Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?
Olemme miettimässä lapsellemme kummeja ja olemme ajatelleet pyytää kahta ystäväpariskuntaa kummeiksi. Molemmat pariskunnat ovat olleet vuosia yhdessä, toinen pari on naimisissa ja toinen ei. Tuntuisi hieman oudolta pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi, kun kuitenkin olemme tekemisissä molempien pariskunnan osapuolien kanssa. Kummeja kohtaan ei sinällään ole mitään suuria odotuksia, emme kaipaa kalliita lahjoja ja muuta sellaista, vaan kummien arjen sallimissa rajoissa yhteistä aikaa kummilapsen kanssa. Toivomme, että kummit olisivat läsnä kummilapsensa elämässä mahdollisimman pitkään.
Viime aikoina tuttavapiirissä on ollut aika paljon eroja, niin seurustelevilla pareilla kuin jo pitkään naimisissa olleilla. Tämä on saanut miettimään tuota asiaa myös kummien kohdalla. Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette valinneet pariskuntia kummeiksi ja parit ovat sittemmin eronneet. Pitävätkö molemmat kummit yhä yhteyttä kummilapseen vai katkesiko yhteys? Jos pariskunnan keskinäiset välit katkesivat täysin, viilenivätkö välit myös toisen/molempien kummien kanssa? Valitsisitko nyt kummit toisin kuin aikoinaan, pyytäisitkö kummeiksi vain yksittäisiä ihmisiä pariskuntien sijaan?
Ap
Kommentit (287)
En ole ikinä kuullut kenestäkään jolle kummi olisi ollut jotenkin tärkeä ihminen pelkästään sen kummi-nimityksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.
Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.
Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.
Jos mieheni olisi tuntenut jonkun ihmisen nuoresta saakka ja itse pintapuolisesti vain seurustelun kautta, niin en yhtään loukkaantuisi jos minua ei pyydettäisi. Päin vastoin. Riippuu hyvin paljon tilanteesta.
Yhteys katkeaa. Ja vaikka olisivatkin jatkossakin aviossa, niin muuttamiset eri paikkakunnille ja kenen tahansa elämän muutokset vaikuttavat helposti siihen, että kummiutta ei huomioida mitenkään ja seurustelukin jää perheen kanssa vähiin, kunnes loppuu.
Vierailija kirjoitti:
meidän pojalla on neljä kummia, joista yhdet kummit oli pariskunta. erosivat pojan ollessa parivuotias. poika ei muista kummisetäänsä lainkaan eivätkä ole olleet missään tekemisissä myöhemminkään. kiva sitten selittää valokuvista, kuka tuo vieras setä ristiäiskuvissa on. oman kokemuksen pohjalta en suosittele ottamaan pariskuntia kummeiksi.
Voi hyvänen aika taas. Kummi voi vaikka kuolla ja jää sen takia vieraaksi lapselle. Etkä sinä voi avioeroltakaan suojella lastasi loputtomiin. Hän kuulee siitä viimeistään joltain kaveriltaan, vaikka sinä yrittäisit kuinka pimittää, että avioeroja tapahtuu tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.
Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.
Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.
Tietenkin mies hoitaa itse kaiken, jos on ainoa kummi. Ei se mitään loukkaantumista ole, vaan ihan luonnollinen aikuisten tapa toimia. Jos minua yksin pyydettäisiin kummiksi, en olettaisi mieheni osallistuvan mitenkään erityisesti asiaan. Toki mukaan voisi isompiin juhliin tulla. Sama toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan näin kummin roolissa. Meidät pyydettiin kummeiksi mutta erohan siinä tuli monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Ero oli riitaisa eikä olla oltu tekemisissä vuosiin. Minä olin se ”ulkopuolinen” joten eron jälkeen minä putosin kuvioista pois jonkun ajan jälkeen. Jos olisi ollut kristallipallo joka olisi näyttänyt että erotaan niin en olisi ikinä suostunut kummiksi.
Näin ollen yhteen kummilapseen on välit katkennut. Muiden kummilapsien elämässä olen aktiivisesti mutta heille olenkin alkanut kummiksi yksin joten ei ole pelkoa että välit katkeaisivat.
Itse en pyytäisi pariskuntia kummeiksi vaan sen osapuolen joka on läheisempi,kyllähän se toinenkin siinä elämässä silti olisi ja jos ero tulisi niin ainakin itselle läheisempi (kummi) pysyisi matkassa mukana.
