Lue keskustelun säännöt.
Tyttären elämä on sekaisin, miten auttaisin?
20.03.2021 |
18-vuotias tyttäreni on viimeisen vuoden oirehtinut voimakkaasti mielenterveytensä osalta. Hän on yrittänyt itsemurhaa kerran "tosissaan" ja kerran "show'n vuoksi" ja viettänyt aikaa osastohoidossa masennuksen ja muiden diagnoosiensa vuoksi.
Koska hän on täysi-ikäinen, emme voi pakottaa häntä asumaan kotona. Yksin asuessaan hän kuitenkin juo päivittäin, ei käy töissä ja opinnotkin etenevät vähän niin ja näin. Koska hänellä on lääkitys mm. masennukseen, joidenkin lähettämiensä ääniviestien ja viestien perusteella olemme alkaneet isänsä kanssa pelätä, että tyttö käyttää jo sekaisin alkoholia ja lääkkeitä.
Tyttö pyörii huonossa seurassa, kaveripiiri vaihtuu muutaman kuukauden välein ja aina vain epämääräisempään.
Meillä on kaksi muuta lasta, toinen vanhempi ja toinen vähän nuorempi, eikä kummallakaan ole ollut mitään samanlaisia ongelmia. Perheessä ei ole ollut alkoholismia tai muutakaan traumaattista, ja minun ja mieheni avioliitto on kestänyt jo 23 vuotta, tasaista ja turvallista elämää.
Olen ihan hukassa, en tiedä ollenkaan, mitä voisin tehdä. Miten saan otteen tyttärestä? Miten täysi-ikäisen elämään voi vaikuttaa, jos nuori ei kuuntele ketään? En jaksa enää tätä, että joka kerta puhelimen soidessa sydän alkaa hakkaamaan kun pelkään, mistä tyttö pitää taas hakea ja missä kunnossa. Työssä jaksaminen alkaa heikentyä ja tuntuu, etten jaksa enää olla iloinen, turvallinen ja jaksava äiti kahdelle muulle kun olen täynnä huolta aamusta yöhön.
Vertaistukea?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha-asioilla tai luottotietojen menettämisellä ei tällaisessa tilanteessa ole väliä. Älä huolehdi niistä. Äläkä huolehdi muistakaan ns. normaalin elämän peruspilareista, joita ajattelet tyttäresi tarvitsevan. Kun sairastin itse masennusta, äitini halusi kohentaa nuhruista ulkoasuani ostamalla tyyliini sopimattomia siistejä "businessasuja" ja huolehti muutenkin asioista, jotka eivät siinä tilanteessa tuntuneet itselleni millään lailla tarpeelliselta. Hän puuttui siis asioihin, jotka elämässäni pistivät hänen omaan silmäänsä eniten, vaikka olisin tarvinnut toisenlaista apua. Myöskään sinun lapsesi tilanne ei parane sillä, että joku auttaa häntä pitämään elämänsä ulkoisesti kasassa ja tai koittaa estää taloudellisten ongelmien kasautumisen. Kun ongelma on tunnepuolella ja mielenterveydessä, ne pitää saada ensin kuntoon, jotta tytär jaksaa itse huolehtia arjen asioista ja elämästään.
Ehdotan, että pyydät tytärtäsi kertomaan rehellisesti millaista apua hän haluaisi. Se, mikä mt-sairauksien hoidossa on vaikeaa, on byrokratia, terapeuttien etsiminen, hoitohenkilökunnan vakuuttaminen avuntarpeesta sekä kaikenlainen vaihtoehtojen selvittäminen, sähköpostittelu ja puhelinsoitot. Tällaisessa voisit hyvinkin olla avuksi, jos tyttäresi kokee sen auttavan. Kommunikoi selkeästi että tytär voi käyttää terapiaa tai muuta apua juuri niiden vaikeuksien ratkomiseen, jotka hän itse kokee akuuteiksi.
Oma äitini tarjoutui lopulta maksamaan terapiani yksityisellä puolella, mutta mainitsi seuraavassa lauseessa että hänen mielestään siellä pitäisi käsitellä mm. kykyäni hoitaa raha-asioita ja sitä että otan monet asiat liian vakavasti. Vaikka tiesin että terapeutti olisi asioistani vaitiolovelvollinen, en voinut ottaa apua vastaan. Kun äitini olisi maksanut terapian, olisin ollut velvoitettu keskustelemaan hänen kanssaan siitä miten terapia etenee ja sitä olisi ollut mahdotonta tehdä kertomatta mitä aiheita terapeutin kanssa käsittelemme.
Vaikka näet kokeneempana että tyttäresi elämä olisi monin tavoin helpompaa jos hän noudattaisi hoitosuunnitelmaansa tai eläisi terveemmin, näiden asioiden vahtiminen ei auta tytärtäsi eteenpäin ja saattaa vain pahentaa tilannetta. Vaikka maksaisittekin laskut, tyttäresi ei ole paranemisestaan teille tilivelvollinen, ja jos hän kokee että hoitosuunnitelman noudattaminen on yhtä kuin vanhempien tahdon noudattaminen, hänen voi itsenäistyvänä ja kapinoivana nuorena olla mahdoton alistua siihen.
Pystytkö olemaan tyttäresi tukena ja auttamaan häntä siten kun hän itse haluaa, ilman että neuvot tai kerrot mielipiteitäsi pyytämättä?
Kiitos ihanasta viestistä! Tässä on paljon hyviä neuvoja.
Voi olla, että tytär kokee että hänen on "pakko parantua" ja raportoida, jos kysymme miten hän voi ja jakselee. Emme ole koskaan udelleet, että mitä tarkalleen puhuvat hoidoissa, vaan pikemminkin niin, että ovatko saaneet puhuttua hänelle tärkeistä asioista tai tuntuuko keskusteluavusta olevan hyötyä. Olen itsekin joskus käynyt terapiassa purkamassa työhön liittyviä solmuja, enkä pitänyt itsekään siitä, kun minulta udeltiin että mistä tänään puhuttiin. Se ei kuulu edes miehelleni.
Voi olla, että koska en tiedä tai näe sinne ongelmien sisälle, olen yrittänyt liiaksi auttaa niissä pienemmissä, ulkoisissa jutuissa. Kuten vaikka ne raha-asiat.
AP
Tuo yllä oleva kirjoitus oli todella hyvä ja voin allekirjoittaa kaiken. Eli tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä. Kysy mitä ja miten hän haluaisi sinun auttavan häntä, jos ylipäätään haluaa. Älä ylitä teidän kummankaan rajoja. Oma äitini oli esimerkiksi niin huolissaan taloudestani, että otti laskut mukaansa, vaikka pyysin painokkaasti, ettei hän tekisi niin. Läheiseni olivat sitä mieltä, että hyvä tarkoitus pyhittää kaiken ja he tekevät minulle palveluksen. No näinhän se ei ollut, päinvastoin.
