Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?
Olemme miettimässä lapsellemme kummeja ja olemme ajatelleet pyytää kahta ystäväpariskuntaa kummeiksi. Molemmat pariskunnat ovat olleet vuosia yhdessä, toinen pari on naimisissa ja toinen ei. Tuntuisi hieman oudolta pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi, kun kuitenkin olemme tekemisissä molempien pariskunnan osapuolien kanssa. Kummeja kohtaan ei sinällään ole mitään suuria odotuksia, emme kaipaa kalliita lahjoja ja muuta sellaista, vaan kummien arjen sallimissa rajoissa yhteistä aikaa kummilapsen kanssa. Toivomme, että kummit olisivat läsnä kummilapsensa elämässä mahdollisimman pitkään.
Viime aikoina tuttavapiirissä on ollut aika paljon eroja, niin seurustelevilla pareilla kuin jo pitkään naimisissa olleilla. Tämä on saanut miettimään tuota asiaa myös kummien kohdalla. Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette valinneet pariskuntia kummeiksi ja parit ovat sittemmin eronneet. Pitävätkö molemmat kummit yhä yhteyttä kummilapseen vai katkesiko yhteys? Jos pariskunnan keskinäiset välit katkesivat täysin, viilenivätkö välit myös toisen/molempien kummien kanssa? Valitsisitko nyt kummit toisin kuin aikoinaan, pyytäisitkö kummeiksi vain yksittäisiä ihmisiä pariskuntien sijaan?
Ap
Kommentit (287)
Sanoisin, että vain se merkitsee kuinka läheisiä olette kummien kanssa, sillä itselläni on kummina isäni veli ja emme nähneet pienenäkään melkein koskaan. (Asumme 400km etäällä) Elämäni aikana olen nähnyt hänet 6 kertaa ja olen tällä hetkellä olen 24 vuotias... Jos uskot että ystävyytenne jatkuu eron jälkeen molempiin osapuolien kanssa niin ehdottomasti sitten suosittelen kummeiksi!
Tai mitä jos te eroatte? Petät miestäsi, jätät, ja hankit itsellesi yksinhuoltajuuden. Eikö se ole kummeille aika kiusallista käydä tapaamassa lasta, kun muuten sympatiat ovat lapsen isän "puolella"?
Eli, lopeta jossittelu ja pyydätte kummeiksi niitä ketä haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on päinvastainen ongelma: minusta tehtiin väkisin kummi, vaikken edes kuulu kirkkoon. Miten tämä edes on mahdollista, en jaksa selittää. Kummin todistus lyötiin käteen ja siinä on seurakunnan kirkkoherran nimi ja leima.
Kummi ei ole lahja-automaatti vaan kristillinen luottamustehtävä, jota en tietenkään hoida kun en mokomaan hölynpölyyn usko.
Minulle kävi hieman samalla tavalla. Kaikenlisäksi asiaa kysyttiin silloiselta avopuolisoltani, eikä edes minulta itseltäni. Olen siis paperilla entisen avopuolisoni veljen lapsen kummi. Meistä haluttiin pariskuntakummit, koska lapsen äidinkin puolelta tuli sisarus puolisoineen kummiksi. Itse en kuulu kirkkoon, ja eksäni oli luvannut puolestani että totta kai tulemme kummeiksi. Tästä tulikin sitten aikamoinen sanominen kotona, kun tästä sopasta sain tietää...
En päässyt kummiudestani eroon sitten millään, koska kyseinen pariskunta ei ottanut ei-sanaa kuuleviin korviinsa. Noin vuoden päästä erosimme ilman suurempaa draamaa, mutta en kuitenkaan koe tarvetta olla kehenkään heistä yhteydessä - en minulle pakotettuun kummilapseenkaan. Minulla oli jo ennestään yksi rakas kummilapsi, enkä todellakaan kaivannut toista.
