Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?

Mitä niiltä kummeilta oikein odotetaan? Kylässä käyvät varmaan niin kuin kävisivät joka tapauksessa. Lapsen synttäreillä käyvät, kuten muutkin kutsutut kaverit. Kristillisessä rituaalissa pitelevät vauvaa, mutta mitä sen jälkeen?

No kai nyt neljästä kummista joku kuitenkin pysyy elämässä sen ajan, että lapsi käy rippikoulun. Todennäköisesti pidempäänkin (vaikka kummin tehtäviä ei oikeastaan enää sen jälkeen olekaan). Kyllä se aika yleistä on, että liki kahden vuosikymmenen ajanjakson aikana, joka vieläpä yleensä jokaisella ajoittuu elämän ruuhkavuosiin, yhteydenpito aikuisten välillä voi muuttua. Varsinkin jos/kun on puhe muista kuin sukulaisista.

Eihän tuota voi millään tietää etukäteen miten käy JOS ero tulee. Voihan jostain syystä teidän vanhempien keskinäisiin väleihin tulla särö ja koko ystävyys muuttuu erilaiseksi ilman erojakin.

Ei näitä voi tietää etukäteen ja sanoisin että ihan turha vaivata asialla päätään.

Yksi pariskunta alkoi kummeikseni. En ole kuullut miehestä mitään sen jälkeen, kun he erosivat. Olin alle 10-vuotias tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan välttämättä haluaa liittää vauvan uskontoon, niin kummit sukulaisista. Kaveripariskunnat häipyy elämästä, sukulaisista ei pääse eroon.

Tilanne voi sukulaisten kanssa mennä ihan samoin kuin kaveripariskuntien kanssa. Minä olen molempien sisarusteni yhden lapsen kummi. He ovat yhdessä puolisoineen minun lapseni kummeja.

Itse muistin kummilapseni 18 vuoden ikään saakka ja heidän sisaruksiaan, joiden kummi en ole, teini-ikään saakka. Omani on nyt lukiolainen ja toinen sisaruksistani on käynyt synttäreillä ehkä 4-5 kertaa toinen jokusen kerran enemmän. Eivät tule vaikka kutsutaan, eivät edes ilmoita asiasta. Lopetin sitten kutsumasta kun lopputulos on ihan sama.

Ei olla riidoissa ja juttua riittää kun nähdään, mutta eivät vaan kovin paljon liiku mihinkään. Enkä jaksa enää olla yksipuolisesti se yhteydenpitäjä. Hieman harmittaa lapseni puolesta kun olisin halunnut että tutustuisivat hyvin, mutta emme ole asiasta tehneet isoa numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kyllä pääsee yli kummien erosta. Monelta lapselta eroaa vanhemmatkin, mikä on kyllä tuhat kertaa pahempaa.

Kannattaa lukea Tony Thunderfeltin kirja

"Lapsi ja kummien ero- kipupisteet, tunnelukot ja henkisyys".

Vierailija kirjoitti:

Yksi pariskunta alkoi kummeikseni. En ole kuullut miehestä mitään sen jälkeen, kun he erosivat. Olin alle 10-vuotias tuolloin.

Minä saatan olla tuo mies. Asiat ovat eron myötä kipeitä. Olen pahoillani.

Kummit on kaikki tallella, mutta merkitys väheni, kun tuli 10v täyteen. Kolme neljästä laittaa yhä postikortin jouluisin, mutta koska ollaan aina asuttu n. 400km päässä lähimmistä kummeista, eivät he ole synttäreillä ravanneet muutenkaan (terveyssyistäkään yksi heistä). Tapaamiset ovat olleet enemmän kesälomilla, kun olemme käyneet siellä.

Kummius voi olla niin paljon tai vähän kuin sille haluaa antaa. Rakastava sukulainen ei välttämättä tarvitse kummititteliä rakastaakseen sukulaislasta.

Jos ei ole kristitty, ei pidä antaa lasta kastettavaksi. Nimiäiset voi pitää ilman, että lapsi joutuu sellaisen uskonnon piiriin, josta vanhemmatkaan eivät tiedä mitään.

Kastajaisissa on kysymys kristittyyn kirkkoon liittymisestä.

Kummallista on pohtia ja arvailla toisten parisuhdetta. Meidän lapsilla on kummeja, jotka pitävät yhteyttä ja kummeja, jotka eivät pidä yhteyttä. Olemme nimellisesti molemmat kummeja myös niille lapsille, joiden kummiksi meitä on pyydetty ennen kuin edes tunsimme mieheni kanssa.

Meillä on myös meidän avioliiton ajalta kummilapsi, jonka virallinen kummi on vain mieheni, mutta minä laitan muistamiset. Tämän kummilapsen äiti on virallisesti meidän pojan kummi, vaikka isä on miehelleni läheisempi, mutta isä ei kuulu kirkkoon, eikä niin ollen voi toimia virallisena kummina.

Nuorimman lapsemme kummeiksi pyysimme siskoani ja hänen silloista avopuolisoaan, olivat kihloissa ja hääpäiväkin jo päätettynä. Kumpikin oli kovasti otettu pyynnöstä. Meni puolisen vuotta ja erosivat, nyt siskollani on uusi mies. Tämä edellinen haluaa kuitenkin pitää yhteyden tyttäreemme ja minä aina sopivan tilaisuuden tullen laitan hänelle valokuvia tai videoita kummitytöstä.

