Opiskelen sosiaalityötä, mutta en halua tehdä asiakastyötä

Olen itsekin sossu ja olen huomannut yliopistossa ja työelämässä, että keskiluokkaistaustaiset tynnyrissä kasvaneet idealistit kestää aika huonosti asiakastyötä. Parhaiten viihtyy asiakastyössä sellaiset, joilla on itselläänkin rankempi tausta. Se helpottaa myös asiakkaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Usein nämä kipuilijat ovat niitä, jotka katselevat asiakkaita norsunluutornistaan alaspäin ja teeskentelevät olevansa parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän tuon sinun huolesi, mutta en voi hyväksyä sitäkään, että viranomaiset piiloutuvat näyttöpäätteiden ja lakikirjojen taakse näkemättä sitä asianosaista. Kyllä, vastaan tulee ties mitä luonnevikaista ällötystä, mutta niin tulee poliiseilla, hoitajilla, vanginvartijoilla, ambulanssihenkilökunnalla jne. Se on vaan kestettävä. Jos ei kestä, niin alalta pois. 

Luonnevikaisia ja ällötyksiä asioi myös R-kioskeilla ja kaupan kassoilla. Näin se vain valitettavasti on. Jonkin verran tämän tosiasian tuomaa ahdistusta on vain pakko sietää. Aina ei voi mennä pakoon.

Kaupan kassalla ollaan max 10min. Sosiaalityön tapaamisella tunti. Kassa ottaa ostoksista rahan. Sosiaalitoimessa päätetään esim. asiakkaan lasten huostaanotosta, hoidosta, asiakkaan asumisesta tai asiakkaan tuloista erilaisten etuuksien muodossa. 

Näin on. Vastuu on erilainen. Mutta sen varmaan jokainen tietää kun hakeutuu sosiaalityöhön. 

Sen tietää, mutta normaalit ihmiset eivät voi käsittää miten rujo ja absurdi maailma sosiaalitoimen asiakkaiden maailma on. 

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Se on ammattilaisten murhe. Ei tavisten tarvitsekaan tietää mitä saastaa siellä liikkuu. Näin sanoi minulle kerran yksi poliisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sossu ja olen huomannut yliopistossa ja työelämässä, että keskiluokkaistaustaiset tynnyrissä kasvaneet idealistit kestää aika huonosti asiakastyötä. Parhaiten viihtyy asiakastyössä sellaiset, joilla on itselläänkin rankempi tausta. Se helpottaa myös asiakkaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Usein nämä kipuilijat ovat niitä, jotka katselevat asiakkaita norsunluutornistaan alaspäin ja teeskentelevät olevansa parempia.

Tässä on vähän sama kuin opettajissa, eli se kympin tyttö ei välttämättä ole kestokyvyltään tai taidoiltaan soveliain. Koskee oikeastaan jokaista alaa, jossa ollaan ihmisten kanssa syvässä vuorovaikutuksessa ja jossa vaikutetaan heidän elämäänsä. Paras olisi kun ammattilainen olisi sosiaalisesti pätevä  ja omaisi jonkinlaiset hermot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän tuon sinun huolesi, mutta en voi hyväksyä sitäkään, että viranomaiset piiloutuvat näyttöpäätteiden ja lakikirjojen taakse näkemättä sitä asianosaista. Kyllä, vastaan tulee ties mitä luonnevikaista ällötystä, mutta niin tulee poliiseilla, hoitajilla, vanginvartijoilla, ambulanssihenkilökunnalla jne. Se on vaan kestettävä. Jos ei kestä, niin alalta pois. 

Luonnevikaisia ja ällötyksiä asioi myös R-kioskeilla ja kaupan kassoilla. Näin se vain valitettavasti on. Jonkin verran tämän tosiasian tuomaa ahdistusta on vain pakko sietää. Aina ei voi mennä pakoon.

Kaupan kassalla ollaan max 10min. Sosiaalityön tapaamisella tunti. Kassa ottaa ostoksista rahan. Sosiaalitoimessa päätetään esim. asiakkaan lasten huostaanotosta, hoidosta, asiakkaan asumisesta tai asiakkaan tuloista erilaisten etuuksien muodossa. 

Kyllä, mutta se asiakasvirta on päivän aikana ihan jotain muuta, kuin mitä toimistoasiakkuuksissa. Millä tavoin tämä ostoksista rahan ottaminen liittyy asiaan, tottakai kaupanalan toimintoihin kuuluu ottaa maksu tavaroista. Etuusarvioinnit ja -päätökset taas puolestaan ovat sosiaalityön perustehtäviä, jotka ilman muuta tuleekin tehdä.

ap ota nyt ensin kunnolla selvää omasta alastasi (ja uudesta) ennenkuin lähdet vaihtamaan. Esimerkiksi OTM on täysin väärä tutkinto jos et halua tai pysty tekemään päätöksiä / ottamaan vastuuta.

Sosiaalityössä lastensuojelu on se, missä virkavastuu laajin. Sairaalassa esim osastoilla sosiaalityöntekijän työ lähinnä neuvontaa. Lisäksi kuten muut vinkanneet niin perhetyö ym. aivan erilaisia kuin lasu. Herää kysymys että mikä ikäinen olet? Olitko kunnolla valmistautunut työelämään siirtymiseen vai olisivatko samantyyppiset ongelmat edessä myös toisella alalla?

