Opiskelen sosiaalityötä, mutta en halua tehdä asiakastyötä

Vierailija kirjoitti:

Minua huolestuttaa se, ettei perehdystä saa ja aikaa menee paljon ihan teknisten asioiden selvittelyyn ja on poissa asiakastyöstä. Minua ei haittaa päätöksenteko, vaan se, että joudun tekemään ne kiireessä ja mahdollisesti ilman riittäviä tietoja. Pelottavinta on se, että perehdytyksen puutteen vuoksi en välttämättä edes tiedä jotain asiaa ja saatan sen vuoksi tehdä virheen. Ehkä on aika etsiä toisenlaisia töitä.

 

Perehdytyksen puute on varmaan sisäänrakennettua sosiaalityössä, koska alalla on työvoimapula. 

Et oikeastaan voi muuta tehdäkään kun virheitä, kun framework minkä sisällä toimit on ihmisoikeusrikollinen ja sadistinen. Jos puhutaan lapsikaappausjärjestelmästä siis. Sosiaailtyössä on myös sektoreita, missä osallistuminen asiakkaiden elämään on vapaaehtoista eikä väkivaltaista ja ihmisiokeusrikollista. Mutta yleensä tällainen toiminta katsotaan "hyvyydeksi" eikä siitä makseta siksi monien tonnien pyövelikorvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin, että ap:n isoin ongelma oli kiireessä tehtävä työ ja vastuu viranomaispäätöksistä. Opiskelen itsekin sosiaalityötä ja ihan samoja asioita olen miettinyt. Tuntuu raastavalta, että asiakkaiden määrää per stt ei ole vieläkään saatu alas, ja sitten jos kiireessä mokaat, niin joudut siitä parhaimmillaan oikeuteen asti.

Itse yritän päästä mieluummin esimerkiksi lastenvalvojan hommiin. Asiakkaisiin ei muodostu pitkää suhdetta eikä vastuu päätöksistä ole niin suurta kuin vaikka lastensuojelussa.

Lastenvalvoja tekee työtään liukuhihnalta. Hänelle varataan aikoja aamukasista ip neljään eikä hän itse voi oikein päivänsä kulkuun vaikuttaa. Lastensuojelussa sossu rakentaa kalenterinsa itse ja voi rakentaa sen vaikka niin, että jos pitää asioida hyvin vaikean asiakkaan kanssa, ei loppupäivästä tarvitse ottaa muita asiakkaita, vaan voi tehdä vaikka paperi

Niin kun se sossu ei ole siinä mikään uhri vaan toteuttaa erittäin sadistista ja universaalisti väärää käytöstä, ei eroa siitä kuin poliisi kävisi päivittäin r aiskaamassa asiakkaitaan. Totta kai siihen reagoidaan äärimäisen negatiivisesti. On melko käsittämätöntä, että joku voi oikeasti tehdä tuollaista hirveyttä edes rahasta. Ja kokea itsensä vieläpä jollakin tavalla ihmiskunnan positiivisella puolella toimivaksi yksilöksi. Sanoisin että jopa diilerien ja mafian tiominta on korkeampaa, kuin lapsenryöstely ja äitien pahoinpitely.