Minkälaiset "harmittomat" tavat ihmisissä ärsyttää eniten?
Onko muilla tätä ongelmaa että on allergisoitunu tietyille asioille toisten ihmisten toiminnassa niin pahasti, että saman tien nousee verenpaine 200 % kun joku tekee x? Esim. kun joku huokailee ääneen, ei siis vain hengitä vaan huokaa niin että äänihuulista lähtee ääntä tai muuten "ynisee" ääneen vaikka syödessä tai asentoa vaihtaessa niin täällä räjähtää pää saman tien.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta facebook. Huohhh
Huomenta sanan hokijat ovat pahimpia, tapahtui se missä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun avaan kerrostalon pahvinkeräysastian ja näen siellä littaamattomia laatikoita tukkimassa säiliötä. Viimeksi tempaisin kokonaisen laatikon ulos, runttasin jalalla pohjan auki ja heitin littanana takaisin muristen ääneen laiskoille ja välinpitämättömille naapureille.
Eivät kaikki saa litistettyä niitä jos on nivelvaivoja sormissa ja jalalla niitä ei saa laittaa enää ulkona ettei likaannu. Laatikko voi olla vahvaa tekoa ja teipattu liikaa lähtöpaikassa. Puhdas, uusi laatikko on helpoin taittaa.
Laatikon teipit voi kotona veitsellä viiltää auki ja taitella laatikon kasaan.
Mua ärsyttää kanssa suunnattomasti laiskat naapurit, jotka eivät litistä pahvilaatikoita, saattavat heittää muovipussillisen sekajätettä pahvikeräysastiaan tai esim. laittaa kermaviilijämän muovipurkissa biojäteastiaan. Jotkut eivät välitä tai ajattele tarpeeksi pitkälle.
Saan aina sisäisen itkupotkuraivarin, kun joku kirjoittaa sanaparin suomen kieli yhteen. Ei varmaan olisi mitenkään ylivoimaista opetella, että sanapari kirjoitetaan erikseen, adjektiivi taas yhtenä sanana (suomenkielinen).
Pienemmän raivokohtauksen saan, kun joku on kirjoittanut kielen nimen isolla alkukirjaimella tai vaihtoehtoisesti maan nimen pienellä.
En tosin ilmaise raivostumistani mitenkään näkyvästi, kunhan kihisen itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun avaan kerrostalon pahvinkeräysastian ja näen siellä littaamattomia laatikoita tukkimassa säiliötä. Viimeksi tempaisin kokonaisen laatikon ulos, runttasin jalalla pohjan auki ja heitin littanana takaisin muristen ääneen laiskoille ja välinpitämättömille naapureille.
Eivät kaikki saa litistettyä niitä jos on nivelvaivoja sormissa ja jalalla niitä ei saa laittaa enää ulkona ettei likaannu. Laatikko voi olla vahvaa tekoa ja teipattu liikaa lähtöpaikassa. Puhdas, uusi laatikko on helpoin taittaa.
Laatikon teipit voi kotona veitsellä viiltää auki ja taitella laatikon kasaan.
Mua ärsyttää kanssa suunnattomasti laiskat naapurit, jotka eivät litistä pahvilaatikoita, saattavat heittää muovipussillisen sekajätettä pahvikeräysastiaan tai esim. laittaa kermaviilijämän muovipurkissa biojäteastiaan. Jotkut eivät välitä tai ajattele tarpeeksi pitkälle.
Pahinkeräykseen kuuluu vain laatikot jotka ovat -puhtaita-, jos laittaa likaisen pahvilaatikon roskikseen, joku onneton naapuri siirtää sen pahvinkeräykseen. Verkkokaupan myyjä on jo kerran laatikon kierrättänyt ja teipannut muoviteipillä jota ei saa irti.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ihmiset jotka eivät osaa käyttää veistä ja haarukkaa. Haarukkaa pidetään väärässä kädessä ja sillä kauhotaan ruokaa suuhun kuin lusikalla.
Mulla ainakin on tähän hyvin yksinkertainen syy: vasen käteni on hermovian takia paljon heikompi kuin oikea, tuskin pystyn pitämään siinä haarukkaa. Sen vuoksi käytän sitä mahdollisimman vähän, aterian aluksi yritän veitsellä halkoa kaiken minkä voi, jotta voin sitten syödä haarukalla oikeakätisesti.
Sille ei sitten voi mitään, että se saattaa jotain tuijottelijoita ärsyttää.
Tilanteeseen sopimaton äänenkäyttö: joko kurkku suorana karjuminen, kun vähempikin riittäisi oikein hyvin tai sitten kuiskaamisen tasolla oleva yninä, kun pitäisi käyttää ääntä.
Ylipäätänsä kaikenlainen tilannetajuttomuus nostaa ärsytyskäyrän korkeuksiin.
Sellaiset aikuiset ihmiset, jotka hokevat joitain kotimaisten huumoriohjelmien hokemia, varsinkin silloin kun samaa hokemaa käyttää yhtäaikaisesti kaikki puolen Suomen muka-hauskat idiootit. Ymmärrän että jonkun kahdeksanvuotiaan mielestä voi olla tosi hauskaa sellainen mutta että ihan raavaat miehet ja naisetkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun avaan kerrostalon pahvinkeräysastian ja näen siellä littaamattomia laatikoita tukkimassa säiliötä. Viimeksi tempaisin kokonaisen laatikon ulos, runttasin jalalla pohjan auki ja heitin littanana takaisin muristen ääneen laiskoille ja välinpitämättömille naapureille.