Ja vaikka raha-asiat ovat todella tärkeitä, on tällaisissa tilanteissa ensisijaista huolehtia terveydestä. Mahdollinen luottotietojen menetys ei ole maailmanloppu, vaikka sitä toki kannattaakin yrittää välttää. Samoin mahdolliset viivästykset opinnoissa ja työelämästä poissaoleminen. Tärkeintä on nyt terveys, sillä jos sitä ei ole, ei noita muitakaan. Ei maailma tähän kaadu, usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hänen herkkyyttään ei luultavasti ole ymmärretty tarpeeksi eikä ole siksi osattu käsitellä häntä oikein (koti, koulu ym.). En tarkoita tätä syytökseksi, ainoastaan havainnoksi, sillä vain joskus kipeätkin tosiasiat kohtaamalla voi saada muutoksen aikaan. Mahdollisuus parantumiseen lähtee siis faktojen toteamisesta.
Meillä oli tuollainen tilanne, kun olin tyttäresi ikäinen. Vanhemmat olivat pitkään yhdessä, ei alkoholismia, vakituiset työpaikat ja kaikki ns. tavallista. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt kuinka herkkä olin ja meitä kasvatettiin itsepäisen vahvatahtoisen sisareni kanssa samoin, vaikka olisimme kiistatta tarvinneet monin paikoin aivan erilaisia keinoja. Alan ammattilaisethan puhuvat myös, että lapsen temperamentti ja muut yksilölliset erot ym. tulee huomioida ja näinhän se on.
Mikäli tyttäresi siis on erityisen herkkä, on häntä kohdeltava lempeästi ja kannustaen, ei syyttäen ja kovuudella vaatien. Tähän kohtaan on huomautettava, että herkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta, kypsymättömyyttä ymv. eli lumihiutale-huutelijat älkööt vaivautuko tänne ilkkumaan. Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jolle ihminen itse ei voi mitään.
En tiedä onko teillä ap näin, mutta kannattaa ehdottomasti selvityttää myös tämä asia, sillä ainakin itselläni tilanne vain paheni aina siihen asti, kunnes tämä ymmärrettiin. Vaurioitunut herkkä nimittäin vaurioituu vielä entistäkin helpommin ja häntä olisi kohdeltava kuin helposti särkyvää lasiesinettä, kunnes hän hoidon, turvan, ajan tm. myötä alkaa vahvistua. Mutta toivotaan, että tilanteenne helpottuu oli sitten kyse mistä tahansa.
Ja näitähän syitä yliherkkyys lässyn ja lässyn tekosyy juttuja piisaa ihan loputtomiin. Milloin on allergia tällä erikoisella kakaralla tai joku muu oppimisvaikeus niin että ei vaan osata ottaa huomioon pikku mussukan erityistarpeita tässä yhteiskunnassa. Syömishäiriöt ovat olleet yleisimpiä niin että ei voi tavallista ruokaa syödä ja varmasti johtuu vanhempien syömishäiriöistä kun ne periytyvät sukukupolvesta toiseen.
Meidän perheessä ketkään muut sisarukset eivät saa perintöä kun vanhempiemme kaikki varat ovat käytetty yhden itsekkäimmän päihde hörhön tarpeisiin, aineisiin ja elättämiseen ettei se vaan joudu pulaan tai vankilaan kun sen omat rahat eivät ole riittäneet ja meillä kaikilla muilla pitää omat rahat riittää ja käydä töissä. Tuntuu tosi epäoikeudenmukaiselta ja millä perusteella yksi voi viedä muiden osuuden tosta noin vain. Pitäisikö kaikkien olla päihde huuruissa saadakseen saman verran. Ja tehtailla kakaroita kenelle tahansa tuntemattomalle siittäjälle ja sanoa että se häipyi vakavan seurustelu suhteen jälkeen vaikkei se suhde ollut vakavaa nähnyt päivääkään muuta kuin päihde pöllyssä naimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hänen herkkyyttään ei luultavasti ole ymmärretty tarpeeksi eikä ole siksi osattu käsitellä häntä oikein (koti, koulu ym.). En tarkoita tätä syytökseksi, ainoastaan havainnoksi, sillä vain joskus kipeätkin tosiasiat kohtaamalla voi saada muutoksen aikaan. Mahdollisuus parantumiseen lähtee siis faktojen toteamisesta.
Meillä oli tuollainen tilanne, kun olin tyttäresi ikäinen. Vanhemmat olivat pitkään yhdessä, ei alkoholismia, vakituiset työpaikat ja kaikki ns. tavallista. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt kuinka herkkä olin ja meitä kasvatettiin itsepäisen vahvatahtoisen sisareni kanssa samoin, vaikka olisimme kiistatta tarvinneet monin paikoin aivan erilaisia keinoja. Alan ammattilaisethan puhuvat myös, että lapsen temperamentti ja muut yksilölliset erot ym. tulee huomioida ja näinhän se on.
Mikäli tyttäresi siis on erityisen herkkä, on häntä kohdeltava lempeästi ja kannustaen, ei syyttäen ja kovuudella vaatien. Tähän kohtaan on huomautettava, että herkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta, kypsymättömyyttä ymv. eli lumihiutale-huutelijat älkööt vaivautuko tänne ilkkumaan. Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jolle ihminen itse ei voi mitään.
En tiedä onko teillä ap näin, mutta kannattaa ehdottomasti selvityttää myös tämä asia, sillä ainakin itselläni tilanne vain paheni aina siihen asti, kunnes tämä ymmärrettiin. Vaurioitunut herkkä nimittäin vaurioituu vielä entistäkin helpommin ja häntä olisi kohdeltava kuin helposti särkyvää lasiesinettä, kunnes hän hoidon, turvan, ajan tm. myötä alkaa vahvistua. Mutta toivotaan, että tilanteenne helpottuu oli sitten kyse mistä tahansa.
Kiitos. Tyttö ei ole mitenkään hirveän erilainen sisaruksistaan temperamentin puolesta, eli ei ole sellaista räiskyvä-tyyni-yhdistelmää. Mutta tätä täytyy kyllä miettiä, että josko tytöllä on tavallaan se salainen maailma ja herkkyys, jota sitten pitää omana tietonaan.
Tämän palstan paras ja pahin puoli on kyllä tämä, että täällä on kaikenlaisia ihmisiä. Jankkaajien lisäksi löytyy ihan hirveästi hyviä, uusia näkökulmia omiin pulmiin.
