Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?
Olemme miettimässä lapsellemme kummeja ja olemme ajatelleet pyytää kahta ystäväpariskuntaa kummeiksi. Molemmat pariskunnat ovat olleet vuosia yhdessä, toinen pari on naimisissa ja toinen ei. Tuntuisi hieman oudolta pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi, kun kuitenkin olemme tekemisissä molempien pariskunnan osapuolien kanssa. Kummeja kohtaan ei sinällään ole mitään suuria odotuksia, emme kaipaa kalliita lahjoja ja muuta sellaista, vaan kummien arjen sallimissa rajoissa yhteistä aikaa kummilapsen kanssa. Toivomme, että kummit olisivat läsnä kummilapsensa elämässä mahdollisimman pitkään.
Viime aikoina tuttavapiirissä on ollut aika paljon eroja, niin seurustelevilla pareilla kuin jo pitkään naimisissa olleilla. Tämä on saanut miettimään tuota asiaa myös kummien kohdalla. Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette valinneet pariskuntia kummeiksi ja parit ovat sittemmin eronneet. Pitävätkö molemmat kummit yhä yhteyttä kummilapseen vai katkesiko yhteys? Jos pariskunnan keskinäiset välit katkesivat täysin, viilenivätkö välit myös toisen/molempien kummien kanssa? Valitsisitko nyt kummit toisin kuin aikoinaan, pyytäisitkö kummeiksi vain yksittäisiä ihmisiä pariskuntien sijaan?
Ap
Kommentit (287)
Se kummius ei välttämättä ole yhtään niin iso juttu, kuin mitä pienen vauvan vanhemmista tuntuu. Meillä nyt 3 lasta, 6v, 10v ja 13v. Jokaisella on joku kummi, mikä joskus muistaa, jokaisella joku joka ei. Osa kummeista on meidän vanhempien sisaruksia, he muistaa yhtälailla jokaista lasta, oli kummi tai ei. Samoin minä yhtälailla siskoni molempia lapsia, vaikka olen vain toisen kummi.
Ei tää juttu oo niin vakavaa. :D
Ja meidän 6v on vain päättänyt, että yksi meidän perheystävä on hänen "kummi", vaikka tutustuttiin häneen vasta lapsen ollessa jo 6kk. Olkoon, vaikkei olekaan, tää on myös tälle ystävälle ok, on tahtomattaan lapseton (koska ujo, ei saa naista ja ikää jo 40), mielellään on meidän lapsille tärkeä ja iloitsee siitä kun lapsetkin välittää. Paras "kummi" ikinä. Ostaa lahjoja (vaikka se ei oo se tärkein mut toki lapsesta ihanaa), tarjoutuu hoitamaan, puuhaa niiden kanssa, isompien kaa viestittelee, on meillä aika usein koko vklopun tai pidempäänkin (asuu kauempana.) Tai siis oli ennen koronaa, nyt ei oo vuoteen nähty livenä, yhteyttä pidetty kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja pojallani on yhteinen kummilapsi.
Poikani oli 16 v, kun meitä pyydettiin veljen tytön kummeiksi.
Syystä, että me emme ero toisistamme.
Heidän kahden vanhemman lapsen kummit olivat eronneet.
Kummeilla ei ole mitään merkitystä kenellekään. Typerä jäänne menneisyydestä.
En muista ketkä ovat meidän lastemme kummeja, enkä ole omiakaan kummejani koskaan tiennytkään.
Itse saatan olla jonkun kummi, en muista kenen.
Eli ap:lle, ei mitään väliä vaikka joku kummipari eroaa.
Minusta se ei ole niin vakavaa, vaikka ero tulisikin.. pyytäisin siis molemmat. Sit saavat päättää itse pitävätkö lapseen yhteyttä eron jälkeen. Se, että joku on kummi ei edes välttämättä näy pitkällä ajalla mitenkään erityisemmin lapsen elämässä. Mulla on 2 kummia, joista toinen ei ole koko elämäni aikana tullut mulle läheiseksi, ei lähetä mulle mitään synttärikortteja koskaan edes jne. Ei ole koskaan pitänyt juuri yhteyttä. Sit toinen kummi pitää yhteyttä sen minkä muutkin sukulaiset, muttei sen enempää. Mulle näin 30 vuotiaana on suoraan sanottuna ihan sama kuka mun kummi virallisesti on enkä kuulu kirkkoonkaan enää. Kuitenkin aika vasta näyttää kenestä tulee luontevasti lapsen elämässä läheinen ja tärkeä henkilö pitkällä tähtäimellä.
