Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?
Olemme miettimässä lapsellemme kummeja ja olemme ajatelleet pyytää kahta ystäväpariskuntaa kummeiksi. Molemmat pariskunnat ovat olleet vuosia yhdessä, toinen pari on naimisissa ja toinen ei. Tuntuisi hieman oudolta pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi, kun kuitenkin olemme tekemisissä molempien pariskunnan osapuolien kanssa. Kummeja kohtaan ei sinällään ole mitään suuria odotuksia, emme kaipaa kalliita lahjoja ja muuta sellaista, vaan kummien arjen sallimissa rajoissa yhteistä aikaa kummilapsen kanssa. Toivomme, että kummit olisivat läsnä kummilapsensa elämässä mahdollisimman pitkään.
Viime aikoina tuttavapiirissä on ollut aika paljon eroja, niin seurustelevilla pareilla kuin jo pitkään naimisissa olleilla. Tämä on saanut miettimään tuota asiaa myös kummien kohdalla. Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette valinneet pariskuntia kummeiksi ja parit ovat sittemmin eronneet. Pitävätkö molemmat kummit yhä yhteyttä kummilapseen vai katkesiko yhteys? Jos pariskunnan keskinäiset välit katkesivat täysin, viilenivätkö välit myös toisen/molempien kummien kanssa? Valitsisitko nyt kummit toisin kuin aikoinaan, pyytäisitkö kummeiksi vain yksittäisiä ihmisiä pariskuntien sijaan?
Ap
Kommentit (287)
Minä olen ex-mieheni siskonpojan kummi exän kanssa. Muistan kummilastani synttäreitä ja jouluna, kuten tekisin muutenkin. Ex- mieheni on minun sisarentyttären kummi. Muistamiset on mun varassa. Olen yksin parhaan ystäväni tyttären kummi, ei siinäkään mitään ihmeellistä mielestäni ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kummit ovat tätini ex-mies, jota en ole nähnyt neljäänkymmeneen vuoteen ja äitini serkku, joka ei edes kuulunut kirkkoon, mutta kun joku piti kummiksi pakosti laittaa. Olen kummi itsekin, mutta erosin kirkosta. Muistan silti kummilapsia.
Valitkaa tosiaan sellaiset kummit, jotka teistä tuntuu hyvältä. Ja tosiaan meillä korostettiin sitä ajatusta kummeille, että ei lahjonnan kautta. Ajatus oli, että olisi aikuisia, jotka sitten tarvittaessa elämän polulla tukevat ja joilta voi kysyä neuvoa. Ei täyttää säästöpossua.
Itse sorruin sellaiseen äitini painostuksesta, että veljeni on lapsen kummi. Menemättä yksityiskohtiin, veljeni ei ole missään tekemisissä ollut moneen vuoteen. Ja teki sellaisia asioita, jotka jäivät minun siivottavaksi, että en välitäkään nähdä tai olla tekemisissä moneen vuoteen. Eli joo, haluaisin poistaa kummeista kokonaan.
Eli siis, älkää valitko sen pohjalta, mitä muut haluaa/odottaa. Ja sekin on ok, jos joku kieltäytyy kummin tehtävästä, jos tuntuu, että ei ole se omin juttu. Minun kummit aikoinaan myös erosivat, ja kummankin kanssa kuitenkin tekemisissä. Nämäkin niin yksilöllisiä juttuja.
Ihan yhtä hyvin ne vauvan vanhemmat voivat erota, kuin ne kummeiksi pyydettävät. Siitä, miten elämä heittelee, ei koskaan voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä hyvin ne vauvan vanhemmat voivat erota, kuin ne kummeiksi pyydettävät. Siitä, miten elämä heittelee, ei koskaan voi tietää.
Pitäisikö minun edellyttää kummeiksi pyytäviltä vanhemmilta, että he lupaavat pysyä avioliitossa siihen asti, kun lapsi pääsee ripille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä hyvin ne vauvan vanhemmat voivat erota, kuin ne kummeiksi pyydettävät. Siitä, miten elämä heittelee, ei koskaan voi tietää.
Pitäisikö minun edellyttää kummeiksi pyytäviltä vanhemmilta, että he lupaavat pysyä avioliitossa siihen asti, kun lapsi pääsee ripille?
No ilmeisesti pitää. Kun täällä kerran kauhistellaan ajatusta, että mitä jos ne eroaa.
Mitä todennäköisimmin ne eroavatkin. Millä pirulla se kummius ketään yhteen sitoo?
Ja jos joku haluaa lähteä toiselle puolelle maailmaa, se kummilapsi on vähäisin asia, mitä se siinä tilanteessa ajattelee. Minä ainakaan en elämääni ole järjestellyt yhtään sen mukaan, miten tässä nyt sitten kummilapsen kanssa menetellään. Sen kanssa menetellään sitten miten tilanne sallii ja miltä tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
Niin, mistä löytyisi semmoinen lapsenkaipuuta poteva vanhapiika kummiksi?
Sehän nyt olisi tietysti se varteenotettavin.
Mutta herranjee, jos se kumminkin vielä löytää miehen! Ja hyväs lykys vielä oman lapsosen vääntää!
Muuten oma kokemus on, että kummius ei takaa sitä, että siihen lapseen kiintyy.
Mulla on 4 kummilasta. Yhteen niistä en ole pystynyt luomaan kunnollista suhdetta. Ei vaan onnistu.
Ihmeellinen vänkyrä oli, aina potkimassa ja kiukuttelemassa. Kun menin häntä tapaamaan, ensimmäinen asia oli "Mitä sää toit mulle?"
Yhtään tapaamista ei ollut sellaista, ettei olisi jostain nostanut kamalaa rähjäkiukkua.
En ole tekemisissä, vaikka onkin kuulemma ihan hyvin pärjännyt aikuinen jo. Olkoon.
Kolme kummilasta ihania.