AP
Ja kuule vaikka taustalla olisikin toimimatonta vuorovaikutusta tai muuta, niin yrittäkää olla syyttämättä liikaa itseänne, sillä tuskin kukaan tekee tahallaan niin. Oma äitini oli jossain vaiheessa musertua syyllisyyteen, mutta eihän hänkään tai isäni omille kasvuolosuhteilleen mitään voineet. Meillä oli molemmissa suvuissa niin paljon sodissa, orpoina ym. traumatisoituneita ihmisiä, että tietenkin oli myös sukupolvelta toiselle siirtyvää huonovointisuutta. En ole koskaan syyttänyt ketään, sillä tiedän myös isovanhempieni karut taustat.
Tärkeintä on nyt kuitenkin miettiä kuinka tästä eteenpäin ja miten korjata tilannetta. Oma äitini on ollut koko ajan vahvasti ja umpirehellisesti mukana tässä paranemisprosessissa ja se on auttanut häntäkin eheytymään ja ymmärtämään hänen omaakin taustaansa entistä paremmin. Kivulta emme ole voineet aina välttyä, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Ainoa keino oli katsoa rehellisesti totuutta silmiin ja tukea toisiamme kestämään se kaikki.
Mitä tämä sota tähän sitten oikein vaikuttaa? Sota on ollut ajat ja iät sitten ohitse ja nyt on uusavuton laiska sukupolvi kasvatettu joka ei tee yhtään muuta kuin olettaa että seinästä tulee rahat ja veronmaksajien ylläpito.
Voi vetää vaan kokaa nokkaan ja maata päivät ja yöllä tehdä mitä lie. Saa laskut lyödä vanhemmilleen ja nauraa että kun on tyhmiä ihmisiä. Ja ne nauraa näille holhoojilleen, maksajille että kuinka tulee ilmainen ylläpito niin ettei tarvitse eväänsäkkään liikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hänen herkkyyttään ei luultavasti ole ymmärretty tarpeeksi eikä ole siksi osattu käsitellä häntä oikein (koti, koulu ym.). En tarkoita tätä syytökseksi, ainoastaan havainnoksi, sillä vain joskus kipeätkin tosiasiat kohtaamalla voi saada muutoksen aikaan. Mahdollisuus parantumiseen lähtee siis faktojen toteamisesta.
Meillä oli tuollainen tilanne, kun olin tyttäresi ikäinen. Vanhemmat olivat pitkään yhdessä, ei alkoholismia, vakituiset työpaikat ja kaikki ns. tavallista. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt kuinka herkkä olin ja meitä kasvatettiin itsepäisen vahvatahtoisen sisareni kanssa samoin, vaikka olisimme kiistatta tarvinneet monin paikoin aivan erilaisia keinoja. Alan ammattilaisethan puhuvat myös, että lapsen temperamentti ja muut yksilölliset erot ym. tulee huomioida ja näinhän se on.
Mikäli tyttäresi siis on erityisen herkkä, on häntä kohdeltava lempeästi ja kannustaen, ei syyttäen ja kovuudella vaatien. Tähän kohtaan on huomautettava, että herkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta, kypsymättömyyttä ymv. eli lumihiutale-huutelijat älkööt vaivautuko tänne ilkkumaan. Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jolle ihminen itse ei voi mitään.
En tiedä onko teillä ap näin, mutta kannattaa ehdottomasti selvityttää myös tämä asia, sillä ainakin itselläni tilanne vain paheni aina siihen asti, kunnes tämä ymmärrettiin. Vaurioitunut herkkä nimittäin vaurioituu vielä entistäkin helpommin ja häntä olisi kohdeltava kuin helposti särkyvää lasiesinettä, kunnes hän hoidon, turvan, ajan tm. myötä alkaa vahvistua. Mutta toivotaan, että tilanteenne helpottuu oli sitten kyse mistä tahansa.
Ja näitähän syitä yliherkkyys lässyn ja lässyn tekosyy juttuja piisaa ihan loputtomiin. Milloin on allergia tällä erikoisella kakaralla tai joku muu oppimisvaikeus niin että ei vaan osata ottaa huomioon pikku mussukan erityistarpeita tässä yhteiskunnassa. Syömishäiriöt ovat olleet yleisimpiä niin että ei voi tavallista ruokaa syödä ja varmasti johtuu vanhempien syömishäiriöistä kun ne periytyvät sukukupolvesta toiseen.
Meidän perheessä ketkään muut sisarukset eivät saa perintöä kun vanhempiemme kaikki varat ovat käytetty yhden itsekkäimmän päihde hörhön tarpeisiin, aineisiin ja elättämiseen ettei se vaan joudu pulaan tai vankilaan kun sen omat rahat eivät ole riittäneet ja meillä kaikilla muilla pitää omat rahat riittää ja käydä töissä. Tuntuu tosi epäoikeudenmukaiselta ja millä perusteella yksi voi viedä muiden osuuden tosta noin vain. Pitäisikö kaikkien olla päihde huuruissa saadakseen saman verran. Ja tehtailla kakaroita kenelle tahansa tuntemattomalle siittäjälle ja sanoa että se häipyi vakavan seurustelu suhteen jälkeen vaikkei se suhde ollut vakavaa nähnyt päivääkään muuta kuin päihde pöllyssä naimista.
Raha ja perintöosuus? Se on sinulle tärkeintä? Ketjussa, jossa puhutaan masentuneesta nuoresta? Onpa surullista. Eivät ne ole sitä paitsi sinun rahojasi. Ja vaihtaisitko paikkaa tuon sisaruksen kanssa? Luultavasti et, joten eikö sinulla ole kuitenkin lopulta asiat paremmin, vaikket vanhempiesi rahoja saisikaan? Itse ehdotin aikoinaan sisarelleni ja vanhemmilleni, että vähentävät tulevasta pienestä perintöosuudesta minuun käytetyt terapiakulut pois, mutta sisareni sanoi, ettei tule kuuloonkaan. Sanoi, että raha on tässä nyt vähiten tärkeä asia. Ja kuinka reilua tuo sinun puheesi edes on, kun kyse on luultavasti siitä, että tämä yksi sisarus oireilee koko perheen ongelmaa?! Oli kyllä törkeä ja täysin ymmärtämätön kommentti sinulta tuo herkkyys tekosyy ja lässyn lässyn ja missä mun perintö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä sota tähän sitten oikein vaikuttaa? Sota on ollut ajat ja iät sitten ohitse ja nyt on uusavuton laiska sukupolvi kasvatettu joka ei tee yhtään muuta kuin olettaa että seinästä tulee rahat ja veronmaksajien ylläpito.
Voi vetää vaan kokaa nokkaan ja maata päivät ja yöllä tehdä mitä lie. Saa laskut lyödä vanhemmilleen ja nauraa että kun on tyhmiä ihmisiä. Ja ne nauraa näille holhoojilleen, maksajille että kuinka tulee ilmainen ylläpito niin ettei tarvitse eväänsäkkään liikuttaa.