No jos ajatellaan toisinpäin niin minusta olisi kivaa olla miehen kanssa yhdessä kummeja. Nyt miehellä on yksi oma kummilapsi, mulla kaksi. Kenenkään kummeja ei olla yhdessä. Kuitenkin kaikkien näiden synttäreille ollaan aina kutsu saatu yhdessä ja yhdessä on menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt ihan välttämättä haluaa liittää vauvan uskontoon, niin kummit sukulaisista. Kaveripariskunnat häipyy elämästä, sukulaisista ei pääse eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.
Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.
Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.
Meillä minä hoidan kaikki kummilapsien lahjat. Kaikkia variaateja löytyy : minun, hänen ja yhteiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusimme liittää lapsemme kirkkoon. Kummien valinta epäonnistui. Välit meni kummiuden takia! Pelkästään pettymyksiä välinpitämättömyyden vuoksi. Samaa mieltä olen, että lähisuvusta, kuten sisaruksista kummit! Mikä ettei vaikka tädistä?!
Välitän itse kummilapsistani aidosti ilman että ovat sukulaisia, mutta muut eivät näytä olevan kovin kiinnostuneita kummilapsestaan! Sen sijaan sukulaiset välittävät paljon!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuvioissa on enää "sinkkukummit", eli ne jotka yksin ottivat nuorina tehtävän vastaan.
Pariskunnat ovat kaikki eronneet eivätkä ole "muistaneet" lapsia enää vaikka osa on yhä kavereita.
Nuorimmaisella lapsella kaikkein huonoin tilanne, kun oli vain 2 kummia: yksi kummi kuoli ja toinen meni uusiin naimisiin ja unohti kummiuden saatuaan oman lapsen. Ei lahjoilla tai muulla tietysti mitään väliä ole, mutta epäreilu tilanne kun vanhinta muistetaan niin sydämellisesti synttäreinä ja jouluna ja nuorin on ihan "orpo" tässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan välttämättä haluaa liittää vauvan uskontoon, niin kummit sukulaisista. Kaveripariskunnat häipyy elämästä, sukulaisista ei pääse eroon.
Eräs kun ei halua kummiksi juuri sukulaisia - juuri tuon vuoksiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummilapsen vanhemmat eros heti ristiäisten jälkeen, siinä meni into ja kontaktit kummiuden.
Vierailija kirjoitti:
No jos ajatellaan toisinpäin niin minusta olisi kivaa olla miehen kanssa yhdessä kummeja. Nyt miehellä on yksi oma kummilapsi, mulla kaksi. Kenenkään kummeja ei olla yhdessä. Kuitenkin kaikkien näiden synttäreille ollaan aina kutsu saatu yhdessä ja yhdessä on menty.
Nimenomaan noin päin sitä asiaa ei kannata miettiä. Eihän kummipyyntöä tehdä aikuisten ihmisten ilahduttamiseksi vaan sitä pientä vauvaa ajatellen.
Ja juuri noinhan sen kuuluukin mennä: niin kauan kun olette yhdessä ”se, mikä on minun on myös sinun” - kumminvelvollisuudet ja muut hoidetaan yleensä yhdessä riippumatta siitä, kummanko nimi niissä papereissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverini on ex miehen kanssa kummeja.
Miehet ovat keskenään lapsuudenystäviä ja naiset olivat vuosikausia parhaita ystäviä. Nyt työkaveri asuu eri paikkakunnalla, mutta on paljon tekemisissä koko perheen kanssa.