Vierailija kirjoitti:

Opettamaan sosiaalityötä

Ei voi opettaa jos ei ole työtä tehnyt.

ap haiskahtaa juurikin kympin tytöltä joka on shokissa kun todellisuus ei mene niinkuin kirjoissa. Siitä se elämä opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sossu ja olen huomannut yliopistossa ja työelämässä, että keskiluokkaistaustaiset tynnyrissä kasvaneet idealistit kestää aika huonosti asiakastyötä. Parhaiten viihtyy asiakastyössä sellaiset, joilla on itselläänkin rankempi tausta. Se helpottaa myös asiakkaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Usein nämä kipuilijat ovat niitä, jotka katselevat asiakkaita norsunluutornistaan alaspäin ja teeskentelevät olevansa parempia.

En usko että olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sossu ja olen huomannut yliopistossa ja työelämässä, että keskiluokkaistaustaiset tynnyrissä kasvaneet idealistit kestää aika huonosti asiakastyötä. Parhaiten viihtyy asiakastyössä sellaiset, joilla on itselläänkin rankempi tausta. Se helpottaa myös asiakkaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Usein nämä kipuilijat ovat niitä, jotka katselevat asiakkaita norsunluutornistaan alaspäin ja teeskentelevät olevansa parempia.

Tässä on vähän sama kuin opettajissa, eli se kympin tyttö ei välttämättä ole kestokyvyltään tai taidoiltaan soveliain. Koskee oikeastaan jokaista alaa, jossa ollaan ihmisten kanssa syvässä vuorovaikutuksessa ja jossa vaikutetaan heidän elämäänsä. Paras olisi kun ammattilainen olisi sosiaalisesti pätevä  ja omaisi jonkinlaiset hermot.

Ja joskus taas kympin tyttö tai poika on hyvinkin sovelias, ja voi olla rankka tausta itsellään.

Ei ole pakko olla itse alkoholisti voidakseen auttaa alkoholistia. Ei syöpäsairas, voidakseen parantaa syöpää. Kaikkein huonoin sossu on sellainen, jonka omakaan elämänhallinta ei riitä oman elämän elämiseen. Millä sellainen hoitaa kenenkään asiakkaan asioita?

Sen tietää, mutta normaalit ihmiset eivät voi käsittää miten rujo ja absurdi maailma sosiaalitoimen asiakkaiden maailma on. [/quote]

Sosiaalityön yksi keskeinen tavoite on puuttua näiden ihmisten arjen epäkohtiin ja tarjota korjaavia ratkaisuja joko taloudellisesti tai arjen apukeinojen avulla. Pelkkä tilanteen toteaminen tai sen äimistely norsunluutornista käsin varmasti aiheuttaa asiakkaissa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ja aggressioita. Ei niissä tunteissa tätä taustaa vasten ole mitään ihmeellistä. Väärät työmenetelmät ja -asenteet vain kurjistavat asiakkaiden olosuhteita entisestään - eikä sitä loppuviimein sosiaalityöntekijän omakaan pää kestä. Kun oikein huono tuuri käy, voi työntekijä itse huomata olevansa asiakkaana omalla toimialallaan.

ap mitä mietteitä?

Vierailija kirjoitti:

Sen tietää, mutta normaalit ihmiset eivät voi käsittää miten rujo ja absurdi maailma sosiaalitoimen asiakkaiden maailma on. 

Sosiaalityön yksi keskeinen tavoite on puuttua näiden ihmisten arjen epäkohtiin ja tarjota korjaavia ratkaisuja joko taloudellisesti tai arjen apukeinojen avulla. Pelkkä tilanteen toteaminen tai sen äimistely norsunluutornista käsin varmasti aiheuttaa asiakkaissa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ja aggressioita. Ei niissä tunteissa tätä taustaa vasten ole mitään ihmeellistä. Väärät työmenetelmät ja -asenteet vain kurjistavat asiakkaiden olosuhteita entisestään - eikä sitä loppuviimein sosiaalityöntekijän omakaan pää kestä. Kun oikein huono tuuri käy, voi työntekijä itse huomata olevansa asiakkaana omalla toimialallaan.

Sosiaalityössä tarjotaan aktiivisesti apua ja keinoja asiakkaan tilanteen parantamiseksi. Ongelmana ovat asiakkaat, jotka eivät tätä apua halua ottaa vastaan eivätkä näe tilanteessaan ongelmaa, vaikka siitä aktiivisesti kärsivätkin samoin kuten esim. heidän lapsensa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla itse alkoholisti voidakseen auttaa alkoholistia. Ei syöpäsairas, voidakseen parantaa syöpää. Kaikkein huonoin sossu on sellainen, jonka omakaan elämänhallinta ei riitä oman elämän elämiseen. Millä sellainen hoitaa kenenkään asiakkaan asioita?

