Opiskelen sosiaalityötä, mutta en halua tehdä asiakastyötä

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin, että ap:n isoin ongelma oli kiireessä tehtävä työ ja vastuu viranomaispäätöksistä. Opiskelen itsekin sosiaalityötä ja ihan samoja asioita olen miettinyt. Tuntuu raastavalta, että asiakkaiden määrää per stt ei ole vieläkään saatu alas, ja sitten jos kiireessä mokaat, niin joudut siitä parhaimmillaan oikeuteen asti.

Itse yritän päästä mieluummin esimerkiksi lastenvalvojan hommiin. Asiakkaisiin ei muodostu pitkää suhdetta eikä vastuu päätöksistä ole niin suurta kuin vaikka lastensuojelussa.

Ajattelet, että huoltoriitoihin osallistuminen on helpompaa?

Tuu pois lastensuojelusta! Esim. terveydenhuollon sosiaalityöhön. Paikasta riippuen todella kivaa, suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sossu ja olen huomannut yliopistossa ja työelämässä, että keskiluokkaistaustaiset tynnyrissä kasvaneet idealistit kestää aika huonosti asiakastyötä. Parhaiten viihtyy asiakastyössä sellaiset, joilla on itselläänkin rankempi tausta. Se helpottaa myös asiakkaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Usein nämä kipuilijat ovat niitä, jotka katselevat asiakkaita norsunluutornistaan alaspäin ja teeskentelevät olevansa parempia.

No en mä nyt tiedä. Itse olen keskiluokkaisesta kodista, joskin nuoruus oli vaikea koulukiusaamisen vuoksi, ja olen usein kokenut itseni ulkopuoliseksi. Köyhyyttä en ole kuitenkaan koskaan itse kokenut, ja ei mulla ainakaan ole ollut mitään vaikeutta kohdata rankkaa elämää eläneitä asiakkaita. Oikeastaan siihen on ollut yllättävän helppokin tottua ajan myötä. Kyllä mä uskon että sieltä keskiluokastakin voi hyvin tulla hyviä sossuja. Kova idealismi on toki haaste, sillä ainakin kunnallisessa työssä ne omat ideat voivat monesti kaatua organisaation sääntöihin, ja se sitten turhauttaa. Samoin idealistin voi olla vaikea käsitellä sitä, kun työssä tulee vaikeuksia esim. asiakkaiden sekoilujen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

ap haiskahtaa juurikin kympin tytöltä joka on shokissa kun todellisuus ei mene niinkuin kirjoissa. Siitä se elämä opettaa.

Menepä itse lastensuojeluun kokeilemaan, besserwisser.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sossu ja olen huomannut yliopistossa ja työelämässä, että keskiluokkaistaustaiset tynnyrissä kasvaneet idealistit kestää aika huonosti asiakastyötä. Parhaiten viihtyy asiakastyössä sellaiset, joilla on itselläänkin rankempi tausta. Se helpottaa myös asiakkaan kohtaamista tasavertaisena ihmisenä. Usein nämä kipuilijat ovat niitä, jotka katselevat asiakkaita norsunluutornistaan alaspäin ja teeskentelevät olevansa parempia.

En usko että olet.

No ei todellakaan ole.

Kiitos viesteistä! Ihmettelen joitain vastauksia, että kuvittelinko asiakkaiden olevan aina ihania ja helppoja. Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, kun kevyempi tuki ei riitä. Lastensuojelulle ominaista on käyttää pakkokeinoja, jos ei muu auta. Eli en todellakaan odottanut, että tämä olisi jotenkin helppoa. En myöskään ole mistään keskiluokkaisesta perheestä enkä ole erityisen nuorikaan enää.

Minua huolestuttaa se, ettei perehdystä saa ja aikaa menee paljon ihan teknisten asioiden selvittelyyn ja on poissa asiakastyöstä. Minua ei haittaa päätöksenteko, vaan se, että joudun tekemään ne kiireessä ja mahdollisesti ilman riittäviä tietoja. Pelottavinta on se, että perehdytyksen puutteen vuoksi en välttämättä edes tiedä jotain asiaa ja saatan sen vuoksi tehdä virheen. Ehkä on aika etsiä toisenlaisia töitä.

ap

nosto

Toki, aina voi opiskella uuden yliopistotutkinnon, mutta itse kyllä ensisijaisesti hyödyntäisin sinun olemassa olevan Yhteiskuntatieteiden/Valtiotieteiden maisterin tutkinnon. Lastensuojelu on kiistatta koko sosiaalityön asiakastyön haastavin kenttä.

