Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelen sosiaalityötä, mutta en halua tehdä asiakastyötä
14.03.2021 |
Täällä on varmasti sossuja, joten siksi ajattelin saavani vinkkejä. Olen siis valmistumassa sosiaalityöntekijäksi, mutta sijaisuuksien myötä olen todennut, etten halua tehdä tätä työtä. Pääasiassa minulla on kokemusta lastensuojelusta, joka on aivan liikaa minulle. En usko, että sosiaalityön muut kentät ovat sen helpompia tai kiinnostavampia. Olenkin alkanut pohtia erilaisia koulutusvaihtoehtoja. Olen ajatellut, että jos suorittaisin toisen maisteritutkinnon joltakin toiselta alalta, kuten oikeustieteestä tai hallintotieteistä. En tiedä yhtään mihin haluaisin suunnata, mutta tuntuu siltä ettei nykyisellä pääaineella ole mahdollista vaihtaa toisiin tehtäviin. Toisaalta joku sivuainekokonaisuus voisi tuoda sopivaa lisäosaamista. Toivoisinkin kuulevani vinkkejä teiltä, jotka olette pohtineet näitä samoja asioita, että mihin lopulta päädyitte.
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit miettynyt tuota ennekuin lähdit opiskelemaan alaa.
Ja jos olet mielummin työttömänä ja valtioin elättämänä, kuin minkäälaisena palkka saavana sosiaalityöntekijänä, niin siitä vaan, Rupea ihan rauhassa luuseriksi ja valtion elätiksi.
Kokeile ensin hakea valtiotieteen maisterina jotain muuta työtä. Työkokemus sanelee työuran suunnan tehokkaammin kuin koulutus.
Hakeudu kehitystöihin kaupungilla tai järjestöissä.
Mitä ikinä haluatkaan opiskella lisää, hae pelkässä maisterihaussa. Joko tarvitset uudesta aineesta perus- ja aineopinnot (olisiko sulla jo valmis sivuaine, jota lähteä laajentamaan?) tai sitten voit hakea suoraan maisterihaussa, esim. sosiaali- ja terveysalan johtaminen Helsingissä. On myös sote-alan tietoteknistä koulutusta Kuopiossa muistaakseni.
Olin alkuun pitkään perussosiaalityössä, mm. lastensuojelu ja aikuissosiaalityö. Aika hirveää mutta älyttömän opettavaista. Suuntauduin enemmän lapsiin ja terapiatyyppiseen työhön, suoritin työn ohessa koulutuksia ja nyt olen ollut eri paikoissa (aiemmin mm. perheneuvola) töissä. Työ on mielekästä, perussosiaalityötä en jaksaisi enää tehdä. Kannattaa hakeutua esim. projekteihin ja sitä kautta edetä esimiestehtäviin tai hallinnollisiin juttuihin, jos ne sinua kiinnostavat. Tai sitten tosisan terapiapuolen koulutuksiin. Tärkeää kyllä alkuun saada työkokemusta.
Jopas on vastauksia.
Pidän työni sisällöstä, mutta en siitä, että joudun tekemään toiseen ihmiseen liittyviä suuria päätöksiä vajailla tiedoilla ja kiireessä. Kuitenkin esimiestä myöten vaaditaan olemaan tehokkaampi ja pitäisi olla koko ajan enemmän.
Tuolle eräälle vastaajalle voisin todeta, että julkisen sektorin työntekijänä olen eräänlainen valtion elätti jo nyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri tällä viikolla ollut omaiseni puolesta sellaisen sossutätiliinin kanssa kontaktissa, joka hoitaa pääasiassa ilman asiakaskontakteja asioita eteenpäin.
Ja hänestä kyllä huomasi, että oli todella vastenmielistä joutua tilanteeseen jossa joutui asiakkaan kanssa nokiakkain.
mutta noita työkuvia kyllä löytyy. Hän siis koordinoi lähinnä asukaskuvioita, tuntematta asiakkaitaan sen enempää
Kehittäminen, suunnittelu, projektityö. Tai sitten jatko-opinnot, väikkäri ja tutkijan ura, mutta vain jos siihen on paloa.
Tai sitten sosiaalityöntekijän perustyötä paikassa, jossa sinulle ei kuulu virkavelvollisuudet (terveydenhuolto).
