Opiskelen sosiaalityötä, mutta en halua tehdä asiakastyötä

Sosiaalityössä on paljon työnkuvia, joissa ei tarvitse tehdä viranomaispäätöksiä. Pysy poissa sosiaalitoimiston paikoista, niin päätöksiä ei tarvitse tehdä.

Mitä jää? Paljon järjestötöitä, erilaisia neuvontaan liittyviä töitä, opetusta. Jatkossa perheterapia tai muita terapiaopintoja, jos sellainen kiinnostaa.

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

Terveystaloustiede? Kuopiossa voi opiskella, eritoten matemaattisemmat pääainevalinnat työllistävät ihan ok ei-asiakashommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

aina ei voi valita asiakkaisiksi vain niita "ihania ihmisiä". Olkoon asiakas miltä elämälueelta tahansa, tullessaan sos. työn asiakkaaksi hän on aina kriisissä, voimavarat eivät välttämättä enää riitä miellyttämään sitä sosiaalityöntekijää tai oleman "ihana asiakas", eikö opitojen aikana opetella minkäänlaista ihmisten kohtaamista, vai onko se vain lähtökohtaisesti epämiellyttävää? Ihmistuntemustaidot ja pelisilmä kehittyvät tietysti vain itse asiakastyössä ja vaativat omat kasvukipunsa. Motivaatio alalle on väärä, jos jo opiskeluaikana perustyö tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tästäkö se kenkä lopulta sitten puristaakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

aina ei voi valita asiakkaisiksi vain niita "ihania ihmisiä". Olkoon asiakas miltä elämälueelta tahansa, tullessaan sos. työn asiakkaaksi hän on aina kriisissä, voimavarat eivät välttämättä enää riitä miellyttämään sitä sosiaalityöntekijää tai oleman "ihana asiakas", eikö opitojen aikana opetella minkäänlaista ihmisten kohtaamista, vai onko se vain lähtökohtaisesti epämiellyttävää? Ihmistuntemustaidot ja pelisilmä kehittyvät tietysti vain itse asiakastyössä ja vaativat omat kasvukipunsa. Motivaatio alalle on väärä, jos jo opiskeluaikana perustyö tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tästäkö se kenkä lopulta sitten puristaakin?

Ei sosiaalityöntekijää tarvitse miellyttää, mutta olisi suotavaa, että virkamiestä kuten sosiaalityöntekijää ei uhattaisi tappaa, tälle ei karjuttaisi aggressiivisesti, yritettäisi tulla päälle tai solvattaisi ja huoriteltaisi kaiken päivää. 

Väärä ala. Sosiaalityössä ei pääse niitä asiakkaita karkuun, vaikka miten haluaisi. Ällöttäviä, uhkaavia asiakkaita.. Itsellä on ollut sama kriisi kuin sinulla, mutta olen sairaanhoitaja. Mitään mahdollisuutta mihinkään kammiotyöskentelyyn ei ollut, joten piti sitten jättäytyä toimettomaksi. Kun ei vaan pää kestänyt niitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

Kuulostaa ihan psykiatriselle hoitotyölle. Raskasta on tämäkin ja alkaa vaikuttaa omaan psyykeeseen. Kun tuntuu että onko täysijärkisiä ihmisiä enää olemassakaan, vai onko kaikki jollakin diagnoosilla. Ja niitä riittää.

Toisaalta ymmärrän tuon sinun huolesi, mutta en voi hyväksyä sitäkään, että viranomaiset piiloutuvat näyttöpäätteiden ja lakikirjojen taakse näkemättä sitä asianosaista. Kyllä, vastaan tulee ties mitä luonnevikaista ällötystä, mutta niin tulee poliiseilla, hoitajilla, vanginvartijoilla, ambulanssihenkilökunnalla jne. Se on vaan kestettävä. Jos ei kestä, niin alalta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

Kuulostaa ihan psykiatriselle hoitotyölle. Raskasta on tämäkin ja alkaa vaikuttaa omaan psyykeeseen. Kun tuntuu että onko täysijärkisiä ihmisiä enää olemassakaan, vai onko kaikki jollakin diagnoosilla. Ja niitä riittää.