Ei ole pakko olla. Kuten totesit, oman elämänhallinta tulee olla riittävä, ja se taas puolestaan on hyvin laaja-alainen ilmiö. Siihen kuuluu myös mm. henkinen kypsyys, kyky ymmärtää erilaisia asiakastilanteita sekä halu ja kyky selvittää asioita ja niiden taustoja - melkoisia vaatimuksia siis. Ei ole mitenkään tavatonta, että tällaiset vaatimukset ovat joillekin ylivoimaisia, mutta on epäoikeudenmukasista yrittää sälyttää syy tästä itse asiakkaille. He ovat olemassa tarpeineen, rujouksineen ja taustoineen ja tehtävässäsi sosiaalityöntekijänä sinulta odotetan kykyä ottaa koppi näistä ihmisista ja heidän ongelmistaan ja ratkaista ongelmia yhdessä heidän kanssaan.

Sosiaalityössä tarjotaan aktiivisesti apua ja keinoja asiakkaan tilanteen parantamiseksi. Ongelmana ovat asiakkaat, jotka eivät tätä apua halua ottaa vastaan eivätkä näe tilanteessaan ongelmaa, vaikka siitä aktiivisesti kärsivätkin samoin kuten esim. heidän lapsensa. [/quote]

Tämä on mahdollisesti yksi ryhmä asiakkaita, mutta ei päde kaikkiin. Ei läheskään kaikkiin, ja niin tai näin hekin ovat osa työnkuvaasi, kuten olisi jo pitänyt tulla selväksi; asiakkaista ei voi valita, työ pitää pystyä hoitamaan henkilökohtaisista mieltymyksistä ja tunnetiloista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityössä tarjotaan aktiivisesti apua ja keinoja asiakkaan tilanteen parantamiseksi. Ongelmana ovat asiakkaat, jotka eivät tätä apua halua ottaa vastaan eivätkä näe tilanteessaan ongelmaa, vaikka siitä aktiivisesti kärsivätkin samoin kuten esim. heidän lapsensa. 

Tämä on mahdollisesti yksi ryhmä asiakkaita, mutta ei päde kaikkiin. Ei läheskään kaikkiin, ja niin tai näin hekin ovat osa työnkuvaasi, kuten olisi jo pitänyt tulla selväksi; asiakkaista ei voi valita, työ pitää pystyä hoitamaan henkilökohtaisista mieltymyksistä ja tunnetiloista huolimatta.

Asiakkailtakin voi vaatia asioita. Ei sosiaalityö mene niin, että vain sosiaalityöntekijältä vaaditaan. 

Asiakkailtakin voi vaatia asioita. Ei sosiaalityö mene niin, että vain sosiaalityöntekijältä vaaditaan. [/quote]

Tottakai voi vaatia. Yksipuoleisesta toiminnasta tässä nyt ei missään vaiheessa puhuttukaan, vaan toimimisesta yhdessä asiakkaan kanssa. Sosiaalityöntekijänä sinun on kuitenkin hoidettava työsi, vastuusi ja velvoitteesi, jota sääntelee oma lainsäädäntönsä. Edelleenkään siis et voi kiemurrella näistä asioista eroon vedoten ikäviin/ ei-mielusiin asiakkaisiin tai ns. mahdottomiin tilanteisiin. Alakohtainen lainsäädäntö määrittelee mm. vastuut ja velvollisuudet.

Ymmärsin, että ap:n isoin ongelma oli kiireessä tehtävä työ ja vastuu viranomaispäätöksistä. Opiskelen itsekin sosiaalityötä ja ihan samoja asioita olen miettinyt. Tuntuu raastavalta, että asiakkaiden määrää per stt ei ole vieläkään saatu alas, ja sitten jos kiireessä mokaat, niin joudut siitä parhaimmillaan oikeuteen asti.

Itse yritän päästä mieluummin esimerkiksi lastenvalvojan hommiin. Asiakkaisiin ei muodostu pitkää suhdetta eikä vastuu päätöksistä ole niin suurta kuin vaikka lastensuojelussa.

up

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sossu ja olen huomannut yliopistossa ja työelämässä, että keskiluokkaistaustaiset tynnyrissä kasvaneet idealistit kestää aika huonosti asiakastyötä. Parhaiten viihtyy asiakastyössä sellaiset, joilla on itselläänkin rankempi tausta. Se helpottaa myös asiakkaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Usein nämä kipuilijat ovat niitä, jotka katselevat asiakkaita norsunluutornistaan alaspäin ja teeskentelevät olevansa parempia.

Tiedän minkä tyyppisistä työntekijöistä puhut, mutta nyt kyllä yleistät liikaa. Itselläni ei ole rankkaa taustaa, mutta pitkä ohjaajan työkokemus. Siinä hommassa oppii olemaan ns.kädet savessa, lähellä asiakasta, ihminen ihmiselle. Tiedän myös työntekijöitä, jotka ovat yliopistosta suoraan sosiaalityöstä valmistuneet ja ovat loistavia asiakastyössä ( myös asiakkaiden mielestä).

Vuorovaikutustaitoja voi oppia, mutta jotkut ovat siinä lahjakkaita luonnostaan tai työkokemuksen kautta

(oli oman elämän tausta mikä tahansa).