Suvun ja perheiden traumat tahtoo siirtyä ainakin pari sukupolvea eteenpäin ellei niitä käsitellä. Tämä on tieteellisesti tutkittu fakta ja jokainen normaaliälyinen ihminen kyllä tämän ymmärtää. Voit toki olla eri mieltä, mutta se on vain sinun mielipiteesi, joka ei perustu faktoihin.
Vierailija kirjoitti:
Lasun sossuna pakko kommentoida, että yleensä aina perheen pahoinvoinnin syy paikantuu yhteen "ongelmalapseen". Vanhemmat ja jopa ammattilaiset ihmettelevät, mikä sille oikein tuli, kun muut lapset ovat kunnollisia ja vanhemmatkin onnellisia, ehjä perhe jne. Todellisuudessa kyseessä on kulissi, jossa kaikkien paha olo kanavoituu yhden lapsen kautta ulkomaailmaan. Yleensä tätä lasta luonnehditaan herkäksi, syvästi tuntevaksi mutta myös anarkistiseksi. Hän on kuin ukkosenjohdatin, jota myöten perheen vuorovaikutusongelmat, mielenterveysongelmat, sukupolvien traumat ym. purkautuvat. Vain hänen käytöksensä nähdään ja tuomitaan. Lapsen masennuskin on aina koko perheen sairaus, ja koko perhe vaatii hoitoa. Olettehan käyneet perheterapiassa tai esim. perheasianneuvottelukeskuksessa? Suosittelen hakeutumaan sinne, jos tytär ei tule mukaan, niin muun perheen kanssa. Onnistuu niinkin.
Ongelma ei tilanteessanne ole tytär, vaan koko perheenne dynamiikka on jollain tavalla epäterve, todennäköisesti ollut jo 10-20 vuotta, vaikket itse näe sitä. Lapsen syyttäminen on vain se purkautumisväylä ja defenssi itsellesi, koska itseen katsominen tekee kipeää. Ongelma on helpompi ulkoistaa lapseen, se on täysin inhimillistä. Ei ole myöskään olemassa mitään keskimmäisen lapsen syndroomaa, vaikka vanhemmat paljon siitä selittävät, ja vetoavat siihen kun keskimmäisen lapsen tunnetarpeet perheessä on laiminlyöty. Mikään tiede ei tue keskimmäisen lapsen syndroomaa, vaan se on itse keksitty. Siitä kannattaa siis luopua heti kättelyssä.
Näinhän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hänen herkkyyttään ei luultavasti ole ymmärretty tarpeeksi eikä ole siksi osattu käsitellä häntä oikein (koti, koulu ym.). En tarkoita tätä syytökseksi, ainoastaan havainnoksi, sillä vain joskus kipeätkin tosiasiat kohtaamalla voi saada muutoksen aikaan. Mahdollisuus parantumiseen lähtee siis faktojen toteamisesta.
Meillä oli tuollainen tilanne, kun olin tyttäresi ikäinen. Vanhemmat olivat pitkään yhdessä, ei alkoholismia, vakituiset työpaikat ja kaikki ns. tavallista. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt kuinka herkkä olin ja meitä kasvatettiin itsepäisen vahvatahtoisen sisareni kanssa samoin, vaikka olisimme kiistatta tarvinneet monin paikoin aivan erilaisia keinoja. Alan ammattilaisethan puhuvat myös, että lapsen temperamentti ja muut yksilölliset erot ym. tulee huomioida ja näinhän se on.
Mikäli tyttäresi siis on erityisen herkkä, on häntä kohdeltava lempeästi ja kannustaen, ei syyttäen ja kovuudella vaatien. Tähän kohtaan on huomautettava, että herkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta, kypsymättömyyttä ymv. eli lumihiutale-huutelijat älkööt vaivautuko tänne ilkkumaan. Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jolle ihminen itse ei voi mitään.
En tiedä onko teillä ap näin, mutta kannattaa ehdottomasti selvityttää myös tämä asia, sillä ainakin itselläni tilanne vain paheni aina siihen asti, kunnes tämä ymmärrettiin. Vaurioitunut herkkä nimittäin vaurioituu vielä entistäkin helpommin ja häntä olisi kohdeltava kuin helposti särkyvää lasiesinettä, kunnes hän hoidon, turvan, ajan tm. myötä alkaa vahvistua. Mutta toivotaan, että tilanteenne helpottuu oli sitten kyse mistä tahansa.
Ja näitähän syitä yliherkkyys lässyn ja lässyn tekosyy juttuja piisaa ihan loputtomiin. Milloin on allergia tällä erikoisella kakaralla tai joku muu oppimisvaikeus niin että ei vaan osata ottaa huomioon pikku mussukan erityistarpeita tässä yhteiskunnassa. Syömishäiriöt ovat olleet yleisimpiä niin että ei voi tavallista ruokaa syödä ja varmasti johtuu vanhempien syömishäiriöistä kun ne periytyvät sukukupolvesta toiseen.
Meidän perheessä ketkään muut sisarukset eivät saa perintöä kun vanhempiemme kaikki varat ovat käytetty yhden itsekkäimmän päihde hörhön tarpeisiin, aineisiin ja elättämiseen ettei se vaan joudu pulaan tai vankilaan kun sen omat rahat eivät ole riittäneet ja meillä kaikilla muilla pitää omat rahat riittää ja käydä töissä. Tuntuu tosi epäoikeudenmukaiselta ja millä perusteella yksi voi viedä muiden osuuden tosta noin vain. Pitäisikö kaikkien olla päihde huuruissa saadakseen saman verran. Ja tehtailla kakaroita kenelle tahansa tuntemattomalle siittäjälle ja sanoa että se häipyi vakavan seurustelu suhteen jälkeen vaikkei se suhde ollut vakavaa nähnyt päivääkään muuta kuin päihde pöllyssä naimista.
Raha ja perintöosuus? Se on sinulle tärkeintä? Ketjussa, jossa puhutaan masentuneesta nuoresta? Onpa surullista. Eivät ne ole sitä paitsi sinun rahojasi. Ja vaihtaisitko paikkaa tuon sisaruksen kanssa? Luultavasti et, joten eikö sinulla ole kuitenkin lopulta asiat paremmin, vaikket vanhempiesi rahoja saisikaan? Itse ehdotin aikoinaan sisarelleni ja vanhemmilleni, että vähentävät tulevasta pienestä perintöosuudesta minuun käytetyt terapiakulut pois, mutta sisareni sanoi, ettei tule kuuloonkaan. Sanoi, että raha on tässä nyt vähiten tärkeä asia. Ja kuinka reilua tuo sinun puheesi edes on, kun kyse on luultavasti siitä, että tämä yksi sisarus oireilee koko perheen ongelmaa?! Oli kyllä törkeä ja täysin ymmärtämätön kommentti sinulta tuo herkkyys tekosyy ja lässyn lässyn ja missä mun perintö!