Kuin salkkareista :D kysy vaan, mutta varaudu siihen että nämä pariskunnat haluavat elää omaa elämäänsä. Sekin vielä kun toinen pari ei ole naimisissa. Itseä ainakin kiukuttais moinen järjestely
Vierailija kirjoitti:
meidän pojalla on neljä kummia, joista yhdet kummit oli pariskunta. erosivat pojan ollessa parivuotias. poika ei muista kummisetäänsä lainkaan eivätkä ole olleet missään tekemisissä myöhemminkään. kiva sitten selittää valokuvista, kuka tuo vieras setä ristiäiskuvissa on. oman kokemuksen pohjalta en suosittele ottamaan pariskuntia kummeiksi.
Meillä taas niinpäin,että olimme aika vasta alkaneet seurustella ja vain miestä pyydettiin kummiksi.Olivat olleet niin varmoja,ettei meidän juttu kauaa kestä:)Loukkaannuin aika kovin.
No,tänäpäivänä ollaan oltu 23 vuotta naimisissa.Siitäs saivat ähäkutti!
Enkä ole kumminvelvollisuuksiin osallistunut mitenkään.Vain mieheni on):)
Me pyydettiin pariskuntaa. Erosivat kun lapsi oli jotain 3-4v. Sen jälkeen ei ole siis kummisedästä kuulunut, kohta 8 vuoteen. Ei kyllä kummitätikään ole juuri muistanut. Onneksi on yksi kummi, joka yhteyttä pitää. Toisenkin lapsen kohdalla pariskunta erosi, mutta siinä kummisetä (ja -täti) pitää myös hyvin yhteyttä :)
Kummeiksi pyytäkää ne, ketä haluatte ja lakatkaa miettimästä muuta. Ei voi tietää asioista eteenpäin. Ihan turhaa pohtia, että entäs jos ne eroo? !!! Eroo tai ei, et voi määräillä kohtalon kulkua. Siksi tää on niin turhaa.
Kohteliaisuudesta pyytäisin pariskuntaa, siis molempia. Ei sillä ole mitään väliä, miten niiden liiton käy, jompi kumpi varmasti pysyy teidän elämässä mukana. Ja jos ne sattuisikin eroamaan, ja olisivatkin molemmat innokkaita kummeja, niin saihan lapsi kaksinkertaiset kummilahjat tai ainakin muistamiset.
Joku itkee tuolla, kun on kummi vaikka ei haluaisi. Kummius ei ole mikään niin velvoittava asia, että siitä ei voisi noin vain irrottautua ihan itsekseen, kaikessa rauhassa. Minä taidan olla kummi yhdelle lapselle, joka on siis jo aikaihminen ollut kauan. Oli silloin joskus puhetta, että minä tulen sitten kummiksi, mutta siinä kastejutussa olikin tapahtunut joku yllättävä käänne, kaste viivästynyt ja isä vienyt lopulta lapsen kasteelle äidin tietämättä jonkun tuttavansa kanssa, ja tämä tuttava oli kuulemma kummi, ja sanoivat ilmoittaneensa minut toiseksi kummiksi. Mutta mitään dokumenttia siitä ei ole. Ei tainnut siihen aikaan vielä mitään kummitodistuksia ollakaan. Asia jäi sikseen enkä ole lasta nähnytkään kuin silloin vauvana. Eipä ole pappi eikä poliisi käynyt ovella uhittelemassa, että missäs kummin velvollisuutesi?
Jotkut ottaa tämän niin verisen tosissaan, että jo huvittaa.
Parasta olla pariskuntia yhdessä pyytää kummiksi!Vain toinen heistä.Ei tule ongelmaa jos eroavat.Rakkaus on ikuista,kohde todella voi vaihtua.
Varsinaista kummipulaa ei lähiaikoina ole tiedossa. Kummiksi pääseminen käy tiukemmaksi lähiaikoina, ellei halua pyrkiä uuseliittiläiselle kummiksi jos saa luvan vanhemmiltaan kastaa. Joku voisi integraattiomielikuvan kirkastamiseksi sallia. Uskonnon painoarvo voi laskea, kun elämän laatu on kuin kuninkaallisella.