Ikinä ei voi ennustaa, miten joku hoitaa kummisuhdetta. Joskus ei voi kuin harmitella valintaa, mutta lopulta kristillisesti ja kirkon opetuksen mukaan kummius on aika vähään velvoittava.

Uskaltaako lapsen kummiksi suostua, jos vanhemmat sitten eroavatkin? Miten takaat kummien oikeuden kummiuteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.

Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.

Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.

No miksei mies voisi itse hoitaa kaikkea?

Omista kummeista molemmat parit erosivat, eikä sen jälkeen kuulunut mitään. Eivät olleet sukua.

Jos haluaa olla "varma", niin sisarukset ja muuten sukulaiset tuntuvat pysyvän maisemissa.

Aikamoiset odotukset kummiudelle. Ja erikoista yrittää arvailla ihmisten parisuhteiden kestävyyttä ja laatua, tai ylipäätään elämää. Mitä jos sinä ja miehesi eroatte? Mitä jos kummi muuttaa Ruotsiin? Mitä jos kummi saakin kaksitoista omaa lasta eikä enää ehdi pitää yhteyttä kummilapsiin, kun asuukin vielä autottomana Pöytyällä? Mitä jos kummi joutuu auto-onnettomuuteen ja päätyy pyörätuoliin puhumattomana, eikä enää voikaan käydä lapsen synttäreillä, kun olette juuri muuttaneet hissittömään taloon? Mitä jos, mitä jos, mitä jos.

Kummin voi vaihtaa myöhemmin, jos vaikka pariskunta eroaa. Silloin voi vaihtaa vaikka vieraamman eronneen osapuolen tilalle uuden kummin. Kaikkien kummien ei ole pakko olla pariskuntia keskenään.

Asiasta kannattaa kysyä seurakunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Aviopareista eroaa puolet eli onhan se tilastollinen todennäköisyys erolle melko iso. Avoliitoissa taitaa olla vielä suurempi.

Onko siitä jotain "haittaa", jos joku kummi jäisikin pois lapsen elämästä mahdollisen eron myötä? Eikö tätä voisi kompensoida valitsemalla vaikka pari ns. ylimääräistä kummia?

Miksi pitää valita pari ylimääräistä kummia? Miksi kummeja pitää olla paljon?

Mihin kummeja nykyisin tarvitaan, eli onko kummit ainoastaan ne jotka muistavat ja tuovat lahjoja merkkipäivinä. Tuskin kovin moni ajattelee sitä uskonnosta kasvatusvelvollisuutta kummia valitessa.

Meidän tyttären kahdesta kummipariskunnasta monemmat erosivat ja nämä vieraamman puolisot eivät ole missään tekemisissä kanssamme enää, ovat muuttaneet kauas ja ei haittaa meitä yhtään. Kuvista näytämme ja kerromme, että ovat kummeja jotka ovat muuttaneet kauas ja eivät ole enää mukana kuvioissa.

Niin ja mitä jos tämä avoliitossa oleva menee naimisiin - > saa lapsen ja ap kinuaa ja ehkäpä suuttuu, jos kummit eivät pääse ap:n lapsensa synttäreille, just ku kummitäti imettää OMAA vauvaansa. Ei näin. Mikset pyydä sukulaisia kummeiks? Muutenkin kuulostaa että ystävykset viettävät paljon aikaa keskenään niin aika vähiin jää pariskuntien oma elämä myös jos ryhtyvät vielä kummeiksi. Kerroit että haluat niiden viettävän aikaa lapsen kanssa. Eikö vaatimukset ole mielestäsi kohtuuttomia?

Tää on kumma juttu. Että löytyy näin paljon ihmisiä jotka uskoo EV.lut kirkkoon ja jumalaan. Vai uskooko? Kirkon touhut kai tapoja? EV.lut kirkko täynnä outoja opetuksia ja uskomuksia. Luther oli pahin r asisti ja j uutalsis sekä naisvihaajat. Naisen älyä vertasi eläimeen. Näistä harvoin puhutaan.

Miten takaatte kummeille, että työpaikkanne pysyvät vuosikausia? Mitä jos saatte kenkää, taloutenne romahtaa ja joudutte muuttamaan Pöytyälle? Mitä kummit voivat tuossa tilanteessa tehdä? Kuka maksaa matkat Pöytyälle ja majoituksen? Voitteko olla varmoja, että pystytte osallistumaan edes kuljetuksiin?

Ei kannata hankkia suurta kummijoukkoa, siinä menee hermot itsellä ja kummeilla kun joka vuosi synttärit on festareihin verrattava spektaakkeli. Meillä on tuttavapariskunta, joka otti kaikille lapsilleen 6 kummia ja vielä niin, että jos oli pariskunta niin vain se alkuperäinen tuttava oli kummi. Sitten kun yrittää joka vuosi järjestää jokaiselle lapselle vain ne yhdet synttärijuhlat, johon kutsutaan sukulaiset ja kaikki kummit niin se on aivan järjetön hulabaloo, viikkoja aikaisemmin alkaa se aikojen varailu ja järjestäminen.