Kaikki voisivat tällaiseksi masentuneeksi alkaa ja käyttää aineita. Ei voisi helpompaa elämää enää olla. Ja hakea sääliä kun nyt minulla on niin vaikeeta enkä onnistu missään muuta kuin vetää huumeita. Ei voisi itsekkäämpää ihmistä enään olla kuin tämä päihde tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hänen herkkyyttään ei luultavasti ole ymmärretty tarpeeksi eikä ole siksi osattu käsitellä häntä oikein (koti, koulu ym.). En tarkoita tätä syytökseksi, ainoastaan havainnoksi, sillä vain joskus kipeätkin tosiasiat kohtaamalla voi saada muutoksen aikaan. Mahdollisuus parantumiseen lähtee siis faktojen toteamisesta.
Meillä oli tuollainen tilanne, kun olin tyttäresi ikäinen. Vanhemmat olivat pitkään yhdessä, ei alkoholismia, vakituiset työpaikat ja kaikki ns. tavallista. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt kuinka herkkä olin ja meitä kasvatettiin itsepäisen vahvatahtoisen sisareni kanssa samoin, vaikka olisimme kiistatta tarvinneet monin paikoin aivan erilaisia keinoja. Alan ammattilaisethan puhuvat myös, että lapsen temperamentti ja muut yksilölliset erot ym. tulee huomioida ja näinhän se on.
Mikäli tyttäresi siis on erityisen herkkä, on häntä kohdeltava lempeästi ja kannustaen, ei syyttäen ja kovuudella vaatien. Tähän kohtaan on huomautettava, että herkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta, kypsymättömyyttä ymv. eli lumihiutale-huutelijat älkööt vaivautuko tänne ilkkumaan. Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jolle ihminen itse ei voi mitään.
En tiedä onko teillä ap näin, mutta kannattaa ehdottomasti selvityttää myös tämä asia, sillä ainakin itselläni tilanne vain paheni aina siihen asti, kunnes tämä ymmärrettiin. Vaurioitunut herkkä nimittäin vaurioituu vielä entistäkin helpommin ja häntä olisi kohdeltava kuin helposti särkyvää lasiesinettä, kunnes hän hoidon, turvan, ajan tm. myötä alkaa vahvistua. Mutta toivotaan, että tilanteenne helpottuu oli sitten kyse mistä tahansa.
Ja näitähän syitä yliherkkyys lässyn ja lässyn tekosyy juttuja piisaa ihan loputtomiin. Milloin on allergia tällä erikoisella kakaralla tai joku muu oppimisvaikeus niin että ei vaan osata ottaa huomioon pikku mussukan erityistarpeita tässä yhteiskunnassa. Syömishäiriöt ovat olleet yleisimpiä niin että ei voi tavallista ruokaa syödä ja varmasti johtuu vanhempien syömishäiriöistä kun ne periytyvät sukukupolvesta toiseen.
Meidän perheessä ketkään muut sisarukset eivät saa perintöä kun vanhempiemme kaikki varat ovat käytetty yhden itsekkäimmän päihde hörhön tarpeisiin, aineisiin ja elättämiseen ettei se vaan joudu pulaan tai vankilaan kun sen omat rahat eivät ole riittäneet ja meillä kaikilla muilla pitää omat rahat riittää ja käydä töissä. Tuntuu tosi epäoikeudenmukaiselta ja millä perusteella yksi voi viedä muiden osuuden tosta noin vain. Pitäisikö kaikkien olla päihde huuruissa saadakseen saman verran. Ja tehtailla kakaroita kenelle tahansa tuntemattomalle siittäjälle ja sanoa että se häipyi vakavan seurustelu suhteen jälkeen vaikkei se suhde ollut vakavaa nähnyt päivääkään muuta kuin päihde pöllyssä naimista.
Raha ja perintöosuus? Se on sinulle tärkeintä? Ketjussa, jossa puhutaan masentuneesta nuoresta? Onpa surullista. Eivät ne ole sitä paitsi sinun rahojasi. Ja vaihtaisitko paikkaa tuon sisaruksen kanssa? Luultavasti et, joten eikö sinulla ole kuitenkin lopulta asiat paremmin, vaikket vanhempiesi rahoja saisikaan? Itse ehdotin aikoinaan sisarelleni ja vanhemmilleni, että vähentävät tulevasta pienestä perintöosuudesta minuun käytetyt terapiakulut pois, mutta sisareni sanoi, ettei tule kuuloonkaan. Sanoi, että raha on tässä nyt vähiten tärkeä asia. Ja kuinka reilua tuo sinun puheesi edes on, kun kyse on luultavasti siitä, että tämä yksi sisarus oireilee koko perheen ongelmaa?! Oli kyllä törkeä ja täysin ymmärtämätön kommentti sinulta tuo herkkyys tekosyy ja lässyn lässyn ja missä mun perintö!
Kaikki voisivat tällaiseksi masentuneeksi alkaa ja käyttää aineita. Ei voisi helpompaa elämää enää olla. Ja hakea sääliä kun nyt minulla on niin vaikeeta enkä onnistu missään muuta kuin vetää huumeita. Ei voisi itsekkäämpää ihmistä enään olla kuin tämä päihde tyyppi.
Helppoa elämää? Ja _alkaa_ masentuneeksi? Kukaan ei _ala_ masentuneeksi, masennus on sairaus ja se elämä päihteillä tai ilman on pahimmillaan helvettiä. Kukaan ei mieti huvikseen muka helpon elämän keskellä, että pitäisikö oma elämä päättää, että kivut ja kauheus loppuisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä sota tähän sitten oikein vaikuttaa? Sota on ollut ajat ja iät sitten ohitse ja nyt on uusavuton laiska sukupolvi kasvatettu joka ei tee yhtään muuta kuin olettaa että seinästä tulee rahat ja veronmaksajien ylläpito.
Voi vetää vaan kokaa nokkaan ja maata päivät ja yöllä tehdä mitä lie. Saa laskut lyödä vanhemmilleen ja nauraa että kun on tyhmiä ihmisiä. Ja ne nauraa näille holhoojilleen, maksajille että kuinka tulee ilmainen ylläpito niin ettei tarvitse eväänsäkkään liikuttaa.
Suvun ja perheiden traumat tahtoo siirtyä ainakin pari sukupolvea eteenpäin ellei niitä käsitellä. Tämä on tieteellisesti tutkittu fakta ja jokainen normaaliälyinen ihminen kyllä tämän ymmärtää. Voit toki olla eri mieltä, mutta se on vain sinun mielipiteesi, joka ei perustu faktoihin.