Eivät kaikki saa litistettyä niitä jos on nivelvaivoja sormissa ja jalalla niitä ei saa laittaa enää ulkona ettei likaannu. Laatikko voi olla vahvaa tekoa ja teipattu liikaa lähtöpaikassa. Puhdas, uusi laatikko on helpoin taittaa.
Laatikon teipit voi kotona veitsellä viiltää auki ja taitella laatikon kasaan.
Jos kuuluu niihin onnettomiin jotka aina viiltävät sormeen ja soheltavat, tai teippi on paksua kuin suksiside, et halua käytää sitä veistä pahvilaatikon avaamiseen. Siinähän ei saisi olla edes muoviteippejä jos kierrätetään ja jos vedät teippiä koko laatikko repeää. Taitellessa (jo aiemmin kertaalleen kierrätetystä) laatikosta pölähtää ilmaan joskus pölyä, joka voi olla astmaatikolle haitallista tai muillekin. Riippuu ihan mitä siellä on ollut sisällä. Kuljetusfirman autosta sinne päätyy myös pölyt, esim bussin alaosasta.
Huonot käytöstavat. Yllättävän yleistä ettei osata ottaa yhtään huomioon kanssaeläjiä.
Vierailija kirjoitti:
Saan aina sisäisen itkupotkuraivarin, kun joku kirjoittaa sanaparin suomen kieli yhteen. Ei varmaan olisi mitenkään ylivoimaista opetella, että sanapari kirjoitetaan erikseen, adjektiivi taas yhtenä sanana (suomenkielinen).
Pienemmän raivokohtauksen saan, kun joku on kirjoittanut kielen nimen isolla alkukirjaimella tai vaihtoehtoisesti maan nimen pienellä.
En tosin ilmaise raivostumistani mitenkään näkyvästi, kunhan kihisen itsekseni.
Täällä myös äidinkielen huono osaaminen, erityisesti kirjoitetussa muodossa. Tämä ei siis päde, jos on esimerkiksi kaksikielinen, vaan jos suomen kieli on se ensimmäinen kieli.
Se, että olettaa toisen olevan kiinnostunut kuuntelemaan taukoamatonta monologia siitä, mitä on syönyt ja mihin seuraavaksi ollaan menossa matkalle tai syömään ja missä oltiin eilen ja mitä meidän Milja-Pertti harrastaa maajoukkuetasolla ja mitä niistä peleistä tuli lopputulosta ja mitä hassunhauskaa meidän koira teki aamulla jne. jne.
Ei minkäänlaista sosiaalista silmää tuollaisella ihmisellä.
Jatkuva porukan pellenä/vitsiniekkana esiintyminen, jos ei aidosti edes onnistu olemaan mitenkään hauska/hauskaa seuraa.
Omille jutuilleen/vitseilleen nauraminen.
Nenän niiskuttaminen ja rään ryystäminen. Niistäkin voisi.
Sormien nivelten tai muiden nivelten naksauttelu.
Aikuisen ihmisen puutteet elämisen ihan perusasioissa, esim. asioiden hoitamatta jättäminen tai siivoamisen vaikeus, jotka pitäisi kaiken järjen mukaan olla hallinnassa.
Ulko-ovien paiskominen. Miksei voi laittaa nätisti kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun avaan kerrostalon pahvinkeräysastian ja näen siellä littaamattomia laatikoita tukkimassa säiliötä. Viimeksi tempaisin kokonaisen laatikon ulos, runttasin jalalla pohjan auki ja heitin littanana takaisin muristen ääneen laiskoille ja välinpitämättömille naapureille.
Eivät kaikki saa litistettyä niitä jos on nivelvaivoja sormissa ja jalalla niitä ei saa laittaa enää ulkona ettei likaannu. Laatikko voi olla vahvaa tekoa ja teipattu liikaa lähtöpaikassa. Puhdas, uusi laatikko on helpoin taittaa.
Tämä oli niitä Prisman avomallisia Kauppakassi-kotiinkuljetuslaatikoita, jotka saa auki huonokätinenkin. Ja (edes halpa) stanleyveitsi kuuluu joka naisen työkalupakkiin. Sillä pilkkoutuu banaanilaatikkokin.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen puutteet elämisen ihan perusasioissa, esim. asioiden hoitamatta jättäminen tai siivoamisen vaikeus, jotka pitäisi kaiken järjen mukaan olla hallinnassa.
Kyvyttömyys ymmärtää sitä, että ne asiat mitkä toisille ovat helppoja ja itsestäänselviä eivät ole sitä kaikille.
Teinimäinen silmien pyörittely tai jonkin "hohhoijaa" -kaltaisen sönköttäminen!
Kaikkien ihmisten kutsuminen lempinimillä ja niiden hokeminen, solkottaminen murteella ettei saa selvää. Kuka olikaan lopulta kyseessä ja missä mennään.