Ex.n uusi vaino ei tykkää ekasta vaimosta. Käyvät synttäreillä ennen muita, tai eri päivänä. Työkaveri on sanonut hän tulee, kun kerkee, ja jos uusi vaimo ei halua entinen pariskunta tapaa toisiaan, silloin heidän täytyy joustaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän pojalla on neljä kummia, joista yhdet kummit oli pariskunta. erosivat pojan ollessa parivuotias. poika ei muista kummisetäänsä lainkaan eivätkä ole olleet missään tekemisissä myöhemminkään. kiva sitten selittää valokuvista, kuka tuo vieras setä ristiäiskuvissa on. oman kokemuksen pohjalta en suosittele ottamaan pariskuntia kummeiksi.
Meillä taas niinpäin,että olimme aika vasta alkaneet seurustella ja vain miestä pyydettiin kummiksi.Olivat olleet niin varmoja,ettei meidän juttu kauaa kestä:)Loukkaannuin aika kovin.
No,tänäpäivänä ollaan oltu 23 vuotta naimisissa.Siitäs saivat ähäkutti!
Enkä ole kumminvelvollisuuksiin osallistunut mitenkään.Vain mieheni on):)
Olet tyhmä kuin kaalinpää.
Pyydätte vain läheisempää heistä ja selitettä: "oletan, että tulette eroamaan, joten emme halunneet pyytää kumpaakin teistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän pojalla on neljä kummia, joista yhdet kummit oli pariskunta. erosivat pojan ollessa parivuotias. poika ei muista kummisetäänsä lainkaan eivätkä ole olleet missään tekemisissä myöhemminkään. kiva sitten selittää valokuvista, kuka tuo vieras setä ristiäiskuvissa on. oman kokemuksen pohjalta en suosittele ottamaan pariskuntia kummeiksi.
Meillä taas niinpäin,että olimme aika vasta alkaneet seurustella ja vain miestä pyydettiin kummiksi.Olivat olleet niin varmoja,ettei meidän juttu kauaa kestä:)Loukkaannuin aika kovin.
No,tänäpäivänä ollaan oltu 23 vuotta naimisissa.Siitäs saivat ähäkutti!
Enkä ole kumminvelvollisuuksiin osallistunut mitenkään.Vain mieheni on):)Olet tyhmä kuin kaalinpää.
Ei ole. Hän ei ole kummi.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuvioissa on enää "sinkkukummit", eli ne jotka yksin ottivat nuorina tehtävän vastaan.
Pariskunnat ovat kaikki eronneet eivätkä ole "muistaneet" lapsia enää vaikka osa on yhä kavereita.
Nuorimmaisella lapsella kaikkein huonoin tilanne, kun oli vain 2 kummia: yksi kummi kuoli ja toinen meni uusiin naimisiin ja unohti kummiuden saatuaan oman lapsen. Ei lahjoilla tai muulla tietysti mitään väliä ole, mutta epäreilu tilanne kun vanhinta muistetaan niin sydämellisesti synttäreinä ja jouluna ja nuorin on ihan "orpo" tässä suhteessa.
Tulkintani: lahjoilla on väliä.
Ei tosiaankaan tämä kummius niin ihmeellinen asia nykypäivänä ole, eikä oo varmaan ollu aiemminkaan. Kuhan lapsi saa nimen se kait se on ollu aiemmin ainakin se pääasia. Osa ottaa tehtävän vakavasti, toisista et ristiäisten tai vauva vuosien jälkeen kuule, mitä tuosta. Ihmisiä tulee ja menee.
Alue: Aihe vapaa
Ainakaan kohteliaisuuden vuoksi ei tarvitse eikä kannata pyytää kummiksi pariskunnan molempia jäseniä. On aika lapsellisia ihmisiä, jos kokevat että molemmat on pyydettävä että heidän parisuhteensa vaikuttaisi muiden silmiin vahvemmalta. Ei niin epäkypsistä ihmisistä ole kummiksi muutenkaan.
On viisainta hajauttaa riski ja pyytää kummeiksi yksittäisiä ihmisiä eri puolilta (vähintään yksi lähisukulainen, korkeintaan 1-2 ystävää).
Ei kummiudessa ole kyse kenenkään parisuhteen tunnustamisesta vaan siitä että mietitään lapsen tulevaisuutta.