Ei mene traumat eteenpäin jos ihminen käsittelee traumansa ja käy terapiassa jos ei omin avuin pysty eikä ala lisääntymään jollei ole traumoistansa selvinnyt niin ettei siirrä niitä seuraavaan sukupolveen.
Pystyy normaaliin suhteeseen niin että on parisuhteessa ja lapsille normaali parisuhde malli ennen kuin alkaa lapsia tehtailemaan. Minulla piti sopeutua koko ajan äidin vaihtuviin suhteisiin ja koti oli kuin hotelli. Jos en tykännyt hänen vieraistaan niin heti äiti alkoi sättimään että hänellä on oikeus yksityiselämään ja kutsua vieraita ketä haluaa. Mun kotini tuntui kun olisin ollut vieras siellä eikä kodiltani ollenkaan. Vessaan ei voinut mennä kun siellä saattoi olla vieras mies koko ajan jollain tarpeillaan. Yöpaita päällä ei voinut kulkea kotona jos siellä oli vieras mies. Ja pieni asunto että omaa rauhaa ei saanut. ihmettelin että mistä noita miehiä löytyy meille tulemaan yksinhuoltaja paneskelemaan äitiäni ja asumaan meille pieneen asuntoon lasten kanssa.
Se oli sellainen mies joka ei ollut kenellekkään naiselle kelvannut.
Hohhoijaa. Ap olet tolvana.
Joku tosiaan kysyi jo että kuinka pitkään tyttären elämä on ollut pielessä, että ei kai ekat 17 vuotta mennyt täydellisen hyvin ja nyt kun hän täytti 18 niin äkkiseltään kaikki meni pieleen. Ihan relevantti pointti tuo oli, mutta vielä paljon relevantimpi kysymys: kuinka kauan sinun ja tyttäresi suhde on ollut huono? Selvästikään teillä ei ole hyvä suhde. Selvästikään teillä ei ole molemminpuolin kunnioittava tasapuolinen rehellinen avoin hyväksyvä ymmärtäväinen läheinen suhde. Minä nyt vähän pelkään että teidän suhteenne on ollut huono jo pitkään. Teillä ei ole ollut toimivaa keskusteluyhteyttä pitkään aikaan.
Jos teidän välinne ovat tulehtuneet, jos välillänne on jotain epäluottamusta tai valheita tai salailua tai manipulointia tms, jos suhteenne on huono, niin sinä et voi häntä auttaa.
Mutta silti, itseäsi voit auttaa. Tosiaan kirjoitit että oma jaksamisesi on heikentynyt. Älä uhraa itseäsi tyttäresi vuoksi tai kenenkään muunkaan vuoksi. Itsesi uhraamalla et voi saada mitään hyvää aikaan. Eli huolehdi ensisijaisesti itsestäsi, vaikka se tarkoittaisi sitä että joudut entistä enemmän jättämään tyttäresi omilleen. Huolehdi itsesi kuntoon ensin. Vasta sitten voit alkaa pohtia voisitko kenties saada jonkun muunkin kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hänen herkkyyttään ei luultavasti ole ymmärretty tarpeeksi eikä ole siksi osattu käsitellä häntä oikein (koti, koulu ym.). En tarkoita tätä syytökseksi, ainoastaan havainnoksi, sillä vain joskus kipeätkin tosiasiat kohtaamalla voi saada muutoksen aikaan. Mahdollisuus parantumiseen lähtee siis faktojen toteamisesta.
Meillä oli tuollainen tilanne, kun olin tyttäresi ikäinen. Vanhemmat olivat pitkään yhdessä, ei alkoholismia, vakituiset työpaikat ja kaikki ns. tavallista. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt kuinka herkkä olin ja meitä kasvatettiin itsepäisen vahvatahtoisen sisareni kanssa samoin, vaikka olisimme kiistatta tarvinneet monin paikoin aivan erilaisia keinoja. Alan ammattilaisethan puhuvat myös, että lapsen temperamentti ja muut yksilölliset erot ym. tulee huomioida ja näinhän se on.
Mikäli tyttäresi siis on erityisen herkkä, on häntä kohdeltava lempeästi ja kannustaen, ei syyttäen ja kovuudella vaatien. Tähän kohtaan on huomautettava, että herkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta, kypsymättömyyttä ymv. eli lumihiutale-huutelijat älkööt vaivautuko tänne ilkkumaan. Herkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, jolle ihminen itse ei voi mitään.
En tiedä onko teillä ap näin, mutta kannattaa ehdottomasti selvityttää myös tämä asia, sillä ainakin itselläni tilanne vain paheni aina siihen asti, kunnes tämä ymmärrettiin. Vaurioitunut herkkä nimittäin vaurioituu vielä entistäkin helpommin ja häntä olisi kohdeltava kuin helposti särkyvää lasiesinettä, kunnes hän hoidon, turvan, ajan tm. myötä alkaa vahvistua. Mutta toivotaan, että tilanteenne helpottuu oli sitten kyse mistä tahansa.
Ja näitähän syitä yliherkkyys lässyn ja lässyn tekosyy juttuja piisaa ihan loputtomiin. Milloin on allergia tällä erikoisella kakaralla tai joku muu oppimisvaikeus niin että ei vaan osata ottaa huomioon pikku mussukan erityistarpeita tässä yhteiskunnassa. Syömishäiriöt ovat olleet yleisimpiä niin että ei voi tavallista ruokaa syödä ja varmasti johtuu vanhempien syömishäiriöistä kun ne periytyvät sukukupolvesta toiseen.
Meidän perheessä ketkään muut sisarukset eivät saa perintöä kun vanhempiemme kaikki varat ovat käytetty yhden itsekkäimmän päihde hörhön tarpeisiin, aineisiin ja elättämiseen ettei se vaan joudu pulaan tai vankilaan kun sen omat rahat eivät ole riittäneet ja meillä kaikilla muilla pitää omat rahat riittää ja käydä töissä. Tuntuu tosi epäoikeudenmukaiselta ja millä perusteella yksi voi viedä muiden osuuden tosta noin vain. Pitäisikö kaikkien olla päihde huuruissa saadakseen saman verran. Ja tehtailla kakaroita kenelle tahansa tuntemattomalle siittäjälle ja sanoa että se häipyi vakavan seurustelu suhteen jälkeen vaikkei se suhde ollut vakavaa nähnyt päivääkään muuta kuin päihde pöllyssä naimista.
