut tulemaan mukaan. Kun ei tule maanittelemalla mukaan eikä väkisinkään voi viedä.
Ahdistaa, kun keskusteluyhteys katkesi näennäisesti yhdessä yössä, eikä mitään kautta saa kontaktia. Täytyy varmaan rakentaa uskottava feikkitili someen, niin saisi edes sieltä tietää mitä tytön elämässä tapahtuu...
AP
Kuulostaa että huumeet myös kuvioissa.
Tai etäisyyden ottamiselta kontrollifriikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin herää epäilys apn todellisesta tilanteesta, etenkin toi lapsen kavereiden arvostelu kiinnitti huomion
Kuka olisi riemuissaan, jos nuoren kaveripiiri sisältäisi vain päihdeongelmaisia ja muuten syrjäytyneitä nuoria, joiden yhteinen harrastus on juominen tai muiden päihteiden käyttö?
Yleensä palstalla haukutaan vanhemmat, jotka eivät huolehdi siitä, millaisessa seurassa nuori liikkuu.
Mitä ap tietää kyseisistä piireistä? Jotain omia oletuksia hänellä on, mutta ne perustuvat vain hänen omiin ennakkoluuloihinsa.
En minäkään tiedä syvällisiä asioita monen päihdeongelmaisen kaveripiiristä, mutta aika paljon päättelen silti vaikka siitä, että kaveripiirin edustajia näkee esim. keskellä päivää päissään, kukaan ei käy koulua tai opiskele tai käy töissä tms.
Ovatko he kertoneet nämä asiat sinulle?
Varmaan ap:lla on käsitys oman lapsensa kavereista kuten useimpien nuorten vanhemmilla on. Jos vanhemmalla ei ole mitään käryä, millaisia nuoren kaverit on, yleensä palstalla sitä pidetään välinpitämättömyyden merkkinä.
https://irtihuumeista.fi/laheisille/laheisryhmat/
Korona- aikana osa suljettu ja osa etä yhteyksillä.
No jo on yllä olevan neuvo outo jos ei voi purkaa ahdistustaan ja tunteitaan mihinkään kun koronan aikana monet palvelut ovat suljettuina.