Sinuna hakisin niitä asiantuntijan pestejä jo nyt ja samalla kerryttäisit työkokemusta vaikka juurikin terveydenhuollon tai vaikka perheneuvolan työstä. Olen nimittäin huomannut, että näissä valtion ym.tehtävissä, joissa ei ole asiakastyötä arvostetaan juurikin sitä perustyötä. Kannattaa myös muistaa, että todella monessa asiantuntijan työtehtävässä, koulutusvaatimukset ovat juurikin usealle maisterille sopivia eli samoista työpaikoista kilpailee juurikin juristit, YTM/VTM ja HTM. Aika usein itse asiassa juurikin sosiaalityön osaajia pesteihin halutaan.

Myös voit opiskella maisteritutkinnon vaikka sotejohtamisesta. Se avaa taas uusia uramahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla itse alkoholisti voidakseen auttaa alkoholistia. Ei syöpäsairas, voidakseen parantaa syöpää. Kaikkein huonoin sossu on sellainen, jonka omakaan elämänhallinta ei riitä oman elämän elämiseen. Millä sellainen hoitaa kenenkään asiakkaan asioita?

Jollei ole elämähallintaa, tuskin edes etenee opinnoissaan. Tällöin ei edes etene asiakastyöhön. Kuulostaa keksityltä ongelmalta.

Itse työskentelin aikuissosiaalityössä ja tykkäsin työstä paljon. Myös asiakkaat olivat pääosin mukavia ja sain hyvää palautetta.

Menin kuitenkin psykoosiin ja samalla meni työkyky. Nyt eläkkeellä. Itsellä rankka tausta. Sinne meni se ura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallintotiede tai oikis on pelastuksesi.

Oikis on käynyt mielessä myös. OTM voisi olla hyvä kombo nykyisen tutkinnon kanssa, mutta se tietäisi vielä viisi vuotta lisäopintoja.

ap

Eikä edellisestä tutkinnostasi olisi mitään hyötyä.

Verkostot ovat kaikki kaikessa.

Smh mitä ajattelit sen olevan ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla itse alkoholisti voidakseen auttaa alkoholistia. Ei syöpäsairas, voidakseen parantaa syöpää. Kaikkein huonoin sossu on sellainen, jonka omakaan elämänhallinta ei riitä oman elämän elämiseen. Millä sellainen hoitaa kenenkään asiakkaan asioita?

Jollei ole elämähallintaa, tuskin edes etenee opinnoissaan. Tällöin ei edes etene asiakastyöhön. Kuulostaa keksityltä ongelmalta.

Jos on keskimääräistä pahemmat elämänhallintaongelmat, niin ei pääse edes yliopistoon.

Tämä nyt on jo vanha ketju, mutta vastaan kuitenkin. Koska mitä ihmettä nää vastaukset. :D Itse menin valmistumaan sosiaalityöntekijäksi, ennen kuin kolmannen työuupumuksen jälkeen myönsin, etten sovi alalle (ainakaan asiakastyöhön) eikä sitä kannata itselle pakottaa. Kun nuorena ja elämää kokemattomana piti tietää, mihin hakeutuu opiskelemaan, niin on ihan täyttä sattuman kauppaa, osuuko valinta oikeasti oikeaan. Kaikilla meillä ei osu. Sosiaalityö on työtä, jota ei mitenkään voi tehdä ennen valmistumista, eikä siitä saa edes esimakua mistään. Mikään asiakaspalvelutyö ei vastaa sosiaalityöntekijänä tehtävää asiakastyötä, johon sisältyy enemmän tai vähemmän juridista vastuuta, auktoriteettiasema, sosiaalityöntekijän rooli, plus työn pirstaleisuus, asioiden ja ihmisten johtaminen samaan aikaan, terapeuttinen työ (psykososiaalinen tuki) jne. Edes harjoitteluista ei saa vielä oikeaa kuvaa, koska harjoittelijalla ei ole omaa vastuuta, joskus edes sijaisuus ei vielä kerro laillistetun sosiaalityöntekijän työn todellisuudesta mitään. Joten siinä vaiheessa, kun on ensimmäisen kerran edes mahdollista saada minkäänlaista kunnon osviittaa työn soveltuvuudesta itselle, ollaan jo myöhässä, koska se hetki vaatii vähintään kandidaatintutkinnon laajuiset opinnot. Osalle vasta aika näyttää, että työ, johon pystyi 1kk ajan hyvin, kuormittaakin mieltä ja kehoa vuoden jatkuneena sietämättömästi.

Itselle valitettavasti selvisi ensimmäisen kerran vasta kandiksi valmistuneena ja puolet maisteriopinnoista tehtynä, että asiakastyö kuormittaa aivan liikaa ja vie työkyvyn. Olen väärällä alalla. Mutta en vain mitenkään voinut tietää sitä aiemmin, koska opintojen ja harjoittelujen aikana työstä syntynyt oikeaksi luulemani mielikuva ei vastannut sitä, mitä sosiaalityön todellisuus tulisi minulle olemaan.