Itse tässä mietin jonkinlaista lisäkoulutusta. Olen ihan tyytyväinen omaan sossun työhöni (ei lastensuojelussa), mutta tulevaisuuden varalle haluaisin muutakin kuin vain sen yhden maisterin tutkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkoutuiko mielikuva ihmisten arkitodellisuudesta? Eikö työ olekaan pienen suloisen taaperon kädestä pitämistä ja kahvittelua tiedostavien vanhempien kanssa? Elämä on monessa perheessä, tai sen tapaisessa todella raadollista.
Hallintotiede tai oikis on pelastuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tällä viikolla ollut omaiseni puolesta sellaisen sossutätiliinin kanssa kontaktissa, joka hoitaa pääasiassa ilman asiakaskontakteja asioita eteenpäin.
Ja hänestä kyllä huomasi, että oli todella vastenmielistä joutua tilanteeseen jossa joutui asiakkaan kanssa nokiakkain.
mutta noita työkuvia kyllä löytyy. Hän siis koordinoi lähinnä asukaskuvioita, tuntematta asiakkaitaan sen enempää
Monessa paikkaa on nyt käsky, että kaikki kasvokkainen kohtaaminen on pantava minimiin. Moni ei miellä sosiaalityötä samanlaiseksi yhteiskunnan tukiverkoksi kuin terveydenhuoltoa, poliisia, palolaitosta ym., mutta sitä se on. Siksi toiminta on oltava jatkuvasti turvattuna, myös pandemian aikaan.
Olet kuitenkin oikeassa siinä, että asiakkaalle ei saa tulla sellainen olo, että hänen kanssa toimiminen on työntekijälle vastenmielistä (oli ammattiala mikä tahansa).
Alkuperäiselle: sosiaalityössä on monenlaisia erilaisia vaihtoehtoja. Lasun työ on jotain ihan muuta mitä monessa muussa hommassa. Olet nähnyt vain murto-osan sosiaalialasta, sen rankimman.
Vierailija kirjoitti:
Olin alkuun pitkään perussosiaalityössä, mm. lastensuojelu ja aikuissosiaalityö. Aika hirveää mutta älyttömän opettavaista. Suuntauduin enemmän lapsiin ja terapiatyyppiseen työhön, suoritin työn ohessa koulutuksia ja nyt olen ollut eri paikoissa (aiemmin mm. perheneuvola) töissä. Työ on mielekästä, perussosiaalityötä en jaksaisi enää tehdä. Kannattaa hakeutua esim. projekteihin ja sitä kautta edetä esimiestehtäviin tai hallinnollisiin juttuihin, jos ne sinua kiinnostavat. Tai sitten tosisan terapiapuolen koulutuksiin. Tärkeää kyllä alkuun saada työkokemusta.
Kiitos viestistäsi. Ehkä osaltaan pettymykseni johtuu juuri siitä, ettei työelämän vaatimukset ja opintojen sisältö kohtaa kovin hyvin. Toisaalta työnantajan edustaja lupasi, että opinnoissa tuetaan ja työnantaja tarjoaisi lisäkoulutusta. Kumpikaan ei ole toteutunut. Ymmärrän, että pitäisi saada työkokemusta, mutta tällä hetkellä pelkään koko ajan tekeväni jonkin suuren virheen työssäni kiireen vuoksi. Olen harkinnut, että etsin työtä, jossa ei tarvitse tehdä viranomaispäätöksiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hallintotiede tai oikis on pelastuksesi.
Oikis on käynyt mielessä myös. OTM voisi olla hyvä kombo nykyisen tutkinnon kanssa, mutta se tietäisi vielä viisi vuotta lisäopintoja.
ap
Järjestöissä saa puuhastaa aika hyvin ilman aggressiivisia asiakaskohtaamisia. Samoin erilaisissa projekteissa. Lasu on karu maailma. Helpommallakin pääsee esim. Perheneuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallintotiede tai oikis on pelastuksesi.
Oikis on käynyt mielessä myös. OTM voisi olla hyvä kombo nykyisen tutkinnon kanssa, mutta se tietäisi vielä viisi vuotta lisäopintoja.
ap
Eikä edellisestä tutkinnostasi olisi mitään hyötyä.