Raha ja perintöosuus? Se on sinulle tärkeintä? Ketjussa, jossa puhutaan masentuneesta nuoresta? Onpa surullista. Eivät ne ole sitä paitsi sinun rahojasi. Ja vaihtaisitko paikkaa tuon sisaruksen kanssa? Luultavasti et, joten eikö sinulla ole kuitenkin lopulta asiat paremmin, vaikket vanhempiesi rahoja saisikaan? Itse ehdotin aikoinaan sisarelleni ja vanhemmilleni, että vähentävät tulevasta pienestä perintöosuudesta minuun käytetyt terapiakulut pois, mutta sisareni sanoi, ettei tule kuuloonkaan. Sanoi, että raha on tässä nyt vähiten tärkeä asia. Ja kuinka reilua tuo sinun puheesi edes on, kun kyse on luultavasti siitä, että tämä yksi sisarus oireilee koko perheen ongelmaa?! Oli kyllä törkeä ja täysin ymmärtämätön kommentti sinulta tuo herkkyys tekosyy ja lässyn lässyn ja missä mun perintö!
Kaikki voisivat tällaiseksi masentuneeksi alkaa ja käyttää aineita. Ei voisi helpompaa elämää enää olla. Ja hakea sääliä kun nyt minulla on niin vaikeeta enkä onnistu missään muuta kuin vetää huumeita. Ei voisi itsekkäämpää ihmistä enään olla kuin tämä päihde tyyppi.
Helppoa elämää? Ja _alkaa_ masentuneeksi? Kukaan ei _ala_ masentuneeksi, masennus on sairaus ja se elämä päihteillä tai ilman on pahimmillaan helvettiä. Kukaan ei mieti huvikseen muka helpon elämän keskellä, että pitäisikö oma elämä päättää, että kivut ja kauheus loppuisivat.
Ihminen on itse oman onnensa seppä eikä kukaan tuo sitä onnea tarjottimella nokan eteen jos ei sitä itse kykene löytämään. Masennus on vain sitä että odottaa jonkun muun tuomaan sen onnen ja ratkaisun omaan elämään ja odottelee stä masentuneena tekemättä itse yhtään mitään sen eteen. Täysin tyhmä ihminen masentuu kun ei vaan keksi itse yhtään mitään ja odottaa että yhteiskunta auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä sota tähän sitten oikein vaikuttaa? Sota on ollut ajat ja iät sitten ohitse ja nyt on uusavuton laiska sukupolvi kasvatettu joka ei tee yhtään muuta kuin olettaa että seinästä tulee rahat ja veronmaksajien ylläpito.
Voi vetää vaan kokaa nokkaan ja maata päivät ja yöllä tehdä mitä lie. Saa laskut lyödä vanhemmilleen ja nauraa että kun on tyhmiä ihmisiä. Ja ne nauraa näille holhoojilleen, maksajille että kuinka tulee ilmainen ylläpito niin ettei tarvitse eväänsäkkään liikuttaa.
Mitä ihmettä sinä oikein kirjoitat? Jos kirjoitat tosissasi niin... jaa, no en tiedä mitä tuollaiseen älyttömyyteen voisi tosissaan vastata.
Mutta jos kirjoitit piloillasi niin kiitos hauskasta vitsistä. Ehkä tykkäät tästä videosta joka kertoo juurikin tuollaisesta nuoresta ja mitä tuollaiselle nuorelle tulee tehdä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Ap olet tolvana.
Joku tosiaan kysyi jo että kuinka pitkään tyttären elämä on ollut pielessä, että ei kai ekat 17 vuotta mennyt täydellisen hyvin ja nyt kun hän täytti 18 niin äkkiseltään kaikki meni pieleen. Ihan relevantti pointti tuo oli, mutta vielä paljon relevantimpi kysymys: kuinka kauan sinun ja tyttäresi suhde on ollut huono? Selvästikään teillä ei ole hyvä suhde. Selvästikään teillä ei ole molemminpuolin kunnioittava tasapuolinen rehellinen avoin hyväksyvä ymmärtäväinen läheinen suhde. Minä nyt vähän pelkään että teidän suhteenne on ollut huono jo pitkään. Teillä ei ole ollut toimivaa keskusteluyhteyttä pitkään aikaan.
Jos teidän välinne ovat tulehtuneet, jos välillänne on jotain epäluottamusta tai valheita tai salailua tai manipulointia tms, jos suhteenne on huono, niin sinä et voi häntä auttaa.
Mutta silti, itseäsi voit auttaa. Tosiaan kirjoitit että oma jaksamisesi on heikentynyt. Älä uhraa itseäsi tyttäresi vuoksi tai kenenkään muunkaan vuoksi. Itsesi uhraamalla et voi saada mitään hyvää aikaan. Eli huolehdi ensisijaisesti itsestäsi, vaikka se tarkoittaisi sitä että joudut entistä enemmän jättämään tyttäresi omilleen. Huolehdi itsesi kuntoon ensin. Vasta sitten voit alkaa pohtia voisitko kenties saada jonkun muunkin kuntoon.
Jatkoa...
Sinä ap myös kirjoitit että olet tyttäresi takia täynnä huolta aamusta yöhön. Joku nyt sanoisi että "olet niin huolissasi koska välität tyttärestäsi niin paljon, ja onpas tyttäresi onnekas kun hänellä on noin välittävä äiti". Mutta noin se ei missään nimessä ole!
Sinä olet täynnä huolta, koska et osaa huolehtia omista tunteistasi. Jos yrität tuollaisen huolen vuoksi auttaa tytärtäsi niin mitä todennäköisimmin sinä et tee sitä jotta tyttäresi voisi paremmin - vaan sinä autat häntä jotta sinusta tuntuisi paremmalta. Ja silloin se apu ei voi toimia vaan siitä on todennäköisesti vain haittaa. Älä käytä toisen ihmisen auttamista työkaluna oman huolesi sammuttamiseen. Älä käytä tytärtäsi omien tunteidesi vakauttajana.
Täytyykö tyttäresi saada elämänsä raiteilleen hänen itsensä vuoksi - vai sinun tunteidesi vuoksi?
Varmaan tyttäresi on muuteskin raskasta vähentää alkoholin käyttöä, mutta vielä paljon raskaampi taakka hänen täytyy kantaa jos hän joutuu olemaan vastuussa sinun tunteistasi. Jos hänen alkoholin käyttönsä on selvästi yhteydessä sinun tunteisiisi, niin sinun tunteesi lisäävät hänen taakkaansa, vain tekevät hänen haasteistaan paljon pahempia, sinun tunteesi vain väsyttävät häntä.
Sinä olet aikuinen. Sinun pitäisi kyetä kantamaan omat tunteesi. Älä sysää tunteitasi tyttäresi harteille. Jos olet jo pitkään käyttänyt tytärtäsi tunteidesi kannattelijana, niin eipä mikään ihme että tyttäresi on nyt ihan puhki, masentunut ja alkoholisoitunut. Ei yksikään nuori pysy terveenä jos hän joutuu pitkään olemaan vastuussa vanhempiensa tunteista.