Läheisestihän nämä yhteistyössä ovatkin. Sosiaalityössä kuitenkin tehdään vielä viranomaispäätöksiä, jotka eivät ole aina näiden asiakkaiden mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

Kuulostaa ihan psykiatriselle hoitotyölle. Raskasta on tämäkin ja alkaa vaikuttaa omaan psyykeeseen. Kun tuntuu että onko täysijärkisiä ihmisiä enää olemassakaan, vai onko kaikki jollakin diagnoosilla. Ja niitä riittää.

Läheisestihän nämä yhteistyössä ovatkin. Sosiaalityössä kuitenkin tehdään vielä viranomaispäätöksiä, jotka eivät ole aina näiden asiakkaiden mieleen. 

Niin tehdään psykiatrisellakin. Mm laitetaan vastaan tappeleva ihminen väkisellä eristykseen ja lepositeisiin, saadaan samalla nyrkistä ja kuunnellaan uhkailuja. Tai asetetaan pakkohoitoon, mistä kaikki ei todellakaan tykkää. Tai annetaan lääkkeet väkisin. Kaikilla on henkilökunnassa oltava salaiset osoitteet. Se on vaan kestettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

aina ei voi valita asiakkaisiksi vain niita "ihania ihmisiä". Olkoon asiakas miltä elämälueelta tahansa, tullessaan sos. työn asiakkaaksi hän on aina kriisissä, voimavarat eivät välttämättä enää riitä miellyttämään sitä sosiaalityöntekijää tai oleman "ihana asiakas", eikö opitojen aikana opetella minkäänlaista ihmisten kohtaamista, vai onko se vain lähtökohtaisesti epämiellyttävää? Ihmistuntemustaidot ja pelisilmä kehittyvät tietysti vain itse asiakastyössä ja vaativat omat kasvukipunsa. Motivaatio alalle on väärä, jos jo opiskeluaikana perustyö tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tästäkö se kenkä lopulta sitten puristaakin?

Ei sosiaalityöntekijää tarvitse miellyttää, mutta olisi suotavaa, että virkamiestä kuten sosiaalityöntekijää ei uhattaisi tappaa, tälle ei karjuttaisi aggressiivisesti, yritettäisi tulla päälle tai solvattaisi ja huoriteltaisi kaiken päivää. 

kaiken päivää? Onkohan se nyt ihan noin, kun tarkemmin ajattelet? Opiskeluaikana ei varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

aina ei voi valita asiakkaisiksi vain niita "ihania ihmisiä". Olkoon asiakas miltä elämälueelta tahansa, tullessaan sos. työn asiakkaaksi hän on aina kriisissä, voimavarat eivät välttämättä enää riitä miellyttämään sitä sosiaalityöntekijää tai oleman "ihana asiakas", eikö opitojen aikana opetella minkäänlaista ihmisten kohtaamista, vai onko se vain lähtökohtaisesti epämiellyttävää? Ihmistuntemustaidot ja pelisilmä kehittyvät tietysti vain itse asiakastyössä ja vaativat omat kasvukipunsa. Motivaatio alalle on väärä, jos jo opiskeluaikana perustyö tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tästäkö se kenkä lopulta sitten puristaakin?

Ei sosiaalityöntekijää tarvitse miellyttää, mutta olisi suotavaa, että virkamiestä kuten sosiaalityöntekijää ei uhattaisi tappaa, tälle ei karjuttaisi aggressiivisesti, yritettäisi tulla päälle tai solvattaisi ja huoriteltaisi kaiken päivää. 

kaiken päivää? Onkohan se nyt ihan noin, kun tarkemmin ajattelet? Opiskeluaikana ei varmasti.