ITse ilolla ryhdyin kummitädiksi ystäväni tytärelle.Ystäväni sisko ja hänen puoliso syli kummeja.Tyttö oli ihan vauvasta luonani viikonlopuisin,omien2 lasten kanssa.Rakastin sydämestä kummi tyttöäni. Oli hetkiä kun hänen äitinsä arki työni jälkeen toi tytön lukseni ja haki kun ala-ovi meni kiini kello 21, Sanoi on tressi ymm.Se oli ihan viikotainen juttu,Itse yksinhuoltaja äitinä,urakalla tein 8 ja puolen tunnin päiviä.Joskus olin kyllä väsynytkin.( myöhemin kun hänen ystävä suutunut hänelle lauloi,hei kävivät viikotain kursit vai mitkä jumpat yhdessä koululla,Syy lapsi työnetiin minulle)Koskaan en kummi tytöäni laimin lyönyt tai unohtanut. Ikää hänellä koulutiet ja kaverit.Kerran kuukaudessa oli kummi-päivämme.Tuli kuvioihin murkku iät,pojat.Tärkeämpää kuin kummi.Joulun pyhinä kutsu kuitenkin tuli synttärit.Viimeinen kutsu kun hän meni ripille kohdata hänet ja kahvitella hänen lapsuuus koti, 17 vuotiaana sai lapsen.Raskaana kävi muutaman kerran kotini äitinsä kanssa. Kuin myös silloin kun hänen lapsi oli syntynyt. Mutta syntyi oma lapsen lapsi muutama kuukausi myöhemin ja toki oma lapsen lapsi oli num1.Joten se jotenki jäi.Hänen äiti toi joitain kertoja kumitytön lapsia kotiini,oliko niitä 2 vai kolme silloin ja minulla täällä omat lapsen lapseni jo 2kpl.Todella pieni koti.Sanoin hänen äidille eli ystävälleni.Jospas sovitaan et tuo kotini lapsen lapsiasi.Riitää kun kotini on omat lapsen lapset,en jaksa tähän enempi.Kohdataan ilman lapsen lapsia aikuiset keskenään.Piku hiljaa parhaan ystävän ja minun ystävyys umpeitui,sukset meni ristiin,molemissa syy! Kummitytöni missä asui en koko aika tienyt,siloinkaan kun lapsia sai,enkä muotoa oliko avio? avo liitto? Kummin on vaikea pitää yksipuolisesti yhteys jos toinen osapuoli ei.Joten turha syylistää kumit ei vältä ymm. Tuosta on aikaa kauan.Kummi tytöni tuli 36v:joulun pyhinä 2020.Hänen vanhin lapsi sitten pian tulossa 19v.. Aika kuluu,onneksi voi muistoissa muistaa hyvät hetket ja toivon hänen elämä on hyvää,niin hyvää kuin voi olla.
Minä pyysin nuorena yh:na ystävääni ja tämän miestä kummeiksi. Olin vähän paineissa koska olin jo heidän lapsensa kummi ja koin "velvollisuudeksi" pyytää myös miestä. Mies on siis täysi limanuljaska ja ovat nyttemmin eronneet. Ei yhtään haittaa vaikka poikaniei tunne kumisetäänsä, en koe hänen siitä mitenkään kärsineen. Kummius on lähinnä symbolista, vaatimus että saa kasteen. Läheisiä aikuisia voi olla ilman kummiuttakin. En kyllä liikaa miettisi ja murehtisi mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä, miksi molempien pitäisi olla kummeja. Kyllä ne yhdessä tulevat lapsen synttäreille joka tapauksessa, jos ovat vielä naimisissa. Ja jos taas eivät ole, ei haittaa vaikka toinen jäisikin juhlista pois.