Toivottavasti ap löysi itselleen sopivamman uran. Itse tässä just mietin uudelleenkouluttautumista ihan toiselle alalle, sillä aikaa koitan nykyisessä virassa tasapainoilla uupumuksen ja velvollisuudentunnon keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin, että ap:n isoin ongelma oli kiireessä tehtävä työ ja vastuu viranomaispäätöksistä. Opiskelen itsekin sosiaalityötä ja ihan samoja asioita olen miettinyt. Tuntuu raastavalta, että asiakkaiden määrää per stt ei ole vieläkään saatu alas, ja sitten jos kiireessä mokaat, niin joudut siitä parhaimmillaan oikeuteen asti.

Itse yritän päästä mieluummin esimerkiksi lastenvalvojan hommiin. Asiakkaisiin ei muodostu pitkää suhdetta eikä vastuu päätöksistä ole niin suurta kuin vaikka lastensuojelussa.

Lastenvalvoja tekee työtään liukuhihnalta. Hänelle varataan aikoja aamukasista ip neljään eikä hän itse voi oikein päivänsä kulkuun vaikuttaa. Lastensuojelussa sossu rakentaa kalenterinsa itse ja voi rakentaa sen vaikka niin, että jos pitää asioida hyvin vaikean asiakkaan kanssa, ei loppupäivästä tarvitse ottaa muita asiakkaita, vaan voi tehdä vaikka paperihommia samalla kun kokoaa itseään saamansa uhkailu- ja solvausryöpyn jälkeen. Lastensuojelussa ei ole myöskään pakko tavata kaikkia asiakkaita fyysisesti eikä ottaa vastaan jokaista puhelua. 

Minua huolestuttaa se, ettei perehdystä saa ja aikaa menee paljon ihan teknisten asioiden selvittelyyn ja on poissa asiakastyöstä. Minua ei haittaa päätöksenteko, vaan se, että joudun tekemään ne kiireessä ja mahdollisesti ilman riittäviä tietoja. Pelottavinta on se, että perehdytyksen puutteen vuoksi en välttämättä edes tiedä jotain asiaa ja saatan sen vuoksi tehdä virheen. Ehkä on aika etsiä toisenlaisia töitä.

Perehdytyksen puute on varmaan sisäänrakennettua sosiaalityössä, koska alalla on työvoimapula. 

Voisitteko alkaa opettajiksi? 

Hae suojatyöpaikkaa vanhusten hoitolaitoksen osastonhoitajaksi / koordinaattoriksi. Laadit työvuorolistoja ja tilaat välineistöä ja resursseja vaipoista, remonttimiehistä ihan saippuaan ja ruokahuoltoon. Siinä se.

Eduskunta on suojatyöpaikkana jopa 5-20 (E.Tuomioja ? vuotta)  ja saattaa olla sopiva. Kohdenna siihen voimat ja energiat.

Kyllä susta jotain tulee.💩

Vierailija kirjoitti:

Hae suojatyöpaikkaa vanhusten hoitolaitoksen osastonhoitajaksi / koordinaattoriksi. Laadit työvuorolistoja ja tilaat välineistöä ja resursseja vaipoista, remonttimiehistä ihan saippuaan ja ruokahuoltoon. Siinä se.

Eduskunta on suojatyöpaikkana jopa 5-20 (E.Tuomioja ? vuotta)  ja saattaa olla sopiva. Kohdenna siihen voimat ja energiat.

Kyllä susta jotain tulee.💩

Paljonko tuollainen osastonhoitaja tienaa? Sossu tienaa n. 4500/kk. 

Vierailija kirjoitti:

Jopas on vastauksia.

Pidän työni sisällöstä, mutta en siitä, että joudun tekemään toiseen ihmiseen liittyviä suuria päätöksiä vajailla tiedoilla ja kiireessä. Kuitenkin esimiestä myöten vaaditaan olemaan tehokkaampi ja pitäisi olla koko ajan enemmän.

Tuolle eräälle vastaajalle voisin todeta, että julkisen sektorin työntekijänä olen eräänlainen valtion elätti jo nyt.

ap

Haittatyöläisen on parempi olla työtön kuin virassa.

Ap voi uudistaa alaansa eli poistaa sairaalloisen ylhäältä päin sanellun lapsikaappausjärjestelmän ja tutkia, miten voi toteuttaa esim. seksuaalisesti hyväksikäytettyjen naisten ja heidän lastensa olosuhteiden ja oikeuksien turvaamista näiltä lasten kaappaamisen ja heidän lisärikoksille altistamisen sijaan. Myös lasten kannalta tämän bioäidin pahoinpitely on yksi suurimpia vääryyksiä mitä voi tehdä. 

Muutoin tuo ala oikeastaan joutaakin roskikseen, siis kaikki mitä siellä tällä hetkellä tehdään.