Ei työskentely viransijaisena juurikaan ole eri asia kuin virassa olevana. Samat asiakaskohtaamiset sielläkin on. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän tuon sinun huolesi, mutta en voi hyväksyä sitäkään, että viranomaiset piiloutuvat näyttöpäätteiden ja lakikirjojen taakse näkemättä sitä asianosaista. Kyllä, vastaan tulee ties mitä luonnevikaista ällötystä, mutta niin tulee poliiseilla, hoitajilla, vanginvartijoilla, ambulanssihenkilökunnalla jne. Se on vaan kestettävä. Jos ei kestä, niin alalta pois. 

Luonnevikaisia ja ällötyksiä asioi myös R-kioskeilla ja kaupan kassoilla. Näin se vain valitettavasti on. Jonkin verran tämän tosiasian tuomaa ahdistusta on vain pakko sietää. Aina ei voi mennä pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että sosiaalityön taso on mikä on. Hyvä kuitenkin, että ajatukset tulevat tässä esiin peittelemättömän rehellisesti.

Perussosiaalityön asiakaspalvelu on niin paljon järkyttävämpää kuin kukaan osaa edes kuvitella opiskeluvaiheessa. Toki joukossa on ihaniakin ihmisiä, mutta fakta on, että asioiminen päihdeongelmaistem mielenterveyspotilaiden, persoonallisuushäiriöisten kanssa on äärimmäisen kuormittavaa. 

aina ei voi valita asiakkaisiksi vain niita "ihania ihmisiä". Olkoon asiakas miltä elämälueelta tahansa, tullessaan sos. työn asiakkaaksi hän on aina kriisissä, voimavarat eivät välttämättä enää riitä miellyttämään sitä sosiaalityöntekijää tai oleman "ihana asiakas", eikö opitojen aikana opetella minkäänlaista ihmisten kohtaamista, vai onko se vain lähtökohtaisesti epämiellyttävää? Ihmistuntemustaidot ja pelisilmä kehittyvät tietysti vain itse asiakastyössä ja vaativat omat kasvukipunsa. Motivaatio alalle on väärä, jos jo opiskeluaikana perustyö tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tästäkö se kenkä lopulta sitten puristaakin?

Ei sosiaalityöntekijää tarvitse miellyttää, mutta olisi suotavaa, että virkamiestä kuten sosiaalityöntekijää ei uhattaisi tappaa, tälle ei karjuttaisi aggressiivisesti, yritettäisi tulla päälle tai solvattaisi ja huoriteltaisi kaiken päivää. 

kaiken päivää? Onkohan se nyt ihan noin, kun tarkemmin ajattelet? Opiskeluaikana ei varmasti.

Ei työskentely viransijaisena juurikaan ole eri asia kuin virassa olevana. Samat asiakaskohtaamiset sielläkin on. 

No mutta entäs ne "ihanat" asiakkaat tässä kaiken päivää -aikajanalla? Eikö heidän kohtaamisestaan voi ammentaa voimavaroja ja positiivisuutta siihen omaan asenteeseen työskennellä?

Mitä helvettiä sinä oikein kuvittelit kun hakeuduit lukemaan alaa? Että kaikki asiakkaat ovat kilttejä ja kiitollisia? Ei tainnut olla paljon elämänkokemusta. 

Nyt on niin, että sinä joko sopeudut ja hyväksyt nuo tyypit osaksi työtä, tai sitten vaihdat alaa. Niin helppoa se on. Ikäviinkin asiakaskohtaamisiin tottuu jollakin tapaa ajan mittaan, ammatillinen itsevarmuus kasvaa, samoin tilanteiden lukutaito. Mutta jos olet arka tai tunnet että et saa itseäsi hallintaa, vaihda tosiaan alaa kokonaan. Valitettavasti nykyään melkein kaikki työt, poislukien netissä tehtävät hommat, ovat ihmistyötä, missä niitä hankalia asiakkaita tulee koko ajan vastaan. Ei niitä pääse karkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän tuon sinun huolesi, mutta en voi hyväksyä sitäkään, että viranomaiset piiloutuvat näyttöpäätteiden ja lakikirjojen taakse näkemättä sitä asianosaista. Kyllä, vastaan tulee ties mitä luonnevikaista ällötystä, mutta niin tulee poliiseilla, hoitajilla, vanginvartijoilla, ambulanssihenkilökunnalla jne. Se on vaan kestettävä. Jos ei kestä, niin alalta pois. 