Paljon fiksumpaa on pyytää pariskunnasta vain se läheisempi kummiksi. Toinen osallistuu sitten kumppaninsa kanssa lapsen elämään niin paljon kuin muutenkin tekisi. Ei siihen kummin statusta tarvita.
Ja fakta on, että pariskunnan ero on edessä joka tapauksessa jossain vaiheessa. Nykyään juuri kukaan ei jää sen ensimmäisen puolisonsa kanssa yhteen kovin moneksi vuodeksi.
Meillä kolmen kummilapsen vanhemmat ovat eronneet. Pyytäisin itsekin vain läheisempää osapuolta kummiksi, helpompaa kaikille.
Ei tuo nyt mikään fakta ole. Itse olen ensimmäisen puolisoni (oli myös ensimmäinen poikaystäväni) kanssa edelleen yhdessä ja yli 20 vuotta on kulunut. Toki monet eroavat, mutta eivät kaikki.
Entäs jos itse eroatte. Tuolloin menettää aika usein näitä tuttavapariskuntia kun eivät halua olla eronneiden kanssa tekemisissä. Eli jos eroa pelkäät niin mieti asiat myös siltä kannalta että miten haluaisit jos itse olisit eronnut. Joka toiselle se itselle jne..
En ihan ymmärrä, että miksi asioita pitää ylianalysoida näin paljon. Me pyysimme lastemme kummeiksi pariskunnat, koska se tuntui luontevalta sillä hetkellä ja yhteisten vuosien, muistojen ja keskinäisen arvostuksen perusteella. Eihän sitä elämässä voi ikinä ennustaa tulevasta. Sitten jos joku pari eroaa, niin asiat menevät omalla painollaan, turha sitä on nyt stressata. Voihan sitä välit syystä tai toisesta katketa myös ihan parhaaseen ystävään tai sukulaiseen tai kummi vaikkapa kuolla.
Älkää kiusatko kummipyynnöillä muita
kuin sellaisia ihmisiä joihin teillä on aito
suhde.
Monet suostuvat puolison sukulaisen kummiksi kun luulevat että on pakko.
Myöhemmin kaduttaa.
Kummiudessa nyt voi sattua kaikenlaista. Oma kummitätini sairastui psyykkisesti ja koin raskaaksi lapsena sen että minuun oli liitetty vieras ihminen jota piti hävetä.
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, että miksi asioita pitää ylianalysoida näin paljon. Me pyysimme lastemme kummeiksi pariskunnat, koska .... Voihan sitä välit syystä tai toisesta katketa myös ihan parhaaseen ystävään tai sukulaiseen tai kummi vaikkapa kuolla.
Kummilapsikin voi kuolla, joten niitä kannattaa ottaa useampi.
Vierailija kirjoitti:
Kummiudessa nyt voi sattua kaikenlaista. Oma kummitätini sairastui psyykkisesti ja koin raskaaksi lapsena sen että minuun oli liitetty vieras ihminen jota piti hävetä.
Hyi miten iljettävä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummiudessa nyt voi sattua kaikenlaista. Oma kummitätini sairastui psyykkisesti ja koin raskaaksi lapsena sen että minuun oli liitetty vieras ihminen jota piti hävetä.
Hyi miten iljettävä olet.
Minkä minä sille voin että häpesin. Täti tuli sukujuhliin humalassa räyhäten. Aiemmin oli ollut tärkeä ihminen ja kävi meillä usein ja toi minulle lahjoja. Oli välillä pitkiä aikoja suljetulla osastolla. Ei siten tullut rippijuhliini. En olisi halunnut sellaista kummia.
Voi mennä toisinkin päin. Minun kummipojan vanhemmat erosivat varsin kireissä väleissä ja kummipoika käytännössä katosi äitinsä matkassa kuin pieru Saharaan. Minut valittiin kummiksi isän puolen läheisistä.