Mieheni veli ja hänen avovaimonsa pyysivät vain miestäni heidän lapsen kummiksi, vaikka olemme ihan naimisissa olleet jo yli 10v ja olleet tekemisissä kaikki muutenkin keskenään jo vuosia. Ehkä pikkumaista, mutta kyllä se vähän loukkasi minua.
Tyhmältä tuntui valita ja ostaa lahjoja lapselle silloin kun mies ei ehtinyt niitä ostaa. Meillä kyllä sittemmin viilentyneet välit muutenkin tähän perheeseen ihan muista syistä. Tuntui siltä että muutenkin halusivat tehdä selväksi etteivät pidä minusta erityisemmin. Samapa tuo, onneksi ei nyt tarvi kokea huonoa omaatuntoa siitä ettei pidä kummilapsen yhteyttä. Miestäni tuskin vaivaa asia samalla tavalla. Ja meillä on onneksi toinen yhteinen kummilapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan mitä vaan voi tapahtua elämässä, eihän kaikkea kuulu yrittää ennakoida! Ihan hassu ajatus et mahdollisen eron (jota ei välttämättä koskaan tapahdu!) ei pyydetä jotain ihmistä kummiksi.
Pyytäisin, jos olisin joka tapauksessa haluamassa molemmat kummeiksi (eli molemmat pariskunnasta olisivat tärkeitä ihmisiä minulle/puolisolleni).
Itseäni pyydettiin silloisen pitkäaikaisen poikaystävän kanssa parhaiden ystäviemme lapsen kummiksi. Erosimme kuitenkin yllättäen lapsen ollessa 1-vuotias. Nyt lapsi on 7. Meillä tämä on mennyt ihan hyvin. Molemmat pidämme taholtamme yhteyttä lapseen ja molemmilla on mukana jo uudet puolisot. Emme ole eksäni kanssa missään tekemisissä, mutta emme myöskään riidoissa, joten lapsen synttärijuhlissa käyminen onnistuu ihan hyvin.
Meidän tilannetta on tavallaan helpottanut se, että lapselle ei ole oikeastaan järjestetty enempää kuin yhdet isommat sukulaisjuhlat, jolloin paikalla oli isovanhemmat, kaikki kummit ja vanhempien sisarukset perheineen. Näin ollen ei ole edes eksän kanssa tullut nähtyä kuin sen yhden kerran. Muuten on järjestetty synttäreiden juhliminen pienemmissä erissä (lapsen vanhempien kiireistä ja aikatauluista sekä nyt parin vuoden ajan koronasta johtuen). Useampana vuonna ollaan käyty lapsen synttäripäivän tienoilla nykyisen mieheni kanssa viikonloppureissulla kummilapsen luona ja vietetty mukava viikonloppu yhdessä ja juhlittu siinä samalla synttäreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kummeiksi ei kannattaisi pyytää kuin sukulaisia.
Mikään ei takaa, että pariskunnat pysyvät yhdessä saati ystävinä.
Minua ja avopuolisoani pyydettiin kummeiksi. Kummilapseni vanhemmat ovat sittemmin eronneet. Olen yhä yhdessä silloisen avopuolisoni kanssa. Tytön äiti katkaisi minut välit päihdeongelmansa vuoksi, isään ollaan yhteydessä pari kertaa vuoteen. Kummilapsi ei kiitä lahjoista tai ehdi puhua puhelimessa.
Vielä 15 vuotta sitten nämä kaverit olivat mulle tärkeämpiä kuin oma perhe. Kummityttö on edelleen valtavan rakas mutta kun ei olla päästy näkemään niin minkäs teet, sekin tunne hiipuu.
Lisäys vielä edelliseen: minulla oli viisi kummia eli ihmeen paljon, mutta vanhempani kai aavistivat tulevan.
Kaksi on sukulaisia ja heihin oli luonteva muodostaa välit.
Kolmea ei-sukulaiskummia en ole koskaan oppinut tuntemaan. Vilahtavat jossain vauvakuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tärkeä kysymys esitettiin edellä: jos pariskunta eroaisi tänään (ehkä vielä hyvin riitaisasti), pyytäisittekö silti ensi viikolla molempia heistä lapsen kummeiksi? Jos vastaus on kyllä, silloin tietysti kysytte molempia. Jos vastaus on, että silloin kysyisitte vain toista, kysytte häntä nytkin. Koska lähes varmaa on, että ero tulee ennemmin tai myöhemmin.