Itse olen "vain" toimistosihteerinä erään kaupungin sote-hallinnossa. Mutta meillä on tällä hetkellä määräaikaisena sosiaalijuristi. En nyt täysin tarkkaan tiedä mitä kaikkea hänen toimenkuvansa sisältää, mutta ainakin valitusten, kanteluiden, oikaisuvaatimusten jne. valmistelu ja esittely lautakunnalle, jotta päätöksistä tulee lainmukaiset. Myös muita sosiaalipalveluihin liittyviä lakiasioita varmaan, mutta tuskin mitään oikeusjuttuja hoitaa, tai ei sellaisia ainakaan minun tiedon mukaan ole edes ollut. Paperityötä lähinnä, ainoa asiakastyö on kai sitä lautakuntatyötä. Ja tietenkin sisäisiä asiakkuuksia: eri tulosyksiköiden neuvonta lakiasioissa, jos heillä on tarvetta, eli lapsiperhepalvelut, aikuissosiaalityö, vammaispalvelu, päihde- ja mielenterveystyö, työllisyyspalvelut.
Joten jos oikeustiede kiinnostaa, niin sosiaalityön tutkintoa voi hyödyntää, jos kiinnostaa julkishallinnossa puurtaminen. Sitä en tosin tiedä miten yleisiä tällaiset sosiaalijuristit ovat kunnissa... Mutta kyllä varmaan yksityiseksikin voi tuolta pohjalta lähteä, alkaa tekemään asiakkaiden apuna noita kanteluita, valituksia ja oikaisuvaatimuksia kuntien päätöksistä evätä palvelu.
Kannatan myös sitä, että etsit työtä jossa ei tarvitse tehdä viranomaispäätöksiä. Jos kuitenkin haluat ihmisten kanssa muuten tehdä töitä :) esim. Koulukuraattori, sairaalamaailma, psykiatrinen poliklinikka jne. Varmasti myös erilaisista hankkeista, kehittämisestä, hallinnosta jne. löytyy työtehtäviä jossa ei tarvitse asiakkaiden kanssa olla tekemisissä?
Älä ota vielä tutkintoa ulos, vaan jatka opintoja lukemalla sinua kiinnostavaa alaa niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten hae suoraan maisteriohjelmaan, kun tarvittava määrä kursseja on kasassa. Sijaisuuksiahan voi tehdä jo ennen laillistamista, eikä esim. aikuissosiaalityössä voi tehdä epäpätevyysalennuksiakaan palkkaan, eli hyvin voi tehdä vähän töitä samalla kun opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tällä viikolla ollut omaiseni puolesta sellaisen sossutätiliinin kanssa kontaktissa, joka hoitaa pääasiassa ilman asiakaskontakteja asioita eteenpäin.
Ja hänestä kyllä huomasi, että oli todella vastenmielistä joutua tilanteeseen jossa joutui asiakkaan kanssa nokiakkain.
mutta noita työkuvia kyllä löytyy. Hän siis koordinoi lähinnä asukaskuvioita, tuntematta asiakkaitaan sen enempääMonessa paikkaa on nyt käsky, että kaikki kasvokkainen kohtaaminen on pantava minimiin. Moni ei miellä sosiaalityötä samanlaiseksi yhteiskunnan tukiverkoksi kuin terveydenhuoltoa, poliisia, palolaitosta ym., mutta sitä se on. Siksi toiminta on oltava jatkuvasti turvattuna, myös pandemian aikaan.
Olet kuitenkin oikeassa siinä, että asiakkaalle ei saa tulla sellainen olo, että hänen kanssa toimiminen on työntekijälle vastenmielistä (oli ammattiala mikä tahansa).
Alkuperäiselle: sosiaalityössä on monenlaisia erilaisia vaihtoehtoja. Lasun työ on jotain ihan muuta mitä monessa muussa hommassa. Olet nähnyt vain murto-osan sosiaalialasta, sen rankimman.
Ja jotenkin hullua, että joku asiakkaan kerran nettipalaverissa nähnyt on se, joka määrittää hänen asuinpaikkansa. Tässäkin tämä ihminen koitti ohittaa sairaalan ja omaisten näkökulman
Alue: Aihe vapaa
nosto