Luonnevikaisia ja ällötyksiä asioi myös R-kioskeilla ja kaupan kassoilla. Näin se vain valitettavasti on. Jonkin verran tämän tosiasian tuomaa ahdistusta on vain pakko sietää. Aina ei voi mennä pakoon.

Kaupan kassalla ollaan max 10min. Sosiaalityön tapaamisella tunti. Kassa ottaa ostoksista rahan. Sosiaalitoimessa päätetään esim. asiakkaan lasten huostaanotosta, hoidosta, asiakkaan asumisesta tai asiakkaan tuloista erilaisten etuuksien muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän tuon sinun huolesi, mutta en voi hyväksyä sitäkään, että viranomaiset piiloutuvat näyttöpäätteiden ja lakikirjojen taakse näkemättä sitä asianosaista. Kyllä, vastaan tulee ties mitä luonnevikaista ällötystä, mutta niin tulee poliiseilla, hoitajilla, vanginvartijoilla, ambulanssihenkilökunnalla jne. Se on vaan kestettävä. Jos ei kestä, niin alalta pois. 

Luonnevikaisia ja ällötyksiä asioi myös R-kioskeilla ja kaupan kassoilla. Näin se vain valitettavasti on. Jonkin verran tämän tosiasian tuomaa ahdistusta on vain pakko sietää. Aina ei voi mennä pakoon.

Kaupan kassalla ollaan max 10min. Sosiaalityön tapaamisella tunti. Kassa ottaa ostoksista rahan. Sosiaalitoimessa päätetään esim. asiakkaan lasten huostaanotosta, hoidosta, asiakkaan asumisesta tai asiakkaan tuloista erilaisten etuuksien muodossa. 

Näin on. Vastuu on erilainen. Mutta sen varmaan jokainen tietää kun hakeutuu sosiaalityöhön. 

Vierailija kirjoitti:

Väärä ala. Sosiaalityössä ei pääse niitä asiakkaita karkuun, vaikka miten haluaisi. Ällöttäviä, uhkaavia asiakkaita.. Itsellä on ollut sama kriisi kuin sinulla, mutta olen sairaanhoitaja. Mitään mahdollisuutta mihinkään kammiotyöskentelyyn ei ollut, joten piti sitten jättäytyä toimettomaksi. Kun ei vaan pää kestänyt niitä ihmisiä.

Kannattaisi katsoa joskus sinne omaankin peiliin. Miksi niin monet sossut on vastenmielisiä, ylimielisiä ja sadistisen oloisia ja ällöttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän tuon sinun huolesi, mutta en voi hyväksyä sitäkään, että viranomaiset piiloutuvat näyttöpäätteiden ja lakikirjojen taakse näkemättä sitä asianosaista. Kyllä, vastaan tulee ties mitä luonnevikaista ällötystä, mutta niin tulee poliiseilla, hoitajilla, vanginvartijoilla, ambulanssihenkilökunnalla jne. Se on vaan kestettävä. Jos ei kestä, niin alalta pois. 

Luonnevikaisia ja ällötyksiä asioi myös R-kioskeilla ja kaupan kassoilla. Näin se vain valitettavasti on. Jonkin verran tämän tosiasian tuomaa ahdistusta on vain pakko sietää. Aina ei voi mennä pakoon.

Kaupan kassalla ollaan max 10min. Sosiaalityön tapaamisella tunti. Kassa ottaa ostoksista rahan. Sosiaalitoimessa päätetään esim. asiakkaan lasten huostaanotosta, hoidosta, asiakkaan asumisesta tai asiakkaan tuloista erilaisten etuuksien muodossa. 

Näin on. Vastuu on erilainen. Mutta sen varmaan jokainen tietää kun hakeutuu sosiaalityöhön. 

Sen tietää, mutta normaalit ihmiset eivät voi käsittää miten rujo ja absurdi maailma sosiaalitoimen asiakkaiden maailma on.