Minusta tämä ei ole ihan noin yksinkertaista. Pidän parhaan ystäväni miehestä, tapaan häntä mielelläni ja tulemme kyllä juttuun. Mutta mikäli eroaisivat, niin en usko että ystävyys jatkuisi tämän miehen kanssa. Tuskinpa mitään tapaamisia olisi, vaihdettaisiin kuulumiset jos törmättäisiin, somessa ehkä jotain pientä kommentointia tai tykkäilyä. Silti, minusta olisi tosi ikävää viestittää miehelle noinkin suoraan että emme häntä pidä ystävänämme muuta kuin kaverin miehen ominaisuudessa. Kun ei se nyt niinkään ole. Ja mielelläni pyysin häntä lapseni kummiksi. Jos eroavat ja yhteys sitä myöden katkeaa, niin en minä ainakaan oleta hänen jatkavan juuri kummiuttaan, ellei sitten nimenomaan niin itse halua tehdä. Silloin se paras ystävä olisi yhä kummina ja läsnä lapsen elämässä.
Mun mielestä ihan jonninjoutavaa spekulointia. Voi olla, että kuolo korjaa tai se ero vaikka tulee AP:lle ja miehelleen. Kun tästä elämästä ei koskaan tiedä. Turha veivata asiaa ees taas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedä sitten onko totta, mutta on vanha "kansanviisaus", että seurustelevalle parille, ei saa antaa kummilasta, se tietää eroa. Omasta kokemuksesta 100% totta joko tuossa on perää tai vaan sattuma. Seurustelevalle siis tarkoitetaan ei aviossa olevia. Tosin avoliitot on niin yleisiä, että varmaan pitää asiassa tinkiä, jos lapselle kummit haluaa. Tarkoitan siis kummeja en "haltijakummeja"
Olen eronnut kummi. Pidämme kumpikin ex-mieheni kanssa yhteyttä kummilapseen, mutta kumpikin erikseen. Ollaan exän kanssa ihan puheväleissä, ei ystäviä mutta ei vihamiehiäkään. Mahdumme samoihin kummilapsen juhliin. Myös ”uudet” puolisomme mahtuvat mukaan, jos nyt lähemmäs 10v puolisona ollutta voi enää uudeksi sanoa.
Mieheni on kahden kaverinsa lapsen kummi ilman minua. Olimme seurustelleet tuolloin kauemmin kuin kummankaan lasten vanhemmat ja asuimme yhdessä, mutta emme ole naimisissa. Tuo naimisissa olemattomuus oli varmaan syynä siihen, että eivät halunneet minua kummiksi, vaikka olimme tunteneet heidät useita vuosia. Varmaan pelkäsivät eroa.
No, nyt on molemmat nuo pariskunnat eronneet ja me olemme edelleen yhdessä, joten eipä näistä voi koskaan tietää :D. Omille lapsillemme emme halunneet kummeja.
Minusta tässä ketjussa on sanottu melkein kaikki. Mutta sitä painottaisin, että kummien valinnassa ajattelisin ensisijaisesti lasta enkä aikuisten tunteita (kuka järkevä muka oikeasti loukkaantuisi, jos hänen seurustelukumppaninsa pyydettäisiin ystävänsä tai sukulaisensa lapsen kummiksi ”yksin”? Ei ole ihan tasapainoinen sellainen tyyppi).
Itse en näe muuta kuin etua siinä, että pariskunnasta vain toinen - se läheisin - on lapsen kummi. Jos pari pysyy yhdessä, tottahan molemmat ovat lapsenkin elämässä mukana kummin statuksella tai ilman. Ja jos (kun) tulee ero, ei tarvitse joutua kiusallisiin tilanteisiin rippijuhliin ym. osallistumisen kanssa.
Jeesus tuikka lapsen helvetin tuleen jos kummit ryhtyvät syntiin!
Eikai sillä ole merkitystä eroavatko kummit vai ei, voivat ihan hyvin muistaa kummilastaan vaikka eroavaisivat. Itse ainakin olen ihan samallailla muistanut kummipoikaa vaikka ero tulikin ex eukosta
No eikö riitä että ollaan vaan ystäviä, pitääkö siihen tunkea joku vanhanajan lapsivastuu?