Ei kuule kiinnosta jos noin tyhmä nuori on niin vetäköön ihan mitä tahansa nokkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Lasun sossuna pakko kommentoida, että yleensä aina perheen pahoinvoinnin syy paikantuu yhteen "ongelmalapseen". Vanhemmat ja jopa ammattilaiset ihmettelevät, mikä sille oikein tuli, kun muut lapset ovat kunnollisia ja vanhemmatkin onnellisia, ehjä perhe jne. Todellisuudessa kyseessä on kulissi, jossa kaikkien paha olo kanavoituu yhden lapsen kautta ulkomaailmaan. Yleensä tätä lasta luonnehditaan herkäksi, syvästi tuntevaksi mutta myös anarkistiseksi. Hän on kuin ukkosenjohdatin, jota myöten perheen vuorovaikutusongelmat, mielenterveysongelmat, sukupolvien traumat ym. purkautuvat. Vain hänen käytöksensä nähdään ja tuomitaan. Lapsen masennuskin on aina koko perheen sairaus, ja koko perhe vaatii hoitoa. Olettehan käyneet perheterapiassa tai esim. perheasianneuvottelukeskuksessa? Suosittelen hakeutumaan sinne, jos tytär ei tule mukaan, niin muun perheen kanssa. Onnistuu niinkin.
Ongelma ei tilanteessanne ole tytär, vaan koko perheenne dynamiikka on jollain tavalla epäterve, todennäköisesti ollut jo 10-20 vuotta, vaikket itse näe sitä. Lapsen syyttäminen on vain se purkautumisväylä ja defenssi itsellesi, koska itseen katsominen tekee kipeää. Ongelma on helpompi ulkoistaa lapseen, se on täysin inhimillistä. Ei ole myöskään olemassa mitään keskimmäisen lapsen syndroomaa, vaikka vanhemmat paljon siitä selittävät, ja vetoavat siihen kun keskimmäisen lapsen tunnetarpeet perheessä on laiminlyöty. Mikään tiede ei tue keskimmäisen lapsen syndroomaa, vaan se on itse keksitty. Siitä kannattaa siis luopua heti kättelyssä.
Kielenkäytön perusteella et todellakaan ole mikään oikea sossu, et muuten kirjoittaisi noin mustavalkoisesti. Korkeintaan muutamia kirjoja lukenut keittiöpsykologi.
Tässäkin leimaat kerralla, että AP:n perhe-elämä on yhtä kulissia ja valehtelua näkemättä perhettä ja kokematta dynamiikkaa. Kukaan ammattilainen ei päästäisi suustaan näin kärkästä settiä.
Minä en ymmärrä kun sisareni oli tehnyt kakaroita ja alkoi juomaan niin kakaroiden takia sen juomista kaikki tukivat mutta meitä muita kukaan ei tukenut niin että pärjätkää vaan omillanne vaikka mitä ongelmia tulisi. Lapsia tehnyttä itsekästä ihmistä paapotaan ja hän on kaikkein tärkein. Sitten tämä ihminen tosissaan alkaa luulemaan itsestään että hän on koko yhteiskunnan napa ja koko ajan korostaa itseään kuinka tärkeä hän onkaan eivätkä muut ihmiset ole mitään. Koko ajan hänellä nousee kuin kusi hattuun oma naiminen ja kaikkein helpointa on vain naida ja pullauttaa kakara. Ihan kuka tahansa osaa sen homman jos haluaa ja rehvastella sitten sillä.
Onkohan ap sellainen maaninen kontrolloiva tukahduttava helikopterivanhempi?
Tytär ei asu kotona, mutta silti äiti tietää tyttären osastohoidot, lääkitykset, diagnoosit,... tietää että tytär juo päivittäin, tietää työnteosta laistamisen, tietää opintojen huonon etenemisen, tietää kaveripiirit. Pahoin pelkään että ap on urkkinut tietoonsa vielä paljon enemmänkin kaikkea sellaista mitä täällä ei kerro. Ja äiti yrittää vielä päättää siitä missä tytär asuisi, tahtoisi pakottaa tyttären asumaan kotona.
Minä nyt pahoin pelkään että ap on aivan sairas. Ap ei ole "äiti" vaan ap on STASI tai jokin muu vakoilu-kontrolli-organisaatio.
Suuri osa tämän palstan "huolestuneista naisista" on samanlaisia sairaita ihmisiä. Huolissaan lapsistaan, miehestään, naapuristaan,... ja ratkaisu on aina se että keinolla millä hyvänsä pakotetaan toinen asumaan tietyssä paikassa, opiskelemaan tiettyjä asioita, tekemään tietynlaisia töitä, viettämään aikaa tietynlaisissa kaveripiireissä,...
Todellisuudesta vieraantuneita ihmisiä.
Olisiko yritys saada hänet Au pairikisi Englantiin tai USa han ? Vaihtaa kuvioita kertakaikkiaan.
Lasun sossuna pakko kommentoida, että yleensä aina perheen pahoinvoinnin syy paikantuu yhteen "ongelmalapseen". Vanhemmat ja jopa ammattilaiset ihmettelevät, mikä sille oikein tuli, kun muut lapset ovat kunnollisia ja vanhemmatkin onnellisia, ehjä perhe jne. Todellisuudessa kyseessä on kulissi, jossa kaikkien paha olo kanavoituu yhden lapsen kautta ulkomaailmaan. Yleensä tätä lasta luonnehditaan herkäksi, syvästi tuntevaksi mutta myös anarkistiseksi. Hän on kuin ukkosenjohdatin, jota myöten perheen vuorovaikutusongelmat, mielenterveysongelmat, sukupolvien traumat ym. purkautuvat. Vain hänen käytöksensä nähdään ja tuomitaan. Lapsen masennuskin on aina koko perheen sairaus, ja koko perhe vaatii hoitoa. Olettehan käyneet perheterapiassa tai esim. perheasianneuvottelukeskuksessa? Suosittelen hakeutumaan sinne, jos tytär ei tule mukaan, niin muun perheen kanssa. Onnistuu niinkin.
Ongelma ei tilanteessanne ole tytär, vaan koko perheenne dynamiikka on jollain tavalla epäterve, todennäköisesti ollut jo 10-20 vuotta, vaikket itse näe sitä. Lapsen syyttäminen on vain se purkautumisväylä ja defenssi itsellesi, koska itseen katsominen tekee kipeää. Ongelma on helpompi ulkoistaa lapseen, se on täysin inhimillistä. Ei ole myöskään olemassa mitään keskimmäisen lapsen syndroomaa, vaikka vanhemmat paljon siitä selittävät, ja vetoavat siihen kun keskimmäisen lapsen tunnetarpeet perheessä on laiminlyöty. Mikään tiede ei tue keskimmäisen lapsen syndroomaa, vaan se on itse keksitty. Siitä kannattaa siis luopua heti kättelyssä.